Vaihdoin uuteen työpaikkaan ajatellen,että tämä olisi se lopullinen "sijoitukseni", siellä olisin lopun urani. Kuinkas kävikään.
Oltuani vasta viikon töissä, lapseni sairastui keuhkokuumeeseen. Sain heti lomaa töistä muutaman pvän ja pomo oli ymmärtäväinen ja tarjoutui jopa käymään kylässä luonamme,jos tarvitsemme apua (olen yh). Lapseni oli yli kk:n verran eriasteisessa kuumeessa (ärhäkkä tauti) ja sairaalassakin 4 eri krtaa kunnes parantumista alkoi näkyä.
Koska lapseni on yli 12 v., vapaani ei ollut palkallista vaan sovitellusti palkatonta. Mutta sain olla töistä pois vain 5 pvää. Töiden jälkeen menin suoraan sairaalaan lapseni luo ja olin siellä iltamyöhään.Kerroin pienelle työyhteisölleni avoimesti lapseni tilasta ja elämäntilanteestamme.
Pian aloin kuulla lähimmältä työkaveriltani piikittelyä muutamasta poissaolopäivästäni heti työsuhteeni alussa. Toimitin pomolleni sairastodistuksen lapseni tilasta katkaistaksi huhuilta siivet. Ja tämä uusi työkaverini olikin keksinyt että olen poissa töistä, koska minulla on alkoholiongelma ja että ainahan tollasia sairastodistuslappuja voi kirjoittaa kuka vaan maksusta jne. Muu työyhteisö kertoi minulle, että tuo nainen oli jollain lailla ns "epävakaa" ja että sieltä suusta voi odottaa mitä vain. Pian hän jäi lomalle ja sain olla rauhassa.
Sain sikainfluenssan oltuani 2 kk:tta töissä. Olin muutaman viikon pois ja kun palasin töihin, vastaanotto oli jäätävä. Taas samat luritukset tältä kettumaiselta naiselta.,nimittäkäämme häntä vaikka "Pirkoksi".
Pirkon hyvän aamun toivotukset olivat selän takan keskisormen näyttö ja puhumattomuus. En voinut tehdä mitään,koska hän ei informoinut minua asioista,joita oli tapahtunut poissaollessani ja siksi aiheutui muutama väärinkäsitys parin asiakkaan kohdalla. Pirkko nauroi hihaansa ja reklamoi samantein virheistäni. Pomo oli kaukaa viisas ja ymmärsi mistä oli kysymys. Työoloni ei kuitenkaan kuukausien myötä parantuneet,päinvastoin.
Kyselin aina välillä eri työkavereilta Pirkon työhistoriasta ko. talossa ja sain vihdoin viimein tietää hämmentävän asian. Hän oli joutunut työsuojelupiiriin asti sovittelemaan puheitaan ja riitojaan pomomme kanssa. Jonkinasteinen sotarauha oli siis syntynyt, mutta olin tullut keskelle taistelutannerta. Tosin se olin nyt minä, joka sain uutena työntekijänä kaiken paskan niskaani. Joka päivä sanoin hyvät huomenet Pirkolle ja aina sama vastaus, selänkääntö ja puhumattomuus. Jatkuvasti sai pelätä hänen ailahtelevaa mielialaansa, joka vaihtui maanisen pirteästä lähes itkuiseksi neljä viisikin kertaa päivässä.Kielenkäyttö ei sovi näille sivuille, asiakkaitakin hän haukkui todella ilkeästi seläntakana, edessäpäin oli tietenkin niin mielinkielin. Jos satuimme samaan aikaan tiettyyn työpisteeseen,Pirkko jaksoi muistuttaa, että hän on tottunut olemaan talon sielu ja keskipiste ja että on ollut 12 vuotta listoilla. Otin sen suorana uhkauksena, että jos et tuki turpaasi, niin täältä pesee. Olin alkanut avoimesti kyseenalaistaa hänen työskentelytapaansa ja käyttäytymistään minua kohtaan. Pomo ei voinut/ uskaltanut/ halunnut tehdä mitään,koska hänet oli nyt jätetty rauhaan,kun olin tullut taloon töihin.
Pian sain tietää, että Pirkko oli onkinut salaisia tietojani ja puhunut henkilökohtaiset asiani ympäri taloa.Pyysin että asiaan olisi puututtu,asia tutkittu ja julkista anteeksipyyntöä. Anteeksipyynnön sain,en mitään muuta. Mustamaalaus jatkui pahempana ja kärjistyi kauniiseen kevätpäivään, jolloin Pirkko ilmestyi yllättäen selkäni taakse ja kävi käsiksi.
