Lupaavalta vaikuttava tapailu on parin viimesen viikon aikana ajautunu siihen että tyttö on ilmeisesti menettäny suurimman kiinnostuksensa mutta juttelee välillä kuitenkin siihen malliin että jotain toivoa olis. Nyt jotain suunnitellessa tuli aika selvä vastaus, että ei lupaa vielä mitään kun ei tiedä muiden suunnitelmista, niin mitenhän sitä ilmasis tiukasti mutta asiallisesti etten ryhdy miksikään varasuunnitelman varasuunnitelmaks? En haluu vaikuttaa vetäväni mitään itkupotkuraivareita mut toisaalta haluun tehä selväks että ei toikaan oo ihan jees.
Miten ilmotan..
diego:=)
4316
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pistä miettimään mitä haluaa. Kuitenkin niin, ettei saa epäselväksi, että voi ottaa yhteyttä.
Juurikin noin, että sanot vakaalla ja rauhallisella äänellä suurinpiirtein, jotakuinkin, jotensakin näin:
" Ai, että mä olen varasuunnitelma ja mun kanssa oleminen riippuu muista? Kuule, mä tykkään susta kyllä ja mä olisin halunnut tän jutun, mutta mä en sitä varasijalla odottele, mä olen joko ensimmäinen vaihtoehto tai en vaihtoehto ollenkaan. (selittää, miten et ole varasijalla) Ei, vaan mä uskon, että sen tietää tai on tietämättä ja siis vaikka mä tykkäisin susta kuinka, mä en nöyryytä itseäni odottelemalla lohdutuspalkintoja. Sen arvonen ei vaan kukaan ole, en suosittele sitä sulle enkä taatusti tee sitä itse. Otetaan välimatkaa ja katotaan, tule kertomaan, jos satut tietämään parin viikon päästä ja katotaan, jos mua vielä sillon kiinnostaa."
Ja sitten teet tämän asian itsellesi myös selväksi. Mulla oli kerran mies, joka sitten [ääliönä] luuli, että kun hän valehtelee suhteestaan, mä jään siihen sitten odottelemaan hänen päätöksen tekoaan, kun olen jo ihastunut ja kun hän sitten arvon herrana miettii... No, jotakuinkin näin sanoin ja siis, samalla kun nämä asiat sanoin, kyllä huomasin että päätin jo, että jos mua on kerrran pidetty toissijaisena, ei ykköspaikalle ole enää asiaa: sen tajuaa siinä sanoessaan, että se on moro. Kyllä joo, mäkin olin ollut tosi ihastunut ja oli tapailtu ja horjuin ennenkuin nää sanat (tai siis vastaavat) tulivat konkreettisesti ulos mun suusta ja mä tajusin, että itsensä kunnioitus on jotain, mikä pitää säilyttää.
Ja ihan vitun sama kuvitteleeko se toinen että mä vedän itkupotkua tai hernettä tai ihan mitä vaan: kyllä se tossa vaiheessa vaan pitää tietää tai sitten tosiaan sanotaan heippa ja hei.
Tommoset ihmiset sitäpaitsi eivät aidon oikeasti ole kivoja sitten suhteessakaan: heille sä olet aina se kakkonen ja sä olet itse alistunut siihen asemaan. He tekevät ikuista valintaa ja todennäköisesti jättävät sinut (-kin) kun löytävät sen sillä hetkellä ykkösvaihtoehdon. Semmoisenko sä haluat? Sellasen suhteenko sä haluat? Sitääkö sä harkitset ja mietit, että "aatteleekohan se et mä saan itkupotkuraivarit" eli sun ylpeyttä ja ettei vaan se luule jotain, kun sun pitäs miettiä, että haluatko sä oikeesti olla hopeapallilla omassa suhteessasi? Sähän pyytelet anteeksi nyt sitä, että haluat, että sua kohdellaan suhteessa niinkun sun kanssa oikeesti haluttas se suhde?! Tajuatko itte, että se on vähän pöhköä?
Anna niitten mennä, ketkä ei ole sua varten. Pääset nopeammin siihen, joka on just sulle.
Jos nainen sanoi noin niin mitä järkeä on hänen kanssaan edes kuvitella tekevänsä jotain? Itse en ottaisi kyseiseen naiseen enää yhteyttä lainkaan, mutta olisin normaalin ystävällinen tavatessa. Turha sinun on alkaa asiaa vatvomaan. Eiköhän se ole ymmärrettävää, että kukaan ei halua olla kenenkään varasuunnitelma.
Minun mielestäni ei ole mitään järkeä tuhlata omaa aikaansa varasijalla. Kerro että jos ei kerran naista kiinnosta, niin ei sitten. Voit myös sanoa että ei ole mitään motivaatiota olla varasijalla. Lopeta oma-aloitteinen yhteydenotto ja kavereita sinulla on varmaan muutenkin tarpeeksi.