Olisiko ero oikea ratkaisu, kun rakkaus liitossa on loppunut ja muuttunut syväksi kiintymykseksi, toisaalta myös inhoksi toisen kosketusta ja läheisyyttä kohtaan, inhoksi olla saman katon allakin silloin kun toinen yrittää lähestyä muussa kuin ystävämielessä? Tähän on johtanut monikin asia, paljon ongelmia taustalla, puoliso salasi asioita ym. Jos lapsia ei olisi, lähtisin heti. Nyt olen aika onneton, mutta en tiedä voinko lähteä lasten takia, koska elämä on toisinaan siedettävää, vaikka en onnellinen tässä suhteessa olekaan ollut pitkään aikaan. Eropäätöksenkin olen tehnyt kauan sitten, mutta sen toteutus on hyvin vaikeaa. Älkää moralisoiko seuraavasta - osaan sen tehdä itsekin - mutta minulla on ollut toinen suhde, jonka kanssa olen voinut olla täysin oma itseni, toisin kuin puolisoni. Se on saanut minut vahvemmin tajuamaan että en ole tässä liitossa onnellinen, koska en voi olla oma itseni. Siinä vaiheessa kun tämä tapahtui avioliitto oli jo henkisesti ollut kuolleena pitempään ja "kokeilut" sallittuja. Puolisoni jatkaisi vielä, en tiedä kylläkään mistä syistä, ei hänkään ole mielestäni onnellinen. Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Koittaa jatkaa kitkuttamista tunnekuolleessa avioliitossa vai erota? Entä toinen suhde, pitääkö se unohtaa kokonaan vai katsoa jos vielä joskus myöhemmin onnistuisi kun tämä liitto selvä?
Ero kun rakkaus loppunut?
Huono olla
212025
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ero ei kannata vain siitä syystä, että rakkaus on loppunut. Mutta se on väistämätön, jos inhoaa toisen läheisyyttä, kosketusta, olla saman katon alla eikä voi liitossa olla oma itsensä.Olet jo tehnyt eropäätöksen, lopulliseen eroon saattaa silti kulua yllättävän paljon aikaa. Hyvä hetki on erota ennenkuin olo liitossa kasvaa aivan sietämättömäksi.
Miksi uusi suhde pitäisi unohtaa? Mitä kukaan voisi menettää siinä, että olet suhteessa, jossa voit olla oma itsesi? Uusi suhde saattaa kuitenkin päättyä jostain syystä, joten siitä kannattaa nauttia nyt, kun se on mahdollista. Uusia suhteita ei voi ostaa kuin kaupan hyllyltä. Niistä on tehtävä tilaus ja toimituksesta ei ole saatavilla mitään luotettavaa tietoa :).
Lähinnä mietin uuden suhteen unohtamista siksi, koska edellinen ei kerran ole vielä selvä. Tuntuu tavallaan väärältä molempien kannalta, nykyisen puolison vaikka liittomme on mitä on, mutta myös sen toisen. Tosin en usko että hänen kanssaan mitään ihmeempiä kehittyisikään. Hän kyllä tietää tilanteeni. Se hyvä puoli uudessa suhteessa todella on, että olen oma itseni. Se tuntuu hyvältä.
Minusta tuntuu, että lopulliseen eroon kuluu äärettömän kauan aikaa, tuntuu pahalta kitkuttaa näin eteenpäin, koska en juuri nyt usko että nykyistä suhdetta saisi enää pelastettua.
Itse olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat olivat yhdessä vain lasten takia. Kyllä sitä melkoisen pienikin lapsi tajuaa, jos vanhempien välillä ei ole läheisyyttä. Ehkä lapsuuteni olisi ollut onnellisempi, jos olisin nähnyt sen normaalin parisuhteen, vaikkapa kahdessa eri perheessä. En tiedä, helppohan se on jossitella. Nyt vanhemmalla iällä vanhempani vihdoin ovat eronneet, ja minut tekee hyvin surulliseksi se, kuinka he molemmat ovat katkeroituneet siitä, että olivat rakkaudettomassa liitossa niin pitkään. Ehkä ero silloin aikoinaan olisi ollut parempi vaihtoehto ainakin vanhemmille, ja eiköhän me lapset oltaisi sopeuduttu. Vaikeita asioita, ja helppoa ja yksinkertaista ratkaisua tuskin löytyy.
