Parempaa ei voi etsiä!!
Meillä ei oo koskaa ollu mittää sanaharkkaa/riitelyä tms..
Hyväksyy mut tälläsenaan ku olen ja päin vastoin..
Mittää pahhaa sanottavaa ei todellakaan ole..
Me ollaan ku parhaat kaverit , kaikesta voidaan jutella ja myös hauskaa pittää. :))
Mitä parempaa en vois halutakkaan!!
Meillä ei oo koskaa ollu mittää sanaharkkaa/riitelyä tms..
Hyväksyy mut tälläsenaan ku olen ja päin vastoin..
Mittää pahhaa sanottavaa ei todellakaan ole..
Me ollaan ku parhaat kaverit , kaikesta voidaan jutella ja myös hauskaa pittää. :))
Mitä parempaa en vois halutakkaan!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
onnea sulle! mulla taas anoppi puutuu kaikkeen ulkonäkööni meikkaamiseen kiloihin vaatetukseen aina on huonosti
Ompas tympeä anoppi.. Heitä monneen lähtöön valitettavasti. :/
Mutta ei kannata antaa tehä sitä mitä se haluais, antaa sen olla se itsekäs pas.. ja elä vaan elämääs. :))
Älä anna sen puuttua sun asioihin.. Tsemii sulle, voima halit ! :)
kiitos voimahaleista aattelin olla anopin kanssa mahdollisimman vähän tekemisissä
Minullakin on sellainen ihana anoppi ja appiukko. Ei minun anoppi/appiukko puutu ulkonäkööni eikä maikkaamiseen saatikka kiloihini. Päin vastoin. Harmi vaan,että sinulla on tuollaiset anopit.
Saat mun anopin vaihatriksi vaikka viikoks ja tiiät mitä on hermojen menetys.
Mulle kelpaisi välillä mukava anoppi.
Täälä on sitä että miehen talo ratsataan aamu 9- päivä 15 välisenä aikana perinpohjin,
aikataulua ei voi tietää etukäteen koska se tapahtuu.
Meillä on siis omat asunnot, kun ollaan jo aikuisia ja elämää eletty ja hyvä niin.
Pääsee sitä kääkkää karkuun ainakin.
Ei toivettakaan siitä että voisi joskus nukkua pidempään, vaikkapa viikonloppuna.
Se saatanan kiljukaula tulee ja pilaa rauhallisen aamukahvihetken muusta nyt puhumattakaan.
Eilen oli oikeestaan jo pohjanoteeraus; me päätetttin siivota ihan kunnolla molempien residessit
ja näin tehtiinkin.
Akka oli käynyt siinä välissä kiljumassa että keräyspaperit, lehdet ja mainokset on kasattu väärin.
Miten ne nyt voi kasata väärin ?
Nätissä pinossa olivat takkahuoneen nurkassa, osa menossa sytykkeisi, osa keräyspaperiin.
Minä oon ollut millon huora, (?) millon juoppo, (en juo edes kaljaa), millon rahanahne yh (2 aikuista lasta
ja mies kuollut), millon sotken paikat koska mulla on koira.
Tämä oidipus kompleksista kärsivä kääkkä tekee välillä elämästä tosi helvettiä, ja jos ei
keskinäinen rakkaus ja huumorintaju riittäisi miehen kanssa niin aikapäiviä sitten oisi tullut ero.
En oikein tiiä mitä sille (ei edes hänelle) tekisi.
Mikä tehoaa, puhe ei ?
Toi on jo sairasta!!
Sannooko sun mies hälle mittää? Mulla ei onneksi ole samanlaista anoppia..
Se taitaa olla kateellinen/mustasukkainen kun teillä mennee hyvin.
Hän yrittää keinolla millä hyvänsä saada teidät eromaan?
Jos mulla olis tommonen anoppi niin menisin kyllä poliisin juttusille, jos muu ei kerta auta!!
On se kumma homma jos aikuinen ihiminen ei jätä toisia rauhaan.. Ei ole normaalia!!
Me saadaan onneks olla rauhassa. Asutaan samassa kaupungissa ja nähhää aika harvoin silti..
Mä en valitettavasti tiedä sanoa mitä kannattas tehä jos ei puhe auta..
Joo, se on välillä huutanut vastaan vaan nyt kun ei enää kumpikaan jaksa tehä sitäkään.
Paska juttu tässä vielä on se että anopilla on avain taloon koska se välillä käy siellä
ns talkkaroimassa eli käytännössä ratsaa kaikki paikat posteja myöten.
Mieskin on jo aika keinoton, nykysellään lähen sieltä aamusta pois ennen kun se akkatulee.
Se on pahottanut mielen niiiiiin monta kertaa, monesti itku silmässä tullut omalle asunnolle.
Mitkä metakka nouskaan siitä kun mun alusvaatteita jäi kuivumaan saunalle... voi ziisus.
Se on totta että se yrittää saada meiät eroamaan ja hänen ja pojan väliin ei kyllä kulaan ihan
heikolla hermorakenteella varustettu meekkään.
Ootan vaan sitä päivää millon se teilaa autollaan mun koiran, pariin otteeseen oon joutunut
pomppaamaan hangelle kun se kaahaa ohi. Se on siis oikeesti sairas.
Nyt tämä kääkkä tietää että on suunnitteilla yhteinen reissu kaukana hänestä ja sehän se
onkin... koittaa kehitellä kaikkea että ei vaan päästäsi lähtemään. Yhenäkin onkin hänen
saatava sille viikolle mun mies hoitamaan heidän taloa, miten sattuikin.
Ihan ihan piruuttaan tänään otettiin meistä yhteiskuvia, oikein pusu- semmosia jotka lähtee
ystävänpäiväksi nettiin ja faceen.
