Oletko hajamielinen?

Unohdatko helposti arkipäiväisiä asioita, vaikkapa ottaa avaimet mukaan tai ilmoittaa deittikaverille jotain arkipäiväistä mutta tärkeää tapaamiseen liittyen?

Oletko saanut jonkun johon olet ihastunut suuttumaan tahattomasti hajamielisyydelläsi?

..oleilen enimmän osan aikaa omassa kuplassani, jopa töissä. Konkreettisestikin viihdyn paljon omissa oloissani, joten en juurikaan tapaa uusia ihmisiä. Parisuhteiden hankintaa tämä on vaikeuttanut, tehnyt liki mahdottomaksi.

En ole aktiivinen, enkä skarppina mukana tilanteissa. En edes oikein osaa ajatella, että joku mukava mies voisi oikeasti kiinnostua minusta. Muutaman kerran elämässä olen tilanteen mentyä jo peruuttamattomasti ohi tajunnut, että nenäni edessä ollut miesparka yritti viestittää kiinnostustaan. Hienovaraisia viestejä en järin nopeasti bongaa. Jos taas minut säikäytetään ja mies tällä tavoin tahtoo tulla huomatuksi, en halua olla koko tyypin kanssa missään tekemisissä.

Huomaan kiinnostavissa miehissä jonkinlaisen auran - harmi, että se rantautuu tajuntaani niin pahasti jälkijunassa.

Mä taidan yleensä olla ihan liiankin muistavainen ja huolehtivainen. Omat ongelmansa siinäkin. Toisaalta, samaan aikaan aika avutonta joskus esim. kengännauhojen sitominenkin... Ja tiskit, kuka ne tiskaisi.

Sinulle "hajamielisyys tarkoittaa" kai että ei ole tässä-ja-nyt läsnä tms. Mun vastaava kokemus olisi kai avuttomuus ja aikaansaamattomuus, se ettei pysty mihinkään eikä osaa mitään. Surkeaa.

Ja vetäytyminen kaikesta voisi myös kuvata kokemustani, etenkin parisuhteiden osalta. Avuton ja vetäytyvä. Sellainen olen. Uskoisin että se on vaikuttanut olennaisesti siihen, etten ole kelvannut kenellekään/en ole osannut tai uskaltanut saada aikaan parisuhdetta. Olen aika avuton tapaus.

En osaa mitään. En uskalla mitään. Ihan kuin olisin katsellut sormi suussa koko elämäni, miten se menee ohi.

Hiusten väri täytyy miellyttää silmää.
Jos se ei ole oikea,menee turnoutiksi koko paska.