Joka tapauksessa toista suhdetta en kehota jatkamaan ennen kuin olet päätöksesi tehnyt. Tosin kysyisin, että kauanko aiot eroa vielä pitkittää? Olet kuitenkin jo päättänyt erota, näin totesit itsekin. Kerran se kirpaisee, ja kokemuksella voin kertoa, että päätöksenteko on se kaikkein vaikein paikka. Sen jälkeen helpottaa.
mielenkiinnosta, miten lapsuudessa nähty parisuhde on vaikuttanut omiin parisuhteisiin, onko jonkinlaista yhteyttä tunne-elämän vaikeuksiin tai sitten ihan konkreettiseen läheisyyteen toisen kanssa? Itselläni on ollut hyvin vastaavanlainen perhetilanne, (tuli selväksi aikas mainiosti mikä on homman nimi, sitä sen verran usein mainittiin lapsillekin) ...ja mitä kauhukseni huomaan? Elän itse muutaman vuoden vanhassa parisuhteessa ja mietin lähes päivittäin, pitäisikö juosta karkuun ennen lapsia ja avioliittoa yms. raskaita sitoumuksia. Etsinkö tätä tarkoituksella, enkö osaa itse olla vai valitsinko vain "tutun"oloisen miehen? Syytä varmasti kummassakin, kun kumpaakaan ei oikein kiinnosta. Ainakaan toisen kanssa.
En nyt mitenkään, ainakaan itse, huomaa, että minulla olisi sen kummempia tunne-elämän vaikeuksia. Ehkä kuitenkin sen verran, että itse elin tunnekylmässä liitossa, josta en osannut lähteä. Olihan se ollut minulle se parisuhteen kuva lapsuudessa. Nyt näin vanhemmalla iällä olen hyvin, hyvin surullinen siitä, että vanhempani pysyivät yhdessä pelkästään meidän lasten takia. Tunnen siitä jopa syyllisyyttä, vaikka ei pitäisi. Minähän en sitä ratkaisua tehnyt, vaan vanhempani. Onneksi itse opin (vihdoinkin), että myös muunlaisia parisuhteita ON olemassa.
Ehkä tuo vanhempien tunnekylmä avioliitto ja siinä pysyminen antoi minulle mallin, että yhdessä pysytään, vaikka mikä olisi. Siksi avioliittoni kariutuminen alkuun tuntui epäonnistumiselta, kunnes tajusin, että olisin epäonnistunut, jos siihen liittoon olisin jäänyt.
En voi muuta toivoa kuin jaksamista. Päätökset eivät ole helppoja. Mutta tunnekylmä liitto on yhtä helvettiä, ja elämä voi olla parempaakin. Vaikka yksin.
Sanoit, että suhteesi puolisoosi on muuttunut syväksi kiintymykseksi. Eikö avioliitossa huuman jälkeen tule arki ja rakkaus muutuu syväksi kiintymykseksi. Onhan sinun otettava lapsesikin huomioon, kun olet niitä hommannut, etkä voi vaan ajatella itseäsi. Jokin aika sitten oli juttu, jossa avioero on pahempi kuin kuolema. Taisi olla Nordean tutkimus. Lapset siinä joutuvat laskun maksamaan. Kirjoitit myös, että elämäsi on toisinaan siedettävää. Kaikilla on ylä- ja alamäkiä. Kaikissa avioliitoissa on kriisejä ja ne pitää hoitaa. Nykyään heitetään "hanskat tiskiin" kun ei huvita. Oletteko selvittäneet asiat puhumalla vai tarvitsetteko asiantuntija-apua. Asioiden selvittelyä ei kannata jättää tekemättä. Selvittämättömät asiat katkeroittavat.
