Pyörin kotona typerä hymy kasvoilla eikä kukaan saa kontaktia, perhoset lentelee mahassa miettien seuraavaa tapaamista.
Mutta kamalaa tässä on se että asun avoliitossa eikä ihastumisen kohteeni todellakaan ole avomieheni...
Puolitoista vuotta tätä on nyt kestänyt, elämäni epätoivoisinta ihastumista.
Myös HÄN seurustelee tahollaan, seurusteli jo silloin kun tavattiin, minä en. Löysin nykyisen avomieheni ja yritin unohtaa HÄNET. Mutta miksi pitäisi unohtaa elämänsä parhaat hetket. Jos uskoisin kohtaloon, niin uskoisin tämän olevan sitä. Niin monesti olen häneen törmännyt suuressa kaupungissa silloin kuin vähiten odotan. Jopa Matkani Aasiaan ei auttanut HÄNTÄ unohtamaan. HÄN oli myös samassa paikassa sattumalta. Elämäni ihanimmat kaksi viikkoa.
Voi mennä aikaa etten HÄNESTÄ kuule, mutta sitten HÄN taas soittaa tai ilmestyy jostain ja vie jalat altani.
Minä otan hyvin harvoin HÄNEEN yhteyttä. Epätoivoinen yritykseni unohtaa.
Mutta lähiaikoina olen viettänyt enemmän ja enemmän aikaa HÄNEN kanssaan ja huomaan taas rakastuvani HÄNEEN.
Omalle avomiehelleni valehtelu siitä missä vietin yöni alkaa käydä vaikeaksi, mutta haluan vain nukkua HÄNEN kainalossaan. Seksiä emme ole harrastaneet, eli seksisuhteesta ei ole kyse.
Nukumme vaan sylikkäin, suutelemme ja silitämme toistemme hiuksia.
Suhteeni avomieheeni on ohi. Ainakin luulen niin. Mutta päätöstä haluan harkita tarkkaan.
HÄNEN kanssaan en ole ikinä puhunut tulevaisuudesta. En usko sitä olevan. Ratkaisuja olisi tehtävä. Mutta mitä?
Mutta kamalaa tässä on se että asun avoliitossa eikä ihastumisen kohteeni todellakaan ole avomieheni...
Puolitoista vuotta tätä on nyt kestänyt, elämäni epätoivoisinta ihastumista.
Myös HÄN seurustelee tahollaan, seurusteli jo silloin kun tavattiin, minä en. Löysin nykyisen avomieheni ja yritin unohtaa HÄNET. Mutta miksi pitäisi unohtaa elämänsä parhaat hetket. Jos uskoisin kohtaloon, niin uskoisin tämän olevan sitä. Niin monesti olen häneen törmännyt suuressa kaupungissa silloin kuin vähiten odotan. Jopa Matkani Aasiaan ei auttanut HÄNTÄ unohtamaan. HÄN oli myös samassa paikassa sattumalta. Elämäni ihanimmat kaksi viikkoa.
Voi mennä aikaa etten HÄNESTÄ kuule, mutta sitten HÄN taas soittaa tai ilmestyy jostain ja vie jalat altani.
Minä otan hyvin harvoin HÄNEEN yhteyttä. Epätoivoinen yritykseni unohtaa.
Mutta lähiaikoina olen viettänyt enemmän ja enemmän aikaa HÄNEN kanssaan ja huomaan taas rakastuvani HÄNEEN.
Omalle avomiehelleni valehtelu siitä missä vietin yöni alkaa käydä vaikeaksi, mutta haluan vain nukkua HÄNEN kainalossaan. Seksiä emme ole harrastaneet, eli seksisuhteesta ei ole kyse.
Nukumme vaan sylikkäin, suutelemme ja silitämme toistemme hiuksia.
Suhteeni avomieheeni on ohi. Ainakin luulen niin. Mutta päätöstä haluan harkita tarkkaan.
HÄNEN kanssaan en ole ikinä puhunut tulevaisuudesta. En usko sitä olevan. Ratkaisuja olisi tehtävä. Mutta mitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ehdottomasti eroa avopuolisostasi. Pitemmän päälle reilumpaa niin, ei kukaan halua, että hänelle valehdellaan. Jos kerran olet rakastunut tähän toiseen mieheen, ei nykyinen suhteesi avopuolisosi kanssa sitten kenties ole kokonaisvaltaisesti tyydyttävä. Olihan tämän suhteen perustamisen syykin (anteeksi vain) väärin avopuolisoasi kohtaan. Suhde tulisi aloittaa koska rakastaa toista, ei unohtaakseen jonkun aikaisemman.
Vahinkona voi olla se ettet sitten saakkaan tätä unelmiesi miestä itsellesi, jos hän vaikka päättääkin olla oman tyttönsä kanssa, mutta et voi pitää avopuolisoasi ns. turvaverkkona jonka luokse palata jos juttu ei toimikkaan. Ainakaan itse en henk.koht. voisi hyväksyä tälläistä kohtelua, tuskin sinäkään jos tilanne olisi toisin päin.
Ole ainakin sinä rehellinen itsellesi ja muille. Loppuunsa se kannattaa aina.
You should go
Hei,
helpottavaa kuulla että vastaavanlaisia tilanteita on maailman sivu täynnä. Itse olen seurustellut kolmisen vuotta joista puolet ajasta on asuttu yhdessä. Viimesykyksynä aloitin avoliiton ulkpuolisen suhteen mieheen johon olin kovasti ihastunut, hän oli naimisissa. Oma viehtymykseni oli lähinnä fyysistä johon erehdyin myös sekoittamaan tunteita..jotka hävisivät siinä vaiheessa kun minua vaadittiin tekemään valintoja. En lähtenyt suhteestani, enkä myös missään vaiheessa ole paljastanut avomiehelleni hairahdustani.
