Nyt ahdistaa ja pahasti.
Olemme avomieheni kanssa kumpikin melko temperamenttisia, etenkin avomieheni. Olemme 22- vuotiaita ja meillä on ihana 10-kk vanha tyttö. Silloin kun riitelemme saattavat riidat muuttua melko pahoiksi. En luultavasti ole mikään ihannekumppani, riidellessä alan mököttämään helposti ja olen vain hiljaa, hakeuduin pois tilanteesta ja haluan miettiä asioita rauhassa, en halua huutaa tai kuunnella huutamista. Mieheni puolestaan suuttuessaan raivoaa kovaan ääneen ( mitä enemmän pyydän rauhoittumaan, sitä enemmän tuntuu raivostuvan), estelee minua (jos siis yritän lähteä pois tilanteesta) ja saattaa ottaa esim. käsistä kiinni etten pääse mihinkään. Tähän sanoo syyksi siis sen, että muuten ei saa minua kuuntelemaan ja ottamaan häntä vakavasti. Kerran on minua läpsässyt naamaan (ei kovaa tosin, ei pahemmin edes sattunut) kun kinasteltiin. Joskus myös oikein vihaisena tulee kohti kovaa vauhtia ja ottaa kurkusta kiinni, ei siis kurista vaan ottaa vaan kovaa kiinni ihan hetkeksi jotta "kuuntelisin tai tottelisin". Yleensä on tehnyt tätä kun lapsi ei ole ollut näkemässä mutta tänään tuli riitaa kun mies kysyi missä kihlasormukseni on (otan sen pois välillä kun tulee kauheat ihottumat kun on tosi herkkä iho), enkä juuri sattunut muistamaan mihin olen sen jättänyt, niin otti kurkusta kiinni ( ei kuristanut) ja sitten tukisti. Itkuhan siinä tuli vaikka yritin estellä kun neiti oli seuraamassa tilannetta lattialta vierestä.. :/ Kamalalta tuntui.. Kuitenkin välittömästi tekonsa jälkeen mies pyysi anteeksi.. hänelläkin oli ihan kyyneleet silmissä, kertoi kuinka paljon meitä rakastaa ja kuinka on niin pahoillaan ja käski minun lyödä häntä, jotta saisi ansionsa mukaan. Tätä en tietenkään suostunut tekemään.. Sanoi, että tajuaa kyllä aina heti virheensä tekonsa jälkeen. Ja lupasi yrittää muuttaa tapansa.. mutta muuttaako? Näin hän on sanonut ennenkin..Eiväthän nuo hänen tekonsa nyt niin kovin kamalia ole olleet, yhtäkään mustelmaa ei ole koskaan tullut. Sanoi, ettei koskaan tekisi mitään pahempaa, että osaa muka hillitä itseänsä sen verran. En haluaisi erota, koska rakastan häntä ja haluaisin tytöllemme ehjän perheen mutta ei tämäkään hänelle hyvää tee. Jossain tuolla sisimmässä kuitenkin pelkään, että hänen tekonsa pahenevat joku päivä mutta toisaalta taas yritän uskoa, että hän oppisi virheistään..
Olemme avomieheni kanssa kumpikin melko temperamenttisia, etenkin avomieheni. Olemme 22- vuotiaita ja meillä on ihana 10-kk vanha tyttö. Silloin kun riitelemme saattavat riidat muuttua melko pahoiksi. En luultavasti ole mikään ihannekumppani, riidellessä alan mököttämään helposti ja olen vain hiljaa, hakeuduin pois tilanteesta ja haluan miettiä asioita rauhassa, en halua huutaa tai kuunnella huutamista. Mieheni puolestaan suuttuessaan raivoaa kovaan ääneen ( mitä enemmän pyydän rauhoittumaan, sitä enemmän tuntuu raivostuvan), estelee minua (jos siis yritän lähteä pois tilanteesta) ja saattaa ottaa esim. käsistä kiinni etten pääse mihinkään. Tähän sanoo syyksi siis sen, että muuten ei saa minua kuuntelemaan ja ottamaan häntä vakavasti. Kerran on minua läpsässyt naamaan (ei kovaa tosin, ei pahemmin edes sattunut) kun kinasteltiin. Joskus myös oikein vihaisena tulee kohti kovaa vauhtia ja ottaa kurkusta kiinni, ei siis kurista vaan ottaa vaan kovaa kiinni ihan hetkeksi jotta "kuuntelisin tai tottelisin". Yleensä on tehnyt tätä kun lapsi ei ole ollut näkemässä mutta tänään tuli riitaa kun mies kysyi missä kihlasormukseni on (otan sen pois välillä kun tulee kauheat ihottumat kun on tosi herkkä iho), enkä juuri sattunut muistamaan mihin olen sen jättänyt, niin otti kurkusta kiinni ( ei kuristanut) ja