Toinen nainen. Se vasta on aiheuttanut sinulle huonon olon. Joudut salailemaan asioita ja siitä on tullut paha "morkkis". Tiedät varmaan, että kaikki halveksivat sellaisia naisia, jotka alkavat suhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Ja sinun, ennen kun aloitit tämän toisen suhteen, olisi pitänyt selvittää asiat tai erota. Kai sitä nyt vähemmästäkin tulee huono olo. Kirjoitit vielä, että pitäisit toisen naisen "varalla". Onpa outo nainen kun suostuu sellaiseen. Taitaa olla aika epätoivoinen.
Avioliittosi pelastaminen ei ainakaan onnistu, jos siinä on mukana myös toinen nainen.
Avioeron ottamisessa pitää olla 110 % varma. Sinä epäröit. Kolmannes eronneista katuu eroaan.
Eikö kannattaisi ensin ratkoa ongelmat eikä lakaista niitä "maton alle". PUHUKAA TAI HAKEKAA APUA ENNEN KUIN EROATTE.
olla eri mieltä.
Toisaalta jos riittävästi kommunikaatiota olisi ollut, niin tiettyjä asioita ei olisi koskaan tapahtunut.
Ja tämä taas on aiheuttanut voimakkaan reaktion, jossa oma parisuhde ja elämä on jäänyt täysin
toisarvoiseen asemaan. Ja sitten alkaa epätoivoinen yritys korjata tilannetta jollain tavalla, vaikka
se ei missään tapauksessa ole kovin yksinkertaista.
Minusta suhde naimisissa olevaan on ennen muuta häpeällistä sille, joka on naimisissa.
Vapaa ihminen on sen sijaan vapaa tekemään omat ratkaisunsa ja jos on tunteita naimisissa
olevaa kohtaan, niin voi aina harkita odottavansa eroamista. Ongelma on lähinnä siinä, että
jos nämä tunteet on laajemmalti tiedossa, niin voi olla vaikea löytää vakavasti otettavia suhteita.
Kukaan ei halua vakavaan suhteeseen sellaisen kanssa, joka on mahdollisesti ihastunut varattuun ja mahdollisesti odottaa tämän eroa. Siinähän loukkaa itsensä, jos lähtee tosimielellä mukaan ja joutuukin myöhemmin hyllytetyksi. Että siinä mielessä ei ole järkevää olla varalla, eikä myöskään pitää ketään varalla. Siinä taas varmasti laittaa parisuhteensa riskin alle ja tietysti taas loukkaa omaa puolisoa.
Silti tietyssä tilanteessa en vielä sanoisi pettämiseksi sitä, että harkitsee avioeroa ja suhdetta toiseen.
Tietysti tällaisen tilanteen pitkittäminen ei ole kenellekään hyväksi ja siinä on vaikea olla loukkaamatta vaikka kuinka yrittäisi sitä välttää. Varman päälle siis ei oikein voi asioita ottaa.
Ja olet ihan oikeassa siinä, että oma avioliitto pitää ensin selvittää ja vasta sitten voi ryhtyä muihin suhteisiin. Ja tosiasia on myös se, että asiat elävät jatkuvasti niin sen toisen naisen elämässä kuin aviopuolisoiden elämässäkin ja tilanne voi olla hyvin erilainen kuin kuukausia aikaisemmin. Samoin myös ratkaisut tilanteisiin voivat myös muuttua.
Ennen lopullista eropäätöstä kannattaa kokeilla vaikka hetken asumista erillään - silloin näkee sen, onko tunteita vielä jäljellä. Jos on, niin sitten kannattaa kuunnella sydäntä ja antaa rakkaudelle mahdollisuus. Ero tekee yleensä tunteille sen, että ne joko laantuvat tai roihahtavat liekkiin. Ja vasta jos ne laantuvat silloin, kannattaa miettiä eropapereita. Suhteen voi myös aloitella uudestaan, mikäs sen hienompaa kuin deittailla vanhaa puolisoa ja löytää aivan uusia puolia itsestään ja toisesta.
