Eilen olin sopinut aviomieheni kanssa, että hän tulisi kotiin viimeistään ennen 24 illalla. Sovimme tämän ennen kuin hän lähti lähiöbaarissa/ravintolassa käymään kaverinsa kanssa. Mies tulikin kotiin vasta lähempänä yhtä yöllä, ja minua suututti kun koin, että hän oli pettänyt minun luottamuksen. Meille tuli asiasta riita, ja lopulta mies onnistui jotenkin syyttämään minua monesta asiasta. En kulma ole riittävän joustava. Siis mutta eikö sopimus ole sopimus? Oisihan mies voinut sanoa, että hän tulee silloin kun häntä huvittaa, eikä sopia kanssani mitään aikaa. Mutta mitä järkeä on rikkoa sovittua aikaa? Suutuinko liian helposti vai onko mies vaan välinpitämätön? Jatkossa en sovi mitään aikoja, tulkoonsa kotiin sitten kun itse järkeväksi näkee.
Surettaa, kun elämä ei ole aina helppoa.
Surettaa, kun elämä ei ole aina helppoa.
Vastaukset 20
Vanhimmat
"Surettaa, kun elämä ei ole aina helppoa."
No on se kyllä aika helppoa tuolla perusteella. Monien naisten miehet saattaa venyttää sitä kello 24:ää seuraavalle viikollekin asti.
"Mutta mitä järkeä on rikkoa sovittua aikaa?"...vahinkoja sattuu-joskus se aika vaan vierähtää.
"Suutuinko liian helposti vai onko mies vaan välinpitämätön?"...vastaus a)suutut tuon perusteella, ja b)tuskin on välinpitämätön, sillä loppujen lopuksihan se olisi ollut yksi lysti, vaikka hän olisi tullut aamu-kahdeksalta takaisin-sinähän suutuit siitä huolimatta. Ennen yhtä tuleminen viittaa siihen, että hän on kuitenkin muistanut, että kello 24 piti olla himassa.
Mun eukko on just tommonen nipottaja ja kyllä se suoraan sanottuna vituttaa kun on hyvä baarireissu menossa ja sitten jos ei just sillä sekunnilla olla kotona kun on vaadittu niin tulee sanomista. Nimenomaan vaadittu. Miksi edes sovit tuollaisia aikoja? Miksi pitää olla klo 24 kotona? Pelkäätkö että jos se tulee myöhemmin kotiin niin se on varmasti käynyt vieraissa?
Elämä on kuule pitkälti just niin hankalaa, kuin siitä itse tekee.
Siis siitäkö sun luottamus on kiinni, että jos mies on 45 minuuttia liian pitkään baarissa, niin luottamus on rikottu? No ei sua kyllä ihan hirvittävän joustavaksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan, eihän kyse sentään ole mistään pikkulapsen kotiintuloajasta vaan kahden aikuisen sopimuksesta.
Menoista tullaan kun menoista tullaan. (Eri asia, jos toinen tarvitsee esim. jonkin asian hoitamiseen toista tietyllä kellonlyömällä ja paluuajasta on sovittu sen vuoksi.) Meillä on ainakin pidetty baaristatuloaikoja lähinnä suuntaa-antavina, molemmin puolin. Ymmärrän, että huoli saattaa iskeä, jos toisella on esim. tapana välillä olla turhan humalassa, ettei vain ole mitään sattunut. Tähän kaikkeen on hirmu kätevä ja yksinkertainen ratkaisu: seuraavan kerran sovitte miehesi kanssa, että ellei hän ole tulossa kotiin tiettyyn kellonlyömään, vaikka sitten puoleenyöhön mennessä, niin lähettää tekstarin! Kai teillä puhelimet on?
Tämänkin olisit tajunnut kun olisit hetken miettinyt asioita neutraalisti, etkä siltä kannalta, kumpi on väärässä. Elämä on hirveän helppoa, kun tajuaa, että ihmiset eivät aina ajattele asioista samalla tavalla. Toinen ei tykkää vahtia aikataulua tarkkaan kaverinsa kanssa tuopilla ollessaan vaan haluaa mennä fiiliksen mukaan, toinen huolestuu tai kyllästyy kotona, jos ei yhtään tiedä, koska toinen on tulossa takaisin.
Elämä ei aina ole helppoa, mutta ihan totta miehesi olisi voinut sanoa, että tulee kotiin kun huvittaa ja jättää ajan sopimatta. Todennäköisesti sinun pitäisi hermoilla vähemmän ja miehesi skarpata enemmän.
Jumalauta jos meikäläisen nuoruudessa olis ollut kaikki nää nykyajan härvelit ja taskukokoset puhelimet, olis ollut kyllä tosihelppoa selvitä tilanteest kuin tilanteesta suit sait vaan.
