Mulla on yksi ihmetyksen aihe liittyen vähän päälle 40-vuotiaisiin naisiin liittyen. Ite olen saman ikäinen mies. Jotenkin tuntuu siltä, että aika monella tuon ikäisellä naisella on joku hirvee tarve päästä tapaamaan mieshenkilö - nyt ja heti! Kyse on ihan muutaman päivän jälkeen. Ite en hae mitään "pikajuttuja" ja sellanen höpötys sähköpostien välityksellä sekä sen jälkeen tapaaminen jossain siistissä mestassa tuntuu paljon paremmalta vaihtoehdolta. Tässä on pukannut tämän vuoden aikana jo useampi puhelinnumero meilitse ja kutsu naisen himaan. Ei vaan oikein iske. Tulee mieleen ne 20 vuotiaana harrastetut yhden yön jutut.
Jotain maltillisempaa tässä kaipaa ..
Jotain maltillisempaa tässä kaipaa ..
Vastaukset 24
Vanhimmat
luuseri
Vedä dorka tumppuun, sullahan ei ilmeisesti ole mahiksia yhtään mihinkään
Itse olen samaa mieltä kanssasi että mikä kiirus on heti saada meili osoite ja tavata vaikkakin ei olla vaihdettu kuin muutama viesti.Itse olen varovainen ja ehkä nykyään liiankin varovainen vaihteleen meili osotteita enkä heti tapamaan,minä painan jarrua heti kun joku muutaman juttukerran jälkeen ehdottelee tapamiista tai pyytää puhelin numeroa.
Olen aika lailla samoilla linjoilla.
Ei nelikymppisenä elämä ohi ole - ammut itseäsi päähän jos lähet jokaisen ehdottajan messiin. Mistään "kiireestä" ei kannata kenenkään puhua yhtään mitään.
Näiden "pikaveto" naisten viesteistä paistaa usein läpi massapostituksen maku ja joku ihmeellinen - nyt tai ei koskaan -fiilistely eli pakko saada tänä viikonlopuna tai elämä on finito.
Mulla ei ainakaan ole mitään mielenkiintoa siirtyä takaisin siihen 80-luvun yhden illan panomeininkiin. Se oli himmeetä aikaa ja nyt kun muut asiat on ihan jees kunnossa niin en hakeudu enää noihin samoihin kuvioihin.
Tarkoitus ei tietenkään ole viestitellä viikkokaupalla mutta jotenkin parin päivän jälkeen panovihjaisut alkaa tuntua kornilta. Ei ole mun juttu enää - 20 vuotiaana sai sitä aivan tarpeeksi.
Minusta treffit kannattaa sopia hyvinkin pian.
Onko Ninni 64 sinulle sattunut niin, että ihminen, johon olet viestein tai jopa puhelinkeskustelujen kautta tutustunut, onkin aivan erilainen mitä olet kuvitellut, kun tapaatte?? Minulle tämä on hyvin tuttua työn kautta! Pitkällisen tuttavuuden jälkeen tapaan jossakin tilaisuudessa ihmisen livenä, ja hän on aivan muuta mitä keskustelujen pohjalta olen kuvitellut!
Ehdotan tapaamista yleensä muutaman viestin jälkeen Naisen ehdottamassa siistissä paikassa. Herrasmiehenä tarjoan kahvit tai drinkin...tottakai. Ensitapaamisella kyllä selviää paljon enemmän, kuin lukuisillakaan viesteillä, onko halua jatkaa tutustumista.
Säästät siis aikaa tapaamalla kumppanin suhteellisen pian. Toisaalta mitä ihmeellistä siinä on, jos tapaat ventovieraan, joka tarjoaa sinulle seuraa puoleksi tunniksi jossakin sinun ehdottamassa paikassa???
Ethän sinä menetä mitään!!??
Minun täytyy tunnustaa että muutaman kovan pettymymyksen jälkeen minusta on tullut arka ja pelkään alkaa tapaileen miestä.Viestejä kirjoitellessa tuntuu välillä että olisipa kiva tavata livenä ja tutustua kunnolla jos vaikka siitä tulisikin jotakin,mutta kun sovitaan tapaaminen niin minä en pystykkään siihen.Olen palvelu ammatissa ja tekemissä erillaisten ihmisten kanssa nauramme,vitsailemme ja välillä puhumme vakavista asioista.Kanssa käyminen työssä ja vapaa aikana miesten kanssa ei tuoda ongelmaa mutta jos oku alkaa ehdotelle tapaamista seurustelu mielessä niin vedän jarrun päälle.Tiedän että ikää on ja pitäisi pitää kiirettä mutta ajattelen että muutaman kerran olen pitänyt suhteissa kiirettä ja siitä seurauksena pettymyksiä.
