Kertokaapa minkälainen teidän mielestänne on täydellinen naiskaveri tai miksei tyttöystäväkin.
Tässä mun mielipiteeni, ehkä hieman liioiteltuna. Tiedän yhden potentiaalisen hyvän kaverin. Se on ihan sympaattinen, rehdin tuntuinen, suht rauhallinen, kauniskin vielä. Parasta on se että sillä tuntuu olevan samanlaisia kiinnostuksen kohteita kun mulla. Ja viimeisenä muttei vähäisempänä seikkana: se on blondi ! Jumala on siis olemassa, kun lähetti mulle moisen tyttösen kaveriksi. Mitäpä en sen eteen tekisi että pysyisin tuommoisen ihmisen kanssa hyvissä väleissä. Hyvin todennäköisestihän hän seurustelee, toisaalta en kyllä ole vielä varma. Nyt aloin kieli poskessa miettimään että pitäisköhän yrittää iskeä se :) Eiei...liian hyvää ollakseen totta, varsinkaan näin äkkiä :)
Tässä mun mielipiteeni, ehkä hieman liioiteltuna. Tiedän yhden potentiaalisen hyvän kaverin. Se on ihan sympaattinen, rehdin tuntuinen, suht rauhallinen, kauniskin vielä. Parasta on se että sillä tuntuu olevan samanlaisia kiinnostuksen kohteita kun mulla. Ja viimeisenä muttei vähäisempänä seikkana: se on blondi ! Jumala on siis olemassa, kun lähetti mulle moisen tyttösen kaveriksi. Mitäpä en sen eteen tekisi että pysyisin tuommoisen ihmisen kanssa hyvissä väleissä. Hyvin todennäköisestihän hän seurustelee, toisaalta en kyllä ole vielä varma. Nyt aloin kieli poskessa miettimään että pitäisköhän yrittää iskeä se :) Eiei...liian hyvää ollakseen totta, varsinkaan näin äkkiä :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse hyvännäköisenä ja seurallisena tyttönä tutustun helposti miehiin ja alan 'kaveeraamaan' heidan kanssaan. Luulen jo että ompas ihana ihminen ja mukavan kun löysin uuden kaverin(seurustelen) kunnes eräänä päivänä tulee ilmoitus että en voi olla vaan kaveria kanssas kun olen ihastunut.. Sen jälkeen on ihan turha kuvitella enää mitään suhdetta, edes kaveri. Pitäisi kunnioittaa toisen seurustelua sen verran että ihastuneena pitäisi mölyt mahassansa. Se kertoo vaan että he eivät ole kunnioittaneet minua sen vertaa että olisivat voineet olla pelkkiä kavereita! Älä sinä tee samaa virhettä!
Eikös sitä voi olla kaveri vaikka toisella olisikin pientä ihastusta ? Eikö se ole juuri toimivan ihmissuhteen merkki, ( seurustelu, ystävyys..) Jos toiselle voi kertoa kaikki asiat? Tunteet mukaan lukien. Ihmeellinen on logiikka sinulla..
Uskon että kyllä osaan olla kaveri vaikka oisin ihastunut ensin, ihastusthan sitä paitsi helposti saattaa haihtua ajan mittaan. Pystyn oppimaan käyttäytymään kaverina vaikka ensin ois romanttisia aikeita. Jossain määrin rakkaus ja ystävyys oikeastaan syventyy kun näin tapahtuu, koska suhde tulee realistisemmaksi kun ei oo enää ihastunut toiseen. Ongelmia luulisin tulevan lähinnä siitä että se naiskaveri voi alkaa välttelemään jos aattelee rohkaisevansa mua jotenkin lähestymään.
