Meillä ei siis varsinaisesti ole rahasta pulaa ja käymme kummatkin töissä. Asutaan pienen pienessä rivitalossa ja asumiskustannukset ovat pienet. Olen paremmin koulutettu kuin avomieheni, mutta palkkaa saamme kuitenkin suurin pirteina saman verran. Silti, avomieheni vanhemmat kehoittavat meitä elämään todella säästäväisesti.
Kaikki verhot, tavarat ym. pitää ostaa mistä vaan saa halvimmalla siis esim. Tokmannnit ja vastaavat. Huonekaluja emme saisi uusia, vaikka ostaisimme niitä edullisesti esim. Ikeasta. Huonekalut pitää heidän neuvojensa mukaan ostaa kirpputorilta. (ällöttäviä paikkoja). Minä kuitenkin maksan kaiken.
Vaatteita ei saisi ostaa, vaan pitäisi kulkea vanhoissa ryysyissä. Esim. juhliin ei mies saa ostaa pukua, kun heistä mustat farkut ja valkoinen paita käyvät ihan hyvin häävieraan asuksi. (Minä taas en kehtaisi liikkua huonosti pukeutuvan miehen seurassa)
Jos anoppi tulee kylään hän tuo mukanaan "omat eväät", ihan kuin minä en osaisi laittaa ruokaa. Laitan todellakin parempaa ruokaa kuin avomieheni äiti tai avomieheni siskot. He eivät osaa kokata esim. tarjoavat vieraille perunaa ja klimppistä epäonnistunutta ruskeaa kastiketta!, en voisi itse kuvitella tarjoavani moistaa "arkiruokaa" kenellekkään, en itse syö sellaista ruokaa edes arkena.
Vai johtuuko tämä kaikki siitä että avomieheni exä on ollut köyhä "maatalousalan" huuhaa-opiskelija, joka on lorvinut päivät pitkät kotona ja ollut epäsosiaalinen, laiska ym, joten he kuvittelevat minun olevan samanlainen. Olemme asuneet avomieheni kanssa yhdessa vasta kuukauden ajan.
Vai olenko vain hemmoteltu pikkulikka jonka olisi korkea aika vaihtaa nykyinen avomies, paremmin koulutetumpaan, varakkaampaan, nuorempaan ja komeampaan, esim. työkaveriini. Ja samalla voisin säilyttää nykyisen " elintasoni". Vai voivatko asiat vielä muuttua parempaan suuntaan jonain päivänä?
Kaikki verhot, tavarat ym. pitää ostaa mistä vaan saa halvimmalla siis esim. Tokmannnit ja vastaavat. Huonekaluja emme saisi uusia, vaikka ostaisimme niitä edullisesti esim. Ikeasta. Huonekalut pitää heidän neuvojensa mukaan ostaa kirpputorilta. (ällöttäviä paikkoja). Minä kuitenkin maksan kaiken.
Vaatteita ei saisi ostaa, vaan pitäisi kulkea vanhoissa ryysyissä. Esim. juhliin ei mies saa ostaa pukua, kun heistä mustat farkut ja valkoinen paita käyvät ihan hyvin häävieraan asuksi. (Minä taas en kehtaisi liikkua huonosti pukeutuvan miehen seurassa)
Jos anoppi tulee kylään hän tuo mukanaan "omat eväät", ihan kuin minä en osaisi laittaa ruokaa. Laitan todellakin parempaa ruokaa kuin avomieheni äiti tai avomieheni siskot. He eivät osaa kokata esim. tarjoavat vieraille perunaa ja klimppistä epäonnistunutta ruskeaa kastiketta!, en voisi itse kuvitella tarjoavani moistaa "arkiruokaa" kenellekkään, en itse syö sellaista ruokaa edes arkena.
Vai johtuuko tämä kaikki siitä että avomieheni exä on ollut köyhä "maatalousalan" huuhaa-opiskelija, joka on lorvinut päivät pitkät kotona ja ollut epäsosiaalinen, laiska ym, joten he kuvittelevat minun olevan samanlainen. Olemme asuneet avomieheni kanssa yhdessa vasta kuukauden ajan.