Toinen jalkahan on jo haudassa.
Minä olen myös hieman yli 40-vuotias mies ja kokemukseni ovat samankaltaisia, ei kuitenkaan kaikkien naisten kanssa. Minä en suostu kenenkään tuntemattoman kanssa nopeaan seksiin, vaikka sellaista ehdotettaisiinkin.
Kaikki tapaamani naiset ovat etsineet pysyvää ihmissuhdetta, niin kuin minäkin. Eräs syy haluun tavata toinen nopeasti saattaa olla se, että löytääkseen netistä sopivan ehdokkaan, joutuu tapaamaan aika monta kandidaattia ja siihen kuluu aikaa. Meillä 40 ihmisillä ei tuota aikaa muutenkaan ole kovin paljon tuhlattavaksi pitkiin kirjeidenvaihtoihin, kun ne kuuluisat henkilökemiat paljastuvat kuitenkin vasta livenä tavattaessa. Sen takia en itsekään ole pahoillani, jos tapaaminen sovitaan jo varhain. Jos toinen ei syystä tai toisesta kolahda, ei kulu aikaakaaan turhaan. Mikään ei ole niin turhauttavaa, kuin vaikka parin kuukauden tiivis kirjeenvaihto ja sitten pitkän odottamisen jälkeen tapaaminen, jossa toiseen ei sitten synnykään minkäänlaisia syvempiä tunteita. Aikaisemmin minäkin vastustin nopeita tapaamisia, mutta ikävien pitkien kirjeenvaihtojen ja lopulta suurten pettymysten jälkeen ei enää huvita odottaa tapaamista toista kuukautta.
Aloitin nettdeittailun viime kesänä.Pian aloinkin kirjeenvaihdon mukavantuntuisen miehen kanssa.
Kirjoittelimme ensin yli kuukauden, sitten soittelimme.Juttu luisti ja kirjeet olivat hauskoja.
Sitten 3 kk:n päästä ensikirjeestä tapasimme vihdoin.
Kappas vaan, ei sytyttänytkään, puolin eikä toisin.Ei siinä mitään juttelimme pitkään ja kaikki oli ok, mutta jatkoa ei vain seurannut ja tämä oli molemmille ok.
Nyt en enää kirjoittele kovin pitkään, enkä rupattele puhelimessakaan.Aika pian livetapaaminen, niin näkeepähän sitten heti onko jatkoa.
Naisena kokisin että aika alkaa tosiaan olla kortilla. Olen lukenut pelottavia juttuja siitä miten vaihdevuosien jälkeen katoaa vyötärö ja rupsahtaa aivan täysin, paino nousee ja saattaa halutkin kadota. Kuulema. Sitähän ei voi mitenkään tietää miten omalla kohdalla käy.
Nyt jos ajatellaan että seksi ei kumminkaan olisi se tärkein juttu (eihän se millään voi olla kun loppuelämän suhdetta ajattelee ja jossain vaiheessa kuitenkin tulee sellaista kyllääntymistä), niin olisi se kiva jättää kuitenkin kauniit ja mukavat muistot toisilleen siitä mitä oli alussa. Jos vajaan vuosikymmenen enää ehtii näyttämään naiselliselta naiselta jne. niin kyllä siinä vähän sellainen tuskanhiki on että löytyisi se mies nyt vielä hyvän sään aikana.
Ihmisten persoonallisuudet kehittyvät kokoajan ja kaikki tulevat ikään kuin aina vain enemmän omaksi itsekseen, tai miten sen nyt sanoisi... Mitä vanhemmaksi tulee, sitä erikoisempi tai omituisempi saattaa olla, ja sitä vaikeampi on löytää juuri siihen kokonaisuuteen sopiva kumppani. Lisäksi jos elää pitkään yksin, on aina vain vaikeampi ja vaikeampi sopeutua siihen että joku pyörisi siinä nurkissa touhuamassa omiaan. Itse en halua tulla vielä tässä vaiheessa hulluksi kissamummoksi, kun voin olla toistaiseksi ketterä kissanainen.
