Oon 19 v tyttö (nainen? tuskin) maalta, itä-Suomesta. Päänvaivaa ja stressiä aiheuttaa hieman faijan kanssa asuminen, tai ei asuminen eikä ihminen periaatteessa muuten, vaan hänen alkoholinkäyttö.
Se ei dokaa koko ajan, vaan saattaa olla raittiiina joskus viikkoja tai ihan kuukausia, mutta sitten se juo taas monta päivää ja saattaa mokailla kaikkee esim. olla pois töistään.
Sitten se makaa krapulassa sen jälkeen kotona ja vaatii hoitamaan sitä mm. mua käymään kaupassa ja tekemään ruokaa sille ja passaamaan.
Kännissä se ei oo varsinaisesti väkivaltanen, mutta saattaa olla hieman pelottava tai ainakin tosi rasittava ja mua vtuttaa kuunnella sitä sillon ja pyrin olemaan poissa kotoo. Paha vaan kun meillä on kans koira, jota mun pitää hoitaa ja ottaa huomioon, muuten olisin paljo enemmän pois kotoo.
Faija pystyy käymään duunis ihan jotenkuten, se tekee remonttihommaa ja sellasta mitä millonkin, että pärjäillään rahallisesti aika hyvin nyt kun mäkin oon töissä enkä opiskele. Siis pystyn tienaamaan omat rahani..
Mutsi ja faija on eronnut 10 vuotta sitten, mutsi asuu toisella paikkakunnalla eikä haluu olla tekemisis faijan kanssa. Mun kanssa pitää yhteyttä ja käyn sen luona sillon tällön etenkin lomilla.
Muuten mulla on ihan hyvät välit kans faijaan sillo ku se ei dokaa. Selvinpäin se on tosi ihana, ihana faija ja ihana ihminen.
Jos joku haluu meilailla tai vaihtaa kokemuksia, niin meili oso on [email protected]
Se ei dokaa koko ajan, vaan saattaa olla raittiiina joskus viikkoja tai ihan kuukausia, mutta sitten se juo taas monta päivää ja saattaa mokailla kaikkee esim. olla pois töistään.
Sitten se makaa krapulassa sen jälkeen kotona ja vaatii hoitamaan sitä mm. mua käymään kaupassa ja tekemään ruokaa sille ja passaamaan.
Kännissä se ei oo varsinaisesti väkivaltanen, mutta saattaa olla hieman pelottava tai ainakin tosi rasittava ja mua vtuttaa kuunnella sitä sillon ja pyrin olemaan poissa kotoo. Paha vaan kun meillä on kans koira, jota mun pitää hoitaa ja ottaa huomioon, muuten olisin paljo enemmän pois kotoo.
Faija pystyy käymään duunis ihan jotenkuten, se tekee remonttihommaa ja sellasta mitä millonkin, että pärjäillään rahallisesti aika hyvin nyt kun mäkin oon töissä enkä opiskele. Siis pystyn tienaamaan omat rahani..
Mutsi ja faija on eronnut 10 vuotta sitten, mutsi asuu toisella paikkakunnalla eikä haluu olla tekemisis faijan kanssa. Mun kanssa pitää yhteyttä ja käyn sen luona sillon tällön etenkin lomilla.
Muuten mulla on ihan hyvät välit kans faijaan sillo ku se ei dokaa. Selvinpäin se on tosi ihana, ihana faija ja ihana ihminen.
Jos joku haluu meilailla tai vaihtaa kokemuksia, niin meili oso on [email protected]
Vastaukset 10
Vanhimmat
Satunko tuntemaan sinut? ootko Pieksämäeltä.?
niin jos olisin sun asemassasi niin hommaisin oman asunnon ja sessu mukaan. antaa isän pärjätä omillaan,ethän voi olla vastuussa isäsi elämästä. vaarana on se että olet monta vuotta vielä isäsi ns.olkapää ja et sitten jotenkin pääse irti omaa elämääsi normaalisti elämään.
jokainen on oman onnensa seppä ja isäsi lopettaa kyllä juomisen jos hänellä haluja siihen riittää.
sun vain pitäisi kylmästi antaa aikuisen nähdä se oma viinaloukkunsa.
mutta toisaalta saisitko isäsi mukaan johonkin aa-kerhon tapaiseen ?ja jaksatko itse sitä rallia ?
onko isälläsi muita aikuisia tuttuja lähellä jotka voisivat auttaa asiassa ?
mietiskely auttaa ja saat varmasti asiaan selvyyden jatkossa.voit ottaa yhteyttä päihdelinkkiin tai oman kuntasi terveyskeskukseen.netissä asiantuntijoiden apua on tarjolla starttiin.
ole hankkinut omaa asuntoa?
