Olen kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Mieheni ei halua tavata lapsiamme eikä meillä ole ketään sukulaisia yms. jonne voisin viedä lapset yöksi. En siis voi olla öitä tai muutoinkaan pitkiä aikoja poissa kotoa.
Tapasin vastikään ihanan miehen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa ja tutustua häneen kunnolla. Ongelma on, että en saa lapsia mihinkään hoitoon tuntien tapaamisten ajaksi saati yöksi, joten tapaamiset onnistuisivat vain meillä kotona. Toisaalta en haluaisi tuoda häntä vielä kotiimme, koska en ole varma, tuleeko tästä mitään. En kuitenkaan voi selvittää, tuleeko tästä mitään muuta kuin tutustumalla kunnolla. Olen siis pattitilanteessa. Miten te muut YH-äidit olette onnistuneet deittailemaan ?
Tapasin vastikään ihanan miehen, jonka kanssa haluaisin viettää aikaa ja tutustua häneen kunnolla. Ongelma on, että en saa lapsia mihinkään hoitoon tuntien tapaamisten ajaksi saati yöksi, joten tapaamiset onnistuisivat vain meillä kotona. Toisaalta en haluaisi tuoda häntä vielä kotiimme, koska en ole varma, tuleeko tästä mitään. En kuitenkaan voi selvittää, tuleeko tästä mitään muuta kuin tutustumalla kunnolla. Olen siis pattitilanteessa. Miten te muut YH-äidit olette onnistuneet deittailemaan ?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olen yh äiti ja olen löytänyt itselleeni ihanan miehen.Tässä miten me tehtiin. Elikä lapset asuvat minun luonna.Mies tuli ensin meille sen jälkeen kun lapset olivat nukahataneet,oli minun luonna jokunen tunti ja sitten meni kotiin, näin me tavattiin noin 2 kuukautta ennen kuin hän tapasi lapset. Ja siinä vaiheessa kun tapailtiin niin sanonin hänelle että kun hän on valmis ja on varma siitä että meidän yhteinen taival jatkuu niin hän sanoo milloin haluaa tavata lapset. Lapset olivat kyllä tietoisia siitä että " äidillä" on uusi ystävä,ja hänen nimensä . mutta muuta ne eivät tieneet. Ensi tapaaminen hänen ja lasten välillä oli hänen luona, käytiin sielä kahvilla .viivyttiin 1.5 tuntia.sitten kun ensitapaminen oli ohi niin sitten hän alkoi tulla meille kun lapset olivat hereillä. Pitää muistaa puhua avoimesti ja antaa lapsille aikaa niin kyllä kaikki muuttuu hyväksi. tsemppiä ja onnea uuteen suhteseen toivota sinulle iloa ja rakkautta.
Miksi yh-äidin pitäisi edes deittailla? Mihin tarvitsette enää miestä, eikö jo elämä ole opettanut? Miksi ihmeessä äitien pitää deittailla? Isät ymmärrän, koska miehet eivät yleensäkään ajattele kuin itseään ja alapäällään. Omien lasteni isä jätti perheen ihastuttuaan vaihto-opiskelijatyttöön samassa koulussa jossa opetti. Sen koommin hän ei ole tavannut lapsia, sillä hän muutti toiselle puolelle maapalloa nuoren tytön perässä. Hän itki kuinka vaikea ratkaisu oli koska oli kuitenkin lapset ja kaikki. Mutta että tuntui kuin ois jäänyt nuoruus elämättä (tuli isäksi "jo" 24-vuotiaana, minä olin 20...)...sivuraiteille meni mutta joka tapauksessa: yh:n ei kannata olla miesten kanssa missään tekemisissä.
Jos sinä olet katkera erosta, niin ei me kaikki muut olla kuitenkaan. Meillä ehkä on vielä elämälle toivoa. Miksikö pitää deittailla? No siksi, että toinen sukupuoli kiinnostaa kaikesta huolimatta. Minä en jättäisi omaa elämää elämättä vain lasten ja katkeruuden tähden. Miehiä on erilaisia ja ainakin jos jotain olen oppinut niin tiettyjä piirteitä jo osaan välttää. Minun exä teki ihan samoin, mutta silti minä deittailen.