Itselläni oli juuri tuollainen juttu äskettäin että kirjoiteltiin tiiviisti s-postissa ja kerrottiin toisistamme ihan kaikki - ja tavatessa ei tunnu miltään... Juttu kyllä luisti, mutta en vaan saanut innostuksen saati ihastuksen tunnetta aikaiseksi. Kirjoiteltiin sitten lisää, mutta vaikuttaa siltä että ei tästä mitään kehity. Onhan sitä vähän sellainen myrtynyt olo että miksi yleensä avauduin täysin, kun en sitten kumppania saanut. Mutta ehkäpä ollaan kavereita ja onhan se hyvä että on edes joku jonka kanssa puhua, vaikka ei se Amor nuolella ampunutkaan.
Mutta jos tämä toistuisi toistumistaan että hölötän ummet ja lammet ja tapaamisessa ei kipinä iske, niin minusta tuntuu että revin itseni rikki. :( Ja se on tosi inhottavaa alkaa tuntea jopa raivoa, kun eihän se toinen sille mitään mahda. Tai ylipäätään kukaan, että ei rakastu.
nelikymppinen todellakin jo ikäloppu? Edelleen olen sitä mieltä, että deittipalstalla on häviävän pieni mahdollisuus löytää elämänkumppania huolimatta siitä, että jäseniä on valtava määrä. Onkohan olemassa tilastoja, joista näkisi pysyvien ja pitempiaikaisten ihmisuteiden syntymisen suhtetutettuna jäsenmäärään. Tuntumani on, että on kuin etsisi neulaa...oliko se heinäsouvasta?
Minulle ei ainakaan sovi kirjeenvaihdon jatkaminen viikkokausia ennen tapaamista eikä varsinkaan pitkät vuodatukset ja höpöttelyt noissa viesteissä. Kirjeenvaihdon ainoa tarkoitus on joidenkin perusasioiden kysyminen ja toisen kirjoitustaidon tarkistaminen. Parempi jutella kasvotusten, koska siinä tulee sanomiselle 100 kertaa enemmän painoa ja myös säästyy aikaa, koska huomaa heti miten kemiat kohtaavat ja tunnin jutellessa saa sanottua paljon enemmän kuin kirjoittaessa tunnin jotain viestiä. Tapaamisia voidaan tietysti sitten jatkaa viikosta toiseen. Aloittajalla on kumma oletus, että ensitapaamisen tulisi johtaa toisen kotiin ja sänkyyn asti.
Älä nyt dude raapustele oletuksia toisen aloituksista: pidä omat johtopäätöksesi ominasi. Ehkä itselläsi on oletus jossa entitapaaminen johtaisi sänkyyn asti, vai mistä ko asia on tullut mieleesi.
Kyse on siitä että jos saat pari viestiä joissa pokkana ehdotellaan "tarkoissa ja tiukoissa rameissa" yhtä ja ainoata ajankohtaa eikä mikään muu sovi niin kuullostaahan se kirjoittajalta jotenkin epätoivoista yritykseltä.
Kuka aikuinen mies joka on nähnyt naisia elämänsä aikana ihan tarpeeksi lähtee saman tien messiin mukaan jonkun treffipalstan viestin perusteella? Tietty jos mimmejä ei ole saanut pitkään aikaan niin se on aivan toinen juttu. Ite en ainakaan lähde kenekään messiin enää tässä vaiheessa ykskaks liikenteeseen... paitsi jo tapaa ravintolassa jonkun todella hyvän mimmin.
Mitä sitä höpöttää turhaan. Perusasiat selviää muutamassa viestissä, jonka perusteella joko ehdotan treffejä tai sitten en.
Eihän ensitapaamisen tarvii kestää kuin sen puoli tuntia, mutta kyllä siinä ajassa jo selviää, onko molemminpuolista halua jatkaa tapaamisia.
Virtuaalisesti voi ihminen toista miellyttää, mutta pettymys voi olla karvas todellisuudessa!
Miksi tuhlata aikaa ja rakentaa mielikuvitustuotteita?