Menin lääkäriin,näytin vammat ja kerroin, millä tolalla asiat työpaikallani olivat.
Pomon mielestä olin tehnyt virheen mennessäni lääkäriin kertomatta hänelle asiasta. Kohta minulle alkoi selvitä " piiiri pieni pyörii- leikin " juoni. Pomo laittoi minulle eteeni allekirjoitettavaksi vaitiolovelvollisuussopimuksen, koskien työpaikkaamme. En halunnut suostua siihen. Kerroin, että laitan asian eteenpäin. Silloin työpaikalla puhkesi paniikki. Kukaan työkaveri ei halunnut joutua Pirkon kynsiin ja moni oli kipeä tai estynyt tulemaan kuulluksi todistajana asiassani.
Ihmettelin pomonkin suhtautumista,koska hän hoki,etten voi tehdä tätä Pirkolle,koska Pirkolle on hankittu jo apua yms.Paljastui,että pomo olikin Pirkon verisukulainen.Pirkko on ollut kuulemma syntymästään asti samanlainen tasapainoton kuperkeikkaikäinen ja pomo oli aikanaan luvannut hänelle hyvyyttään työpaikan tietämättä,minkä kiviriipan jalkaansa saa.. Onko "kuperkeikkaikä" vettä sakeampaa ? Suku on pahin, vai miten se nyt oli...
Niin siinä sitten kävi, että se olin minä,joka tuosta työpaikasta lähdin itsetunto romuna ja mietin,mitä vikaa minussa oikein on. Lähdin tosin omasta aloitteestani,koska en enää pystynyt vuoden tiiviin kiusaamisen jälkeen tekemään töitä samassa tiimissä Pirkon kanssa. Pirkko sai jäädä työhönsä pullistelemaan ja etsimään seuraavaa kiusattavaa. MInun selkäranka ei kestänyt enempää.
Aina ei auta,vaikka kääntäisi toisenkin posken.
Oltuani vasta viikon töissä, lapseni sairastui keuhkokuumeeseen. Sain heti lomaa töistä muutaman pvän ja pomo oli ymmärtäväinen ja tarjoutui jopa käymään kylässä luonamme,jos tarvitsemme apua (olen yh). Lapseni oli yli kk:n verran eriasteisessa kuumeessa (ärhäkkä tauti) ja sairaalassakin 4 eri krtaa kunnes parantumista alkoi näkyä.
Koska lapseni on yli 12 v., vapaani ei ollut palkallista vaan sovitellusti palkatonta. Mutta sain olla töistä pois vain 5 pvää. Töiden jälkeen menin suoraan sairaalaan lapseni luo ja olin siellä iltamyöhään.Kerroin pienelle työyhteisölleni avoimesti lapseni tilasta ja elämäntilanteestamme.
Pian aloin kuulla lähimmältä työkaveriltani piikittelyä muutamasta poissaolopäivästäni heti työsuhteeni alussa. Toimitin pomolleni sairastodistuksen lapseni tilasta katkaistaksi huhuilta siivet. Ja tämä uusi työkaverini olikin keksinyt että olen poissa töistä, koska minulla on alkoholiongelma ja että ainahan tollasia sairastodistuslappuja voi kirjoittaa kuka vaan maksusta jne. Muu työyhteisö kertoi minulle, että tuo nainen oli jollain lailla ns "epävakaa" ja että sieltä suusta voi odottaa mitä vain. Pian hän jäi lomalle ja sain olla rauhassa.
Sain sikainfluenssan oltuani 2 kk:tta töissä. Olin muutaman viikon pois ja kun palasin töihin, vastaanotto oli jäätävä. Taas samat luritukset tältä kettumaiselta naiselta.,nimittäkäämme häntä vaikka "Pirkoksi".
Pirkon hyvän aamun toivotukset olivat selän takan keskisormen näyttö ja puhumattomuus. En voinut tehdä mitään,koska hän ei informoinut minua asioista,joita oli tapahtunut poissaollessani ja siksi aiheutui muutama väärinkäsitys parin asiakkaan kohdalla. Pirkko nauroi hihaansa ja reklamoi samantein virheistäni. Pomo oli kaukaa viisas ja ymmärsi mistä oli kysymys. Työoloni ei kuitenkaan kuukausien myötä parantuneet,päinvastoin.