Vai olenko vain hemmoteltu pikkulikka jonka olisi korkea aika vaihtaa nykyinen avomies, paremmin koulutetumpaan, varakkaampaan, nuorempaan ja komeampaan, esim. työkaveriini. Ja samalla voisin säilyttää nykyisen " elintasoni". Vai voivatko asiat vielä muuttua parempaan suuntaan jonain päivänä?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Että nyt eletään 2000 luvulla eikä enää ole tapana nuukailla vaan kulutetaan suhteessa palkkaansa että voidaan elää vähän leveämmin ja korkealla eli tasolla. Pitää käydä etelänlomilla, talvella lapissa ja kerran kuussa ravintolassa syömässä ja muutenkin pittä korkata elintasoa mitä itse haluaa. Monet ajavat uusilla autoilla mutta sitten ei rahat riitä etelänlomiin ja niin edelleen. Sanot vain että haluat nauttia elämästä eikä kituuttaa missään kirpputorivaatteissa ja sinun mieletä ei tartte esittää köyhää jos ei ole.
Jos on hyvät tulot niin velkaakin saa jolla voi ostaa auton, talon ja lähteä joka kesä etelään ja talvet vietetään tietenkin Lapissa. Köyhät kokkaa itse!
Appivanhempasi ovat siis säästäväisiä tai pihejä. Olkoot, mitä sitten, miksi sen pitäisi vaikuttaa teidän elämäänne?
Pitääkö niiden ajatukset ja neuvot oikeasti ottaa Jumalan sanana?
Mitä merkitystä sillä on mitä appivanhempasi pitävät soveliaana hääasuna? Mitä vitun väliä sillä on? Ovatko appivanhempasi menossa teidän sijasta niihin juhliin?
"Vai olenko vain hemmoteltu pikkulikka jonka olisi korkea aika vaihtaa nykyinen avomies, "
Mitä jos hommaisit ihan alunalkaen vähän kanttia pitää omista mielipiteistä kiinni...?
Kuulostaa sille että sinun olisi aika lähteä suhteesta kun kerran olet noin korkeasti koulutettu, empaattinen ja muutenkin sosiaalisesti noin fiksu. Suosittelen jotain suurta kaupunkia tai mieluummin kehä 3 sisäpuolta uudeksi asuinpaikaksesi jos et siellä jo asu. Ota komea työkaveri uudeksi kumppaniksesi jos sille tuntuu. Tseppiä uuteen elämään ja olkoot uusi elintasosi ihan loistava.
"He eivät osaa kokata esim. tarjoavat vieraille perunaa ja klimppistä epäonnistunutta ruskeaa kastiketta!, en voisi itse kuvitella tarjoavani moistaa "arkiruokaa" kenellekkään, en itse syö sellaista ruokaa edes arkena. "
ööhh,,mietippä omia puheitasi..ruokaa sekin on...
että oletko hemmoteltu pikkulikka?????
Kannattaa ehdottomasti vaihtaa avokkia. Kun ajattelet jo nyt, kuukauden jälkeen noin negatiivisesti avokkisi suvusta, ei suhteenne tule kauaa kestämään.
Älä vaihda työkaveriisi, ei sekään suhde toimi pidemmän päälle. Noin hieno prinsessa kuin sinä tarvitsee ehdottomasti vähintään aatelisen ellei jopa kuninkaallisen puolison. Harmi kun se Willjamikii on jo varattu....
Nuo omat eväät ei aina ole loukkaus, vaan itse ainakin näin yritän säästää toista työltä, etenkin kun olen erityisruokavaliolla. Joten mieti asiaa myös toisen kannalta...
Taidat etsiä vain syitä lähteäksesi. Jos kerran uusi on jo katottu, niin pitäisiköhän sun lähteä sitten vaan menemään...jos pintaliito ratkaisee niin paljon ja menee arvojen edelle...
Asenteesi on kyllä aika lapsellinen, itseriittoinenkin ("teen parempaa ruokaa") ja et ehkä osaa olla oma itsesi toisten seurassa. Sano asiat suoraan niinkuin kirjoititkin. Kun ehdottavat kirppistä, sanot että haluat ostaa muualta, että et pidä kirpputoreista, kuinka vaikeaa hei!
