Kirjoitin erääseen allaolevaan ketjuun jo tästä, mutta ajattelin tämän olevan hyvä keskustelunaihe ihan omaksi topikikseen.
Kyse on nyt siis deittietiketeistä ja kaikenmoisista kepposkonsteista joita täältä saadaan lukea päämääränä toimivan ihmisuhteen / seksisuhteen luominen.
Mitenkä olisi jos te sinkut joskus oikeasti jättäisitte tuon pelailemisen, vaikka edes yhdeksi illaksi. Eihän ihmisestä saa minkäänlaista todellista kuvaa tuollaisella kikkailevan käytöksen määrällä. Leikkinne käyvät jo hemmetinmoisesta esimerkistä isona stressitekijänä ja laskelmallisuutena.
Itselläni on todella kaunis sinkkuystävä ja joudun usein kuuntelemaan hänen epämääräisiä pohdintoja tykkääkö, ei tykkää, tykkääkö -aiheista ja tuskastelua miesten logiikasta.Enkä voi olla tuolloin miettimättä syytä miksi ihmiset lähtevät mukaan tuollaiseen maata jalkojen alta syövään leikkiin. Miksi kuunnella ihme neuvoja, teeskennellä ja patsastella kun sen ajan voisi oikeasti käyttää elämästä ja uudesta ihmisestä nauttimiseen. Ystävänikin on jo ihan eksyksissä ja väsynyt kaikkeen siihen teeskentelyyn. Siihen on kuulemma pakko lähteä jos aikoo saada miehen ja koska muutkin pelaavat, täytyy olla samoilla linjoilla. Rehellinen ei voita koskaan.
Ettehän te mitenkään voi nauttia tuosta.
Näen sen näin, että jos olisin sinkku, voisin sanoa suoraan, että pidän treffikumppanista sen sijaan että näyttelen välinpitämätöntä ja vaikeasti tavoitettavaa. Sanokaa minua vaikka laiskaksi, mutten jaksaisi lähteä kisaamaan kun tiedän kokemuksesta että kaiken voi tehdä helpomminkin ja väärinkäsityksittä. Ja jos edellisen sanominen ei treffikumppanille käy laatuun, niin sitten saa olla käymättä. Eiköhän se osoita aika vahvasti että maailmankuvamme on erilainen ja arvot vastakkaisissa ääripäissä eikä niin ollen suhteella ole mitään mahdollisuutta onneen. Minä kun hemmetti vieköön luotan enemmän luonnolliseen käytökseen, rehellisyyteen ja seksuaalisen vetovoiman tunnustamiseen.
Vain ihminen voi tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Huoh =(
Kyse on nyt siis deittietiketeistä ja kaikenmoisista kepposkonsteista joita täältä saadaan lukea päämääränä toimivan ihmisuhteen / seksisuhteen luominen.
Mitenkä olisi jos te sinkut joskus oikeasti jättäisitte tuon pelailemisen, vaikka edes yhdeksi illaksi. Eihän ihmisestä saa minkäänlaista todellista kuvaa tuollaisella kikkailevan käytöksen määrällä. Leikkinne käyvät jo hemmetinmoisesta esimerkistä isona stressitekijänä ja laskelmallisuutena.
Itselläni on todella kaunis sinkkuystävä ja joudun usein kuuntelemaan hänen epämääräisiä pohdintoja tykkääkö, ei tykkää, tykkääkö -aiheista ja tuskastelua miesten logiikasta.Enkä voi olla tuolloin miettimättä syytä miksi ihmiset lähtevät mukaan tuollaiseen maata jalkojen alta syövään leikkiin. Miksi kuunnella ihme neuvoja, teeskennellä ja patsastella kun sen ajan voisi oikeasti käyttää elämästä ja uudesta ihmisestä nauttimiseen. Ystävänikin on jo ihan eksyksissä ja väsynyt kaikkeen siihen teeskentelyyn. Siihen on kuulemma pakko lähteä jos aikoo saada miehen ja koska muutkin pelaavat, täytyy olla samoilla linjoilla. Rehellinen ei voita koskaan.
Ettehän te mitenkään voi nauttia tuosta.
Näen sen näin, että jos olisin sinkku, voisin sanoa suoraan, että pidän treffikumppanista sen sijaan että näyttelen välinpitämätöntä ja vaikeasti tavoitettavaa. Sanokaa minua vaikka laiskaksi, mutten jaksaisi lähteä kisaamaan kun tiedän kokemuksesta että kaiken voi tehdä helpomminkin ja väärinkäsityksittä. Ja jos edellisen sanominen ei treffikumppanille käy laatuun, niin sitten saa olla käymättä. Eiköhän se osoita aika vahvasti että maailmankuvamme on erilainen ja arvot vastakkaisissa ääripäissä eikä niin ollen suhteella ole mitään mahdollisuutta onneen. Minä kun hemmetti vieköön luotan enemmän luonnolliseen käytökseen, rehellisyyteen ja seksuaalisen vetovoiman tunnustamiseen.