Tuollainen latistumisvaihe tulee joka suhteessa jossain vaiheessa - eli on ihan normaalia.
Erosin muutama vuosi sitten, kun avioliittoni oli tylsää. Menetin avioerossa kaiken. Parhaan ystäväni=aviomieheni, lapseni, ovat nykyään etäisiä, kotini, jota olin vuosia rakentanut, ystäväni ja terveyteni.
Uskoin kaikkia eronneita ystäviäni, jotka sanoivat aina, että kyllä kannattaa erota. Tyhmä kun olin.
Nyt olen yksinäinen, onneton ja sairas.
Mun tilanne oli jokseenkin samanlainen. Mulle tuli 50 villitys. Löysin netistä fantastisen naisen. Kaikki oli sen kanssa taivaallista. Otin eron ja kaikki tavarat myytiin. Mulle jäi vähän rahaa ja meillä tän uuden naisen kanssa oli superhyper matkoja ym. muuta kivaa. Se oli kaikkea muuta kun mun ex. Elin seitsemännessä taivaassa.
Pari vuotta meni ja mun rahat loppu. Samalla loppu myös rakkaus. Ei ollu enää eroottista hierontaa eikä mitään muuta kivaa. Enkeli muuttu piruksi. Sillä oli ollu samaan aikaan pari muutakin miestä, joista mä en tienny mitään. Nyt sillä on uus naimisissa oleva mies kierroksessa, jolla se maksattaa kaikki.
Mun lapset ei hyväksyny sitä naista, kun se rikko niitten perheen. Ne on edelleen mulle katkeria ja välit on viileet. Ei se nainenkaan halunnut mun lapsia sen luokse. Kaikki kaverit oli sen naisen kavereita. Se ei hyväksynyt yhtään mun kaveria. Mä elin sen naisen elämää.
Mun vanha elämä oli tähän verrattuna mukavaa, vaikka oli ongelmia. Arvaa vituttaako kun on kusetettu 6-0.
Inhottava kokemus sinulla Eero, onneksi kuitenkin pääsit tuosta uudesta suhteesta eroon, jos hän ei ollut kanssasi oikeista syistä.
Nää asiat on vaan rankkoja.
Kiitos vastauksista jokaiselle.
Joku kirjoitti, että ajattelin pitää toisen varalla. Näin ei kuitenkaan ole, koska suhde tähän toiseen ei ole niin vakavalla tasolla eli ei se toinen ole siellä minua odottamassa kuin kuuta taivaalta perheen perustamiseen tms. Hän tietää koko tilanteen. Tarkoitin oikeastaan että jos saan eron aikaiseksi nykyisestä, voisin sitten miettiä tätä toista suhdetta tarkemmin ja harkita itsekin vakavammin, jos siinä vaiheessa molempia kiinnostaisi. Elämä kuljettaa, ja toinen voi vaikka löytää tässä välissä jonkun hänelle sopivamman, ei sitä voi tietää. En vaadi ketään odottamaan minua, itse olen soppani keittänyt.
Elämä on toisinaan siedettävää, kyllä. En usko että näitä ongelmiamme saa ratkottua tai oikeastaan minulla ei ole siihen enää halua. Aiemmin oli, jolloin toisella osapuolella ei niitä ollut. Minä etäännyin. Voin asua samassa taloudessa, mutta samaa sänkyä en haluaisi jakaa. Platoninen suhde on ok silloin kun emme riitele. Sitten kun riitelemme, aukeaa helvetti josta minä tahtoisin päästä pois. Jos lapsia ei olisi, olisin hakenut eroa paljon aiemmin. Erossa menettäisin kotini, ja se on paha paikka. Lapsista pääsisimme yhteisymmärrykseen, luulisin.
