Aloitan sillä että olen avoliitossa elävä, työssäkäyvä pienten lasten yksinhuoltaja. Tilanne on tämä: mies käy iltatöissä ja tulee joskus keskiyöllä tai sen jälkeen kotiin. Eli viikolla hän ei osallistu elämääni tai arkeeni mitenkään. Jos olen vielä hereillä kun hän tulee kotiin, hän saattaa moittia minua jostain siivouspuutteesta. Mutta arki on minun hoidossani: kaupassakäynti, siivous, roskien vieminen, tiskit, pyykit jne jne. Hän haluaa jatkossakin pitää iltatyön, ehkä tulla hiukka aikaisemmin kotiin (lasten nukkumisajan jälkeen). Viikonloppuisin hän tulee yleensä ruokakauppaan mukaan ja laittaa toisena päivänä mahdollisesti aterian. Kun yritän puhua yksinäisyydestäni, hän suuttuu, että hanki toinen mies. Lisään vielä, että koska elämme avo- emmekä avioliitossa, niin hän ei osallistu taloudellisesti myöskään elämääni, eli hänen työssäkäymisensä on vain hänen omia menojaan varten. Minä maksan elämisen (sähkö, tv-lupa, asunnon vakuutus, yhtiövastike). Hän syyttää minua siitä, että teen pikkuasioista ongelmia. Hänen mielestään minun tulisi terästäytyä siinä, että tekisin hänen elämästään vähemmän stressaavan ja keskittyisin kodinhoitoon kuin että valittaisin hänen poissaoloaan. Mutta tunnen itseni yksinäiseksi. Kyllä minä tämän tilanteen ja miehen ilta/yötyöt hyväksyn, mikäli ne eivät ole hänestä kiinni. Mutta ajatus siitä, että hän haluaa pysyvästi iltavuoroja, tuntuu vaikealta ajatukselta. Jos lapseni vaikka sairastuu ja pitää lähteä esim yöllä sairaalaan kuten tässä yksi yö piti lähteä, niin miestäni ei saa häiritä. Ja tässä tilanteessa minun on otettava molemmat lapset mukaani. Eli avomieheni ei ota mitään vastuuta lapsistani, koska he eivät ole hänen omiaan. Taas tällaisessa tilanteessa yksinäisyydentunne korostuu.
poissaoleva mies
yhdessä yksinäinen
7850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hääppöisillä miehenvalintakyvyillä sinua siunattu.
Missä on lasten oikea isä(t), kun hätä tulee?
Mitä hyvää nykyisessä miehessäsi on?
Elämä ei voi olla hääppöstä jos yksinäisyydentunteen antaa kumota kaiken järjenkäytön.
Ap:lle neuvoksi, että älä nyt ainakaan hingu naimisiin tollaisen ihmisen kanssa joka ei osallistu mihinkään yhteiseen, ajattelee vaan itseään ja omaa oloaan. Se ei siitä naimalla paremmaksi muutu.
kulissiavoliitoksi. On mies, on vaimo, on lapsia. Sisältö vain jää uupumaan jostain perheeksi kutsuttavasta. Mitenkäs sitten, kun lapset menevät kouluun ja kasvavat ja tulee suurempia ongelmia? Pienten kanssa on vielä pieniä ongelmia, kun ei ole muu maailma sekoittamassa korttitaloa.
Näin sinkkunaisena vastaukseni on lyhesti.. Vaihda mies. Maksat säännöllisestä seksistä aika outoa hintaa.
Jätkä siis henkisesti jätkä ei siis maksa mitään vaikka asuu luonasi. Käyttää sähköäsi suihkuasi astioitasi ja valittaa vielä jos et ole kerinnyt pyykätä.. Niinkö ??
Mitä herranjumala toivot. Taatusti saat vapaan vain aikuisten ehdoillakin toimivan panopellen.
Niitä ainakin minun puhelimessani olisi pari antaa ihan näin aluksi.
Meitä on ainakin kaksi samanlaisessa tilanteessa olevaa. Minäkin olen yksinäinen samanlaisessa suhteessa, tulevaisuudesta ei hajuakaan. Vielä hetken minä jaksan, olen asettanut tietyn aikarajan. Jos asiat eivät siihen mennessä muutu, niin tämä "suhde" saa päättyä.
pitää tuollaisia miehiä ylipäänsä tuoda lasten elämään??
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että joku 'aikaraja' muuttaisi asioita jotenkin?
Suu jäi auki kun luin aloittajan tekstiä, ja haukon henkeä vieläkin. Siis mies pitää piikana! Palkatta, tai siis vielä itse maksaa siitä että saa palvella tuota miehenketaletta. Nyt aivosolut liikkeelle ja äkkiä, sillä asiat yleensä EI muutu. ja Annikki myös, älä jää odottelemaan päivää parempaa.