Tässä on jo reilu vuoden ollut avoin/panosuhde meneillään. Olen vähän huonosti lämpeävää ihmistyyppiä ja olen viimeiseen asti (mikäli johonkuhun tykästyn) mahdollisimman välinpitämätön. Panosuhteessa on mielestäni turhauttavaa näyttää tunteet, varsinkin kun toisella ei niitä ole. Jotta en vahingossakaan syventäisi tunnetilojani, olen vaikea. Mies on oppinut tavoilleni, itse sen totesi. Alkanut kiertelemään ja kaartelemaan asioita ihan kuten minäkin, vaikka ennen toimi toisin. Tästä on muodostunut ongelma...
Muutamia kuukausia aiemmin hän oli pannut minun parasta ystävääni (välithän siinä meni useampaankin ihmiseen). Juttu saatiin puhuttua: emme seurustele, hän ei kuulemma ole mustasukkainen minusta ja aikuisempana ihmisenä ymmärtää panosuhteen ajatuksen paremmin. :-) Päätin yrittää heittää tunteet roskakoriin.
Vasta viimeisen kuukauden (!) aikana on alkanut tapahtua erikoisia muutoksia. Hän on ehdottanut jonkin aikaa sitte vauvaa ja kerran olimme käyttämättä kumia. Tilanne oli minulle epäselvä, mutta ratkaisu löytyi... Muutamia viikkoja myöhemmin sain luonnollisen keskenmenon - mikäli sitä siksi voi kutsua. Tämän asian kerrottua..noh, se pysäytti miehen entisestään. Hänestä tuli enemmän läsnäolevampi. Ja kuinka ollakaan, hän on lopettanut muiden panemisen. Mustasukkaisuuttakin on jo ilmassa... Puhuimme asiasta ja hän myönsi että olen ainut jonka kanssa hän on kuvitellut lapsen hankintaa. Ja hän todella haluaa lapsen, sanoi että jos se on tullakseen, seurustelu ei olisi ongelma eikä mikään. Itsestäänselvyys lähinnä.
En kysyisi muuten Teiltä neuvoa, mutta olen nyt aika hukassa. Mies sanoi kuitenkin ystävälleni parisen viikkoa sitten ettei seurustele kanssani koska minä en halua. Ystäväni kysyi että mitä mies itse haluaa ja hän oli hetken vaiti kunnes sanoi: "En ainakaan tässä vaiheessa." Miehellä on 7 vuoden suhde takana jossa nainen petti - useasti. Exän kanssa on vieläkin juttu "kesken", sillä anteeksiantoa ei ole ilmassa. Lisäksi mies itse sanoi minulle suoraan, että välittää tietenkin exästään omalla tavallaan vieläkin ja seuraavat 10 vuotta kuluu ennen kuin unohdus on täydellinen. Pitäisikö tässä joku lapsi hankkia panon kanssa jotta saisi seurustella kyseisen ihmisen kanssa? Hullun hommaa. Harmi vaan että olen nähnyt hänet lasteni isänä kauan ennen jutun syventymistä.
Mitä siis teen? Annanko jo olla? Inhottaa itseänikin kuinka taktinen olen... Olen nimittäin ajatellut panna miestä niin kauan kun samalla paikkakunnalla asun - eli todennäköisesti vain seuraavat 3-5 kuukautta. Sen jälkeen jatkan matkaani ja hän myös, ja toivon mukaan oppii jatkamaan elämäänsä ilman exäänsä. Olen sanonut miehelle että päästäisi minut menemään. Ongelmani on se, että minä voin olla vain yhden miehen kanssa kerrallaan, ja kaikki muu säätö on alitajunnassani pettämistä, vaikka emme olekaan seurustelleet missään vaiheessa. Mies ei vastannut kysymykseeni, vaan esittää vastakysymyksen: "Etkö näe tulevaisuutta meille? Minä näen. En osaa sanoa koska se hetki on, en voi luvata mitään, mutta niin minä tilanteen näen."
