Hei, olen 20-vuotias nainen, enkä ole koskaan seurusellut kenenkään kanssa eli olen vielä todella kokematon, mutta halua seurusteluun ja perheen perustamiseen on. Olen tutustunut netin kauttä yhteen poikaan, jonka kanssa olen ollut kaveri, (hän on ollut minuun jo pitkään ihastunut). Itse olen halunnut pysyä vain kaverina, mutta olemme nyt viettäneet todella paljon aikaa yhdessä koska kummallakaan ei ole hirveästi kavereita ja asumme samalla paikkakunnalla(tällä paikkakunnalla minulle ei ole muita kavereita). Ja nyt kun ystävyys on kehittynyt ja olemme viettäneet aikaa paljon aikaa on minunkin puolelta alkanut nousta jonkunlaisia tunteita. Aluksi kun tapasimme pidin häntä hyvin outona ja olin hänen kanssaa aluksi vähän niinkuin pakosta kun ei muitakaan kavereita ollut. Haukuin häntä ja ajattelin että hän ei ole minulle enää tärkeä jos vaikka muutan pois paikkakunnalta jossain vaiheessa. Sen jälkeen kuitenkin olen tajunnut että hän on ihan hyvä ja kiltti tyyppi eikä minun ole oikeus häntä haukkua. Nyt taas tuntuu että voisinkin seurusella ja tekee mieli kokeilla kaikkea mitä seurusteluun kuuluu. Pelkään kuitenkin että loukkaan häntä jos en olekkaan aivan varma ja jos alkaakin ahdistaa. Sillä olemme kerren oleet vähän lähekkäimmin ja pussanneet ja sen jälkeen tuli ahdistunut ja paha olo. Nyt kuitenkin tekisi mieli koittaa uudestaan. Olen ihan hukassa tunteideni kanssa. En tiedä voisiko se toimia ja mitä pitäisi tehdä. Hän kyllä olisi valmis seurustelemaan sun muuta. Tää oli aika sekava teksti, mutta toivottavasti joku sai vähän ees selvää mun tunteista ja osais auttaa. Kysymys siis oli että voiko suhde toimia jos ensin on pitänyt jotain suorastaan ällönä ja sitten kaveruuden kautta seurusteluun. Miltä kuulostaa?
Ystävästä kumppaniksi?
vaakat90
1620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moni kestävä parisuhde on alkanut nimen omaan ystävyydestä johon ei ole kuulunut aluksi juuri mitään romanttisia tunteita. Siten teidän tilanne ei ole yhtään outo, päinvastoin, olette luoneet jo ihan erilaisen pohjan suhteellekin kun olette tutustuneet rauhassa toisiinne, kuin jos olisitte vaan retkahtaneet äkkiä toisiinne. Hetkellinen rakastuminen voi myös päättyä yhtä nopeasti ja lopullisesti, kun taas kaiken pohjalla oleva ystävyys jatkuu myös rakastumisen jälkeen. Kumppanin on hyvä olla myös se paras kaveri jotta tiimi toimii ongelmatilanteissakin. Pelkän tunteen varaan rakennettu suhde on huomattavasti heikommalla pohjalla vastoinkäymisten eteen tullessa.
Sun ajatuksiasi ohjaa edelleen se alku, ne sun alun tunteesi ja haluttomuutesi muuhun kuin kaveruuteen. Se on kuitenkin mennyttä aikaa ja tilanne on sussa itsessäsi jo muuttunu. Kundi vaikuttaa mukavalta kun siihen on tutustunut paremmin joten siihen on alkanut myös luottaa. Olis siis ihan luonnollistakin, että kun te tykkäätte toisistanne ja tykkäätte olla toistenne seurassa, niin tunnekin siitä syvenee.
Pitäkää juuri niin rauhallinen etenemistahti kuin mitä se vaatii, että molemmilla on hyvä olla. Pakottamalla tai väkisin yrittämällä tulee vaan ahistava olo kommallekin.
Kokeilkaa alkaa tekemään yhdessä kaikkea kivaa, harrastaa, ulkoilla, käydä lähipaikkakunnilla yhdessä, touhuta arkipäiväisiäkin juttuja, siis konkreettista toimintaa eikä vaan istuskelua toisen seurassa. Yhdessä koetut konkreettiset kokemukset vahvistavat keskinäisä luottamusta ja tunnesidettä, jotka ovat toimivan parisuhteen pohja.
Ja jos teille tulee sitten ero kun esim. lähdette opiskelemaan muualle tms., niin olette silti kokeneet hyvän ekan seurustelusuhteen. Se kokemus auttaa teitä onnistumaan jatkossa muidenkin kanssa. Toista se on kokea pelkää negatiivista heti ekassa seurustelusuhteessa, se helposti katkeroittaa ja tekee varautuneeksi sitten uusienkin kumppanien suhteen.