Useammalla sun ikäisellä tytöllä menee hermot kun ne asuu kimpassa poikaystävänsä kanssa joka vetää lärvit joka viikonloppu - ja kaikki muu onkin ihan samoin...
Hanki itelles about 20 v. "duunari" poikaystävä ja kohta on jo kotia ikävä.
Kerran kuussa jos faijas ottaa kuppia niin ei se kovin paha oo.
oli holisteja Senverran pahasti, että isovanhempani huostaanottivat minut jo alle 2v. Heidän ansiostaan minusta tuli omillaan pärjäävä hyvän itsetunnon omaava nainen. Köyhäähän se elo oli nykyisen mittapuun mukaan, mutta ruokaa, lämpöä ja rakkautta sain heiltä,jota ilman olisin muuten jäänyt. Olisin kyllä kelvannut sitten vanhemmilleni, kun menin töihin. Viinarahaa tienaamaan en heille alkanut. En pitänyt mitään yhteyttä heihin, enkä muihinkaan juoppoihin sukulaisiin tai tuttaviin. Omat kaverini valitsin juomattomista, ja siitä se hyvä itsetunto senkuin kasvoi, kun huomasi, miten paljon paremman elämän voi saada, kun ei juo.Vertaamalla kaikkea sitä , mitä itsellä on, siihen mitä näillä juopoilla tuntemillani ei ole.on omistusasunto, suhtuusi auto, rahaa harrastuksiin, matkoihin... mihin vaanPelkästään siksi että valitsin toisin, kuin vanhempani
Corolla girl,
toivon todella että pääset muuttamaan omillesi, se on paras sekä sinulle että isällesi. Sun ei kannata jäädä isäsi holhoojaksi tai "koti-emännäksi", vaan pyrkiä jo omaan elämään.
Minä oon ihan kohtalotoverisi. Kasvoin alkoholistisen yh-isäni kanssa kaksin 12 vuotiaasta 19 vuotiaaksi.
Luulen että oma teini-ikäni oli vielä vaikeampi kuin sinun, koska kuvaan liittyi hyvin kipeitä ja vaiettuja asioita, joita en ole selvittänyt vieläkään itseni kanssa, vaikkakin isän kanssa on vuosien jälkeen välit "kunnossa". Asumme eri paikkakunnilla ja pidämme yhteyttä vain silloin tällöin.
Mulla kävi hyvä tuuri 19-vuotiaana, että sain opiskelun kautta ihan oman kämpän toisella paikkakunnalla, ja pääsin oman elämän alkuun. Toivottavasti sulle käy samoin.
Kehenkään huonoon mieheen ei tosin kannata takertua vain siksi että se auttaisi pois isän luota.
Ihanaa kevättä.
t: J
Hei Corolla Girl.
Jos tunnet,että pois muutto olisi paras vaihtoehto,niin siinä tapauksessa toivotn kovasti onnea sinulle siinä. Itse tiedän vaan kokemuksesta, että kun tosi moni mainitsee kun on kyse alkoholisteista.... että pitää "lähteä " menemään.
"jokainen on oman onnensa seppä" Olen periaatteessa aivan samaa mieltä, mutta kun on kyse perheestä, tai ihmisistä ketä rakastaa,niin en itse ainakaan pystyisi kokonaan vain kääntämään selän ja "toivoa parasta" tälle alkoholisti henkilölle.
Mutta ehkä se onkin samanaikasesti kirous sekä lahja... että on niin paljon rakkauttta, että haluaa auttaa kyseistä henkilöä... vaikka se onkin itselle raskasta....
Mutta sinun pitää ehdottomasti tehdä niin kuin sinusta tuntuu parhaimmalta itsellesi.
Oletko kokeillut puhua hänen kanssaan? Kertoa hänelle tunteesi?