Mitä tohon nyt sitten enää sanoisi? En uskalla tehdä kahtia jakoa: seurustelu tai ei enää säätämistä. En halua luopua miehestä kokonaan ja haluan pitää välit. Se onnistuu mielikuvituksessani paremmin jos pidän tilanteen turhauttavana, kunnes vapaus koittaa...Jos koittaa. Vai olenko nyt hakuteillä? Alkaa ihan pää seota tässä vuoden sisällä, ja näin lyhyt (ja sekava)teksti tuskin teitä hirveästi valaisee. Mutta auttakaa sen mukaan mitä arvoisat aikuiset osaatte! Omaa ikäänihän on tässä vasta vajaat 20 v. :)
Joten heivaanko miehen helvettiin vai odottelenko miten hänen tunteensa kehittyvät? Exä siellä taustalla kuitenkin myllertää oman aikansa, harmi vain ettei mies usko minua kun sanon, että ymmärrän kuinka vaikea on unohtaa toinen. Jos seurustelisimme, en olisi mustasukkainen exästä vaan yrittäisin tukea asian suhteen. Mutta elämä on, aina ei voi voittaa. :-)
Muutamia kuukausia aiemmin hän oli pannut minun parasta ystävääni (välithän siinä meni useampaankin ihmiseen). Juttu saatiin puhuttua: emme seurustele, hän ei kuulemma ole mustasukkainen minusta ja aikuisempana ihmisenä ymmärtää panosuhteen ajatuksen paremmin. :-) Päätin yrittää heittää tunteet roskakoriin.
Vasta viimeisen kuukauden (!) aikana on alkanut tapahtua erikoisia muutoksia. Hän on ehdottanut jonkin aikaa sitte vauvaa ja kerran olimme käyttämättä kumia. Tilanne oli minulle epäselvä, mutta ratkaisu löytyi... Muutamia viikkoja myöhemmin sain luonnollisen keskenmenon - mikäli sitä siksi voi kutsua. Tämän asian kerrottua..noh, se pysäytti miehen entisestään. Hänestä tuli enemmän läsnäolevampi. Ja kuinka ollakaan, hän on lopettanut muiden panemisen. Mustasukkaisuuttakin on jo ilmassa... Puhuimme asiasta ja hän myönsi että olen ainut jonka kanssa hän on kuvitellut lapsen hankintaa. Ja hän todella haluaa lapsen, sanoi että jos se on tullakseen, seurustelu ei olisi ongelma eikä mikään. Itsestäänselvyys lähinnä.
En kysyisi muuten Teiltä neuvoa, mutta olen nyt aika hukassa. Mies sanoi kuitenkin ystävälleni parisen viikkoa sitten ettei seurustele kanssani koska minä en halua. Ystäväni kysyi että mitä mies itse haluaa ja hän oli hetken vaiti kunnes sanoi: "En ainakaan tässä vaiheessa." Miehellä on 7 vuoden suhde takana jossa nainen petti - useasti. Exän kanssa on vieläkin juttu "kesken", sillä anteeksiantoa ei ole ilmassa. Lisäksi mies itse sanoi minulle suoraan, että välittää tietenkin exästään omalla tavallaan vieläkin ja seuraavat 10 vuotta kuluu ennen kuin unohdus on täydellinen. Pitäisikö tässä joku lapsi hankkia panon kanssa jotta saisi seurustella kyseisen ihmisen kanssa? Hullun hommaa. Harmi vaan että olen nähnyt hänet lasteni isänä kauan ennen jutun syventymistä.
Mitä siis teen? Annanko jo olla? Inhottaa itseänikin kuinka taktinen olen... Olen nimittäin ajatellut panna miestä niin kauan kun samalla paikkakunnalla asun - eli todennäköisesti vain seuraavat 3-5 kuukautta. Sen jälkeen jatkan matkaani ja hän myös, ja toivon mukaan oppii jatkamaan elämäänsä ilman exäänsä. Olen sanonut miehelle että päästäisi minut menemään. Ongelmani on se, että minä voin olla vain yhden miehen kanssa kerrallaan, ja kaikki muu säätö on alitajunnassani pettämistä, vaikka emme olekaan seurustelleet missään vaiheessa. Mies ei vastannut kysymykseeni, vaan esittää vastakysymyksen: "Etkö näe tulevaisuutta meille? Minä näen. En osaa sanoa koska se hetki on, en voi luvata mitään, mutta niin minä tilanteen näen."