Nyt te vingutte vaan vaikka on jumaliste kaikki apuvälineet taskussa, sen kun viittii vaan käyttää niitä!
Enskerralla TEXTEAATTE jos tulee muutoksia sovittuun, niin ei sun tarvi istua himassa ja venata ukkoas kaulimen kanssa tai ukkos pelätä sun raivoasi kun myöhästyy pari minsaa suvitusta.
Ja joka tapauksessa EHDOTTOMUUS voi tappaa koko rakkauden, ihan vaan tiedoksi.
Mitä sitten jos hän tuli 45 minuuttia myöhässä. Hän sentään tuli kotiin. S
ano suoraa ensi kerralla että olet hieman pilkunviilaaja ja haluat että hän tulee kotiin minuutilleen jos lupaa jonkun ajan :)
Miksi ylipäätään piti sopia, milloin hän tulee kotiin? Mikä pointti siinä on? Itse ainakin olisin ulkona niin kauan kun huvittaa, vaikka naimisissa olisinkin. Mutta kyllähän se minuakin ärsyttäisi jos kerran aika on sovittu, en itsekään tykkää lupausten rikkojista. Vaikea sanoa tilanteesta mitään, kun en miestä tunne. Ehkä aika vaan vierähti tai sitten mies ajatteli, että ei pieni myöhästyminen haittaa kun kerran kivaa on.
miesten kanssa menee usein niin, että kun pyytää jotain, mitä ne ei haluaisn luvata, niin ne lupaa kuitenkin, säilyttääkseen hyvän tunnelman ja ollakseen pahoittamatta rakkaan mieltä. helpommalla varmaankin pääset jos et sovi 'kotiintuloaikoja'.
ja muutenkin, tosin tilanteestasi enänpää tietämättä, baari-illat on ainakin mulle vapaailtoja, joilloin en halua sitovia sopimuksia.
kun on tilaa hengittää ja elää voi paljon paremmin
"ihanat miehet", komppaan täysin tuota kommenttia!
Meillä on samanlaista. Kumpikaan ei käy yksin kapakassa usein mutta jos minä (mies) menen, niin tosiaan sovitaan joku aika jolloin tulen ja se sitten stressaa minua illan mittaan. en ole aiemmin miettinyt, että miksi tosiaan lupaan jotakin jonka ehkä sitten joskus rikkonut tunnillaparilla mutta varmaan juuri noista kertomistasi syistä. Viime aikoina olen oppinut lisäämään nuo lisätunnit ennusteeseen eli tulen ajoissa :)
Kai tämä liittyy johonkin turvallisuuden tunteeseen, jota en oikein ymmärrä. Sillä jos vaimo menee, niin sovitaan vain sen verran, että olen valveilla esim klo23 asti jolloin voi käydä hakemassa autolla mutta sen jälkeen voi tulla taksilla tai bussilla.
Alkuperäisellä voi olla vaikka mitä syitä haluta miehensä kotiin puoliksiöin. Ehkä suunnitteli jotain intiimiä, ehkä on masentunut (kuten itse joskus olin) ja siksi pelkää onnettomuuksia joita kumppanille voi sattua, ehkä tietää heräävänsä kun toinen tulee kotiin eikä osaa nukahtaa uudestaan ja siksi halusi, että kumppani tulisi viimeistään johonkin kellonlyömään kotiin....
Ihan sama miksi näin toivoi, mutta jos on sovittu, niin on sovittu. Silloin pidetään sopimuksista kiinni.
Sopimuksia ei tarvitse tehdä, mutta jos sellaisen tekee ja rikkoo, niin sitten ansaitsee ainakin hieman kuulla.
Itse aika harvoin sovin enää (toisin oli silloin kun hysteerisesti pelkäsin, että jää auton alle, kompastuu, lyö päänsä, kuolee, halvaantuu....) miehen kanssa mitään "kotiintuloaikoja", mutta jos sattuisin sopimaan ja menisi yli, niin ahdistuisin varmaan - oletan sopimusta noudatettavan ja jos ei miestä kuulu, enkä saa häneen yhteyttä niin olettaisin hänelle käyneen jotain. Olisi todella pitkät 45 minuuttia.. Ja olisin sitten ensin helpottunut ja sitten käärmeissäni kun vihdoin saapuisi kotiin.
Sopimus on sopimus. Jos ette voi olla sananne mittaisia, niin älkää menkö mitään lupaamaan.
Voihan siitä ystävällisesti huomauttaa, mutta hei c'mon.. Flipata nyt alle tunnin myöhästymisestä kun kyseessä on kuitenkin baarireissu ystävän kanssa muutamalla bissellä, rento meininki ja vielä kaiken lisäksi lähellä olevassa paikassa...
ei sheeezz
niin mun mies tuli vasta seuraavana päiväna klo 22.30.suutuinko mä liian helposti?miehen mukaan kyllä ja kaikki on mun omaa syytä kuulemma oon niin nipo.