sitten tukisti. Itkuhan siinä tuli vaikka yritin estellä kun neiti oli seuraamassa tilannetta lattialta vierestä.. :/ Kamalalta tuntui.. Kuitenkin välittömästi tekonsa jälkeen mies pyysi anteeksi.. hänelläkin oli ihan kyyneleet silmissä, kertoi kuinka paljon meitä rakastaa ja kuinka on niin pahoillaan ja käski minun lyödä häntä, jotta saisi ansionsa mukaan. Tätä en tietenkään suostunut tekemään.. Sanoi, että tajuaa kyllä aina heti virheensä tekonsa jälkeen. Ja lupasi yrittää muuttaa tapansa.. mutta muuttaako? Näin hän on sanonut ennenkin..Eiväthän nuo hänen tekonsa nyt niin kovin kamalia ole olleet, yhtäkään mustelmaa ei ole koskaan tullut. Sanoi, ettei koskaan tekisi mitään pahempaa, että osaa muka hillitä itseänsä sen verran. En haluaisi erota, koska rakastan häntä ja haluaisin tytöllemme ehjän perheen mutta ei tämäkään hänelle hyvää tee. Jossain tuolla sisimmässä kuitenkin pelkään, että hänen tekonsa pahenevat joku päivä mutta toisaalta taas yritän uskoa, että hän oppisi virheistään..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mieti vähän, mitä tapahtuisi jos joskus hermostuisit ja sanoisit vastaan että sinähän et minua ota kurkusta kiinni ja irrottautuisit? Varmasti tulisi pahaa jälkeä sen jälkeen. Normaali ihminen osaa hillitä itsensä, eikä tarvitse alkaa repimään toista. Voi olla, että lähdet aina ärsyttävästi tilanteesta pois kun tulee riitaa. Mutta se pitäisi selvittää muilla keinoin kuin riuhtomalla sinua. Ehkä helpompaa olisi, jos mies sanoisi "En tee sinulle mitään. Puhutaan heti asia selväksi" jämäkästi tms. muttei koskisi sinuun.
Katkaise kierre ja vedä ukkoa kunnolla munille seuraavan kerran kun alkaa väkivaltaiseksi. Sitten kyynärpäällä naamaan niin lujaa kuin lähtee. Sano sille että vielä jos käyt käsiksi niin lähtee henki. Opeta sille sialle tavat.
Puhukaa etukäteen tilanteesta. Kerro, että riidellessänne haluat miettiä hiljaa asioita ym. Voisitte siten suunnitella miten kumpikin voisi riita-tilanteen tullessa toimia. Sinä voisit sanoa riitatilanteessa esim saatat olla oikeassa, mutta mietin hetken asiaa. Jos se laukaisisi jännitettä. Samoin miehesi tulisi opetella itsensä hallitsemista.
Neuvo vielä sinulle: koita pysyä samassa huoneessa, jos se helpottaa miehesi purkausta. Ajattele jotain muuta asiaa ja koita unohtaa miehesi huuto. Helppoa neuvoa, mutta itselläni vastaava toimi: Kun riideltiin mieheni kanssa, hän saattoi raivota ja haukkua minua. Istuin paikollani ja katselin pöydällä olevaa esinettä. Kiinnitin kaiken huomioni tuohon esineeseen, sen muotoon ja väriin ym. Kun mieheni oli aikansa riehunut, oli tilanne vielä ihan siedettävä, koska minä olin pysynyt tilanteessa rauhallisena ja muka kuunnellut häntä. Hän oli saanut purkaa kiukkunsa. Normaalisti molemmat olisivat jo yltyneet huutamaan, koska hänen sanansa satuttavat. Jouduin todella taistelemaan, etten ala puolustella ym. Samoin joudun toistelemaan mielessäni itselleni, että nuo ovat vain hänen ajatuksiaan, eivät totuus. Näin rauhoittelen itseäni.
Jospa kirjoittaisitte aina, mitä ajattelette ja tunnette ja sitten lukisitte toistenne tekstit ja selittäisitte niiden sisällön vielä omin sanoin, niin ehkä kokisitte helpommin tulleenne ymmärretyiksi?
Joo, siis saattaahan hän ymmärtääkin, mutta jotain on silti TEHTÄVÄ ettei tilanne mene yhtään pahemmaksi, nyt hän raivoaa jo lapsen nähden. Se ei ole okein. Lapsen nähden ei pidä riidellä noin sen te varmaan molemmat ymmärrätte. Miettikää, mitä voisi tehdä, kun alkaa raivostuttaa: siis miestäsi raivostuttaa eikä hän osaa tehdä asialle mitään muuta kun huutaa/käydä kiinni. Niinkö hänen kotonaan on tehty? Miksi hän kokee tulevansa kuulluksia vain noin?