Mitä tohon nyt sitten enää sanoisi? En uskalla tehdä kahtia jakoa: seurustelu tai ei enää säätämistä. En halua luopua miehestä kokonaan ja haluan pitää välit. Se onnistuu mielikuvituksessani paremmin jos pidän tilanteen turhauttavana, kunnes vapaus koittaa...Jos koittaa. Vai olenko nyt hakuteillä? Alkaa ihan pää seota tässä vuoden sisällä, ja näin lyhyt (ja sekava)teksti tuskin teitä hirveästi valaisee. Mutta auttakaa sen mukaan mitä arvoisat aikuiset osaatte! Omaa ikäänihän on tässä vasta vajaat 20 v. :)
Joten heivaanko miehen helvettiin vai odottelenko miten hänen tunteensa kehittyvät? Exä siellä taustalla kuitenkin myllertää oman aikansa, harmi vain ettei mies usko minua kun sanon, että ymmärrän kuinka vaikea on unohtaa toinen. Jos seurustelisimme, en olisi mustasukkainen exästä vaan yrittäisin tukea asian suhteen. Mutta elämä on, aina ei voi voittaa. :-)
Vastaukset 13
Vanhimmat
En voi vastata, koska en yksinkertaisesti ymmärrä, miten on mahdollista harrastaa seksiä ja viettää aikaa toisen kanssa, ja silti olla "ei me seurustella". Tai okei, ymmärrän tietyssä tilanteessa. Jos välissä on kauppasuhde, eli jompikumpi on prostituoitu, niin silloin ymmärrän että niin voi sanoa. Muuten en ymmärrä miten niin voi sanoa, enkä edes halua ymmärtää naisia, jotka tuollaisia juttuja suhteistaan väittävät tai ajattelevat.
Olen nyt lempeällä päällä, enkä jaksa ruveta tuomitsemaan, mutta olihan helvetin älytön tarina.
Siis tällasena nyhverönä, mä en käsitä miten te ylipäänsä pysytte tervejärkisinä tollasissa suhteissa? Mies haluaa lapsen kanssasi, mutta menee vähintään 10 vuotta että pääsee exästään yli? Ja mikä sinä olet, lapsenteko koneko? Sä olet vielä niin nuori, ettet menetä mitään, jos heivaat tämän miehen ja jatkat itsesi etsimistä ja kehittämistä vaikka opiskelemalla.
"Pitäisikö tässä joku lapsi hankkia panon kanssa jotta saisi seurustella kyseisen ihmisen kanssa"
Tee lapset sitten kun arvostat itseäsi niin paljon, että löydät lapsillesi isän, joka arvostaa myös sinua enemmän. En usko tollasesta tyypistä tulee hyvä isä ja yksinhuoltajanko meinasit lapset kasvattaa. Lapset yleensä erottaa vanhempia ja jos sitä arvostusta ei ole nyt, ei sitä ole lasten teon jälkeekään kun arki ja ongelmat tulee vastaan. Eihän panosuhteessa edes mitään ongelmia jaeta vaan päinvastoin mitään ongelmia ja vastuuta ei jaeta, jotta kaikki olisi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta.
hämärä tilanne. Harkitset/harkitsette lasten hankintaa, vaikka suhde on tittelillä vakipano? Ei kuulosta hyvältä kenenkään kannalta...
Olet siis selvittänyt itsellesi, että haluat tuon miehen? Kannattais kyselemällä selvittää asioita tarkemmin miehen kanssa. Mutta ei tosiaan kuulosta siltä, että mies haluaisi seurustella kanssasi ainakaan vähään aikaan. Ehkä miehen tapaaminen harvemmin auttaisi.
20v heh heh. mitä väliä turhalla paskanjauhamisella. senkun paneskelet ympäriinsä niin kuin hyvältä tuntuu. kumia kannattaa kuitenkin käyttää ettei taudit leviä.
Tuosta miehestä ei ole kumppaniksi eikä lastesi isäksi.
Minulla oli vapaampaa laatua oleva suhde mieheen jolla oli kaksi tytärtä entisestä avioliitostaan. Hän sanoi minulle kumin mentyä vinksin vonksin että tehdään nyt sitten se poika joka vielä uupuu. Minä nauroin, luulin sitä vitsiksi, mies loukkaantui ja kysyi etteikö kelpaa lapseni isäksi. Mitä helvettiä siihen olisi pitänyt sanoa? Ei kai nyt lapsia tehdä tuosta noin vaan? Nuo panoukot on ihan pihalla. On kahdenlaisia miehiä, niitä joiden kanssa pidetään hauskaa ja niitä, jotka otetaan vakavasti.
