Hei, olen 20-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurusellut kenenkään kanssa eli olen vielä todella kokematon, mutta halua seurusteluun ja perheen perustamiseen on. Olen tutustunut netin kauttä yhteen poikaan, jonka kanssa olen ollut kaveri, (hän on ollut minuun jo pitkään ihastunut). Itse olen halunnut pysyä vain kaverina, mutta olemme nyt viettäneet todella paljon aikaa yhdessä koska kummallakaan ei ole hirveästi kavereita ja asumme samalla paikkakunnalla(tällä paikkakunnalla minulle ei ole muita kavereita). Ja nyt kun ystävyys on kehittynyt ja olemme viettäneet aikaa paljon aikaa on minunkin puolelta alkanut nousta jonkunlaisia tunteita. Aluksi kun tapasimme pidin häntä hyvin outona ja olin hänen kanssaa aluksi vähän niinkuin pakosta kun ei muitakaan kavereita ollut. Haukuin häntä ja ajattelin että hän ei ole minulle enää tärkeä jos vaikka muutan pois paikkakunnalta jossain vaiheessa. Sen jälkeen kuitenkin olen tajunnut että hän on ihan hyvä ja kiltti tyyppi eikä minun ole oikeus häntä haukkua. Nyt taas tuntuu että voisinkin seurusella ja tekee mieli kokeilla kaikkea mitä seurusteluun kuuluu. Pelkään kuitenkin että loukkaan häntä jos en olekkaan aivan varma ja jos alkaakin ahdistaa. Sillä olemme kerren oleet vähän lähekkäimmin ja pussanneet ja sen jälkeen tuli ahdistunut ja paha olo. Nyt kuitenkin tekisi mieli koittaa uudestaan. Olen ihan hukassa tunteideni kanssa. En tiedä voisiko se toimia ja mitä pitäisi tehdä. Hän kyllä olisi valmis seurustelemaan sun muuta. Tää oli aika sekava teksti, mutta toivottavasti joku sai vähän ees selvää mun tunteista ja osais auttaa. Kysymys siis oli että voiko suhde toimia jos ensin on pitänyt jotain suorastaan ällönä ja sitten kaveruuden kautta seurusteluun. Miltä kuulostaa?
Ystävästä kummaniksi?
vaakat90
2202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
parhaiten tiedät ja sen miten teillä menee. Ei täällä mitään ennustajia olla.
Jos ette kokeile niin ette tiedä, eihän kukaan muukaan mitään etukäteen tiedä.
Anna palaa. Kokeile niin tiedät jos tuntuu hyvältä niin jatkakaa jos ei niin sitten ei.
Päätös on sinun.
Luottaisin ensivaikutelmaan. Minulla oli nuorempana hyvin kehittynyt vaisto, jolla torjuin heti miehet, jotka eivät tuntuneet oikeilta. Sitten keski-iässä, yksinäisenä, aloin kuvitella, että ehkä minun pitäisi antaa rentuille, ääliöille ja muille kummajaisille toinen mahdollisuus. Siinä helposti käy niin, että toiseen tottuu. Totut vaikka johonkin pultsariin, jos tutustut häneen. Sitten alat yrittää muuttaa häntä sellaiseksi, jonka kanssa voisit elää. Ei se onnistu.
Kehitä itsetuntoasi niin, että alat viehättää hyviä miehiä ja uskallat itse viehättyä heihin. Ihmisenä kasvaminen taitaa olla avain kaikkiin toimiviin suhteisiin.
Yksinäisyys on parempi kuin sopimattoman 'kummanin' kanssa kumppailu. Yksinäisenä voi kehittyä ja kasvaa. Huonon kumppaninkin kanssa varmaan voi, mutta se on vaikeampaa.