Rakkauteni häneen on muuttunut, se on pelkkää ystävyyttä tällä hetkellä. Olen yrittänyt hänelle puhua aiheesta mutta hän haluaa kieltää kaiken, ja jatkaa samaan malliin. Ja elämässäni on jälleen uusi tuttavuus jolle haluaisin antaa aikaani. Tiedän tekeväni väärin, ja kerään rohkeutta kertoa toiselle sen jonka minun olisi pitänyt tehdä jo puoli vuotta sitten, eli lopettaa tämä itseni ja hänen huijaaminen.
Me olemme seurustelleet vasta vuoden ja tiesin alusta asti ettei hän vältäämättä ole se oikea. Mä olen todella ulospäinsuuntautunut ja rakastan ulkona käymistä ja uusien ihmisten tapaamista. Avomieheni taas todella heikon itsetunnon omaava ja masentunut yksilö.
Välillä tuntuu että hän imee kaiken elämäniloni ja on pakko päästä pois!
Hän on myös hakenut lääkäristä apua ongelmaansa ja olenkin hänelle sanonut etten tiedä olenko hänen kansaan enää rakkaudesta vai haluanko vaan auttaa häntä. Hän siis tietää tilanteen mutta haluaa sulkea silmänsä siltä mitä hänen ympärillään tapahtuu. valehtelu siitä missä yöni vietin alkaa käydä minulle vaikeaksi muuta hän tyytyy vaan siihen että sanon olleeni kaverilla eikä kysele enempää.
Kerran kerroin että olin HÄNELLÄ yötä ihan vaan nähdäkseni avomieheni reaktion mutta ei hän osaa asioista puhua, oli vaan hiljaa.
Puhumattomuus on suhteemme suurin ongelma koska minä olen sellainen joka pystyy mistä tahansa puhumaan ja hänelle se on välillä käsittämättömän vaikeaa.
Avomieheni tietää historian HÄNEN kanssaan mutta kulkee kuin laput silmillä.
Suhteessamme ei ole enää hauskaa ja nautinkin suuresti HÄNEN seurastaan juuri sen takia että hän on samanlainen monissa asioissa kuin minä eikä hiljaisia hetkiä tule, meillä on hauskaa yhdessä.
Kotona avomieheni kanssa saattaa mennä päiviä ettemme puhu juuri mitään...
Tiedän tämän olevan väärin avomiestäni kohtaan mutten osaa lähteä. Niinkuin joku tossa sanoikin, en uskalla jättää turvaverkkoani. Olen tällä hetkellä työtön ja taloudellisesti ei ole mahdollisuutta lähteä niin kamalalta kuin se kuulostaakin, tiedän sen. Ja tietyllä tapaa suhteessamme on kaikki hyvin, hän kohtelee kuin kukkaa kämmenellä mutta on mielestäni liiankin kiltti. Haluan vain jotain enemmän, enkä pohjimmiltani tiedä mitä.
Mä tapasin yhen miehen, Hänet vajaa kuukausi sitten. Hän on avopuolisoni kaveri. Kaveri jota vuosi sitten vielä inhosin, hänen taustansa/tekojensa takia.
Nyt taas..tuntuu että olisin rakastunut häneen. Olen pettänyt avopuolisoani tämän miehen kanssa jo muutaman kerran, mutta en yksinkertaisesti voi mitään tunteilleni, en ole IKINÄ tuntenu semmosta intohimoa. Se että Hän vaan koskettaa mua saa perhoset lentelemään mahassani..aina kun tapaamme, tunnen oloni onnelliseksi ja iloiseksi. Yhdessä olomme ei ole pelkkää seksiä vaikka sitä kumpikin haluaisimme. Juttelemme paljon kaikesta, mutta kummankin mieltä painaa ajatus avopuolisostani, hänen pettämisestään... =(
En olisi ikinä uskonut että tekisin hänelle jotain tälläistä. Olemme seurustelleet puolitoista vuotta ja olemme suunnitelleet tulevaisuutta jo aika paljon, kihloihinkin olimme tässä joku aika sitten menossa.
En tiedä yhtään mitä on tapahtunut? Tämä uusi mies tekee minut tällä hetkellä iloiseksi ja onnelliseksi, mutta onko hän se OIKEA?
Tähän asti olen luullut että se oikea olisi nykyinen avopuolisoni, joka EI IKINÄ tekisi mulle pahaa, pettäisi tms.
TAvallaan on hyvä tietää että en ole ainut joka tälläistä nykyään "harrastaa"...
haluaisi olla ukkosi housuissa kun totuus valkenee. Rankkaa menettää samalla kertaa luottamus kahteen läheiseen. Loppupeleissä sä puolestasi voit menettää molemmat, muistathan sen. Kukahan sinua sitten sympatiseeraa...
että tämä mitään herkkuakaan on.
Pitänee pidättäytyä kummastakin ukosta niin eipä tule sitten mitään juttuja enempää.
Mutta jooh, en minä tuomitsemista kaivannut kun minä tämän jutun tänne kirjoitin..en todellakaan.
Mutta kiitos valaisevasta näkökulmasta, olen asiaa kylläkin jo joka kulmasta tsiikaillut ja mikään ei mielytä...ketään.
ota vastuuta ja ero heti avomiehestäsi, äläkä kiduta häntä enää. mut älä kerro hänelle että jätät hänet toisen miehen takia, tai varmista se, että avomiehesi ei saa tietää HÄNESTÄ! Koska semmonen sattuu ihan helvetisti.