Taidat vain vetää roolia, niin kuin suurin osa ylikoulutetuista tekee, ja se on vain hallaa itsellesi...
mikä "maatalousala"... ja miten huuhaa-opiskelu tähän liittyy?
Taidat todella olla vain hemmoteltu, pintakiiltoinen pikkulikka...siinä vastauksesi :) Joten ota työkaveri ja päästä avokkisi pahasta..
Jos nyt miehesi ja hänen vanhempansa ovat läpeensä virheellisiä maalaistolloja, juntteja, ryysyissä kulkevia saitureita, pottujen mossottajia, moukkia, niin miten IHMEESSÄ et huomannut tätä aikaisemmin jo ennen kuin aloit astuit avoliittoon.
Aina, aina pitää tarkistaa nämä asiat, jos aikoo elää hienommin kuin tavallinen tyhmä maalaisrahvas.
Toivottavasti olet oppinut virheestäsi. On todella korkea aika vaihtaa moinen jullikka uudempaan eli päivittää avomies lähemmäs omia tarpeitasi.
Hanki koulutettu, varakas, sivistynyt, nuorempi miesversio. Ainahan voi vaihtaa, kun entinen alkaa tuntua tylsältä yhtä tylsine sukulaisineen.
Teet samalla palveluksen nykyiselle puolisollesi ja hänen sukulaisilleen. Ehkäpä miehesi voi tehdä paluuperät ja ottaa sen huuhaa-exänsä takaisin, ja joka varmasti on sukulaisille mieluisampi kuin sinä.
Ei muuta kuin tuumasta toimeen, ja koska tienaat hyvin ja olet hankkinut itse kaiken, toisin kuin mölli avokkisi, niin voit pitää kaiken. Pakkaat vain jullin kamppeet reppuun ja tyrkkäät autolipun kouraan, ja mars pilaamasta typeryydellään sinun hienoa ilmanalaasi.
Lycka till.
Ja ota se työkaveri tilalle, sopii varmaan sisustukseenkin paremmin ja kehtaa näyttää omalle luksus-kotiväelleen.
Ensinnäkin avomieheni vanhemmat pitävät minusta enemmän kuin siitä huuhaa-exästä. He ovat sanoneet sen moneen kertaan, että toivovat meidän menevän naimisiin. Kuulemma kukaan miehen suvusta tai kaveripiiristä ei pitänyt miehen ex-avokista! Hänen temput ovat myöskin tulleet tutuksi kylillä mm. pettäminen.
Avokin takia mies lopetti yliopisto-opinnot ja joutui huonoille raiteille, nyt kaikki alkaa olla tasapainossa. On vain typerää että minulle ei anneta mahdollisuuksia hoitaa mies takaisin kouluun suorittamaan tutkintoa loppuun (hän on katunut paljon sitä että keskeytti aikanaan, ikä 30v.) ja minua arvostellaan siitä että haluan pistää koko asunnon uusiksi remontoimalla ja sisustamalla, koska en tosiaan halua meidän asuvan missään jäätävässä läävässä.
Maalta on toki pitkät matkat yliopistoon ja hyviin työpaikkoihin. Joten jättäminen on käynyt monesti mielessä. Toisaalta tuntuu että onko mies jotenkin kehitysvammainen tai yksinkertainen kun vanhemmat niin kovin ovat holhoamassa.
Kyllä on niin tyyppi- narsistin puhetta ettei tosikaan. Voi miten erinomainen ihminen oletkaan lol.... tee palvelus ihmiskunnalle ja ryhdy vanhaksipiiaksi.
Minä en kyllä ymmärrä sitä, että miksi appivanhempien pitää "neuvoa" ja arvostella sitä, miten aikuiset lapset elävät? Mikä oikeus heillä on tuputtaa omaa elämäntapaansa? Itseänikin ärsyttää sekä omissa vanhemmissa että appivanhemmissa se, että jos joku tekee jotakin elämässään toisin tavoin kuin he, niin se on automaattisesti "huonommin" tai "väärin". Miksi? Ja kun kyse ei oikeasti ole mistään haitallisesta tai "väärästä" toiminnasta vaan erilaisista elämäntavoista ja valinnoista. Kyllä kunnioitus on molemminpuolinen juttu. Remppaa ja sisusta mielesi mukaan, shoppaa ja ostele kivoja tavaroita, koska tehän huolehditte itse omista rahoistanne ja menoistanne. Ja jos urputus jatkuu, totea appivanhemmille, että elätte ja teette kuten haluatte ja että ettehän tekään mene heitä neuvomaan, miten "kuuluu tehdä".
