Viitaten tuohon toiseen keskusteluun jossa kaivataan entisaikojen miehen ja naisen rooleja olen pohtinut samaa asiaa.
Olen siis nuori nainen ja aikamoisen väsynyt tähän touhuun nykyään,
naiset ovat tänäpäivänä ihan hirveitä terroristeja ja kaakattavia kanoja,
itsekkin olen saanut kotonani ns. kovan kasvatuksen jossa tytöstä opetetaan äärimmäisen itsenäinen.
Tämä itsenäisyys tuntui aikansa hyvältä mutta sitten tuli burn out, yllätys yllätys minä siis uuvuin,
uuvuin jatkuvaan pärjäämiseen, siihen että kaikki pitää yksin hoitaa ja kestää, pitää tehdä rankasti töitä, pärjätä työelämässä, opiskella hyvä ammatti jne...
Sitten havahduin tämän monikultturisuuden myötä siihen todellisuuteen joka vallitsee näissä "ei länsimaalaisissa kulttuureissa", mies hakee vaimon ja vaimo ottaa "rennosti",
tämä vaimo muuttaa lapsuudenkodistaan suoraa miehen luo mikä tarkoittaa stressitöntä siirtymävaiheeta ilman vuosien yksinasumista ja opiskelua ja iltatöitä ja aerobictunteja, laskujen maksamisisa, opinto lainaaa jne...
ilman kaikkea sitä "itsenäiyysvaihetta" jonka me länsimaalaiset naiset käymme läpi.
Nämä naiset siis elävät pehmeillä arvoilla koko elämänsä ajan, siirtyvät tyttärestä vaimoksi ja äidiksi sillä aikaa kun me muut luomme uraa ja kadotamme maailman tuuliin viimeisetkin pehmeät puolemme.
Minä esim: olen tyypillinen 30 vuotias tämänajan nainen, minulla on kaikkea muuta mutta ei rakkautta, perhettä, muistoja nuoruudesta jolloin vauva nukkui kopassa ja lapsi kapsahti kaulaan ja mies kietoi huolehtivaan syleilyynsä, minä olen tyypillinen tämänajan nainen jonka koko elämä on valunut suorittamiseen ja vaatimuksiin ja pärjäämiseen.
Kumpa naiset menisivät takaisn koteihin ja eläisivät hiljaisina ymmärtäen osansa tässä maailmassa, meidän kaikkein tärkein tehtävä on olla kodin sydän, helliä, herkkiä, hoivaavia. Antaa lapsille pullantuoksuinen lapsuus ja aviomiehelle pehmeä syli johon käpertyä työpäivän jälkeen.
Tämä maailma on miesten koska miehet on luotu kestämään kylmempiä arvoja, ja jos me naiset yritämme kestää kylmiä arvoja niin kadotamme naiseutemme ja se on ydinperheiden loppu ja johan se näkyy tänäaikana kopeina, koppavina, nalkuttavina, kaakattavina, turhamaisina naisina jotka kiskoo pitkissä rakennekynsissään sidukkaa kanalaumassa "ylistäen vapauttaan".
Olen siis nuori nainen ja aikamoisen väsynyt tähän touhuun nykyään,
naiset ovat tänäpäivänä ihan hirveitä terroristeja ja kaakattavia kanoja,
itsekkin olen saanut kotonani ns. kovan kasvatuksen jossa tytöstä opetetaan äärimmäisen itsenäinen.
Tämä itsenäisyys tuntui aikansa hyvältä mutta sitten tuli burn out, yllätys yllätys minä siis uuvuin,
uuvuin jatkuvaan pärjäämiseen, siihen että kaikki pitää yksin hoitaa ja kestää, pitää tehdä rankasti töitä, pärjätä työelämässä, opiskella hyvä ammatti jne...
Sitten havahduin tämän monikultturisuuden myötä siihen todellisuuteen joka vallitsee näissä "ei länsimaalaisissa kulttuureissa", mies hakee vaimon ja vaimo ottaa "rennosti",
tämä vaimo muuttaa lapsuudenkodistaan suoraa miehen luo mikä tarkoittaa stressitöntä siirtymävaiheeta ilman vuosien yksinasumista ja opiskelua ja iltatöitä ja aerobictunteja, laskujen maksamisisa, opinto lainaaa jne...
ilman kaikkea sitä "itsenäiyysvaihetta" jonka me länsimaalaiset naiset käymme läpi.
