Menneisyyden haamut

Käy vaikka juttelemassa jonkun ammattilaisen luona, jolta saat hyviä vinkkej ja neuvoja tilanteeseesi.

Itsellä oli samankaltainen tilanne tuossa syksyllä. Tilanne kärjistyi siihen, että sanoin asioista miehelle ja mies ärsyyntyi. Lopulta tiemme erosi. Harmitti tosi paljon, koska suhteemme ei edes kerennyt kunnolla alkaa, kun se jo loppui. Toisaalta uskon, että jos mies olisi ollut se oikea minulle olisi hän pysynyt rinnallani ja koittanut ymmärtää. Olin vaan niin lukossa tilanteessa

Eihän sille mitään voi, että pettymykset satuttaa ja vaikeitakkin tunteita tulee: ethän sä ois ihminen, jos suhun ei tuntuis ollenkaan! Sä kuitenkin tajuat olevasi rakastunut ja onnellinen ja ymmärrät että ongelmasi on pelko. Sä siis myös tajuat, että kukaan ei tiedä tulevaa, että siis ei voikaan tietää, miten tässä käy. Rakkaudessa on riskinsä, samalla kun se tekee onnelliseksi ja on ihanaa, iskee myös epävarmuus ja pelko menetyksistä. Se on ihan inhimillistä, eikä kukaan säily niin puhtoisena varmaan, että läpi elämänsä luottaa sinisilmäisesti. Luottamus on valinta sitten, kun pettymysten määrä elämässä alkaa selvitä: sitä tietää, että selviää (kuten sinäkin olet selvinnyt) ja pystyy ottamaan riskejä, ja katsoo, että tämä rakkaus ja onni on enemmän kuin se epävarmuus ja pelko.
Lapsena luottaa sinisilmäisesti ja sokeasti ja on onnellinen siitä. Aikuisena tietää selviävänsä pettymyksistä, valitsee luottaa ja on onnellinen siitä.

Sinä olet siis kokenut ilkeitä pettymyksiä ja nyt mietit niitten määrää, laatua ja vaikutusta sinuun: kasvat siis aikuiseksi.
Ikävä kyllä ihmisen elämään kuuluvat myös ilon, ihanuuden ja onnen lisäksi pettymykset, suru ja kipukin. Ei mahda mitään, mutta sinä selvisit! Siis, itsetunnon lynttäys jäi yritykseksi: sinä selvisit. Huono kohtelu jäi hetkelliseksi: sinä olet taas vapaa, sinä selvisit. Paskiainen joka flirttailu kavereittesi kanssa on menneisyyttä, ja sinä selvisit siitä: jos tämä osoittautuu samanlaiseksi, sinä selviät siitäkin. Sinä olet jo selvinnyt!

Se on totta, että se onkin sinun henkilökohtainen taistosi, et siis saa heittäytyä kiukuttelemaan tai olemaan mustasukkainen, mutta miksi et saisi jutella, eikö parisuhteessa jaeta nimenomaan henkilökohtaisia asioita? Jos kumppani ei kestä (riippuu tietty miten sanoo, kai sen jokainen tajuaa), niin se on väärä kumppani. Parisuhteessa pitää voida keskustella myös elämän varjopuolista. Joskus existäkin, peloistakin ja omista heikkouksistakin.

Tottakai kannattaa myös terveesti miettiä, valitseeko jostain syystä vaikeita kumppaneita, ottaako ekan vastaantulijan kun kaipaa rakkautta, onko itse liian riippuvainen, ja onko määritellyt itselleen mitään suhteen laadusta. Mitä vaatii itseltään ja mitä toiselta. Niitä on hyvä miettiä, koska sitä kautta kasvaa, mutta turha siihenkään märehtimään on jäädä, joskus vaan käy, miten käy. Pitää antaa itselleen anteeksi ja kannattaa antaa niille toisillekin, että pääsee eroon: yleensä ne ei todella tajua mitä ne tekee. Ne ei siis pysty parempaan.

Sinulla on kaikki ihan hyvin. Mietit terveellä tavalla surujasi ja pettymyksiäsi: niitä kuuluukin käydä läpi ja surra pois. Tottakai uusi suhde nostaa aina epävarmuuksia, ei sun tarvitse olla täydellinen teräsnainen johon mikään ei tunnu missään! Älä ole itsellesi noin ankara, ota hieman löysää. Ole niin onnellinen kun pystyt ja rakasta niin hyvin kun pystyt. Älä anna epävarmuuksille valtaa, tiedostat ne ja tunnistat riskit ja sitten teet valintoja ja jatkat matkaa. Näin se käy, ota rennosti! Sä olet ihan normaali, tunteva ihminen :)