AP:lle vastaus. Minä laitoin lähikaupan ilmoitustaululle ilmoituksen satunnaisesta lastenhoidosta. Meillä kävi vuorotellen kaksi 17-18v. kaverusta opintojensa ohessa. Se oli heille helppoa, kun asuivat lähellä ja saivat nukkua ja syödä ilmaiseksi. Välillä olivat kahdestaan ja jakoivat palkkion, mutta saivat samalla seurustella ja opiskella yhdessä. Lähtivät aamulla vasta kotia ja tekivät yöllä koulutehtäviä. Maksoin hoidon pituudesta riippuen 5-10e tunnilta tai 40e yöltä. Lapset olivat tuolloin 10 ja 12v., joten hoitajalla oli "helppoa" hoitoa. Lapset pitivät tytöistä.
Tässä syitä miksi kierrän yh-äidit kaukaa.
Edes tapaamiset ei onnistu ja mies joka on siittänyt nämä ihanat pikku kakkipöksyt on niin sietämätön paska ettei halua edes nähdä lapsiaan.
Nainen kuitenkin ihanasti antoi tälle miehelle ja vielä oikein kaksin kappalein jälkeläisiä!
Voi sitä perheonnea!!
Aloittajalle kommenttia: Mieti, mieti, varmasti löytyy tahoja jotka ihan mielellään ottavat lapset luokseen edes muutamaksi tunnuksi tai yhden yön yli. Tähänastinen elämäntilanteesi on ollut kohtuuton sinua kohtaan jo kauan, 24/7/365 lastenhoitoa. Jommankumman lapsen koulu- tai leikkikaverille voisi saada yhden, ehkä jopa molemmat ainakin muutamaksi tunniksi. Lasten kummit? Uskalla ihan reilusti vaivata ystävällismielisiä naapureita ja omia ystäviäsi, ainakin kysyä saa ja voi, eikä pidä loukkaantua vaikkei jollekulle joskus kävisikään.
Jos edelleen nollasaldo asiassa, kysy rohkeasti seurakunnasta yksinhuoltajien tukitoimintaa, neuvolasta mahdollisia vaihtoehtoja (MLL:n jotkut tädit ottavat lapsia kotiinkin, ainakin omani oli kerran koulutuspäivillä).
Voithan sitten vastavuoroisesti ottaa vaikkapa jonkun toisen äidin lapset teille, kun hänellä on menoa.
Jos vieläkään ei mitään, niin ota ihan rohkeasti yhteyttä oman kuntasi sosiaalipuoleen. olet aivan varmasti oikeutettu tukiperhetoimintaan, eli kerran kuussa lapset voisivat olla pari päivää vapaaehtoisessa tukiperheessä. Heistä on vain kova pula, niin että nämäkin palstanaputtajat voisivat ilmoittautua tukihenkilöiksi isättömille lapsille kun tuota varmaa tietoa ja aikaa heillä tuntuu olevan?
Itse olen painiskellut samanlaisten ongelmien kanssa. Pidä pintasi ja pidä kiinni onnestasi, lapset kasvavat ja heillä on muutaman vuoden päästä jo omat menonsa. Sinä olet ehkä löytänyt loppuelämän elämäntoverin, toivotaan niin, älä luovuta vähästä.
Voi kuule, elämässä voi tapahtua mitä tahansa kelle tahansa. Et sitä taida vielä ikäsi puolesta ymmärtää. Oma mieheni sairastui yllättäen mielenterveysongelmiin 12 vuoden onnellisen avioliiton jälkeen ja koko persoona muuttui eri ihmiseksi. Sairauden puhkeamista ei olisi voinut estää ennalta mitenkään eikä sen piilevyydestä ollut mitään tietoa. Entisestä, korkeasti koulutetusta miehestä ja hyvästä perheenisästä tuli laitoshuollettava ja arvaamattomasti käyttäytyvä ihminen parin vuoden sisällä. Minusta yksinhuoltaja. Elämää on kuule mahdotonta hallita täydellisesti vaikka kuinka haluaisi. Sen tulet vielä itsekin toteamaan. Ja tosiaan, sinun kannattaa kiertää yh-äidit kaukaa. Et mitenkään sovi vielä aikuismaiseen suhteeseen.
Nimim. "näitä näitä" vastasi siis "Ihanat yh-äidit" nimimerkille.
