ellei ole mitään halua ja tahtoa jatkaa liittoa kun arki koittaa ja ensihuuma ns. "vipinä" katoaa. Sanotaan, että muutuimme toisillemme "vain" kavereiksi. Pitkän liiton peruskivihän on juuri se kaveruus/toveruus.Uskoakseni se kaveritunne tulee vastaan joka liitossa ennen pitkää. Jos pariskunnalla on pieni/pieniä lapsia ja tällaisella perusteella erotaan, on kysymys jo suuresta itsekkyydestä, kypsymättömyydestä ja julmuudesta, etenkin lasta kohtaan. Kun erossa osallisena on pieni lapsi, niin pitää muistaa, että uusi ihastuminen, joita tulee vastaan (pitää vain osata pitää jalat maassa), ei saa mennä edelle lapsen oikeudesta ehjään perheeseen. Ja onko mahdotonta, että vanhemmat loisivat uraa, jossa joutuvat olemaan paljon poissa kotoa, vasta sitten kun lapset ovat isompia. Lapset rakastavat ja ikävöivät varauksettomasti sekä isäänsä että äitiänsä ja on julmaa jättää pienet lapset jatkuvasti, jopa viikonloppuisin vieraiden hoitajien huomaan.
Mikä pakko mennä naimisiin
Asiaa pohtinut
251038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
miksi tämä kohdistetaan nimenomaan AVIOliitosta eroaville? Aivan samat kipuilut on edessä, kun erotaan AVOliitosta, jossa on pieniä lapsia!
Kaikkea varmasti kirjoittajat eivät huomaa kirjoittaa vaikka ajattelevat. Joten uskon tämänkin kirjoittajan kirjoituksen koskevan perheiti kuin perheitä.
Juuri naimisiinmenostahan tuo kouhkasi???
Ei ole mitään järkeä olla yhdessä jos suhde on kaveruutta, eikä rakkautta. Ei mitään järkeä.
Ensihuuma päättyy aina, senjälkeen alkaa arki. Ikuista huuman tilaa etsivä ei ole vielä kasvanut vastuulliseksi aikuiseksi. Täytyy itse hyväksyä se huuman muuttuminen, kyllä varmsti siihen arkeen liittyy se vastuullinen rakkaus ja myös vahva toveruus.
Tuossa kävin äskettäin keskustelua juuri tästä asiasta rakastuminen, joka on tavallaan kuulemma kuin huume, mutta se loppuu joskus josa muutaman kuukauden päästä toisinaan saattaa kestää pitempään.
Sitten vasta alkaa se toiseen todellinen tutustuminen ja näin saattaa tuntuakin, että eihän tämä suju. Elämässä joutuu aina tekemään kompromisseja. Jos lapsia on ehtinyt jo tulla on melkein otettava paperi eteen ja siihen listattava plussat ja miinukset itselle ja lapsille ja tällä perusteella päätellä, mitä pystyy tekemään asialle. Ja vielä käydä terapeutin luona, ennenkuin päättää suuntaan tai toiseen.
Jossakin sanotaanko ei normaalissa tilassa voi tehdä aivan päättömiä päätöksi, joilla aiheuttaa vaan koko elinikäisen tuskan ensin itselleen ja sitten muille. Elämä ei ole leikin asia, siitä pitää ottaa vastuu ja kasvaa aikuusuuteen ja järkevään ajatteluun. Huuhaa elämä pitäisi normaalisti jäädä pois, se kuuluu vain kasvamisen vaiheeseen.
kaveruussuhde ja ystävyyssuhde on ihan liian järkevä suhde.
Järjettömyys se on joka rulettaa.
Mitä tulee alkuperäiseen otsikkokysymykseen, sanoohan sen nyt jo
järki (vai oliks se järjettömyys), että satuhäät on saatava ainakin kerran elämässä
pitää.
Harmaassa massassa eläminen on hyvin masentavaa.
Mukavaa, että jotkut järjestää vielä juhlia
ja kyllä ainakin niissä häissä, missä minä olen ollut, on
ollut todella rakastuneet parit keskenään.
