Eikö olekin niin että perinteiseen naiskuvaan kuuluu sukulaissuhteiden hoito, että kylässä jutellaan mukavia, lähetellään kortteja, kiitellään vuolaasti lahjoista. Tätä samaa ei kuitenkaan vaadita miehiltä jotka saavat vain olla möllöttää eikä heiltä tuota maireutta odoteta.
Meillä tilanne että mieheni oli äidilleni eräästä asiasta suuttunut, mielestäni aiheetta ja näytti sen kyllä äidille elikkä harvoilla tapaamisilla oli tuppisuuna. Äitini kuoli joku aika sitten. Myös minä olen anopille monestakin erittäin ilkeästä sanomisesta suuttunut ja otin häneen pesäeroa eli en mennyt kyläilemään. Tästä sain miehen siskot niskoilleni ja he sanoivat että vaikka anoppi oli kiistatta ilkeä, pitäisi kunnioittaa hänen isoäitiyttään ja palata suvun piiriin (koskaan en lapsia ole estänyt sinne menemästä).
Nyt kun olen taas anopin kanssa väleissä, on loukkaava käytös jatkunut lievempänä mutta minulta odotetaan että olisin täysillä taas sosiaalisessa kentässä mukana, anoppi soittelee, ihmettelee kun ne ja ne eivät kiitä lahjoista tai tule juhliin tai lähetä korttia....Heidän sukunsa juhlista pitäisi hössätä kohtuuttomasti niin pukeutumisen kuin lahjojen suhteen, olla heillä piitkiä aikoja ,mielettömän sosiaalisena että ei antaisi nuivaa kuvaa.
Tuntuuko teistä että naisilta vaaditaan enemmän, pitää soitella, puuhailla, leipoa?? Miehet voivat vain istua epämieluisan sukulaisen lähellä ärrimörreinä eikä heistä piittaa kukaan. Minä olen myös väsynyt arjen urakkaan monen lapsen äitinä ja haluaisin suoraan sanottuna valita keneen sukulaiseen panostan voimani (=vanhaan tätiini joka tarvitsee apua ja jota kovasti rakastan).
Meillä tilanne että mieheni oli äidilleni eräästä asiasta suuttunut, mielestäni aiheetta ja näytti sen kyllä äidille elikkä harvoilla tapaamisilla oli tuppisuuna. Äitini kuoli joku aika sitten. Myös minä olen anopille monestakin erittäin ilkeästä sanomisesta suuttunut ja otin häneen pesäeroa eli en mennyt kyläilemään. Tästä sain miehen siskot niskoilleni ja he sanoivat että vaikka anoppi oli kiistatta ilkeä, pitäisi kunnioittaa hänen isoäitiyttään ja palata suvun piiriin (koskaan en lapsia ole estänyt sinne menemästä).
Nyt kun olen taas anopin kanssa väleissä, on loukkaava käytös jatkunut lievempänä mutta minulta odotetaan että olisin täysillä taas sosiaalisessa kentässä mukana, anoppi soittelee, ihmettelee kun ne ja ne eivät kiitä lahjoista tai tule juhliin tai lähetä korttia....Heidän sukunsa juhlista pitäisi hössätä kohtuuttomasti niin pukeutumisen kuin lahjojen suhteen, olla heillä piitkiä aikoja ,mielettömän sosiaalisena että ei antaisi nuivaa kuvaa.
Tuntuuko teistä että naisilta vaaditaan enemmän, pitää soitella, puuhailla, leipoa?? Miehet voivat vain istua epämieluisan sukulaisen lähellä ärrimörreinä eikä heistä piittaa kukaan. Minä olen myös väsynyt arjen urakkaan monen lapsen äitinä ja haluaisin suoraan sanottuna valita keneen sukulaiseen panostan voimani (=vanhaan tätiini joka tarvitsee apua ja jota kovasti rakastan).
Vastaukset 17
Vanhimmat
"haluaisin suoraan sanottuna valita keneen sukulaiseen panostan voimani "
Kuka sen estää?
Teet niin kuin parhaaksi näet. Äläkä valita, vaan valitse.
Minä en kyllä ole huomannut eroa miesten ja naisten "seurusteluvelvollisuuden" välillä. Meillä sosiaalisia kontakteja ylläpitävät niin nuorehkot miehet kuin naisetkin edelliseen sukupolveen ja vähän muihinkin sukulaisiin.