Kierrän samasta syystä. Mua ei vaan kiinosta olla omassa suhteessa täysin ulkopuolinen ja katsella, kun naisen eksät ravaavat suhteessa. Olen myös sitä mieltä, että yh hoitakoot eksänsä kanssa lastensa kasvatuksen ja elatuksen, kun ovat sellaisia menneet hankkimaan.
Niin vielä lisäyksenä, itse olen tehnyt ja nähnyt järkevimmäksi järjestää meille kotiin lasten hoitajan ja lähteä (yö)kylään miesystävän luo. Onneksi olen saanut järjestettyä, muuten olisin tullut mökkihöperöksi jo aikaa sitten. MLL:n kautta varmaan saat jonkun kotiisi muutamaksi tunniksi, jotka voitte miehen kanssa viettää parhaaksi katsomallanne tavalla. Kyllä vähän lastenhoitajan palkkioitakin kannattaa investoida asiaan, jotta saa ikiomaa aikaa ilman huonoa omaatuntoa lapsista. Tokihan isovanhemmat, lasten tädit ja muu lähisuku ovat ihanteellisia auttavia enkeleitä tässä tilanteessa, jos vain mahdollista.
Mitä sitten jos lasten isä on kuollut,itsellä sukulaiset kaukana,isän sukulaisille ei voi laittaa hoitoon,ei ole ystäviä itsellä joka hoitaisi? Minä olen itse aina kotona tai töissä,lapset ovat tärkeitä,mutta joskus sitä kaipaisi aikuisempaa seuraa............... ja lisä onnea omaan elämään........... Ja aina olen elättänyt omat lapseni,kaiken työn jonka teen ,teen lasten vuoksi......... olen lisäksi sitä mieltä, ettei toinen osapuoli jonka kanssa ehkä haluaisin seurustella ole velvollinen elättämään minun lapsiani...........
Minä olen tehnyt niin, että olen sanonut lapselle että äidin kaveri tulee käymään. Minulla on paljon miehiä ihan kavereina, platonisesti, joten ei lapsi kiinnitä huomiota onko joku uusi tuttavuus deitti vai pelkkä frendi. Kunhan lapsen edessä ei aleta nuoleskelemaan tai muuta vastaavaa... Jos joku on sitten pidempään meillä viihtynyt ja käynyt usein, niin sitten olen sanonut että on tosi hyvä ystävä ja jää nyt tällä kertaa yöksi, koska on jo myöhä, kotiin pitkä matka tms. Lapseni on 10-vuotias tyttö, eikä ole mitenkään kummemmin traumatisoitunut. Joskus jos joku homma onkin mennyt puihin, eikä miestä ole enää näkynyt, niin lapsi on saattanut ohimennen kysyä että miksi "Sami" ei ole enää käynyt ja olen sanonut että ei hän enää ehdi tai jotain. Eikä lapsi ole asiaan sen kummemmin enää kommentoinut tai puuttunut. Ja huom, ei mulla noita deittejä/poikaystäviä ole ihan mahdottomasti ollut! Lapsi on nähnyt meillä kaksi tapailuvaiheeseen jäänyttä ja yhden pidempiaikaisen poikaystävän.
En kyllä tekisi noin. Lapset ovat yllättävän tarkkanäköisiä. Meillä ei siis deitteä tulla näkemään, kun lapset ovat kotona. Deittailkoot lapset sitten kun ovat siinä iässä. Käsitys kavereista voi tuossa muodostua hieman erikoiseksi, haluatko tyttärellesi paljonkin "kavereita" muutaman vuoden päästä?
Omat lapseni käyvät isällään säännöllisesti, mikä kyllä helpottaa tätä asiaa suuresti. Tällä hetkellä käytössä olevia keinoja olisivat: lapset voisivat olla kummeillaan yökylässäkin joskus, lapsettomat kaverit voivat katsoa muutaman tunnin perään mielelläänkin, jos suunnittelee kivaa ja helppoa ohjelmaa heille, pikkulapsille erilaiset kerhot ja isommille lapsille yhteinen harrastus/kerho tms. (äidillä vapaa sen aikaa).
Biip!
Valitsit väärin. Väärä mies jonka kanssa lapset jos ei halua edes nähdä lapsia.
Kanna oman valintasi hedelmät j(a hänen siemenensä) nyt ylpeydellä.
se on ikävää jos miehiä ei sitten oikein onnista haalia jatkossa.
Parempi onni seuraavassa elämässä! Valitse tarkemmin miehesi jonka kanssa sukua jatkat1