Mitä on omahyväisyys, miten se määritellään? Miksi se on negatiivista? Pitäisikö ihmisten perusluonteen olla itseään vähättelevä?
Asia-aloitus
........
32621
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Se on se kateus ... ameriikassa ei olla köyhiä eikä kipeitä, siellä saa olla ihan reippaasti oma itsensä, yksinkertaisesti vain -- menestyvä ja hyvä. Ja kaikki tykkää. Auta armias, jos olet hyvä jossain täällä suomenmaassa... leima pärähtää otsaan niin jotta paukkuu ...
kyse omahyväisyydestä vaan ylpeydestä. Ylpeyttäkään tosin ei Suomessa niin hyvällä katsota kaikissa piireissä.
ylpeyttä ja omahyväisyyttä käsitteellisesti. Olisiko omahyväisyys sitten perusteetonta ylpeyttä? Tosin, kenen kriteereillä se perusteettomuus määritellään?
Samasta asiasta puhutaan. Ei saa arvostaa itseään, sillä aina on jonkun toisen (yleensä kateellisen tai onnettoman) mielestä sellainen, joka ei arvostusta ansaitse. Silloin leima on omahyväisyys. Ikään kuin ihmisellä ei olisi oikeutta arvostaa itseään omien kriteeriensä mukaan.
tarkoitetaan itsekkyyttä. Että ei ota huomioon muita ihmisiä vaan keskittyy vain omaan hyvään oloon.
Ylpeys on vain ylpeyttä. Se ei liity empaattisuuteen tai sen puuttumiseen mitenkään.
tarkoittaa sitä, ettei huomioi ja ajattele muita, vaan oma napa vain kiinnostaa. Luulee kaiken ja kaikkien olevan kiinnostunut vain itsestä ja omista asioista. Luulisin.
Onkin empaattinen ja tekee toisia huomioivaa työtä, vaikkapa hoitoalan tms. auttamistyötä ihan halusta MUTTA samalla on myös kiinnostunut itsestään ja tuntee oman arvonsa?
Vastaus: on sekä omahyväinen että tekopyhä. Eikö niin, palsta?
Ihminen voi olla empaattinen työssään ja omahyväinen yksityiselämässään. Totta.
Mutta jos on empaattisessa auttamistyössä, koska se on luonteelle sopivaa ts. koska on empaattinen, mutta samalla pitää itsestään enemmän kuin keskiverto, tulee väistämättä leimatuksi TEKOPYHÄKSI, eli teeskentelijäksi. Ikään kuin ihminen ei voisi yhtäaikaa pitää itseään arvossa ja olla empaattinen.
Onko laatikoiminen niin perustavanlaatuinen tarve, samalla kun se on kuitenkin liian vaikeaa?
tekopyhäksi haukkumista tuossa tilanteessa. Lähinnä tekopyhäksi mielletään ihminen, joka esittää empaattista taka-ajatuksenaan jokin itselle saatava hyöty. Tekopyhänä pidetään siis epäaitoa ihmistä.
olisi jos hoito- hoivatyössä oleva olisi työssään empaattista esittävä. Näitä sairaanhoitajia ja jopa pappeja on nähty.
hyvin varovainen tuossa aitouden ja epäaitouden arvioimisessa, sillä ainahan mielellään arvioi negatiivisimman mukaan. Mieluummin ajattelee toisesta pahaa kuin hyvää. On muuten varsin kummallinen perusasetelma, mutta todella yleinen.
Näitä pesiytyy jonkin verran hoitoalalle, jostain syystä.
noin mustavalkoisesti, että hyvää tai pahaa, mutta ollaan varovaisia, tuntosarvet pystyssä. Tämä on kai kaikkein yleisintä.
omahyväisen vastakohta vaan muita huomioiva, empaattinen.
ihnisten vähättely mielestäsi? Ainakin palstalla vähätellään heti, kun joku kertoo jostain hyvästä ominaisuudestaan, vaikka ulkonäöstään, vaaditaan heti nimilappupotretti todisteeksi ja haukutaan rumaksi tai jonkun muun kuvaksi.
Ei saa olla muita parempi missään asiassa, etteikö joku ala nokittamaan omalla paremmuudellaan.
ole omahyväisyyden vastakohta.
samaa kuin itsekkyys, enkä tiedä ketään, joka mieltäisi itsekkyyden positiivisena luonteenpiirteenä. Toki joskus pitää olla terveesti itsekäs, jos joku alkaa kroonisen käskettämisen.
Itseään ei kuulu vähätellä, muttei kuvitellä muita paremmaksikaan.
että tavalliset suomalaiset pystyvät hyväksymään ihmisen, joka arvostaa itseään, ottaa vastaan kehut iloiten ja osaa nauttia siitä - olematta itsekäs. Ei pidetä omahyväisenä?
nöyryyteen ja nöyryytykseen, ja siksi nykykasvattajalta vaaditaan ammatillisuutta siihen, että positiivinen palaute annettaisiin usein, koska negatiivinen palaute tulee jokatapauksessa armotta.
Uskon, että kun kansa oppii, ettei positiivinen palaute ole piruilua, vaan aitoa kehua tehdystä hyvästä työstä, nykyajan tapa sanoa, että joku on "pirun kova työmies", kyräilykin alkaa muuttua yhä useammassa paikassa aidoksi iloksi siitä, mitä joku sanoi 'just kun lähin töistä'.
Kun hoitaa hommansa, on oikeutettukin kehuihin.
haastatteluissakin. Eikös se ole omahyväistä pullistelua?
jotka uskaltavat antaa itsestään paskan kuvan ja tajuavat silti kelpaavansa. Heikkoja ovat ne, joiden pitää antaa itsestään mahdollisimman hyvä kuva, sillä "mitä olisi aurinko ilman niitä, joille se loistaa".
kun arvioi itsensä yläkanttiin. Negatiivista siksi, että arvio ei ole realistinen. Ihmisluonteen ei pitäisi olla itseään vähättelevä.
että kenen näkemys on se auktoriteetti näissä asioissa? Helposti ollaan liian negatiivisia muita kohtaan.
tullut realistinen näkemys koetaan lähes poikkeuksetta negatiiviseksi. Miksi niin?
minusta omahyväisyys on se kun luulee olevansa muita parempi.
Terve omanarvontunto ei silti ole omahyväisyyttä
omasta mielestään ja muiden vakaumus vain tietämättömyyttä
omahyväisenä pelkästään sen perusteella, että hän on kristitty. melko rasistinen asenne.
.
ja femismikin on todellisuudessa sovinismia. Lanseerattu vain feminismin vastakohdaksi femakkojen toimesta
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sovinismi
ole mitään teemistä uskonnon kanssa?
Omahyväinen voi olla ihan kuka vaan, ateistikin?
Omahyväisyys on väärää omanarvontuntoa.
pahansuopuus kuuluvat valitettavan usein yhteen:
http://www.tsasouna.net/omahyvaisyydesta.htm
on viheliästä, jopa rasittavaa.
Mutta omahyväisyys.. Sillä on kielteinen kaiku. Ylpeys on parempi sana. Omahyväisyyteen sisältyy aika vahva itsekkyys ja itsensä muiden yläpuolelle ylentäminen.