Jos toisesta välittää, niin ei tuolla kulje omien aikataulujen mukaan. Ja varsinkaan tule seuraavana päivänä vasta kotiin!
Luulisi, että nauttii toisen ihmisen/perheensä seurasta, ja haluaa olla rakkaittensa kanssa.
Mistä te näitä miehiä oikein löydätte? Voitte olla aivan varmoja, että mies, joka tulee oman pään mukaan, ei välitä teistä. Minä heitin eksäni aikoinaan pihalle,enkä ole katunut päätöstäni! Siihen loppui oma valitukseni hänen tulemisista.
Onko tavallista, että puolisoillakin on kotiintuloajat?
Tämä oli mulle ihan uutta.
En tiedä aloittajasta, mutta luulisin, että kyseessä oli tapaus, jossa oli yhdessä sovittu jotain? Minusta olisi ainakin törkeää, jos puolisoni tulisi silloin, kun häntä huvittaa. Kuten vaikkapa avuton 2 -nimerkin tapauksessa. Ja pahinta olisi se, jos odottaisin häntä, eikä hän ilmoittaisi myöhästyvän...
Todella suuri loukkaus, kulkea tuolla niin kuin sinkut! Miettisin kyllä, että onko suhteessani jotain vikaa silloin, kun minun kanssa ei vietetä aikaa...
Mutta tyhmää on myös antaa tarkat säännöt, miten toisen tulisi tulla ja mennä. Hmmm...pointti kai oli se, että kyllä sitä haluaa kuitenkin terveessä suhteessa tulla useammin kotiin ajoissa, kuin että satunnaisesti saapuu "ihmisten ajoissa" kotiin?
Me mennään mieluiten kahdestaan baariin.. Ja tullaan yhdessä kotiin. Selväpäisiä harrastuksia on erikseen. Miettisin ite sitoutumista useamman kerran, jos miehelle olis kovin usein tärkeempää olla poikien kanssa jossain lähiöräkälässä. Tai jos muutenkin alkoholin käyttötavoissa ja määrissä olis paljon eroa. Ei käynyt selville onko tää ap:lla jatkuvaa vai vaan kerta.. Turhan paljon on onnettomia naisia, jotka kotona venaa miehiään.. Mitä järkee on olla yhdessä, jos ei vapaalla viihdy yhdessä.. Turha odottaa ja roikkua näissä lähiöbaarien camel boots miehissä, "jotka kulkevat omia polkujaan".
Tunnin myöhässä baarista.. en tajua, mitä tytteli mesoaa. Jos mies on fiksu, seuraavaksi kertoo tulevansa aamuviidelta. Sitten jos palaileekin jo kolmelta, ei voi muuta kun odotella aplodeja. Mutta tuollaisella naisella on varmaan jotain valittamista siitäkin. Silloinhan sopimus on taas rikottu, ja ukko tulee liian aikaisin. Huoh.
Minä ainakin naisena inhoan sitä että jos lähden iltaa viettämään ystävien kanssa niin pitää tulla johonkin tietyyn aikaan kotiin.Eikä tämä tarkoita sitä että tekisin mitään luvatonta vaan sen kerran kun näen ystäviäni niin haluan myös antaa heille laatuaikaa enkä mitään "joo,mun pitää olla kahden tunnin päästä kotona ettei ukko suutu".Eihän siinä kerkeäisi nauttimaan ollenkaan ystäviensä seurasta.
Sen olen itselleni pitänyt ohjenuorana että yöksi ei jäädä mihinkään sopimatta etukäteen,eli tulen kotiin viimeistään pilkun jälkeen.Tämä on mielestäni ihan perusteltua sillä ettei toisen tarvitse huolestua.Meillä ei mitään kellonaikoja ole harrastettu mutta oletetaan että mieheni tulisi tunnin-pari "myöhässä"...noh,ymmärrän että harmittaa mutta en mä rupeis läksyttää kuin jotain lasta.Jos taas pelkää että jotain on sattunut niin kyllä sairaalasta ilmoitetaan sitten.Olenkin aina ajatellut että niin kauan kuin ei mitään kuulu niin kaikki on hyvin.Ja kyllä aikuiseen ihmiseen pitää voida luottaa sen verran että pärjää maailmassa ilman siipan jatkuvaa valvontaa.Ongelmaa ei ole ollut,tosin emme käy kauhean usein baareissa.