Ensitapaaminen on ihan lyhyt kahvittelu julkisella paikalla, mutta sitä ennen on turha alkaa kirjoitella pitkiä viestejä, koska kirjoittamalla ei voi tietää kiinnostuuko ihmisestä myös IRL. Kun on tavattu niin sen jälkeen voi jatkaa tutustumista kirjoittamallaKIN.
Mulle on tullut sellainen fiilis että palstalla olevat miehet etsivät joko puhelin- tai ns. yhden illan seksiseuraa?
Tai ainaskin enemmistö miehistä. Voinhan toki olla väärässäkin, mutta....
Toinen asia mikä saa niskakarvat nousemaan pystyyn on se joidenkin miesten luulo, että eronnut yli nelikymppinen nainen on niin puutteessa elävä ja epätoivoinen, että suostuu sen takia mihin vaan ja missä vaan... ja suunnilleen kenen kanssa vaan.
Minulle on taas naisena käynyt niin, että heti pitäisi soittaa miehelle. Numeroita lähetetään heti ensimmäisissä viesteissä. Salaisia tai pre-paideja lienevät, mutta joskus on aivan julkisia Enirosta löytyviä numeroita saatu. Seuraava askel on tapaamisen ehdotus tai seksipyyntö. Yleensä nämä pyytelijät ovat ukkomiehiä. Usko on mennyt, että näiltä deittipalstoilta mitään pitempiaikaista edes löytyy.
Olenkin ottanut kokeeksi tositarkoituksella-paketin, jonka avulla näen deittailijan sisäänkirjautumismäärät ja viestittelyt. Pitkään palstalla olleet sivuutankin nopeasti. He ovat näitä, joille mikään ei ole kyllin hyvä, vaan koko loppuelämä etsitään yhä parempaa ja parempaa. Loppujen lopuksi heille taitaa käydä niin, että muutamaa seksikokemusta rikkaampina, mutta vaimojensa vällyjen alla viettävät loppuelämänsä.
Sama juttu eli että puhelinnumeroja paukkuu heti välittömästi avausviestiin. Jotkut (vanhemmat) miehet ovat laittaneet jopa kotiosoitteensa ja koko nimensä, jotkut lapsiaan myöten.
Eivätkö nämä tyypit ikinä mieti että toisessa päässä saattaa olla lähes kuka vaan? Tälläkin palstalla on joku mies elvistellyt että hän on esiintynyt naisena netissä testatakseen millaisia vastauksia naiset saavat, ja kuinka paljon.
En muista olenko koskaan vastannut kenellekään joka heti antaa kaikki henkilötietonsa. Vaikuttavat yleensä sen verran yksinkertaisilta tyypeiltä että luulenpa etteivät ihmisenä kiinnostaisi. (Ja niille jotka ryntäävät tähän haukkumaan epäkohteliaaksi kun en vastaa: sitä on kuulkaas jo niin moni äijä häipynyt minun kohdallani s-postista, viestilokerosta ja jotkut jopa jättäneet tulematta vaikka on treffit sovittu, joten ei todellakaan jaksa enää kaikille vastailla, ja saada kenties haukut jossain vaiheessa kuitenkin, tai muuta törkeää käytöstä osakseen.)
livenä on suotavaa koska ei pelkällä kirjoittelulla tee toisesta niitä havaintoja kuin livenä...olemus, puhe, katseet, synkkaako, jutellaanko..ei tietenkään ole mitään tolkkua mennä heti sänkyyn tai toisen kotiin. Julkiselle paikalle ensin. Jonkin aikaa kirjoittelua ja tavata pitää.Ja minäkin olen nelikymppinen nainen.
lapsellistakin,pelätä ikää ja kropan vanhenemista, kysymys on ihmis-suhteesta ja henkinen puoli ratkaisee useimmin.
Aina löytyy itsensä ikäisiä ihmisiä, joten pinnallisuus pois ja pelko vanhenemisesta.
Eipä heti hösöttämään tapaamista. Kyllä 40v. = ihanaa aikaa, tuo toinen jalka haudassa on täyttä täyttä
sontaa....Mikäli nainen aloitteentekijänä, muutaman päivän jälkeen tyrkyttää itseään ja kotiinsa
viellä, niin mitä tuo kertookaan henkilöstä ??? Antaapa olla, ei ole painokelpoista matskua.
