Hei. Kerron tässä lyhyesti tarinani. Tapasin miehen joka on 40, minä 30, lapsettomia ja sinkkuja molemmat, yhteisen kaverin juhlissa n, 1 kk sitten. Näin hänet vain vilaukselta kun olin pois lähdössä, samoin hän minut ja vaihdoimme pari sanaa. Myöhemmin samalla viikolla pyysin hänet facebook kaveriksi, ja samalla viikolla tapasin hänet eräässä baarissa sattumalta, jossa hän tuli minua tervehtimään ja vaihdoimme taas pari sanaa. Siitä taas viikon kuluttua tapasimme kaverin juhlissa ravintolassa, ja hän tuli suuren väkijoukun keskeltä tervehtimään minua, vaikka paikalla oli useita muitakin tuttuja ja olin ihmisten seurassa jotka hänet tuntevat monien vuosien ajalta. Illan aikana juttelimme enemmän, ja lähdimme samaan suuntaan, halasimme jne, hän sanoi useaan kertaan että olen todella mukava nainen. Erotessamme hän sanoi tavataan taas (tapaamme harrastuksemme vuoksi usein ja meillä on yhteinen kaveripiiri) ja katsoi minua pitkään, halatessamme sanoi että ei haluaisikaan lähteä kotiin. Kysäisin, haluaisiko mies tavata joku kerta, ja hän ehdottikin seuraavaa viikkoa, arki-iltaa. Hän sanoi että "pyydä sä mua facebokin kautta" , johon sanoin että haluan kyllä miehen pyytävän minua ulos. Emme kuitenkaan vaihtaneet puhelinnumeroita. Kotona laitoin hänelle viestin facebookissa, jossa kiitin illasta ja seurasta, ja hän vastasi siihen seuraavana iltana ja laittoi viestin, jossa oli hänen puhelinnumeronsa,samoin julkisesti kiitteli seurasta jne. En kuitenkaan rohjennut soittaa/viesteillä, Viesteilin 3 päivän kuluttua, ja hän vastasi viestiin samantien ja viesteilimme illan, ja hän ehdotti tapaamista parin päivän päähän. Päivänä, kun meidän piti tavata hän peruikin tapaamisen pari tuntia ennen, laittoi viestin että on kipeä, ja kysyi, voisimme tavata toiste. Olin pettynyt, ja tuli tunne että hän ei halua tavata. No, ajattelin sitten olevani rohkea, ja soitin miehelle, sillä tavalla ajattelin saavani selville, millaiselta kuullostaa jne. Mies otti uudelleen tapaamisen puheeksi, ehdotti seuraavaa viikkoa. Minulle tuli outo olo, että tapaaminen peruuntuisi taas, ja mies ehdotti sitä vain kohteliaisuuttaan... vastasin tyhmänä, että "eihän meidän tarvii välttämättä tavata, kyllähän me muutenkin törmäillään".Mies kuullosti kylmältä ja sanoi ymmärtävänsä, mutta jatkoin että olisimmehan voineet tavata "muuten vaan" ja mennä kahville tms...Tähän jatkoin ja sanoin että emme edes tunne toisiamme, emme ole jutelleet kuin lyhyesti jne.... No kuitenkin sanoin puhelun lopuksi, että olisi kuitenkin mukava tavata kun kerran jutunaihetta riittää.Sanoin, että uusia tuttavuksia on mukava saada, kun ystäväpiirissä ihmiset eivät enää käy niin paljon ulkona ja yhteisen harrastuksen parissa jne. Mies laittoin tekstarin myöhemmin illlalla,, jossa ehdotti uudelleen seur. viikon alkua, tai milloin minulle sopisi. Sanoin että ok, jos vielä haluaa tavata, ja keroin ujostelevani hieman kun halailtiin viimeksi jne... ja hän vastasi että tietty haluaa tavata koska olen mukava jne...Lisäsi vielä että häntä ei tarvii ujostella, että on hän ei ole mikään