Tietysti meillä kaikilla on aikoja, jolloin työn tai elämäntilanteen vuoksi yhteydenpitoa on vähemmän. Mutta se ymmärretään sukulaisten kesken.
Naisilta vaaditaan enemmän..... tottakai jos ottaa asian noin. Itse olen mieheni kanssa tasa-arvoisessa suhteessa, ja olen tehnyt esim. selväksi että jos hän ei halua lähettää sukulaisilleen kortteja kaiken maailman kissanristiäisten vuoksi, en lähetä minäkään. Eli tämä ei kuulu minulle, vaikka perivanhoillinen voisikin tuohon sanoa muuta. Onneksi nuo ikärainat alkaa pikkuhiljaa poistua keskuudestamme, niin tällaiset "naisen tehtävät ja vastuut" poistuvat -toivottavasti!
Tiedän että tämä kauhea käytökseni aiheuttaa närää esim. appiukossani, joka listaa jatkuvasti sitä mitä emännän tulee tehdä ja mitä muka hänen mielestään hyviin tapoihin kuuluu. Ilmeisesti arvostelu ja muiden vähättely on myös näitä hyviä tapoja, niin kuin kai monella muka-kristityllä on tapana ;)
Ennen appi toimitti tätä tapaa vanhemmasta lapsestaan arvostellen tämän jokaisia valintoja ja tekemisiä, nyt on kuulemma siirtynyt meihin.
Heillä on valloillaan juuri tämä tapaetiketti, käydään kylässä koska niin kuulu tehdä, muistetaan nimipäivät ja kaikki muutkin päivät. Ja kun itse en ole samanlainen ja suorastaan vieroksun joidenkin mielestäni loukkaavasti käyttäytyvien sukulaisten seuraa, ovat he selväti närkästyneet asiasta. Pitäisi vain niellä kaikki ja olla korrekti. Esittää jotain muuta kuin mitä tilanne on?
Tuntuu äärimmäisen pahalta että jotkut haluaa lokeroida minut, haluavat että käyttäydyn jollakin tietyllä tavalla, ja jos en niin tee, koittaa selvä eristäminen. On todella vaikea olla niiden ihmisten seurassa joiden silmissä olet pahnan pohja vain siksi kun et noudata jotain tiettyä 50-luvun tapaetikettiä. Puhdas ilkeyskin on ilmeisesti suotavampaa kuin tämä.
Sukulaisten kanssa ei totisesti aina ole helppoa. Me olemme joutuneet paarialuokkaan, koska emme ole hankkineet lapsia. Lapsiahan kuuluu tehdä, mikään muu elämäntapa ei kelpaa.
Meille saa tämän takia ilmeisesti sanoa mitä tahansa loukkaavaa, väheksyvää ja joka tavalla mollaavaa. Silti vain pitäisi tapailla.
Viimekertaisen aivan selvästi tahallisen loukkauksen jälkeen sanoin kyllä miehelleni, että jos haluat tavata heitä, niin sinä ajelet sitten sinne päin. Minulle riitti, enkä aio enää pyytää heitä meille.
"Pahnanpohjimmainen" tarkoittaa sisarusparven nuorinta lasta, usein monta vuotta nuorempaa kuin se varsinainen jokseenkin samanikäinen sisarusparvi. < agraariyhteiskunnan kuvailmaus
Usein "pahnanpohjimmaiseen" on liitetty samoja ominaisuuksia kuin porsaspesueenkin heikoimpaan: on vähän ... hm ... heikko.
Pahnan pohja oli ilmaisu.
Pahna tarkoittaa sikalaa tai lättiä ja pohjimmainen tässä kaiketi olkia tai muuta kuiviketta. Että ao tuntee itsensä siis kuuluvan tuossa sakissa todella pohjalle. Pahnan pohja ottaa vastaan kaiken paskan ja kusetuksen, ja on sotkettavissa aivan mielivaltaisesti toisten tarpeiden mennessä edelle :)
Missä murteessa pahna tarkoittaa sikalaa eli lättiä? (Yleisin merkitys on kuiva viljan varsiosa.)
Ihan ystävällisessä hengessä kysyn, koska minulle ihan outo sana tuossa merkityksessä.
voi luoja....... pitäiskö myös sinun hankkia todellisia ongelmia, niin ei tarvitsisi saivarrella...
