Olen ollut poikaystäväni kanssa 2,5 vuotta. Tämä on meidän molempien ensimmäinen oikea suhde, ja hyvin on mennyt.
Elimme yli vuoden kaukosuhteessa, meillä oli siis n. 200 km väliä ja tapasimme vain viikonloppuisin tai joka toinen vkonloppu. Olemme täysin rehellisiä toisillemme ja luotamme toisiimme. Voimme puhua avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä.
Minua mietityttää, mikä saa miehen mielen muuttumaan?
Silloin, kun aloimme seurustella, puhuimme jo kuukauden yhdessäolon jälkeen naimisiin menosta yms. Nyt jos kysynkin asiasta, sanoo mies siihen että ei vielä, mutta kyllä joskus. Kaikki on kuulema niin kallista.
On totta että itsekkin mielummin vielä odottaisin vuoden pari, mutta on julmaa tyrmätä kaikki asiat heti.
Meidän myös piti muuttaa kesällä yhteen, mutta ei hän uskaltanutkaan minulle sitä suoraan sanoa että ei vielä haluaisikaan, sillä pelkäsi minun suuttuvan! Kuinka paljon tuo sattui! Pari seuraavaa kuukautta oli hyvin hiljaista aikaa. Nyt hän on armeijassa ja on luvannut minulle että muutamme sen jälkeen yhteen, mutta en tiedä voinko tuossa asiassa enää luottaa häneen!
En siis todellakaan kaipaa tänne kommentteja niiltä, jotka eivät asiasta kiinnostu tai neuvovat muille palstoille kirjottelemaan.
Kaipaan niitä, jotka ovat/ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa.
Elimme yli vuoden kaukosuhteessa, meillä oli siis n. 200 km väliä ja tapasimme vain viikonloppuisin tai joka toinen vkonloppu. Olemme täysin rehellisiä toisillemme ja luotamme toisiimme. Voimme puhua avoimesti kaikesta maan ja taivaan välillä.
Minua mietityttää, mikä saa miehen mielen muuttumaan?
Silloin, kun aloimme seurustella, puhuimme jo kuukauden yhdessäolon jälkeen naimisiin menosta yms. Nyt jos kysynkin asiasta, sanoo mies siihen että ei vielä, mutta kyllä joskus. Kaikki on kuulema niin kallista.
On totta että itsekkin mielummin vielä odottaisin vuoden pari, mutta on julmaa tyrmätä kaikki asiat heti.
Meidän myös piti muuttaa kesällä yhteen, mutta ei hän uskaltanutkaan minulle sitä suoraan sanoa että ei vielä haluaisikaan, sillä pelkäsi minun suuttuvan! Kuinka paljon tuo sattui! Pari seuraavaa kuukautta oli hyvin hiljaista aikaa. Nyt hän on armeijassa ja on luvannut minulle että muutamme sen jälkeen yhteen, mutta en tiedä voinko tuossa asiassa enää luottaa häneen!
En siis todellakaan kaipaa tänne kommentteja niiltä, jotka eivät asiasta kiinnostu tai neuvovat muille palstoille kirjottelemaan.
Kaipaan niitä, jotka ovat/ovat olleet samankaltaisessa tilanteessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen myös kaukosuhteessa, mutta emme ole muuttamassa yhteen vielä vuosiin opintojen takia. Olen sinua jokusen vuoden vanhempi. Muista, että eteenpäin meneminen saattaa pelottaa, kun siinä on sitten myös enemmän vastuussa toisesta. Voi olla myös tuo armeija syynä ja miltä näyttää muiden silmissä.
En halua pelotella, mutta jos mies ei uskaltanut sanoa suoraan yhteenmuuttamista, niin mieti, onko hänellä myös jotain muuta, mitä ei ole uskaltanut sanoa. Koska usein se on niin, että jos ei voi jotain sanoa, siellä on jotain muutakin, joka painaa. Armeijan jälkeen paljastui minulle, että miehellä oli vähän turhankin läheinen kaverityttö, jolle sitten uskouduttiin asiasta kuin asiasta ja johon oltiin tiiviimmin yhteydessä armeija-aikana kuin minuun. Saatat ajatella, että ei sinun miehesi nyt sellaista tekisi. Niin ajattelin minäkin, mutta jos yhtään on luottamuksen pohjalla epäröimistä, ota siitä selvää. Kyllä se naisen vaisto on yleensä oikeassa.
Sen sanon, että älä suostu menemään kihloihin/naimisiin/muuttamaan yhteen, ennen kuin selviää, miksi jumittaa ja epäilysi lakkaavat. Minä menin kihloihin, vaikka jumitti ja sitten paljastui kaikenlaista neljän vuoden yhdessä olon jälkeen. Jos olisin asioista tiennyt, en olisi mennyt kihloihin ja vielä tänä päivänäkin haluaisin välillä heittää sormuksen järveen ja purkaa kihlauksen.