Terveella tavalla narsisti! Eletään vuotta 2011, minun mielesta alkuperäinen kertoi vaan mitä hänen mieltä painaa, no kastikke juttu meni vähän yli, mutta kuka nyt laitta pelkästään rusketta kastikketta vieraille? Hienoa - Pitää sitä pitää jonkulaista tasoa yllä ja jos se miehelle ei kelpaa, niin saa käpytella exan luokse!
Olen elännyt narsistin kans ja syy siihen, että on narsisti, usemmiten johtuu lapsuuden kotioloista, missä puuttuu empaattia ja usemmiten isä on sotaveteraani ja äiti martyyri...
Ai jaa, miehesi on kehitysvammainen. Sitten tuskin kannattaa houkutella häntä yliopistoon.
Nyt kuitenkin hän on vahvatahtoisten ja dominoivien vanhempien lisäksi saanut vahvatahtoisen ja onnistuneen avovaimon.
Miesparka! Identiteettiään hän ei ole löytänyt ja kovin persoonattomalta vaikuttaa kuvailemasi perusteella. Voi olla, että mielikuvani on väärä.
Sinä taas tarvitsisit kunnon äijän kopsauttamaan ylimääräiset opportunistiset hehkuilut maan pinnalle. Kunnon riuska ja reipas, harteikas, komia raksa-äijä voisi olla sopiva teikäläiselle akateemisten nössyköiden sijaan. Sillä luulenpa, että mennen tullen tossuttaisit nössykän.
Mietipä! Miltä tuntuisi pitää kotioloissa oma remppa-reiska, joka ei turhia kursailisi, vaan oikoisi mutkat suoriksi terveellä maalaisjärjellä?
Reiskasta olisi apua sinulle kotisi sisustukseen ja muuhunkin miehen virkaa toimittamaan.
Sen nimeämäsi "kehitysvammaisen" voit pistää vanhempiensa luo reipastumaan ja vahvistumaan.
paljon samaa teillä kuin meillä, anoppi on mielettömän pihi. olkoon vain mutta yrittää pakottaa sitä meillekin. Mitään ei saa ostaa(tämä sanotaan aivan suoraan), ei kotiin, ei lapselle, ei itselle. paitsi ehkä kirpparilta mistä hän kantaa meillekin kaikkea vaikka olen yrittänyt kieltää. Itse ostan mielestäni järkevästi, haluan lapsille uudet vaatteet mutta en kalleimmasta päästä. enkä kestä yhtään sitä että anoppi tuhahtelee että onko uusi haalari, ei kirjoja kannata ostaa, lelujakin liikaa....Kun ei kuulu hänelle!!Mutta kun ei usko!!!
Kyllä sinun kannattaa vaihtaa miestä, ota nyt sitten vaikka se työkaverisi, kun olet jo asian ilmeisesti valmiiksi pohtinutkin. Miksi edes menit avoliittoon?
Jos rakastat miestäsi, ei tuollaiset parempi-mies-ja-appivanhemmat-myös-pohdinnat tule silloin mieleesi.
Kuulostat pinnalliselta. Miksi moitit heidän ruokiaan? Anna olla.
Mutta jos todella koet rakastavasi miestäsi, tee kaikkesi teidän hyvinvointinne eteen. Ja sehän tarkoittaa silloin sitä, että elätte omaa elämäänne, sisustatte miten haluatte, remppaatte miten haluatte ja ilmoitatte appivanhemmille kauniisti jotta teillä on vara tähän kaikkeen ja teette miten itse haluatte. Kohtele kuitenkin appivanhempiasi kunnioittavasti. Jos anoppi tuo eväät mukanaan, tiedustele häneltä kauniisti, miksi näin on ja kerro, että nauttisit kovasti siitä että saisit tarjota heille ruokaa, kahvia ym. Koska voihan olla että anoppisi luulee olevansa vaivaksi taloudessanne. Ja voihan tuo eväiden mukana kuskaaminen liittyä esim. siihen, että hän on ajatellut teillä olevan muuttotohinat tms...