Ihan rakentavassa hengessä: luulen että oma osastosi röhkimiselle löytyy täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/debate/3489
(postimerkkeily :)
Sanakirja on vuodelta 2004, joten eiköhän se ole tarpeeksi tuoretta tietoa. Kakkoskohdassa ei puhuta mistään murteesta.
pahna
1. tav. mon. vars. karjan kuivikkeena käytettävät rikki puidut oljet, pehkut. Rukiin pahnat.
Kuv. Joutua pahnoille putkaan.
2. sikala, lätti, navetan sikakarsina. Sikopahna.
yks. nom. pahna
yks. gen. pahnan
yks. part. pahnaa
yks. ill. pahnaan
mon. nom. pahnat
mon. gen. pahnojen, (pahnain)
mon. part. pahnoja
mon. ill. pahnoihin
Tiedostat varmasti itsekin että tuo on jo vähän sairasta (klo: 00:38).
Jos olet varaton, hae apua vaikka oman alueesi terveyskeskuksesta,
he kyllä ohjaavat sieltä sitten eteenpäin kun kerrot mikä tilanteesi on.
Voimia sinulle :)
jos vaikka sinun kellosi näyttää keskiyötä, niin jossain muualla silloin on täysi päivä.
Ilmeisesti olet se nimimerkki Kielinainen, joka niin kärkkäästi korjasi, mutta olikin väärässä, kuten huomaamme.
No kukkuu. Nyt meni nappilokeron menuus sekaisin.
Väännetäänkö vieläkin vähän kun päästiin oikein makuun :)
Niin, ei ole helppoa naisena oleminen. Miehet kasvatetaan pikkupojasta asti siihen, että "pojat on poikia". Naisilta vaaditaan paljon enemmän sosiaalisia taitoja. Varsinkin nuoren naisen pitäisi aina jaksaa ottaa kaikki neuvot vastaan kiitollisena. Jos oman mielipiteensä uskaltaa kertoa ja pitää kiinni omista periaatteistaan ja tavoistaan tehdä asioita niin johan aletaan pitää itseppäisenä. Miehet ovat jo olemastaan itseppäisiä ja saavat olla omia itsejänsä. Toki miehilläkin on omat tiukkaan pinttyneet roolinsa, mutta jos mies on vaikka hellä ja huomaavainen isä, pidetään sitä hyvänä asiana ja nähdään siitä positiiviset puolet.
Jos taas nainen poikkeaa perinteisestä naiskäsityksestä katsotaan sitä karsaasti. Nainen ei voi koskaan miellyttää tarpeeksi muita. Aina on joku arvostelemassa ja vaatimassa, tietämässä paremmin yms. Naisen omaan kykyyn ajatella ei luoteta. Sitä vähemmän mitä nuorempi nainen. Koko suku voi suhtautua nuoreen naiseen kuin hän olisi joku aivoton koiranpentu ja jos hän ilmaisee osaavansa tehdä asioita itsekkin niin sille vain naureskellaan, että joopa joo kylllä tädit osaa paremmin hehhehe. Nuori mies kun puolestaan hakkaa saunanpirttiin halot, ollaan niin otettuja ja suut ymmyrkäisenä, että kylläpä se on niin mahtava ja osaava...
Itse olen jo yli 60 v, anoppi oli ns. voimakastahtoinen persoona. Aluksi yritin miellyttää ja olla mukava, vaikka hän saattoi olla hyvinkin vaikea. Pikku hiljaa annoin välien viiletä, mies sai hoitaa suhteet äitiinsä, vierailla anopilla lasten kanssa, puhua puhelimessa, yms. Itse vierailin anopilla harvemmin ja pidin suun supussa ne kerrat. En ole henkilö, joka sanoo suoraan ikävästi oli toinen henkilö nuori tai vanha, vasta jos suutun kunnolla, pystyn olemaan ilkeä, mutta kadun sitä myöhemmin. Paras vain välttää hankalia ihmisiä ja tilanteita.
Samaa noudatin yleensäkin elämässä, seurustelin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa viihdyin, muut poistin elämästäni, enkä sallinut itselleni huonoa omaatuntoa siitä, etten halunnut lähelleni ilkeitä ihmisiä.
Samaa periaatetta noudatan edelleen.
Ei kannata suostua muiden tekemään muottiin, jos siinä ei viihdy.
Kaikkia ei voi miellyttää, joten turha edes yrittää.
Miksi seurustella ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat vain pahaa mieltä?
Kuka määrää, että pitää soitella, leipoa ja puuhailla muiden sääntöjen mukaan?