Nämä naiset siis elävät pehmeillä arvoilla koko elämänsä ajan, siirtyvät tyttärestä vaimoksi ja äidiksi sillä aikaa kun me muut luomme uraa ja kadotamme maailman tuuliin viimeisetkin pehmeät puolemme.
Minä esim: olen tyypillinen 30 vuotias tämänajan nainen, minulla on kaikkea muuta mutta ei rakkautta, perhettä, muistoja nuoruudesta jolloin vauva nukkui kopassa ja lapsi kapsahti kaulaan ja mies kietoi huolehtivaan syleilyynsä, minä olen tyypillinen tämänajan nainen jonka koko elämä on valunut suorittamiseen ja vaatimuksiin ja pärjäämiseen.
Kumpa naiset menisivät takaisn koteihin ja eläisivät hiljaisina ymmärtäen osansa tässä maailmassa, meidän kaikkein tärkein tehtävä on olla kodin sydän, helliä, herkkiä, hoivaavia. Antaa lapsille pullantuoksuinen lapsuus ja aviomiehelle pehmeä syli johon käpertyä työpäivän jälkeen.
Tämä maailma on miesten koska miehet on luotu kestämään kylmempiä arvoja, ja jos me naiset yritämme kestää kylmiä arvoja niin kadotamme naiseutemme ja se on ydinperheiden loppu ja johan se näkyy tänäaikana kopeina, koppavina, nalkuttavina, kaakattavina, turhamaisina naisina jotka kiskoo pitkissä rakennekynsissään sidukkaa kanalaumassa "ylistäen vapauttaan".
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinussa ei siis ole ainesta itsenäiseksi eläjäksi, mutta älä nyt, ressukka, luule muista samaa. Valintasi kotiäitinä on varmasti juuri oikea, jos sinun mielestäsi naisella on vain kaksi mahdollisuutta: sälyttää kaikki vaikea ja vastuullinen jonkun toisen harteille ja paistella itse pullaa kotona, tai vaihtoehtoisesti ryystää siideriä ja räksyttää kapakassa samanlaisten kaveriesi kanssa. Olet repsahtanut ikivanhaan huora-madonna -ajatteluun, jossa ollaan joko pyhiä tai pahoja, ei mitään muuta.
Älä nyt kuitenkaan ryntää ennalta harkitsematta avioon jonkin hurmaavan ei-länsimaisen elättäjän kanssa, vaikka miten haluaisit ottaa loppuelämäsi rennosti ja pitää kiinni naiseudestasi. Sinulle saattaa nimittäin tulla pitemmän päälle kova ikävä takaisin länsimaiseen hapatukseen, jossa saat päättää omista asioistasi itse eikä se naiseutesi ole jonkun toisen absoluuttisessa hallinnassa. Jos kuitenkin viihdyt kuvailemissasi oloissa, viihdy pois, mutta älä vingu sitä, että muiden pitäisi olla kanssasi asiasta samaa mieltä. Jokainen rakentaa elämänsä parhaansa mukaan sellaiseksi kuin itse haluaa - meilläpäin myös nainen.
Kuka tekisi yhteiskunnassamme ne kaikista raskaimmat, pienipalkkaisimmat ja halveksitut työt, jos naiset pysyisivät kotona, hiljaisina miesten elätettävänä? Kuka hoitaisi lapsia, opettaisi ala-asteella, siivoisi toimistoja ja sairaaloita, tarjoilisivat ravintoloissa ruokaa, lainaisi kirjoja kirjastossa tai huolehtisi vanhuksista?
Minusta tasa-arvosta ei missään nimessä tulisi luopua tai palata entisaikoihin, jolloin nainen ei edes ollut oikeustoimikelpoinen, vaan aina isän, veljen tai miehensä holhokki. Ei tulisi palata aikoihin, jolloin naisen arvo mitattiin hänen kyvyssään saada lapsia. Sen sijaan meidän pitäisi minusta luopua täydellisyyden tavoittelusta.