Hauskana olen pitänyt myös sitä että kun mieheni tulee hiprakassa kotiin niin sen kyllä kuulee...ovi auki,valot(kaikki)päälle,"moi kulta,mä tulin nyt"..."joo,kiva,huomaan sen,mä nukun jo"..."aijaa...mitäs jos me juteltais vähän"...."äh.aamulla sitten,tule nukkumaan nyt"...."niin,mut ku mä rakastan sua"...."niin mäkin sua"....ja kohta kuuluu kauhea kuorsaus ja minä käyn sammuttamassa kaikki valot ja katon että ovi tulee kiinni jne.Kun itse tulen yöllä kotiin niin tulen tosi hiljaa ettei kukaan herää ja kävelen pimeässä ja aamulla mies ihmettelee että moneltas oikein tulit kun en yhtään kuullut?
Mua naurattaa tämä aina koska se on vaan niin sitä että me ollaan Erilaisia ja kun sen hyväksyy eikä nipota joka asiasta niin elämä on aika helppoa.
Se että silloin tällöin käy kavereiden kanssa ulkona ei mun mielestä tarkoita sitä etteikö haluaisi viettää aikaa rakkaansa kanssa.Minähän näen miestäni joka päivä mutta kavereita vain silloin tällöin.
Ehkä jos joka viikonloppu pitää päästä baariin niin se olisi hassua.....
Mitä pettämiseen tulee niin pettää voi missä vaan ja koska vaan jos niin on tapahtuakseen....meitä on moneen junaan ja en arvostele toisten tapoja elää...minä elän tälleen.
Totta, aivan totta.
Tarkoitinkin, että jos tällaista tapahtuu useasti tai että laittaa omat menonsa aina yhteisten menojen/juttujen edelle. Eksäni oli tällainen. Minä sitten olin iltaisin usein yksin kotona. Vaikka yksin tykkäsinkin olla, niin tuli kuitenkin sellainen olo, että onko tämä tarjoamani elämä sellaista, mitä herra kaipaa...ja eihän se loppujen lopuksi ollutkaan, vaikka toisin väitti.
Onneksi löysin miehen, joka on terveellisen määrän omissa menoissa ja emme rajoita toistemme tulemisia millään lailla! Ja usein tuo mies laittaa minut kavereidensa edelle.
Itse oli yhdessä vaiheessa pakko laittaa miehelle ns. kotiintuloajat, kun muuten se soitteli sitten 3-4 aikaan yöllä hakemaan. Seuraavana päivänä tietenkin aamuvuoroon ite töihin. Totta kai sitä sitten lähti hakemaan, koska ei ainakaan itellä ole sydäntä pistää toista kävelemään. Joten asetin ehdot, että menee joko kaverilleen yöksi tai tulen hakemaan jo kahdentoista aikaan, jonka jälkeen tietenkin pistän kännykän kiinni, joten minua ei saa enää herätettyä. Asia tietenkin toinen jos molemmat ovat lähdössä viihteelle, nii silloin katsellaan mitä ilta tuo tullessaan, että mennäänkö yhdessä kotiin vai miten tehdään.
Mutta, mutta alotuksesta valittajat, voisin kuvitella, että on ollut jokin hyvä syy tähän kotiintuloaikaan, kuten seuraavana aamuna jokin tärkeä meno, jonka takia mies ei voi olla liian krapulassa yms. Muutenkin itseäni ainakin ärsyttää se, että jos jotain sovitaan niin se joko pidetään tai sitten edes ilmoitetaan, että nyt kävi näin. Olen huomannut miehistä, että monilla on edelleenkin ajatusmallina se, että helpompi pyytää anteeksi aamulla kuin kysyä lupaa heti.
Kaikkein parhaiten tulee mieleen, se kun miehen piti mennä katselemaan kaverinsa kanssa yhtä matsia. Sovittiin sitten, että tulee kotiin ja vietetään loppuilta yhdessä. Noh, eiköhän tämä herra sitten päättänyt lähteä baariin ja kotiin tultiin vasta 5 aikaan aamulla. Kyllä otti päähän, kun herralle olin kokannut hyvät ruuat (miehen lempiruokaa) ja laittanut itseni nätiksi oikein viimeisen päälle. Loppuillasta vielä syytti siitä, että olin pilannut hänen iltansa kun soittelin, että milloin mahtaa tulla kotiin.
Itsekkyyttä on monenlaista ja itsekkin kyllä käyn baareissa kavereiden kanssa, enkä edes halua estää miestäni pitämästä poikien iltaa, mutta joskus tuntuu, että ei osata tehdä suunnitelmia pidemmän päälle ja jos sitä viinaa alkaa ottamaan niin kaikki lupaukset häviävät jotenkin päästä. Nykyään lähinnä jo vitsaillaan kun mies sanoo, että lähtee kavereilleen ottamaan pari, muutaman ensimmäisen kerran uskoinkin jopa tuohon pariin, mutta pian tajusin, että turha edes olettaa sen tarkoittavan paria.