epämääräinen tyyppi jne. Ei lyöty päivää lukkoon, vastasin vielä viestiin että sovitaan tarkemmin seur,viikon alussa, koska nähdään. Laitoin hänelle viestin seur. viikon maanantaina, johon hän vastasi että edessä on kiireinen viikko, mutta eiköhän me ehditä tapaamaan. Sitten ei kuulunut mitään, ja laitoin hänelle itse viestin seuraavana lauanantaina, hän oli työreissulla, johon hän vastasi heti sanoen että seur. päivänä, eli sunnuntaina on kotona. Ei kuitenkaan ehdottanut tapaamista, enkä minäkään. Sitten ei taas viesteleilty, ennenkuin viime pe tuli viesti jossa hän kysyi mun viikonloppusuunnitelmista, kerroin, mutta tapaamista puolin ja toisin ei taaskaan ehdotettu. Lauantaina viestieilimme, ja kerroin hänelle erään sukulaisen ongelmista, lyhyesti jne. hän vastasi olevansa hyvä kuuntelija ja että hänelle voin kertoa asioista. Tässä tää, kiitti jos jaksoit lukea! MITÄ tämä mies haluaa, olla jun ystävä, vai mitä? MIKSI hän ei ole ehdottanut uutta tapaamista, vaikka itse perui ekan? Ehdotin seuraavaa, ja hänestä ei kuulunut mitään. Olen itse yrittänyt vinkata kiinnostusta, esim vastasin hänelle että oli mukava halata jne ja sen takia vähän ujostelen seuraavaa tapaamista. Jokin tässä miehessä vetää mua puoleensa, en tiedä mikä, naisia hänellä ei ole elämässään kuin kavereina, ja tiedän hänen olevan sitoutuvaa tyyppiä. Pitääkö hän mua liian nuorena tms itelleen? Ollaan kuitenkin aikuisia ihmisiä, ei 10 vuotta paljon ole. Ahdistuuko mies, jos ehdotan taas tapaamista? Itse hän sanoi olevansa hyvä kuuntelija.
En saa miestä mielestäni, auttakaa!
Kohta hullu!!!!!!!
124012
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kappalejako auttaisi huomattavasti.
Voiko tuon ikäinen mies olla ujo, vai onko hän ujo vain sinun seurassasi? :D Tai onko mies varattu?
Annat itsestäsi ihan neuroottisen kuvan. Toivot tapaamista, yrität arvailla mitä mies ajattelee ja yrität johdatella häntä ehdottamaan tapaamista. Sitten kun mies ehdottaa tapaamista alat vetämään takaisin, 'eihän meidän tarvitse tapaamista sopia kun törmäillään muutenkin, mutta toisaalta jutunaiheita riittää, olisi kiva tavata jne.... Ja mitä helvettiä, ymmärsinkö oikein, että tyrmäsit sitten jonkun tapaamisehdotuksen verukkeellä, että sinua ujostuttaa kun olitte joskus halailleet??
Kysyt, että mitä mies oikein haluaa? Mietipä itse mitä viestität omista haluistasi? Jos minä olisin mies, tulkitsisin sinun olevan huomionkipeä pikkuprinsessa, joka haluaa kiukutella ja tehdä kaikista asioista mahdollisimman hankalia, jotta pääsee sitten rypemään ongelmissa ja hautomaan niitä nettipalstoilla.
Sinun onneksesi mies on sitä sorttia että ehkä jopa jaksaa tuollaista. Minä olisin jo sanonut suoraan, että joo eiköhän tämä ollut tässä.
Ihan vaan pika-analyysi
Olen samaa mieltä nainen 40 v:n kanssa. Mun neuvo on että hengitä syvään ja mieti mitä itse haluat äläkä yritä tulkita toisen tekemisiä. Sanon näin myös siksi, että olen itse nuorempana (nyt 44 v) veivannut ihan samalla lailla kuin sinä ja siitä ei seurannut ikinä mitään hyvää, kaikkein vähiten omalle päänupille.