Tänä päivänä naisen pitäisi olla täydellinen kaikessa: hyvä koulutus, hyvä työpaikka ja ura, kauniit vaatteet, huolliteltu ulkonäkö, hiukset kunnossa ja paino alhaalla. Äidin pitäisi jaksaa laittaa joka päivä ruokaa tuoreista raaka-aineista, kodin pitää olla iso ja aina tietysti tiptop, pihan on oltava hoidettu ja lapsille tarjottava useita harrastuksia. Ja niin edelleen. Naisiin kohdistuvat vaatimukset ovat huomattavasti suuremmat, kuin miehiin kohdistuvat vaatimukset.
Mistä tämä johtuu, kuka nämä vaatimukset asettavat? Olen aina sanonut, ettei naisena voi voittaa, teit niin tai näin, aina meni väärin... ja suurin kritiikki tulee kanssasisarilta, ei miehiltä tai yhteiskunnalta.
Minusta meidän naisten pitäisi oppia tyytymään vähempään ja ottamaan rennommin. Ei meidän tarvitse näyttää mallilta, kotona saa viihtyä verkkareissa, kauppaan saa mennä meikittä ja pieni pömppömaha ei tee sinusta huonompaa. Kodin ei tarvitse aina olla tiptop, ruokaa voidaan tehdä eineksistä tai puolivalmisteita hyödyntäen, eikä pihanhoidosta kannata repiä stressiä. Lasten eivät tarvitse aina näyttää pieniltä prinsessoilta, tahraiset vaatteet ja likaiset kädet kuuluvat lapsen elämään.
Siinä olet aivan oikeassa, ettei meidän naisten pitäisi pyrkiä pärjäämään koko elämämme yksin. Ei ketään ole loutun yksin täällä maapallolla tarpomaan, ja parisuhteessa parasta on toisen tuki ja turva. Mutta se ei tarkoita, että meidän naisten pitäisi vain tyytyä olemaan kotona pullia leipomassa ja lapsia hoitamassa, ellei se ole meidän oma valinta. Meidän pitäisi hyväksyä, että olemme erilaisia ja tavoittelemme elämässä erilaisia kokemuksia ja arvostamme eri asioita. Meidän pitäisi löytää itsellemme sopiva elämäntyyli, ja antaa muiden löytää omansa.
Minäkin olen 30-vuotias nainen, joka nauttii elämästään täysin siemauksin, vaikkei se ole täydellinen. Olen toki "suorittanut", olen opiskellut korkeakoulututkinnon ja perustanut oman kompetenssiini pohjautuvan yrityksen, josta olen äärettömän ylpeä ja innoissani. Olen äärimmäisen hyvä työssäni, ja viihdyn siinä. Jos olisin vain pysynyt hiljaisena kotona, tuskin olisin näin tyytyväinen elämääni, saati sitten onnellinen. Onneksi minulla on ymmärtävä mies, joka on kannustanut minua koko matkan: elättänyt opiskeluvuosina ja auttanut yrityksen käynnistymisvaiheissa.
Minua ei ole luotu kotitalouskoneeksi, vaan ihmiseksi, joka haluaa hyödyntää osaamistaan, älyään ja kehittää itseään jatkuvasti. Meitä on moneen junaan, ja maailma on valintoja täynnä. Sinä olet tehnyt oman valintasi, minä omani.
Ei naisen, vaan miehen kirjoittama. Näitä perässä hiihtäjiäni provoineen oli jo edellisellä palstalla, jossa oleilin noin 3 vuotta.
Jk. Naisellisuus, kuten miehekkyys kunniaan.
Veikkaan, että kirjoitus on provo, miehen laatima.
Miksipä nainen ei halutessaan voisi hoidella kotona lapsosia ja ohessa vähän teeskennellä kotitöitä? Ainakin siksi, että suomalainen nykymies ei halua olla perheensä elättäjä. Yhteiskuntamme on rakennettu siten, että miehenkään keskivertopalkka ei riitä kahden aikuisen ja lapsilauman tarpeisiin. Lisäksi nykymies tahtoo parisuhteessakin pysyä villinä ja vapaana, ryypätä, rellestää ja harrastaa. Hän käyttää rahansa ja aikansa kuten huvittaa. Vaimon ja lasten perustarpeista huolehtiminen ei ole ykkösasia kovinkaan monille miehille. Ensitreffeistä alkaen mies maksattaa naisella vähintään tämän oman osuuden. Aina parempi, jos nainen kustantaa kaiken. Että jos on nainen muuttunut viidessäkymmenessä vuodessa, niin on mieskin. Palstalla pääosin pyörivän sukupolven isoisät ovat kuuluneet juroihin, mutta kunniollisiin ja työteliäisiin miehiin, joille perhe oli ehdoton ykkösasia. Siinä sarjassa he olivat ketjun viimeisiä lenkkejä.