Alkoholistin juomiseen on yleensä syy. Jokin asia joka painaa mieltä... joka aiheuttaa sen, että alkoholiin tartutaan lohdutukseksi...
oma isäni on juonut jo monta vuotta... mutta se on pahentunut viimeiset 3 vuotta... hän ei tosin juo perheen nähden, vaan menee toiseeen paikkaaa.. ja juo itsekseen... Sillon hän aina hokee että " hänestä ei ole mihinkään", häntä ei rakasteta, ja hän voisi vaikka kuolla"... kamalaa puhetta, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Olemme koko perhe yrittäneet hokea hänelle kuinka paljon me rakastetaanhäntä jnejne.. mut ei näytä auttavan.
En muista mikä mun pointti oli tässä jutussa, mutta piti vaan antaa vähän sympatiaa ja empatiaa. Että tiedän, niin kuin moni muukin, että se on raskasta. Varsinkin kun ehkä välittää niin paljon, että haluaa auttaa.
Minun ehdotukseni on , että yrität kertoa isällesi mitä tunnet ja mitä hänen juomisensa vaikuttaa sinuun ja tunteisiisi... !!!!
Ei pidä pelätä tunteiden kertomista!:)
Tsemppiä!!!!! :)
Muista, että olet vahva tyttö kun sinulla on tuommoinen tilanne, ja edelleen jaksat!
voimia,
E
Harmi tilanne eikä varmaan mikään harvinainenkaan täällä Suomessa.. :( Voimia jaksamiseen!
tää o iha perseest, nytki se faija vaa makaa tuol sohval iha koomas. Se juo aina ku sil o mahollisuus siihe ja yleesä lopputulos on että se sammuu joskus puolenyön aikaa tonne vitun sohvalle. Esim kesälomal ei tainnu ees olla semmost päivää millo se ei ois juonu. Ja se kans yritti pitää tipattoman tammikuun, mut ei se vittu onnistunu ees siinä. Ulospäi tää meiä perhe vaikuttaa iha unelmalt:asutaa omakotitalos ja rahallisesti menee hyvin, mut herää kysymys et ollaaksme onnellisii? Mä tunnen itteni onnelliseks, mut masentaa vaa kattoo tommost pieruu joka pilaa ilmapiirin läsnäolollaan. Onneks oon löytäny musiikin mihi voi karata, kirjotan ite rappi riimei. Ps. Sorge ku o kirjotettu tällee puhe tyylil ku kirjotan tän joskus klo12 yöl puhelimel.
No minäki haluan jakaa omat kokemukseni alkoholisti isästä. Oon 16-vuotias tyttö ja ainoa lapsi. Iskä on ollu ulkomailla töissä sillon ku olin pieni mut nykyää sillä on vakituine työpaikka. Ulkomailla se sitte oppi juomaan aina ku oli vapaata.
Sillon ku olin pieni ni asuttii meijän mummulas. Siellä iskä ei juonu nii paljoa mutta sillon ku joi nii joi kans kunnolla. Kerran se meni ampumaa tölkkejä ja mä lähin mukaan. Mummo tuli onneks pelastaa mut ku olin vaa nostellu niitä tölkkejä paikalleen ja yks ampuu siihe metrin päähän.... Onneks en muista tästä mitään.
Rakennettiin oma talo muutama vuos sitte. Sillon iskältä lähti kaikki kontrolli. Nykyään se sitte juo melkee joka ilta. Ei se mitenkää väkivaltanen oo mutta eihän se oo kivaa kahtoa oman isän juomista viikosta toiseen... Ja meillä on talolainaa maksamatta eikä se ainakaa helpotu sillä että yks juo meijän kaikki rahat. Äiti joskus siirtää sen tililtä rahaa pois ku herralla on taipumusta tehä vähintää epämääräsiä taksimatkoja pitkin maakuntaa...
Ja tämä iskän juominen on vaikuttanu muhun nii että juon itekki. En kaatokännejä enkä oo koukussa, mutta juon kuitenki. Kaverit onneks ymmärtää mua ja kuuntelee ja kaikkea.
Juu tässäpä minun stoori. Jos vaikka kävis tupakalla ja sitte itkis ihtensä uneen.