Vain ihminen voi tehdä yksinkertaisista asioista monimutkaisia. Huoh =(
Vastaukset 32
Vanhimmat
Uskon itse rehellisyyteen ja avoimuuteen. Mutta uskon myös taktikointiin. Vaikka toisin voisi luulla, nämä asiat eivät ole ristiriidassa keskenään. Kyse on vain sosiaalisista taidoista. En valehtele naisille, enkä yritä esittää joitain, mitä en ole. Mutta käytän järkeäni, kun teen hyvää ensivaikutelmaa.
Viestistäsi pomppasi esiin mielenkiintoinen yksityiskohta:
"Itselläni on todella kaunis sinkkuystävä ja joudun usein kuuntelemaan hänen epämääräisiä pohdintoja tykkääkö, ei tykkää, tykkääkö -aiheista ja tuskastelua miesten logiikasta"
...Eli toisin sanoen "todella kaunis" sinkkuystäväsi tuntee vetoa miehiin, joitä hänen on vaikea saada. Siitä seuraa "ei tykkää, tykkääkö" -aiheisia pohdintoja.
Tiedätkö mitä. Useimmat miehet eivät herätä naisisissa tällaisia pohdintoja. Useimmat miehet ovat liian helppoja, etenkin kun vastassa on todella kaunis nainen. Sen takia he mokaavat.
Mutta todella kauniit naiset, kuten ystäväsi, retkahtavat nimenomaan miehiin, jotka eivät ole liian helppoja. Sen takian hänellä on tällaisia miehiä vastassa koko ajan. Helpot miehet eivät herätä hänen kiinnostustaan niin paljon, että hän alkaisi edes pohtimaan mitään tykkäämiskuvioita.
Eli toisin sanoen viestisi todistaa juuri päinvastaista kuin mitä yritit todistaa.
Minä en yritä todistaa aiheesta mitään, sillä en tiedä siitä mitään. Olen ollut sinkku viimeksi yli 8 vuotta sitten.
Ja mitä tulee sinun loogiseen päättelykykyyn kavereideni miehistä, asia ei ole noin. En osaa paremmin sitä selventää (enkä välitäkään sillä kyse on ystäväni asioista) mutta kyllä jokainen näistä kundeista on ollut jo hänen uusi "poikaystävä". Hetkenaikaa. Kyse on enemmänkin siitä että ihmiset vaikuttavat epärehellisiltä pelaajilta ympärillä. Miehet puhuvat asioitaan ristiin ja pitävät ns. liian läheisiä naisystäviä joiden kanssa flirttaillaan puhelimessa. Tämä sitten aiheuttaa ettei uskalleta rakastua, tunnustaa tykkäämistään ja epäillään kaikkia puhtaitakin aikeita likaisiksi.
Jos jokainen ottaisi sen kannan että yrittää tuoda ihmisille joita tapaa, pelkkää hyvää. Olla rehellinen ja avoin, moiselta köydenväännöltä vältytään. Asiat uskallettaisiin ottaa asioina ja vieraaseen ihmiseen voitaisiin luottaa.
Tietenkin te sinkut voitte nähdä asian toisin. Voin hyvin kuvitella että henkilö joka on pitkäaikainen sinkku, on jo tottunut menoon eikä näe mitään hankaluuksia elämäntyylissään. Ehkä on mukavaki olla aina tiedoton asioista :)
Näin parisuhteessa näkee kuintenkin ympärillään uskomatonta energian ja elämän tuhlausta. Tavoitellaa illuusiota jota ei ole. Tutustutaan naiseen viikko, ollaan rakastuneita, kunnes tulee kauniimpi vastaan ja vaihdetaan koska ajatellaan hänen olevan parempi. Viikossa ei valitettavasti opi tuntemaan ketään.
Itse suosisin Amerikkalaista treffikulttuuria. Treffailu on vain treffailua eikä lupaus sitoutumisesta. Sitä saisi treffailla montaa tyyppiä yhtäaikaa ihan rauhassa ja miettiä sitä itselleen parhaimpaa kokonaisuutta. Harmi vain että täällä se on vähän niin että vain yksi kerralla ja jotta aikaa säästyisi, pitää sekin tehdä mahdollisimman nopeasti.