Minä hoidin suhteet omiin vanhempiini ja sisaruksiini, mies puolestaan omaan sukuunsa.
Toimi parhaiten noin.
Itse on pidettävä omasta itsestään huolta, ei pidä alistua muiden "lattiamatoksi".
Meillä on näin myös; mies tekee mitä tykkää ja olettaa että minä hoidan suhteet hänenkin sukunsa suuntaan. Ja mielellään juuri näin päin että kaikki panostus miehen suvun suuntaan ja jos yritän pitää puoliani, siitä tulee riitaa. Minun sukulaiseni ovat miehelleni vähäarvoisia, edes itse en saisi heitä hyvitellä niinkuin haluaisin. Mies itse on laiska hoitamaan suhteita kunnolla. Minun pitää olla innokas ja huomioida.
Ja miksikö toimin näin? Henkisen painostuksen alla tietenkin. Ja vaikka yritän kaikkeni, silti mieheni räyhää minulle jotten tarpeeksi hyvin huomioi sukulaisiaan. Paskaa sieltä sataa niskaan sen minkä ehtii, mutta silti minun pitää miellyttää ja olla iloinen.
tosi mukavaa vertaistukea sain, harvinaista näillä keskustelupalstoilla:-) Erityisesti nyt leski kirjoitti tosi fiksusti!Kaikkia ei voi tosiaankaan miellyttää eikä ole ilkeyttä karsia ilkeitä ihmisiä ja panostaa kivoihin!
tosi osuva oli huomio siitä että nuoret miehet saavat palvontaa jo pelkällä halonhakkuulla,kun taas naisten on vaikea miellyttää.minun tapauksessani tuntuu että mikään ei kelpaa! paljon olen kuullut pahaa puhetta itsestäni (selän takana) juuri emännöintiin jne liittyviin asioihin,kakkuni oli näyttänyt rumalta, olin ollut alipukeutunut,en mennyt joihinkin kissanristiäisii( he viettävät suuresti kaikkia synttäreitä, ei vain tasavuosia), lapselle annettua mekkoa ei näkynyt päällä, lasten huoneet olivat olleet sekaisin...Kaikki kyylätään ja kytätään ja anoppi soittelee että lähetäthän kortin hänen tädilleen ja mitä aiotkaan laittaa lapsille päälle sinne heidän juhliinsa.he ovat ihmisinä kovin erilaisia kuin minun sukuni, muodollisiin asioihin kiinnitetään kohtuutonta merkitystä.
alan ottaa etäisyyttä enkä mene kuin ihan tärkeimpiin heidän sukunsa juhliin mutta mieheni asenne että hänen sukunsa on ihmellinen ja sen takia täytyy höösätä, tuskin muuttuu mihinkään!
Kuulostaa niin tutulta! Asuin nuorena avomieheni kanssa hänen vanhempiensa seinänaapurina, kun asunto tuli perintönä miehelleni. Aivan käsittämätöntä käytöstä sain kokea! Anoppi tuli omilla avaimillaan asuntoomme, kun olin yksin kotona. Oletti kai että ketään ei ole kotona ja hyvä tehdä kyyläyskierros. Olikin varmaan nolo tilanne kun minä olinkin kotosalla, mutta toisaalta halusi myös osoittaa että asunto ei ole minun ja näin ollen minulla ei ole oikeuksia kotirauhaankaan. Harmittaa että olin silloin niin kuuliainen ja kiltti enkä sanonut suoraan, mitä mieltä tuollaisesta olin. Nyt kymmenen vuoden jälkeenkin olen esittänyt kilttiä miniää, mutta rupeaa mieli näyttää oikea luonto!
Edelleen anoppi tuppautuu ja yrittää puuttua meidän elämäämme. Kylään tullaan kutsumatta ja jos ilmoitamme, että nyt ei käy, niin tullaan silti. Ja elämäämme myös kovasti arvostellaan, koska elämä tulisi elää niinkuin he parhaaksi katsovat. Mieheni on aivan liian saamaton asian suhteen ja saan aina patistaa häntä sanomaan suorat sanat äidilleen. Onko tuo äiti & poikasuhde tosiaan noin hankalaa? Itse olen tehnyt hyvin selväksi omalle äidilleni missä rajat kulkevat, jos hän on yrittänyt ohjailla elämäämme. Ja hän on sen hyväksynyt, koska en ole enää pikkulapsi. Miksi äiti ei voi antaa poikansa elää omaa elämäänsä?! ARGH