Kuinka usein te oikein näette toisianne kun hän on kuukauden yhdessä elon jälkeen jo ruvennut raivostuttamaan sinua noin kovin?
Vietämme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Päivisin kun olen töissä soittelemme parin tunnin välein.
siis tarkoitin kuinka usein näet anoppiasi.
Noin kerran viikossa.
Avomieheni exää hän vihasi, toivottavasti sama ei toistuisi minun kohdallani.
Sinun tasoisesi miniä tai vävy. Onneksi lasten valinnat ovat osuneet viisaampiin ihmisiin. Et kyllä puheinesi vallan koulutetulta vaikuta.
Annapa heidän olla niin säästäväisiä kuin haluat, ja kuluta itse omia rahojasi niin paljon kuin itse haluat. He eivät voi määrätä sinun rahankäyttöäsi, etkä sinä heidän. Olette kaksi eri taloutta, joissa eletään eri tavoilla, ja kukin saa määrätä itse omasta taloudestaan.
aikoo opiskella kunnon koulutuksen se kestää vuosia.. niin pistäkää sitä rahaa syrjään.. Vai aiotko kustantaa miehesi "maalaistollon ja kehitysvammaisen" koulutuksen omalla palkallasi? Et vaikuta olevan lainkaan mieheesi rakastunut, yhteiselämä lienee sinulle vain pettymystä.
Olen pitkälle samaa mieltä kuin Liina, vaihda miestä keneen tahansa lujatahtoiseen teräsniskaanjoka osaa laittaa sinulle kapulaa rattaisiin, ja pistää kurvit suoraksi ja helutella tapparaa..
Jotenkin ajattelin että olet surullinen ja säälittäväkin tapaus, arvostat rahaa, asemaa, koulutusta ja työpaikkaa eli kulisseja enemmän kuin ihmisiä joiden kanssa elät..
Itse olin rakastunut mieheeni vuosia alkuun, olen vieläkin. Molemmat on vain opittu rakastamaan niitä toisen huonojakin puolia..noh, ainakin sietämään ja kestämää ne. Joka ikisessä ihmis-suhteessa tulee riitoja ja myös näitä eturistiriitoja. Itsestään kovin korkean käsityksen omaavalle joka miestään noin halveksii sukuineen (! kk yhteisoleilun jälkeen..) voin sanoa vaan että aloittaja: sinulla on huono itsetunto ja yrität pönkittää rikkinäistä oloasi ja rakkaudenpuutettasi kaikilla muilla korvikkeilla. Vinkki: OPETTELE mikä elämässä on korvaamatonta!
Haluaako joku oikeasti elää elämää jossa pihistellään ja pihdataan. Itse ainakin haluan nauttia elämästä ja jos tahdon uuden kirjahyllyt ja minulla on siihen rahaa niin menen ja ostan.
Jos appivanhemmat ovat itse vaatimattomista oloista syntyjään ja kasvaneet säästämään kaikessa kuin myös tuunaamaan vanhasta, niin siitä asenteesta on vaikea kasvaa pois ja sen vuoksi ap:n kannattaisi paremminkin ymmärtää asia kuin ottaa itseensä. Hyväähän he tarkoittavat, joten pienempi vaiva ap:lle on antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Aikuiseksi kasvamisen prosessiin kuuluu osata luottaa myös itseensä ja päätöksiinsä, eikä märehtiä mitä muut neuvovat. Yleensä sopuisa nyökkäys vaientaa neuvojat paremmin kuin uhmakas asenne. Jää aikaa muuhun kuin henkien taistoon kuka on oikeassa.
Vielä kyssäri ap:lle, että oletko sattunut anopilta kysymään mitä se klimppinen ruskeakastike on? Minua vain heti kiinnosti olisiko kyseessä kunnon läskisoossi, jota harva enää taitaa.