Lykkyä tykö.
kiitos suorapuheisuudestasi... en ajatellut asiaa tolta kannalta ja ikävä myöntää mutta taidat olla oikeassa.
arvata, mitä miehen pään sisällä liikkuu. Jos hän on sitoutuvaa tyyppiä (?), niin eikö asia olisi jo ilmiselvä, että haluat tutustua häneen?
Ikäeroa en pidä minään. Se on plussaa, jos nainen on nuorempi, kunhan ei ole niin nuori, että voisi olla oman lapsen ikäinen.
Ehkä hän ei ole kuitenkaan kiinnostunut sinusta, koska lykkää asiaa?! Jätä asia äläkä ota yhteyttä häneen. Hän varmasti ottaa yhteyttä, jos on sinusta kiinnostunut. Älä kuitenkaan odota kuukautta kauemmin. Onhan sinulla oma elämä.
Veikkaus: miehellä on muuta säätöä. Ei ole kiinnostunut sinusta tuttavuutta enempää. Eikö tuo ole jo päivänselvää? Vai haluatko kysyä suoraan tapaamista esim. viikonlopuksi? Se paljastaisi jo, onko mies varattu.
Haiskahtaa. Liian paljon säätöä. Liian vaikeaa. Miehellä on joku hoito.
Näette kutenkin jatkossa. Odota sinne saakka, mutta älä liikoja.
Katsele ajankuluksi muita miehiä.
Vedät kovasti mutkia suoriksi tekemällä tuollaisen johtopäätöksen. Joskus ihmiset todella vain ovat niin kiireisiä, ettei tapaamista voi järjestää tuosta vain kun huvittaa. Esim. jos olen mukana valmistelemassa meidän harrastusporukan yhteistä tapahtumaa, niin siinä voi olla viikon-parin illat äkkiä aivan täynnä.
Ihan toisenlaisia selityksiäkin voi olla: joku saattaa olla saanut sen verran huonoja kokemuksia edellisistä tutustumisyrityksistään, että itseluottamus häilyy toivon ja toivottomuuden välillä niin, ettei vaan saa potkittua itseään liikkeelle, vaikka juuri sitä tarvitsisi.
Joka tapauksessa mun mielestä nuo aloittajan alkupuolella kertomat jutut viittaavat siihen, että aitoa kiinnostumista on ollut. Mulle ehkä olisi tuon miehen asemassa tullut sen jälkeisestä sählingistä sellainen tuntu, että nainen haluaa ehkä vain tutustua vain kaverina, eli nainen sählää koska ei oikein kehtaa sanoa suoraan, että mies ei kiinnosta häntä siinä mielessä vaan ajatus miehen mahdollisesta kiinnostuksesta aiheuttaa naiselle lähinnä vaivaantumista.
Hei,
Mietin vain sellaista, että mitä jos sanoisit miehelle ihan suoraan mitä hänestä ajattelet, sillain nonchalantisti: olet kiinnostunut hänestä miehenä ja haluat tietää onko hän kiinnostunut sinusta naisena?
Suoraan puhuminen on helpompaa kuin arvailu siitä, mitä toinen mahdollisesti/ehkä/luultavasti ajattelee. Hänkin saattaa arvailla ja joskus juttuja on kaatunutkin siihen, kun vain puolin ja toisin arvaillaan.
;)
Kysyvä ei tieltä eksy;
eli,
suora puhe on minustakin parasta.
Silloin ei jää väärinkäsityksen mahdollisuutta eikä taritse enää arvailla.
Kun sitä kristallipalloa ei kuitenkaan ole kenelläkään.
Tuollaiset pähkäilyt vain saattavat kaataa koko jutun, saati niistä tehtyjen johtopäätösten ääneen laukominen tai niiden pohjalta muuten toimiminen.
Mikäli hän vastaa että haluaa vain olla kaveri tmv, tai ei ole kiinnostunut sinusta naisena ym, niin asia on sillä selvä ja pääset jatkamaan elämääsi jahkaamatta samaa asiaa..
Opettele kirjoittamaan ilman, että teksti on kauheaa puuro sumaa.