Nyt tyttö hyvä, olet nuori vielä, sanon suoraan että tuo sun miesseurasi ei vanhemmalle, viisaammalle, kokeneemmalle naiselle enää kelpaisi, vaihda siis parempaan, siitä se helpottaa. Jos jo noin alussa olet jo noin sekavassa meilentilassa, mitä olisitkaan jos olisitte kunnon suhteessa ja lapsen kanssa. Ukko häipyy aikanaan, sinä jäät lapsinesi ongelmien kanssa yksin.
Voi tyttöparkaa. Tyttöhän sinä vielä selvästi henkisesti olet, aikuinen fiksu nainen ei tuollaista edes suunnittelisi.
Sanon nyt suoraan: Panosuhteen kanssa ei todellakaan aleta mitään lapsia tekemään, etkä sinä ole edes valmis, etkä riittävän vastuullinen äidiksi. Kuvottaa jo ajatellakin, että aiot käyttää lasta saadaksesi toisen seurustelemaan kanssasi. Etkö oikeasti ajattele lasta lainkaan?
Eihän se mies ole edes valmis seurustemaan kanssasi nyt. Luuletko oikeasti että teistä tulisi yhtäkkiä joku onnellinen perhe? Ei tule tapahtumaan. Jos teillä on pelkkä panosuhde, niin siihen on joku syy. Jos se exäkin vielä roikkuu miehen mielessä, niin ei hyvältä näytä.
Kaiken lisäksi mies vielä panee sinun ystäviäsi. Et kai sinä oikeasti ole noin typerä ja naiivi?
Miksi sinä edes roikut tuollaisessa tyypissä? Noh, pane sitä jos siltä tuntuu, mutta et jumalauta ala tuollaiseen sekopäiseen tilanteeseen lapsia hankkimaan. Lapsi ei ansaitse sitä.
Kiitos kaikille vastanneille ! Katsokaas kun tunteet ja järki ovat kaksi eri asiaa, mutta ei niitä toisistaan voi puhtaasti erottaakaan. Vaikken olisi saanut luonnollista keskenmenoa, olisin tehnyt abortin. Olen siis huojentunut että luonto hoiti hommansa. Toki myönnän että olen fantasioinut että saisimme onnellisen perheen perustettua, mutta järkeni on kuitenkin kuiskinut kaikenlaista. Ja se on pinttynyt kovaa takaraivoon.
Joten. Juuri tuonlaista ("Mitä hittoa luulet tekeväsi pikkutyttö?!) viestejä tarvitsen! Jotta ihminen voisi toteuttaa sen minkä tietää olevan paras, täytyy saada jonkinlainen tuuppaus muilta ihmisiltä. Jos kukaan ei tuomitsisi vaan sanoisi että tee mitä huvittaa, tässähän roikkuisin oman aikani. :)
Joten ryhdyn sitten tähän ns. raakaan panosuhteeseen loppuajaksi, että pannaan kun huvittaa. Jos enää huvittaa. :D Parempi olisi kai kasvattaa joku itsearvostus ja lopettaa touhu. Mutta toisaalta, kun ihminen on kiintynyt johonkin ja harrastaa seksiä vain yhden ihmisen kanssa jos siltä tuntuu, onko se moraalisesti väärinkään. Hm...
Joka tapauksessa, KIITÄN SUURESTI kaikkia vastanneita. Eikä tarvi tuntea syyllisyyttä vaikka olisi sanonut kovallakin kritiikillä jotain viestiini tai tuominnut minutkin tässä samalla. Kunhan saatte minut järkiini. :)
Hheheh, nolo, halpa ja vielä yksinkertainenkin tapaus. Roskasakin tyyppiesimerkki.
Lopeta esiaviollinen seksi kokonaan ja odota, kunnes olet tarpeeksi kypsä menemään naimisiin. Aloita sukupuolielämä vasta avioliitossa, parempi korjata suunta jo nuorena oikeaan päin.
Alan tulla pikkuhiljaa järkiini, loppuelämäkseni, kunhan jaksatte painaa tätä tahtia vielä hetken!
Voi aikuiset ihmiset ja aikuisten ihmisten vittuilu. :) Noh, sallittakoot se nyt teille.. Varmasti nauran oman ikäisilleni teidän ikäisenä. Eikös se ikä tuo kokemusta, vai miten se oli?
Elämän pieniä (suuria) iloja. :D
Edes *Valkoinen Roskaväki* trailer-parkissaan ei elä tuolla tavalla.
Kadehdi en teitä, jotka kykenette tuollaiseen elämään.