Voisitteko aina riidan syntyessä odottaa hetken, hän käydä pihalla miettimässä, hakata vaikka tyynyjä ja sinä miettiä mökötystäsi hetken. Sovitte turvasanan, vaikka "aikalisä" ja oatatte aikalisän kun tarpeen tulee. Silloin ette ratko mitään, siis ette MITÄÄN MITENKÄÄN vaan painutte omille teillenne ja mietitte vain ja ainoastaan omaa käytöstänne. Siis miehesi ei keksi mitään tekosyitä "kun sä et kuuntele" vaan keskittyy vaan itseensä, voinko ilmaista asiat paremmin, voinko yrittää enemmän, onko tämä asia edes näin tärkeä jne. ja sinä mietit, miten voisin puhua tästä asiasta, miten kuuntelisin paremmin, ja sitten yritättte uudelleen. Otatte niin monta aikalisää kun on tarpeen. Alussa voi tulla paljonkin katkoja, mutta sopikaa ja hyväksykää tämä.
Miettikää myös, miksi ja mistä riitelette, onko niistä asoita ylipäätään tarpeen riidellä ja hermostua. Usein kun miettii mistä hermostuu, tajuaa, ettei tarvitsekaan: raivo yleensä syntyy hallitsemattomuuden ja pelon tunteesta, mikä ei liity mihinkään yksittäiseen tapaukseen, vaan että esim. mies pelkää että sinä jätät hänet ja siksi raivostuu muka sormuksesta. Eihän sormuksella ole paskankaan tekemistä liittonne kanssa ja raivohan vaan pahentaa asiaa, mutta hän reagoi, kun pelkää ettei hallitse asioita, sinä et rakasta ja hän itse jää yksin.
Sinä pyydät häntä rauhoittumaan, ja hän saattaa kokea sen, että yrität halllita hänen tunteitaan. Ehkä heillä kotona ei saanut koskaan suuttua. Nyt sinä sitten siinä "lässytät ja määräät mitä pitää tuntea", mitä et ehkä teekään, mutta se saattaa olla se tunne, mikä purkautuu jostain syystä. Sitten sinä jätät hänet ja pakenet ja hän tarttuu kiinni, kun ei kuunnella: miksi hän kokee niin vahvasti ettei häntä kuunnella, miksi hänellä on niin pakollinen tarve hallita? Miksi sinä mökötät ja pakenet? Miksi ei saa suuttua? Pystettekö keskustelemaan omista perhetaustoistanne, ottamaan vastuuta omasta käytöksestänne, sopimaan uusia tekoja? Voistte myös sopia, että jos muu ei auta, muutatte vaikka hetkeksi erilleen, ja opettelette seurustelemaan uudelleen: sekin saattaa auttaa, kun molemmat tiedostaa tilanteen ja alkaa rakentamaan uutta perhettä, elämää ja uutta käytöstä.
Ilman todellista asiaan tarttumista, siis keskusteluja ja tekoja ja tekojen muuttamista mitään ei tapahdu. Ja ilman sitä, että saa joitain muita ratkaisuvaihtoehtoja, mitä voi konkreettisesti toetuttaa, ei ihminen pysty muuttamaan tapojaan: ensin tarvitaan joku muu tapa tilalle. Tämä pätee noin 100%iin ihmisiä.
Keskustelkaa vielä ja kertokaa miten kävi.
Onnea matkaan! Mikäli tilanne pahenee ja menee vielä väkivaltaisemmaksi, teidän pitää myös keskustellla siitä, että joudutte ehkä eroamaan lapsenne takia: kaikki eivät vaan sovi toisilleen ja lapsen pitää saada kasvaa turvallisessa ympäristössä. Lisäksi jos te keskenänne vain riitelette rajusti, voi olla, että molemmille joku toinen on parempi.
Mutta yrittäkää vielä! Jos olette rehellisiä, teillä on mahdollisuus. Kannattaa myös harkita psykologia, vihan hallintaan saa hakea apua, samoin ahdistukseen! Pitäkää avun hakemisen kynnys matalana, nykyään sitä on ja saa hakea, ei tarvitse yksin kärvistellä.
Miehille oma on "lyömätön linja" google kertoo enemmän. Siellä on asian tuntijoita vihan hallinnassa ja vakavankin väkivallan korjaamisessa, olen varma, että he voivat auttaa teitäkin!
Sinulla on useampia vaihtoehtoja.
1) Lähde tuosta sotkusta niin pian kuin mahdollista. Lapsesi kanssa.
2) Jos jäät: Ilmottaudu HETI itsepuolustus/ jodo/karate tunneille. Sinun velvollisuutesi on suojella itseäsi ja lastasi. Tuo mies ei tule muuttumaan. Sinun huolellisesti ja harkiten näyttäessäsi lapsellesi tuollaista mielipuolista pahoinpitelyä on lähes rikollista!
3) Lähde tuon miehen luota. Lpsesi kanssa.
4) Houkuttele miehesi hakemaan apua agressionsa kontrolloimiseen.
5) lähde tuon miehen luota. Lapsesi kanssa
6) Sterilisoi itsesi. Sinä et saa tehdä lisää lapsia tuolle miehelle.
7) Muuta ajtustyyliäsi. On väärin ajatella : mies on ihana silloin kun ei hakkaa.
8) Lähde tuosta sotkusta niin pian kuin mahdollista. Lapsesi kanssa.