Olin eilen mieheni puolelta suvun juhlissa. Jo lähtiessäni tiesin, että en tunne juhlissa juuri ketään ja miehelläni oli oma osuutensa illan ohjelmassa, joten hänestäkään ei ollut minulle seuraa. Siellä sitten yksin nökötin koko pitkän illan. Olen huono ottamaan kontaktia tuntemattomiin ihmisiin. Ei tullut kyseeseenkään, että olisin jäänyt pois juhlista, mieheni halusi ehdottomasti, että lähden mukaan. Nyt mietin, onko pakko lähteä? Kumman kuuluu joustaa näissä asioissa? Onko niin, että minun tulee osallistua, koska mieheni sitä vaatii, vai tulisiko hänen kunnioitaa mielipidettäni asiassa ja antaa minun valita?
Suvun juhlat
anskuleena
15882
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun mielestäni parisuhteessa pitää tehdä kompromissejä. Molempien. Mutta jossain yksittäisessä tapauksessa, kuten näissä sukujuhlissasi, ei tietysti kumpikin niitä voi yhtaikaa tehdä. Idea pitääkin olla se, että toinen taipuu tässä asiassa ja toinen sitten jossain muussa.
Et kertonut kovin paljon tilanteesta, joten on veren kaivamista nenästä sanoa, että näin tai noin olisi pitänyt tehdä. Mutta kuvittelen, ettet ole tuntenut miestä vielä pitkään, koska et ketään tunne hänen sukunsa juhlissa? Eikö silloin ole oleellista mennä mukaan, tutustua niihin, joihin tutustuu ja ainakin tehdä oma naamansa tunnetuksi "minäkin kuulun sukuun, tuo on minun mieheni"? Hullumpaa on, jos 10 tai 20 vuoden yhteiselon jälkeen sanot, ettet tunne miehesi suvusta juuri ketään.
Minusta parisuhde on myös sitä, että tutustutaan niihin muihin ihmisiin, joita toisen osapuolen mukana tulee. Hänen perheeseensä, sukuunsa ja ystäviinsä. Ja samalla kun tutustutaan, voidaan tietysti paremmin "edellyttää", että puoliso tutustuu omiin läheisiin. Toki toisinkin voi toimia, mutta mielestäni on aika outoa, jos pitkän yhdessäolon jälkeen ei tunne ketään muita ihmisiä puolison maailmasta kuin tämän itsensä.
Niin, eihän niistä outojen ihmisten juhlista moni ehkä riemusta hypi, mutta se on sitä venymistä, jota parisuhteessa tarvitaan... Tietty, jos aikomuskaan ei ole katsoa, kuinka puolison kanssa tulee toimeen 5 tai 10 vuoden kuluttua, ei jollain hyppelöilläkään ole niin väliä.
Heh, olen ollut mieheni kanssa kanssa 11 vuotta enkä tunne hänen suvustaan juuri ketään. Äidin ja sisarukset, jotka kaikki ovat erittäin tuppisuista joukkoa (veljestä on ihan oikeasti ole saanut kokonaista sanaa vastaukseksi, vain ynähdyksiä) :D Olenhan toki muitakin sukulaisia pari kertaa nähnyt häissä tai hautajaisissa, mutta tuo kansa on vain sellaista että ei siihen niin vain tutustuta... onneksi mieheni saa heidän kanssaan juttuaan aikaiseksi yhtä luontevasti kuin minä, joten käytännössä rupatellaan juhlissa lopulta keskenämme :)
Hymiö ? Onko se sinusta hauskaa ja hupaisaa, jos ihmisillä ei ole toisilleen mitään sanomista ?
Mieluummin sen pienimmän kiusan kautta-jos jäät kekkereistä vekka, tuleeko sanomista joltain suunnalta?
Miehellekkin voi sanoa että "Olen ujopiimä nörtti ja voisitsä olla mun turvanani koko illan." ja tottahan kai mies on jos hän oikeesti susta välittää.
Luitko viestini kunnolla? Kerroin, että miehelläni oli oma, suuri osuus illan ohjelmassa.
Miehesi on ylpeä sinusta ja haluaa että perheensä tapaa sinut. Siksi hän halusi sinut mukaansa.
Mikäli jatkat yhteiseloa tuon miehen kanssa, tuo visiitti perheensä keskuudessa ei ollut viimeinen.
Olisikohan aiheellista varautua seuraavaa vierailua varten. Miksi sinä ensinkään oletat että kaikki tulisivat viihdyttämään sinua? Kyseleppä mieheltäsi kustakin juhlaan osallistujasta: mitä tekevät ammatikseen, heidän harrastuksistaan jne. Esim, jos joku on maanviljelijä, gooleloi siita infoa, toisen ollessa porfessori tai kiinteistovälittäjä _taas googeli avuksi. Sitten vain esittelelet itsesi ja aloitat , vaikka säästä se ikiturvallinen keskustelun aihe. Tai kaunko heidän ajomatkansa kesti tapahtumapaikalle tai haittaako nama pakkaset heidän mahdollisia .... mitä tahaansa jne jne. Siitä sitten heidän kiinnostuksiinsa ja ideoihinsa.
