Räsäsen ja muitten

Kannattaa kuitenkin jotain totuuttakin ottaa esille. Saara Korteniemi kirjoittaa että maaoikeuden suullisessa käsittelyssä tuli tietoomme että "seurakunnalla on tarkoitus luopua Moinalahden leirikeskuksesta ja havittelee paikkaa virkistyskäyttöön"

On se vain kummallisen tietämättömyyden vallassa suku vaikka Tuomo K itse teki jo 2007 aloitteen Moinalahden myymiseksi ja sen kirkkovaltuusto yksimielisesti hyväksyi. Ihme se tietenkin oli koska vain vähän aikaisemmin toinen rovasti rakennutti sinne väkisin kirkonki.

eihän se tuomon lehti huonoja vastihneita huoli. Se pittää vain ottaa haukut nuhteena ja oikeaan opastavina vastaan ja olla kiitollinen kun vielä ilman neuvot saa.

Meidät maamittauslaitos kutsui rasitteiden toteamistilaisuuteen ja niin meille merkittiin oikeudet rantaan ja sillä se oli selvä. Nyt on kartat ja yhteisrannan osakkaat selvillä ja kaikki on olleet tyytyväisiä. Ei siinä meidän kokouksessa kyllä ollut mitään eripuraa. Ei ollut niissä toisissakaan mihin naapuri osallistui.

Mikä se teki tästä räsäsestä ja kaikista muista torpista niin erilaisen???? Ymmärtäisin että rasiteoikeudet on kaikilla taloilla maanmittauslaitos merkinnyt samalla tavalla kiinteistörekisteriin ja sillähän se on selvä.

Miten sitte jonku torpan kiinteistörekisteritiedot sitten olisivat väärät? Eikö se silloin pitäis maanmittauslaitoksen oikaista virheensä ja maksaa viulut valtion varoista.

Saara kirjoittaa että he hakivat rasiteoikeuksien ja venevalkaman poistoa koska kauppakirjoissa ei ollut merkittynä kyseisiä rasitteita eikä niillä siten ole lainvoimaa.
On merkillistä että rasiteoikeudet otettiin pois myös niiltä kahdelta torpalta joilla ne oli Saaran mukaan myös "lunastuskirjoissa" merkittynä. Ei siinä apua ollut kauppakirjoista eikä muistakaan, lainhuudoista puhumattakaan.

Oikeus on puhunut ja kyllä se venerannan palautus myyjille oli laillinen. Nähtäväksi jää kuinka paljon muita venerantoja haetaan takaisin kantatiloille.

Erikoinen se kirjoitus ainakin on. Ensin kertoo kuinka he hakivat rasiteteiden poistoa ja lopussa valittaa sitä että niin kovin monet polut on umpeutuneet. Polkuhan umpeutuukun sitä ei saa käyttää tai ei käytetä.

Alkuperäinen lehteen kirjoittaja Saara Korteniemi sanoo, että ei kun ei ollut venevalkamasta ja kulkuoikeudesta merkintää kauppakirjoissa niin ne voitiin silloin poistaa. Toisaalla Saara kirjoittaa että Laakson ja Rötkösen torpilla nämäkin merkinnät olivat "lunastuskirjoihin" merkittyinä. Olen kuullut että venerannat poistettiin myös heiltä??? Mikähän niiltä puuttui papereista??

Piti oikein tutkia mikä se rasite on ja mitä siitä sanotaan.
Rasite on kiinteistön hyväksi perustettu pysyvä tai määräaikainen käyttöoikeus. Tässä "käräjöinnissä" taisi olla pysyvästä rasitteesta kyse kun se oli ollut 70-90 vuotta voimassa.

Rasite sijaitsee toisen rekisteriyksikön alueella. Tässä rasitettu tila taisi olla yksiselitteisesti Kivimäki.
Kiinteistötoimituksessa kiinteistön omistajan vaatimuksesta voidaan rasiteoikeuden lisäksi perustaa tarpeellinen kulkuyhteys rasitealueelle pääsyä varten (KML 156.4 §). Tässä se taisi olla ”talon käyttämä tie”.

Kiinteistötoimituksessa on aina määrättävä, minkä toimituksessa muodostetun kiinteistön hyväksi entinen rasite tulee jäämään ja miten vanhat rasitteet kohdistuvat toimituksessa muodostettaviin rekisteriyksikköihin (KML 159 § ja KMA 46.2 §). Uskoisin näin tapahtuneen myös Kivimäen - Ketolan tilojen jaon yhteydessä. Saara Korteniemen kirjoituksesta päätellen rasitteet ovat jaossa jääneet yksinomaan Kivimäki -nimiselle kantatilalle.

Rasiteoikeudet vielä nykyäänkin voimassa olevien maamittauslaitoksen ohjeiden mukaan merkitään kiinteistötoimituksessa:

Ks. linkki http://www.maanmittauslaitos.fi/node/2775

Edellä olevan mukaan ei näytä olevan väliä sillä, onko rasitteet merkitty kauppakirjaan vai onko ne perustettu vasta kiinteistötoimituksessa.

Korteniemi kirjoittaa 3.2 räsäsen tontin ostosta; "Silloin ei tiedetty siihen kuuluvan venevalkamaoikeutta".
Herää kysymys kuka ei tiennyt?

Uskoisin Eemeli Salmen kirkkoherrana ja maalaistalon poikana olleen rasiteoikeuksista varsin valveutunut ja tietoinen. Mäkikyrön Antti taisi olla seurakunnan nokkamiehenä ja tuskin syytä häntäkään tietämättömyydestä epäillä.
On vastuuntunnotonta ja ostajien täydellistä aliarviointia näin edes leikillään kirjoittaa.

Eihän tässä asiassa mitään uutta ja ihmeellistä ole. Köyhiltähän on aina viety ja se meno jatkuu hamaan maailmanloppuun saakka. Laki on aina voiman, ei oikeudenmukaisuuden, puolella.