Ei mitään entisajan pakkoavioliittoja naisen ollessa viimeisillään...
Ei se kenenkään elämä vanhetessaan niin herkkua ole!
vastoinkäymisiä tulee, oli sitten naimisissa tai ei!
Se on vain elämää!
"Ei mitään entisajan pakkoavioliittoja naisen ollessa viimeisillään..." :)
Ei häähörhelöt huntuineen tosiaan hyvältä näytäkkään jos vatsa pömpöttää.
Somemmaltahan näyttääkin, kun etukäteen tehty (tehdyt) jälkeläiset
taapertavat ameriikanmalliin stailattuna emon morsiustyöinä/-poikina.
näin naiset perustelevat toimintansa rikottuaan perheensä.
Mitäs perheen rikkomista se on, jos luuseriukko pannaan siitä kävelemään??
Samalla laillapa nuo näyttää äitit siellä pulkkamäessä kulkevan lastensa kanssa ilman sitä "isukkia", niin kuin tavallisestikkin..
Kuka alkaisi kaupitella näille jätetyille, itsensä liiankin tärkeäksi kuvitelleille ukkeleille aikuisten turvatutteja, kun eivät osaa itsenäistä elämää elää eron jälkeen ilman sitä piikaa ja ilmaista viikkopilluaan?
Höh!
Kyllä ne hetket, kun saa rakkaassa kainalossa olla,on niin ihanaa aikaa, että jos se oma suhde on kulahtanut ja
vältellään toisen kosketustakin, niin se uusi syli vetää puoleensa.
Kyllä aikuinen kaipaa sitä rakkautta siinä kuin lapsikin, se vaan on lapselle helpompaa antaa, kuin aikuiselle suhteen kylmettyä.
En aio itse ainakaan zompiena kulkea loppuelämää, mitä AP toivoo, vaan kupsahan uuden rakkaan kainaloon heti, kun sellainen vastaan tulee, on sydän jo niin kaipuuta täynnä ollut jo monta vuotta.
Lapsista aion tietenkin vastuun ja huolta kantaa ihan niinkuin tähänkin asti, en ymmärrä, miksi tässä muka yhtäkkiä huonoksi vanhemmaksi alkaisi, jos ei ole ollut sitä tähänkään asti?
On vain yksi elämä ja minullakin jo puolessa välissä kohta, kyllä haluan vielä iloita ja nauraa ja olla onnellinen muidenkin, kuin lasten vuoksi.
En osaa itse ainakaan olla noin kylmä ja laskelmoiva, kuin AP, kyllä rakkaus on ihanaa, eikä se lopu aina mihinkään ensihuumaan, vaan puhutaan vuosikymmenestä ja hyvällä tuurilla oikean kumppanin kohdatessa jopa loppuelämästä...
mikä työllistävä vaikutus avioista ja eroista on esim. papistolle ja maistraattilaisille!!!
Noin on ja varsinkin erojutut on oiva tulonlähde asianajajille sekä puoskareille yleislääkäreistä
kallonkutistajiin.
maistraateille ei kaikki tee avioehtosopimusta.
tapahtuvat pääasiassa ...
sakki.
Niitäkin pidetään kiitettävän hyvin leivässä.
kultasepät, kampaajat, maskeeraajat, vaateliikkeet,kukkakauppiaat, matkanjärjestäjät, on se hyvä et työllistetään
Ruokakauppiaat ne vasta onkin huomanneet sen rahasampon!! Aattele, kaikki SYÖVÄT!
Entäs ALKO!!
Siellähän ne oikeat jonot pyöriikin! On eronneita ja naimattomia ja avioliitossa olevia! :O
Hei haloo!! Sinä häiden vastustaja!
Sun paikkas on pullossa takan reunalla.
Muut haluaa ELÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!! ja häät kuuluvat ELÄMÄÄN!
Suomen alkosta haeta vaan Virosta tuodaan kunnon lastit, no työllistetään heimoveljiäkin ;D ;D
Riippuvaiset hakee sieltä, kun eivät kehtaa joka päivä Alkon ovella jonottaa..