Se on kylläkin totista totta, että vasta nokatusten pääsee parenmmin jäniksen jäljille, kuin vain
kirjoitellessa. Jos joku alkaa heti vongata tapaamista, kun ei ole ehtinyt edes kissaa sanoa, niin
tuleepa mieleen moneskohan kymmenes testattava oonkaan, kun nuin pirun kova vauhti päällä.
Koko sen ajan kun olen etsinyt kumppania ongelmana on ollut että ikäisiäni eli siinä 40 korvilla kieppuvia miehiä ei vaan ole tarjolla. Kyllä reippaasti vanhempia on - ei kiinnosta. Muutama vuosi nuoremmat tuntuvat jostain syystä flegmaattisilta ja innottomilta, ja pari postia vaihdettuaan he häipyvät kuvioista. Huomattavasti nuoremmat kuvittelevat että olen jotenkin "kokenut" ja heille pitäisi olla akrobaattista seksiä tarjolla.
Baariin en lähde kuin kuolleen ruumiini yli. Tanssilavoille en kuulu koska se ei ole harrastukseni muutenkaan, onhan se nyt kumma jos pitää alkaa teeskennellä kiinnostusta asioihin jotta saisi miehen. Ja joka siis ilmeisesti itsekin teeskentelisi viihtyvänsä tansseissa tai baarissa, että löytyy nainen.
Tämä on kertakaikkisen paska maa etsiä kumppania. Netti olisi ihan hyvä väline, mutta kun kokoajan jankutetaan että täällä ei ole kuin pervoja, siinä käy niin että kaikki normaalimmat masentuvat ja poistuvat, ja ne pervot jäävät jäljelle...
masentuvat ja poistuvat, ja ne pervot jää jäljelle..."
Jospa se onkin niin, että ne "normaalit" poistuvat markkinoilta siksi, että löysivät seuraa??
Jäljelle jää vain niitä "pervoja".. tai sitten niitä, joilla on huippukovat vaatimukset sen
kumppanin suhteen? Aina vaatia voi, mutta onko kivempi olla ypöyksin huippuvaativana, kuin
kaksin vähän vaatimattomampana ja joustavampana sen kumppanin suhteen.
Huipulla on aina yksinäistä.
Voihan se tietty noinkin olla. Ns. normaaleilla on niin kovat markkinat että he häviävät alta aikayksikön.
Ei aina kannata kuvitella että pitkään tyrkyllä oleminen olisi merkki joistakin huippuvaatimuksista siinä mielessä että odottaisi jotain ihanuuksien ihmeprinssiä. Mutta onhan se nyt selvää että jos toinen harrastaa humppaa ja iskelmää ja toinen vuosikertaheviä, niin harvemmin heillä mitään muutakaan yhteistä on. Omalla kohdallani katsomukselliset näkemykseni pitävät minut varmaan tällä menolla loppuelämäni yksin, mutta en vaan oikein pystyisi sietämään sitä että mies hirnuu itsensä hengiltä kun kerron omasta katsomuksestani. Niitäkin toki on jotka sen ottavat ihan iisisti, mutta sitten on vielä monta muuta seikkaa missä ei osu välttämättä kohdilleen.
Ihminen joka ryntää seurustelemaan useita kertoja vuodessa voidaan mieltää sellaiseksi joka on valmis antamaan periksi vaatimuksistaan, tai voidaan ajatella ettei hänellä ole mitään kriteereitä. Ollaan valmis hyppäämään suinpäin suhteeseen kenen kanssa tahansa, ja sitten huomataan että eihän tästä mitään tule. Tätä olen seurannut sivusta oman eksäni kohdalla, enkä tiedä kummalla meistä menee paremmin, hänellä joka on vuoroin onnellinen, vuoroin pettynyt, vai minulla joka en ole ehtinyt kiinnostua kunnolla vielä kenestäkään vuoden varrella.
Töissä, naapurustossa ja harrastuksissakin joutuu olemaan tekemisissä ihmisten kanssa joiden kanssa ei muuten olisi mitään yhteistä eikä välttämättä mielenkiintoa olla tekemisissä. Kyllä niin intiimiin asiaan kuin parisuhteeseen haluaa sellaisen ihmisen jonka kanssa sopii kaikilla tasoilla ja asioissa yhteen. Vierauden tunne on kammottava tunne kun kyseessä on kumppani.