Kyselin aina välillä eri työkavereilta Pirkon työhistoriasta ko. talossa ja sain vihdoin viimein tietää hämmentävän asian. Hän oli joutunut työsuojelupiiriin asti sovittelemaan puheitaan ja riitojaan pomomme kanssa. Jonkinasteinen sotarauha oli siis syntynyt, mutta olin tullut keskelle taistelutannerta. Tosin se olin nyt minä, joka sain uutena työntekijänä kaiken paskan niskaani. Joka päivä sanoin hyvät huomenet Pirkolle ja aina sama vastaus, selänkääntö ja puhumattomuus. Jatkuvasti sai pelätä hänen ailahtelevaa mielialaansa, joka vaihtui maanisen pirteästä lähes itkuiseksi neljä viisikin kertaa päivässä.Kielenkäyttö ei sovi näille sivuille, asiakkaitakin hän haukkui todella ilkeästi seläntakana, edessäpäin oli tietenkin niin mielinkielin. Jos satuimme samaan aikaan tiettyyn työpisteeseen,Pirkko jaksoi muistuttaa, että hän on tottunut olemaan talon sielu ja keskipiste ja että on ollut 12 vuotta listoilla. Otin sen suorana uhkauksena, että jos et tuki turpaasi, niin täältä pesee. Olin alkanut avoimesti kyseenalaistaa hänen työskentelytapaansa ja käyttäytymistään minua kohtaan. Pomo ei voinut/ uskaltanut/ halunnut tehdä mitään,koska hänet oli nyt jätetty rauhaan,kun olin tullut taloon töihin.
Pian sain tietää, että Pirkko oli onkinut salaisia tietojani ja puhunut henkilökohtaiset asiani ympäri taloa.Pyysin että asiaan olisi puututtu,asia tutkittu ja julkista anteeksipyyntöä. Anteeksipyynnön sain,en mitään muuta. Mustamaalaus jatkui pahempana ja kärjistyi kauniiseen kevätpäivään, jolloin Pirkko ilmestyi yllättäen selkäni taakse ja kävi käsiksi.
Menin lääkäriin,näytin vammat ja kerroin, millä tolalla asiat työpaikallani olivat.
Pomon mielestä olin tehnyt virheen mennessäni lääkäriin kertomatta hänelle asiasta. Kohta minulle alkoi selvitä " piiiri pieni pyörii- leikin " juoni. Pomo laittoi minulle eteeni allekirjoitettavaksi vaitiolovelvollisuussopimuksen, koskien työpaikkaamme. En halunnut suostua siihen. Kerroin, että laitan asian eteenpäin. Silloin työpaikalla puhkesi paniikki. Kukaan työkaveri ei halunnut joutua Pirkon kynsiin ja moni oli kipeä tai estynyt tulemaan kuulluksi todistajana asiassani.
Ihmettelin pomonkin suhtautumista,koska hän hoki,etten voi tehdä tätä Pirkolle,koska Pirkolle on hankittu jo apua yms.Paljastui,että pomo olikin Pirkon verisukulainen.Pirkko on ollut kuulemma syntymästään asti samanlainen tasapainoton kuperkeikkaikäinen ja pomo oli aikanaan luvannut hänelle hyvyyttään työpaikan tietämättä,minkä kiviriipan jalkaansa saa.. Onko "kuperkeikkaikä" vettä sakeampaa ? Suku on pahin, vai miten se nyt oli...
Niin siinä sitten kävi, että se olin minä,joka tuosta työpaikasta lähdin itsetunto romuna ja mietin,mitä vikaa minussa oikein on. Lähdin tosin omasta aloitteestani,koska en enää pystynyt vuoden tiiviin kiusaamisen jälkeen tekemään töitä samassa tiimissä Pirkon kanssa. Pirkko sai jäädä työhönsä pullistelemaan ja etsimään seuraavaa kiusattavaa. MInun selkäranka ei kestänyt enempää.
Aina ei auta,vaikka kääntäisi toisenkin posken.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tutulta kuulostaa. Samanlainen "pirkko" löytyi minunkin työpaikaltani. Uskomaton lyyli. Teki kaikki vinkeet ja liikkui muutenkin toiminnassaan laillisuuden rajamailla liittyen esim. talousasioihin. Uskon, että tällaiset ihmiset kohtaavat vielä karun todellisuuden, joku päivä. Jos pirkkojen esimiehet ovat niin saamattomia, että eivät saa näitä ihmisiä ruotuun, kyllä elämällä on tapana järjestää.