Joku kertoi menettäneensä terveytensä erossa. Minusta taas tuntuu, että menetän terveyteni tässä liitossa. Se on ehkä suurin syy, miksi haluaisin eron. Lasten takia en vaan saa tehtyä ratkaisevaa liikettä vaan olen yrittänyt sinnitellä.
Kyllä se vaan on niin, että ensin pitää selvittää entinen liitto, ilman uusia suhteita. Jatkaa tai erota ja harkinta-aika viettää elämää lasten kanssa ja hoitamalla lasten asiat kuntoon. Uuteen suhteeseen kyllä ennättää myöhemminkin.
Uusi suhde ovenraossa on hirvittävä puolisolle, lapsille ja vanhemmille. Heille kaikki tulee pikkuhiljaa ilmi ja kaikki se salattukin valkenee hiljalleen, on hirvittävä tilanne kaikille tällainen tilanne. Kukaan ei ole aavistanut mitään ja yhtäkkiä kaikki hajoaa. Itse olet silloin myös täysin ymmärtämätön ja vaadit lapsiltasi ja vanhmmiltasi, kuten puolisisoltasi aivan mahdottomia. Kukaan heistä ei valmis pitkään aikaan kohtaamaan ketään uutta. He eivät ole silmät ummessa olevia rakastuneita. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, vain sinä et pysty sitä ymmärtämään.
Myös puoliso muuttuu sinulle kylmäksi, kun olet tässä salasuhteessa, jos et olisi, varmasti puolisonkon toisella tavalla hyväksyisit. Tämä on rankkaa peli elämästä ja kuolemasta.
On aivan liian nopeaa myos omalta kannaltasi aloittaa suhde tuossa vaiheessa. Virallisen eron jälkeen kaikki ovat ehtineet jollakin tapaa päästä sinuiksi asioiden kanssa ja olette yhdessä voineet edetä asioissa, uuden tultua kaikki muut työnnetään sivuun, rakastunut ihminen ei huomaa toisten tuskaa, tuskin omien lapsiensakaan.
Kyllä se varmaan on niin, että ensin pitää selvittää edellinen liitto. En kuitenkaan usko, että uudestakaan suhteesta tulisi mitään vakavampaa. En edes tiedä haluaako toinen jatkaa sitä, tai haluanko minä ainakaan ennen kuin olen soppani selvittänyt, jos sittenkään. Olen miettinyt koko suhteen lopettamista. En ole esittelemästä uutta lapsilleni. En ole rakastunut mielestäni uuteen, tunteita minulla kyllä on. Joka tapauksessa tunteet puolisoani kohtaan ja hänen läsnäolonsa olivat samanlaiset jo kauan ennen suhdetta, vähintään vuoden tai enemmänkin. Voi siltikin olla, että minulla on jotkin ruusunpunaiset lasit, vaikken sitä itse tajua. Ongelmat puolison kanssa ovat pitkäaikaisia eikä mahdollinen ero ole mikään yllätys hänelle.
Etkö välitä, että nämä molemmat naiset kärsivät. Loukkaat molempia. Jos et jätä tätä "ei niin vakavaa" suhdetta, et pysty ratkomaan tätä ongelmaa. Ei voi olla mitään kamalampaa vaimoasi kohtaan, kuin toinen nainen. Kolmas pyörä on aina liikaa.
Vaikka et haluakkaan hoitaa ikäviä asioita kuntoon, ne on aikuisten pakko hoitaa. Asiat kyllä selviävät olivat ne kuinka vaikeita tahansa. Kenenkään ei tarvitse yksin niitä murehtia, vaan apua on kyllä saatavissa.
Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa, joka sanoi, että ensin pitää käydä edellinen liitto selvittämässä. Se vaan on pakko.
Nyt kuulostaa niin vakavalta, että suosittelen ammattilaisen apua.
Olen niin positiivinen ihminen, että uskon, että ongelmat voidaan ratkaista, kun siihen löytyy tahtoa. Tahtoa pitää olla molemmilla. Aloitusviestissäsi sanoit, että puolisosi haluaisi jatkaa.