Kyllähän sitä tietenkin kunnioittaa toisen seurustelua, mutta ärsyttää jos toinen tuntuu jotenkin välttelevän sen kertomista että seurustelee. Välillä vaistoan sen. Tulee mieleen että haluaako toinen sitten jotain muuta kuin olla kaveri jos ei kerran halua "etäännyttää toista pelkäksi kaveriksi" kertomalla että asuu poikaystävänsä luona tai seurustelee. Mun mielestä on reilua kertoa, varmuuden vuoksi ! Itseäni jotenkin ärsyttää toisaalta kun tulee sit kaikenlaisia hankalia sääntöjä kun nainen seurustelee, ei voi soittaa ja jutella tai jotain vastaavaa, pidetään ennemmin maililla yhteyttä ( mikä on toisaalta tylsää ). Tuntuu että rangaistaan siitä että on eri sukupuolta :)
Se on vähän sekin kun näin kesäisin sitä hormoonit hyrrää ja niin edespäin, tulee naisia vilkuiltua vähän koko ajan sillä silmällä :)
Miksi miesten pitäisi olla naisten kavereita? Naiset ovat enimmäkseen hankalia, pikkumaisia, itsekkäitä, pinnallisia ja juoruiluun taipuvaisia kanoja. Kun sitten kohdalle osuu sellainen nainen, joka on kaiken tämän kanamaisuuden yläpuolella, niin totta kai normaali heteromies ihastuu. Mutta ah ja voi, sitten kun normaali heteromies tunnustaa ihastuksensa, niin pieni diiva naisessa nostaa päätään: "Miten JULKEAT kuvitella, että sinä tavis kelpaisit MINULLE jumalaisen kauniille naiselle?" Just joo.
Jaa, no tollasia naisia ei oo olemassa kuin ehkä hesassa=)
Ei pahalla, mutta hesalaiset naiset, joita tunnen, ovat juuri tuollaisia, ei muut.
En tiedä onko niillä noussu hesalaisuus päähän....
Mutta kuitenkin, unelmienne naisia löytyy varmasti, pitää pitää vaan silmät auki.
Mä olen just Helsingistä! Missäs tässä pitäis asua, jotta tapaisi fiksuja luonnollisia naisia??
Kyllä niitä fiksuja ja luonnollisia naisia joka paikasta löytyy, jopa Helsingistä.. Mutta kyllähän se vähän tuntuu niin olevan et Hesassa ihmiset luulee olevan parempia kuin muut, mutta ei pidä yleistää. Mutta käyppä joskus pikkukaupungeissa katselemassa millaisia ihmisiä niistä löytyy. Mä en ole Hesasta, mutta siellä käydessä tuntuu et siellä ei varmaan tutustuisi keneenkään kun kukaan ei puhu mitään tuntemattomille ihmisille, lienee äidin neuvot menneet hyvin perille.. =) Mutta täällä pikkukaupungeissa ihmiset tulee juttelemaan ja tutustumaan paljon avoimemmin, eikä ne esitä mitään vaan ovat aika luonnollisen oloisia. Tosin kun ne saa kuulla että olet Hesasta niin ensireaktio on, et tää on niitä Hesan juppeja ja tulee nyt tänne elvistelee..
Joo itse asun Helsingissä, mutta olen muualta tänne tullut, niinkuin suurin osa täällä asuvista ihmisistä. Me ei tosiaan olla sen kummempia tyyppejä, kuin muuallakaan asuvat ihmiset, mutta näköjään sitä pitää meihin suhtautua jotenkin kummallisesti ja hakea meidän käytöksestä jotain kummallisia piirteitä. Se on itse asiassa tosi loukkaavaa.
Isossa kaupungissa kun elää, sitä oppii sulkemaan korvansa ja aistinsa ympäristön meteliltä ja liikkeiltä, koska jos sitä koko ajan seuraisi ympäristöä ja kaikkia ohi meneviä autoja ja ihmisiä, kuuntelisi kaikki äänet, tulisi aisteille kaaos. Se kaaos alkaisi stressaamaan ihmistä pidemmän päälle, joten siitä syystä jokainen oppiii täällä sulkemaa aistinsa meteliltä. Tämä usein sitten muualla tulkitaan ylimielisyydeksi tai ylpeydeksi. Mistähän syystä se näin tulkitaan? Ihan vastaavasti rauhalliselta paikalta tullut ihminen ei käyttäydy näin, koska sen ei kotiseudulla tarvitse sitä tehdä. Pitäisikö minun alkaa arvostelemaan näitä ihmisiä kadulla, jotka seuraavat autoja ja ihmisiä ja ovat vähän pää sekaisin näköisiä, että "sitä tullaan maalta".
Ja muistutan vielä, että täällä asuvat ihmiset ovat suurimmaksi osaksi muualta tulleita, myös naiset.