Olen pannut merkille, että monille nuorille miehille tuntuu olevan aika vaikeaa kertoa seurustelusta vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Itse olen yleensä maininnut perheelle suhteesta joskus kuukauden tai parin jälkeen, mutta miehet ovat kokemusteni mukaan tässä vaiheessa olleet kertoneet minusta vasta kavereilleen.
Mietinkin, onko olemassa mitään tyypillistä aikarajaa, minkä jälkeen olisi aihetta alkaa pelätä, onko toinen edes tosissaan kanssani, jos vanhemmille tai sisaruksille ei ole puhuttu suhteesta lainkaan? 4kk? Puoli vuotta?
Ajattelen siis lähinnä nuoria, kaksikymppisiä miehiä ja poikia.
Mietinkin, onko olemassa mitään tyypillistä aikarajaa, minkä jälkeen olisi aihetta alkaa pelätä, onko toinen edes tosissaan kanssani, jos vanhemmille tai sisaruksille ei ole puhuttu suhteesta lainkaan? 4kk? Puoli vuotta?
Ajattelen siis lähinnä nuoria, kaksikymppisiä miehiä ja poikia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei tollasta tarvi pelätä. Sehän voi johtua vaan ujoudestakin, eittei vaan kehtaa tunnustaa perheessä että seurustelee. Siitä syntyy heti kysymyksiä ja vanhemmat/sisarukset alkaa seuraamaan että noh, mites teillä menee jne. Vähän noloa, voi nuorimies ajatella ja pitää tyttöystävän salaisuutenaan.
Tuleehan se väkisinkin sitten selville kun on seurusteltu tarpeeks pitkään. Eikä kukaan tiedä etukäteen mikä juttu jatkuu ja mikä lopahtaa kenties jo puolen vuoden jälkeen. Vähä veemäistä sitten kuunnella vanhempien kyselyä siitä tyttökaverista jota ei oo enää....
Pojat on paljon herkkänahkaisempia tällaissa tunneasioissa kuin tytöt.
Ei niitä tarvi silti syyttää mistään. Ne on vaan erilaisia.
Munkin on aika vaikeaa kertoa. Kuolleet eivät juuri kuuntele...
Mielestäni oikea aika kertoa on sitten, kun suhde tuntuu pysyvältä ja kestävältä. Tuntuisi nololta kertoa suhteesta, joka sitten loppuisikin pian. Nuorempana äitini kyseli tytöistä, ja se tuntui niin kiusalliselta, etten olisi varmaan kertonut, vaikka tyttöystävä olisi ollutkin.