Avioerossa menettää paljon. Kodin, ystäviä, suhde lapsiin muuttuu, sen tietää vasta kun on eronnut. Joku sanoikin, että avioero on vasta viimeinen keino. Jos teillä on vaikea keskustella keskenänne, hakeutukaa jonkun asiantuntijan puheille. Hän ainakin osaa kysellä vaikeista asioita, jotka sinua ahdistavat. Terveyttä ei kannata menettää.
joutunut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että korjaisin aiheuttamani vauriot.
Jos olisin vapaa, olisin tehnyt sen jo ajat sitten.
Tässä tilanteessa olen joutunut toteamaan, että siitä ratkaisusta maksaisivat
kaikki muut paitsi minä itse. Lapset, puoliso ja mahdollisesti uusi kumppani.
Tietoisuus omasta avioliitosta ja sen tilasta on lisääntynyt.
Kuvittelin puolisoni olevan jopa tyytyväinen mahdollisuudesta
päästä minusta eroon, mutta näin ei nyt näytä olevan.
Ongelmat, joita perheellämme on eivät johdu minusta ja ero ei
näin ollen ratkaise niitä. Kuvittelin ratkaisevani jotakin erolla.
On turha sanoa, että en haluaisi hoitaa ikäviä asioita kuntoon.
Moni asia ei kuitenkaan ole itsestä kiinni. On myös ymmärrettävää,
että haluaa käyttää aikaa sellaiseen päätökseen, jolla on isot vaikutukset
monen ihmisen elämään. Ja tässähän juuri tätä epämiellyttävää työtä juuri tehdään.
Jos jotain haluaisin omasta elämästäni muuttaa, niin toivon etten olisi koskaan joutunut
tähän mukaan. Niin isoista ja tärkeistä asioista kysymys, että edelleen tekisi mieli nipistää
itseään, että heräisi unesta ja että tätä ei koskaan tapahtunutkaan.
"Ongelmat, joita perheellämme on eivät johdu minusta". Onko puolisosi ja lapsesi vaan ja ainoastaan syyllisiä ongelmiinne. Kannattaisiko katsoa peiliin. Sinulla on toinen nainen, mutta se ei ole mikään ongelma. Perheellesi se on ISO ongelma. Halusit sitä tai et. Perhe on kokonaisuus. Ei siinä voi sormella osoittaa yhtä syyllistä.
Kun asiat pitkistyvät ne mutkistuvat. Ota "härkää sarvista".
Kuuntele tunteitasi. Itse tein ratkaisun avioeroon, koska kotona oli paha olla. Mietin jonkin aikaa valitsenko terveyden vai ehkä sairastumisen. Minun kohdalla ero oli paras ratkaisu ja minulla on hyvä energinen olo, joka näkyy myös ulospäin. Saan jatkuvasti ihmisiltä hyvää palautetta. Asumuseron jälkeen kahden kuukauden jälkeen löysin uuden miehen. Emme pidä kiirettä. Tavataan kun siltä tuntuu. Molemmat olemme toisiimme ihastuneet. Sinun täytyy tehdä oma ratkaisu elämääsi. Kukaan toinen ei voi sitä puolestasi tehdä.
On kuin olisin lukenut oman elämäni kirjoitusta. Naimisissa onnettomana ja sitten tapaa ihanan miehen ja rakastuu oikopäätä. Tänään itken. Nyt sanoin suhteen tauolle ja sattuu niin helkkaristi. Mutta ehkä tästä ei muuten pääse eteen päin. Jokainen ihminen päättää itse mitä elämällään tekee. Vaikka tänään itken ja olen onneton. Ehkä joku päivä olen vahva ja yksin jatkamassa elämää eteen päin. Tulevaisuus pelottaa, mutta ratkaisut on tehtävä. Voimia tulevaisuuteen sinulle:)
Eiköhän tuo suhde kannata lopettaa, ettei se rasita liiton lopettamista