Kyllä tällaiselle viikossa kerran juopottelevalle riittää vielä juomiset Suomesta.
Niin sää saarnaat nyt näitä eronneita, joilla ei ole aikaa sitten viikonloppuisinkaan olla niiden lastensa kanssa?
Vaan kiikutetaan ne aina johonkin, että päästään itse baanalle?
No, iso joukko on kuitenkin näitä kunnollisempia vanhempia, jotka eroaa, joten en kaikkia syyllistäisi.
Itselläni vanhemmat erosivat, kun olin kaksi vuotta, enkä muista mitään niistä vuosista.
Sen muistan, että aina olin äidin kanssa, isä kävi harvoin katsomassa, mutta en sen kummemmin muista häntä kaivanneeni, kiva lahja oli hällä aina mulle mukana. Nykyäänkin joskus nähdään.
Äiti kertoi joskus, että ei jaksanut isän kanssa enää tapella, joten erossa parempi.
Olin joku 4 vuotias, kun äiti löysi sitten tämän nykyisen miehensä, joka on ollut aina mulle hyvä kamu.
Ensviikonloppunakin aletaan kaivaan motskareita esiin talviteloilta ja kunnostamaan pikkuhiljaa..
Olen siis jo kohta kolmikymppinen mies ja ero vanhempieni välillä ei ole koskaan vaikuttanut mitenkään negatiivisesti elämääni, onpahan ollut rinnalla äidin lisäksi kolme miestä, isäpuoli eniten, pappa toiseksi eniten ja isän kanssakin jonkun verran.
Äiti on kuitenkin onnellinen miehensä vierellä ja vaikka heilläkin varmaan ollut kriisinsä, mukava on katsella, kuin ne vieläkin toistensa kainaloon menevät, kun telkkaria katsovat.
Tuosta naimisiin menoista....kyllä minusta tuntuu, että siitä vanhempieni nuoruusajan liitosta syntyi kuitenkin aika tärkeä asia monelle, nimittäin minä, niin että en menisi kenenkään avioitumisia rajoittelemaan.
Hauskaa että täällä murehtii ja tuomitsee toisten eroja tyyppi, joka ei itse sitä ilmeisinkään ole kokenut!
Missäs ihmeessä ovatkaan ne eronneet, jotka katuvat eroaan?
;D
Enpä tiedä yhtään paria, joka ei olisi ollut helpottunut tympeän liittonsa loppumisesta, joka tietenki alussa oli
ihanaa. Naimisiin mentiin rakkaudesta, joka sitten kuoli lasten siihen synnyttyä, mitä ei tietenkään osattu ennakoida.
Noin yleensä ihminen menee kuitenkin keskimäärin kaksi kertaa naimisiin, joten ei tässä mikään ongelma sen suhteen ole. Menkää ihmeessä naimisiin, jos siltä tuntuu, se on ihanaa aikaa kummallekkin!
Ap.n kanssa en ole samaa miestä kuin tuosta, että se uravanhempi voisi potkia itseään perseelle huonosta valinnasta, missä työ menee perheen edelle ja tuosta, että ne mukelot pitää huolehtia eron jälkeen ITSE, eikä pukata niitä viikonloppuisin toisten hoteisiin.
Ero pitää järkätä niin, että aina toinen vanhemmista on viikonloppuna lasten kanssa toisen ollessa viihteellä. Niin ei lapsetkaan kärsi erosta.
Muuten näyttävät tyytyväisiltä nämä eronneet. Enempi monet näissä pakkoliitoissaan riutuvat vanhemmat ovat naama nyrpällään ja on havaittavissa tyytymättömyyttä liitoissaan.
"Noin yleensä ihminen menee kuitenkin keskimäärin kaksi kertaa naimisiin"
Tai sitten tarkoitat, että suurin osa pysyy siinä ensimmäisessä liitossa ja erotessaan ei mene enään uusiin naimisiin ollenkaan.
Kaksi kertaa mennään naimisiin yleisemmin, kuin kolme kertaa.
Sitten on nämä, jotka ei mene koskaan naimisiin.