Provo tai ei, mutta oikeasti, on olemassa sekä naisia että miehiä, jotka ajattelevat näin. Heille on harhakuva, illuusio joko-tai ajattelusta. Kotona olisi muka rentoa ja lasten hoito kevyt keikka, mies aina vaan se turvallinen ihana, kaikkivoipa ja kaiken kestävä linnake ja sitä rataa. Se on ikävä kyllä prinsessa ja prinssisatujen kaipuuta.
"muistoja nuoruudesta jolloin vauva nukkui kopassa ja lapsi kapsahti kaulaan ja mies kietoi huolehtivaan syleilyynsä" On suoraan tv-sarjasta joku seitsemäs taivas tai jotain, unohdetaan, ettei ne vauvat aina nuku, jotkut ei koskaan, lapset ei aina vaan kapsahda kaulaan ja mies voi kietoa väkivaltaiseen kuristusotteeseenkin. Se on sama kun luulisi pornon olevan totta: nainen on aina halukas, suoraan sisään vaan ja anaaliseksihän sopii kaikille yhtä itsestään selvästi kun posliini. Ihan naurettavaa. Elämä on tuolla ulkona, se ei ole hertta-sarjoissa, cosmossa, pornossa, netissä, prinsessa&prinssi-saduissa...
Ei ole sellaista ihanne-kuvaa, mikä toimisi kaikilla.
Ihmisellä on joku ihmeen tarve saada muut kaltaisekseen ja olla muiden kaltainen. Jostain syystä, osa ihmisistä aina ahdistuu toisten valinnoista. Yrittää pakottaa kaikki samaan muottiin. Sitähän tässäkin yritetään: vastatkaa nyt minulle, vastatkaa minun huutooni! Olkaa nyt niinkuin minä, samaa mieltä. Ja sillä siis kysytään "voinko minä olla tällainen?"
Ja miksipä ei voisi, sitä olisi se tasa-arvo: kun yksi saa valita omaksi mallikseen tämän ap:n kuvaileman, joku toinen saa valita jotain muuta ja kolmas vielä eri tavalla. Kaikkien valintoja voidaan silti arvostaa ja kunnioittaa.
"uuvuin jatkuvaan pärjäämiseen, siihen että kaikki pitää yksin hoitaa ja kestää, pitää tehdä rankasti töitä, pärjätä työelämässä, opiskella hyvä ammatti jne..."
Niiin,mutta eikö ole niin että vaikka yhteiskunta tekisi mitä määritteitä niin todellisuudessa me teemme itse nämä määriteet,mitä haluamme olla.Ei naisen tarvitse olla noista mitään,jollei se halua.Tietenkin jos haluaa elää niinkuin yhteiskunta sanelee,se on omalla vastuulla.
Ja epäilen haluaisitko naida miestä joka sanelisi sinun elämästä aivan kaiken,ei olisi sinun tahtoa vaan ja ainoastaan miehen tahto.Sitä olisi toteltava.On se kodinhoito kuitenkin sen verrasta raskasta hommaa,päivästä toiseen, 365 päivää vuodessa,että voisi siinäkin tulla burnout.
Ja missä on nytten se "itsenäinen nainen" -ajattelu,mitä naiset ovat viljelleet maailman sivun.Emme tarvitse miehiä,pärjätään ilmankin.
Taitaa kuitenkin olla niin,että ei ne naisressukat sitten kuitenkaan pärjää;)
Eihän sinua mikään estä jättämästä opintoja ja työuraa kesken. Senkus käyt peruskoulun, teet lapsia ja nostelet tukia, ei siinä mitään miestä tarvita. Helppo elämä, eikö vain? Harmi tosin ettei vielä ole keksitty miten pippelin kautta voi synnyttää..