Tärkeintä on että TODELLA kiinnostuneena kuuntelet heidän vastauksiaan. Noin helppoa tutustuminen on. Saat huomata että ihmiset ovat erilaisia, ainutlaatuisia ja ystävällisiä. Ainoa mitä sinulta vaaditaan on tehdä aivan pikkiriikkinen aloitus.
Eihän tuo ole paljon pyydetty, eihän?
Kuka tuosta vierailusta saa irti eniten? Sinä itse tietenkin!
Ei ole pakko nököttää yksin. Mene juttelemaan ja tutustu! Suvun juhlissa on tarkoitus tehdä tuttavuutta ja seurustella myös uusien sukulaisten kanssa, ei istua yksikseen nurkassa eikä vain odottaa että toiset tekevät aloitteen. Kyllä sinun on itse pidettävä huoli omasta viihtymisestäsi, se ei ole toisten vastuulla. Varmaan ihmettelivät, eikö seura kelpaa. Siis niinhän juuri uusiin sukulaisiin tutustutaan että aletaan jutella, kysy vaikka kuka kukin on ja mitä sukua, missä asuu ja mitä tekee, tai juttele vaikka säästä. Tottakai miehesi haluaa sinut mukaan, koska tapana on että puolisoitten sukulaisiin tutustutaan. Jos saatkin itse valita, niin mene mukaan, muuten jäät aina suvussa ulkopuoliseksi ja sukulaisista tulee sinua ja miestäsi etäännyttävä tekijä. Entä haluatko miehesi mukaan omaan sukuusi?
No vaikka nyt ei ihan googeltamisinfoja hakisikaan, niin eikö aikuisen ihmisen tulisi osata ainakin vähän small talk'ia ? Juuu, tiedän; suomalaiset ovat tooosi huonoja aloittamaan jutustelun tuntemattoman kanssa mutta sitäkin voi harjoitella. Aloita vaikka ruokakaupan lihatiskijonosta, hississä seistessä, bussissa ... oikeastaan missä vaan voi tokaista jotakin säästä tai ihan mistä vain, mitä mieleen, silmään tai korvaan sattuu.
Kannattaa tietysti toimia iloisella ilmeellä ja positiivisella mielellä, jotta kukaan ei pelästy, sillä yhtä vaikeaa kuin suun aukaisu on myös korvien aukaisu ja vastaanottaminen. Kommunikointi on yksi maailman vaikeimmista lajeista.
Eikö sinua kiinnosta tutustua miehesi sukulaisiin? Yleensähän nimenomaan halutaan tutustua toistensa perheisiin ja päästä sillä tavalla sisälle sukuun. Eihän parisuhde ole vain kaksin olemista, vaan siihen kuuluu myös kummankin ystävät ja sukulaiset, joista tulee yhteisiä. Eikä kaikkien, joiden kanssa olet tekemisissä tarvitse olla sinulle mieluisia eikä täydellisiä. Kuuluu asiaan, että sukulaisista välitetään heidän kummallisuuksistaan ja hankaluuksistaan huolimatta, ja voihan sitä pitää sopivaa välimatkaa vaikka oltaisiinkin tekemisissä. Jos et itse osoita kiinnostusta, toiset jättävät sinut rauhaan ja saat olla ikuisesti yksin ja ulkopuolinen
Juuuh, kenellenköhän sää oletat vastaavasi.
Me olemme seurustelleet pian2 vuotta ja minua hän ei pyydä koskaan sukunsa juhliin.
Olisin hyvin halukas heihin tutustumaan lähemmin,mutta eihän se käy.
Hyvin kelpasi kumminkin minun sukuni juhla,kun hänet mukaan pyysin.
Meillä ollaan sovittu siitä että mihinkään kissanristiäisiin tai nimppareille?? tai mihinkään sukujuhliin ei ole lähdettävä jos siltä ei tunnu.
Minusta rakkaus kohdistuu kahteen ihmiseen, ei sukuun ja sukulaisuuteen. Toisaalta emme kumpikaan ole kovin perhekeskeisiä, joten olemme näin ollen asiassa helposti samoilla linjoilla.
Silti, minusta miehesi pitäisi arvostaa ja kunnioittaa valintaasi mikä ikänä se on. Ja vielä enemmän pitäisi ymmrätää, jos oma suku on niin törppöä ettei osaa ottaa vastaan vähemmän seurallista ihmistä. Äänekkämpien ja toistensa tuntevien ihmisten velvollisuus on johdatella seuraansa myös ne jotka jää taka-alalle tai on vielä vieraita joukossa. Tämä on meillä kultainen sääntö ollut aina kaveriporukoissa.
Arvosta itseäsi, niin muutkin (miehesi) tulee perässä!
Juuri tätä hain, että onko pakko lähteä, jos ei halua!
Omituisia! Ehkä elämä olisi hauskempaa jos kaivautuisitte ulos sieltä kuorestanne ja olisitte himpun verran avoimempia.