Käytännösä = teidossa mahoton metakkaa, itkua, huutoa, kiljumista.....ellei se nimittäin muuta keksi
nii laittaa miehen sisarukset asialle omaks aisankannattajakseen. Ikinä en oo heitä edes tavanut
mutta monet viestit on kiertäneet eteläsuoman kautta meidän korviin.
Minä oon tosiaan 2 aikuisen yh, lasten isä kuoli reilut 4 v sitten. Ei puhettakaan siitä että oisi mitenkään
pahoillaan asiasta,enkä tosiaankaan uskalla lapsani esitellä hänelle.
Molemmat opiskelee hoitoalaa, oisha siinä sitten toisaalta varoittavaa esimerkkiä tulevasta potilaasta ...
Mies ei ole pystynyt aiemmassa liitossaan edes harkitsemaan lasten tekoa johtuen tästä akasta,
mistä hän on katkera koska nyt alkaa olemaan iän puolesta jo turhan myöhäistä.
Sanomattakin on selvää että ystäviä ei ole kovin paljoa.
Koitetaan pitää mun lapsia ja tuota koiraa nyt vaan perheenä, lippua korkealla ja pärjtätä...
herranjumala! ottakaa nyt ihan ekana avain akalta pois!!! Jos ette saa niin vaihtakaa lukot, TÄNÄÄN!!!
Sammaa mieltä tämän töisen kanssa että avain pois ehottomasti! Anoppis on joku mielisairas joka saa nautintoa tosta mitä se koko ajan tekkee sulle/teille!
On se kumma kun ei saa aikuiset ihimiset ellää ommaa elämää ja ei saa tehdä asioita niin kuin haluaa..
Tohon nyt on tultava loppu jollain tapaa, ei tossa ole edes järkeä..
En tiedä et mikä auttas vai auttaako mikkää.. Mä en ihmettele yhtää ettei oo uskaltanut mittää muksuja alkaa tekemään jos on äiti moinen hullu,sekopää.. Ei tietenkää ole pahoillaan et muksujesi isä on kuollut, iloitsee varmaan siittäkin.. Hohhoijaa.. En ole kyllä hullumpaa ikinä kuullutkaan. Onneksi mun anoppi ja appi on ihania. Toivoisin että sulla olisin myös. :) Ihanaa päivän jatkoa sulle! Täytyy lähtee et ehdin bussiin.. Moikka!
Kannustuksesta, molemmille !
Tännään olikin uhkarohkeuspäivä... en lähtenyt miehen luota aamusella vaan tulin vasta nyt kotona
pyörähtämään ja syöttämään koiran. Koko ajan oli vaan semmonen hartiat korvissa fiilis että kohta
alkaa show. Kumma kyllä se pysyi poissa, vaan tilanne ei ollut mitenkään rento...
No- huomenna onki sitten miehellä pakollinen reissu sen kääkän kanssa kaupoille, ottaa varmaan
tapahtuneen takasin.
Siis- mulla ei ole autoa ja teen kauppreissut jalan. Eikä tulis mieleenkään että joskus voisin pyytää
kyytiä vaikka hakemaan isommat ostokset. Monestikkohan se on ajanut ohi kun talsin reppu selässä
ja koira käsipuolessa, ei tehvehdi tietenkään vaan koittaa pyyhkästä auton kylen takkiin ohi kaahatessaan.
Oon jo oppinut varomaan ja siirryn ihan suosiolla sivuun.
Joo- en tiiä mitä tässä oikein keksis, se avain oisi saatava pois mutta riemu se vaan siitäkin
yltyis. Sitäkin on kokeiltu että oltaisiin tässä mun asunnolla, mutta kun sekään ei auta koska
sillä on ne avaimet, käy sitten omin päin ellei muuta. Ja miehen talolla on ihan pakko käydä
päivittäin lämmityksen puu/sähkö takia varsinkin näin pakkasilla ettei putket jäädy.
Eilinen riemu: se laittaa nyt sukulaisia tulemaan yöksi sen meidän lomaviikon aikana, muka
heille ei mahdu. Paskanmarjat, kunhan haluaa vestittää viimeiseen asti senkin.
Sanoin kyllä että ei niitä ole pakko ottaa vastaan mutta minkäs teet. Tulossa on miehen
kaksois-sisko perheineen, ilmeisesti ihan yhtä pahassa jamassa olleet itekkin aikoinaan.
Tässä on vielä sekin hankaluus että miehellä on paha astma (varmaan psyykkistä perua)
eikä passais hermostua pahemmin ettei tule kohtausta, niitäkin on nähty useita.
Varsinkin jos tuntee olevansa "puun ja kuoren välissä", sen takia yleensä lähdenkin
litomaan kun suurinpirtein tiedän millonka se ovi taas aukeaa...
No mutta- illasta on luvassa tulossa aika kiva (sormet ristiin), hyvää ruokaa ja vähän viiniä
näin ystävänpaäivän kunniaksi.
Niin että oikein mukavaa , valoisaa, iloista ja aurinkoista ystävänpäivää teille "siskot"
Oidipuksen uhrille
Voi herranen aika sentään!! Yrittäkää ottaa ekana siltä se avain pois ja tehkää lähestymiskielto!! EI anoppi saatikka appiukko nuin saa tehdä!! Jos EI muu kerta auta,niin lähestymiskielto auttaa!!
Onneks miulla ei ole sentään tollasia appivanhempia!!
Hami vain,että aika monille appivanhemmat ovat riesa ja ovat joutuneet heidän kanssaan kestämään vaikka ja mitä pahhaa!!