Olen hyvin tyytyväinen siihen että olen löytänyt jo pariskoni. Kohta 9 vuotta yhdessä, ei ongelmitta, mutta aina se yhteinen rakastava sävel on löytynyt. Pointti onkin siinä, että toisella on samat arvot ja hän on samanhenkinen. Identtinen ei tarvitse olla, eikä se ole suotavaakaan, mutta perusarvojen tulisi matsasta. Uskollinen kotiäiti ei yksinkertaisesti sovi / tule onnelliseksi sliipatun, menevän bisnesmiehen kanssa jolla on vieläpä ongelmia torjua houkutuksia. Voihan sitä olla hampaat irvessä huonossa suhteessa, mutta minusta siinä ei ole mitään tarkoituksenmukaisuutta. Kuitenkaan ei saisi luovuttaa niin helposti kuin nykyihminen tekee jos tulee jäävuoren kokoisia ongelmia eteen. Nykyihminen on laiska kaivamaan hakkua ja turvaköyttä esiin jotta kiipeisi vuorensa huipulle. Hän mielummin ostaa ykkös luokan junalipun ja kiertää vuoren. Niitä saakin sitten kierrellä joka suhteessa...
"Itse suosisin Amerikkalaista treffikulttuuria. Treffailu on vain treffailua eikä lupaus sitoutumisesta. Sitä saisi treffailla montaa tyyppiä yhtäaikaa ihan rauhassa ja miettiä sitä itselleen parhaimpaa kokonaisuutta."
Kyllä näin juuri toimitaan Suomessakin. Tapaillaan useita eri tyyppejä ja etsitään niiden joukosta sitä parasta. Totuus on, että vain etsivä voi löytää! Mutta tämä tekstisi menee mielestäni päälle alkuperäisen tekstisi kanssa. Siis että mietitään tykkääkö, vai eikö tykkää. Sanot ettei treffailu saisi olla sellaista... mutta mutta... kun tapailet neljää tai viittä ihmistä yhtä aikaa, niin väkisinkin nämä kysymykset tulevat esille.
Otan tässä pari lainausta tekstistäsi:
"Minä en yritä todistaa aiheesta mitään, sillä en tiedä siitä mitään. Olen ollut sinkku viimeksi yli 8 vuotta sitten."
RE:
Eli toisin sanoen et tiedä deittikulttuurista kovinkaan paljon. Kuinkahan nuorena ryhdyit nykyiseen suhteeseen, ja kuinka paljon sinulla oli suhteita ennen sitä? Itse en ottaisi vastaan deittailuneuvoja ihmiseltä, jolla ei ole kunnon kokemusta asiasta.
"Ja mitä tulee sinun loogiseen päättelykykyyn kavereideni miehistä, asia ei ole noin. En osaa paremmin sitä selventää (enkä välitäkään sillä kyse on ystäväni asioista) mutta kyllä jokainen näistä kundeista on ollut jo hänen uusi "poikaystävä". Hetkenaikaa. Kyse on enemmänkin siitä että ihmiset vaikuttavat epärehellisiltä pelaajilta ympärillä. Miehet puhuvat asioitaan ristiin ja pitävät ns. liian läheisiä naisystäviä joiden kanssa flirttaillaan puhelimessa. Tämä sitten aiheuttaa ettei uskalleta rakastua, tunnustaa tykkäämistään ja epäillään kaikkia puhtaitakin aikeita likaisiksi."
RE:
Tiesitkö sitä, että ylivoimaisesti suurin osa miehistä ei käyttäydy näin? Suurin osa miehistä on (liian) rehellisiä ja avoimia, ja he näyttävät helposti ja nopeasti tunteensa. "Pelimiehiä" on korkeintaan yksi viidestä, mutta arvioisin enemmänkin korkeintaan yhtä kymmenestä tai kahdestakymmenestä.
Kaikki, tai ainakin melkein kaikki ystäväsi poikaystävät ovat kuitenkin olleet pelimiehiä. Mitä tämä voi tarkoittaa? Ajatellaan nyt loogisesti:
Hän tuntee vetoa pelimiehiin. Hän rakastuu heihin, ja alkaa seurustelemaan heidän kanssaan. Eli tarinan opetus on se, että häntä eivät kiinnosta miehet, jotka eivät ole pelimiehiä. Heitä olisi kuitenkin tarjolla paljon enemmän, mutta eipä näytä kiinnostavan.
"Jos jokainen ottaisi sen kannan että yrittää tuoda ihmisille joita tapaa, pelkkää hyvää. Olla rehellinen ja avoin, moiselta köydenväännöltä vältytään. Asiat uskallettaisiin ottaa asioina ja vieraaseen ihmiseen voitaisiin luottaa."
RE:
Jos haluaa suhteen kestävän, nämä ohjeet kannattaa ottaa käyttöön. Jutun juju onkin olla pelimies alkuvaiheessa ja muuttaa sitten hitaasti käytöstään kun nainen on koukussa. Toimiva, pitkäaikainen parisuhde vaatii avoimuutta toimiakseen. Rehellinen voi olla jo heti alussa, mutta avoimuuden suhteen kannattaa taktikoida. Itse en valehtele, mutta en myöskään kerro liikaa itsestäni. Mies on naiselle paljon haasteellisempi, mielenkiintoisempi ja jännittävämpi, kun ei heti kerro kaikkea.
"Tietenkin te sinkut voitte nähdä asian toisin. Voin hyvin kuvitella että henkilö joka on pitkäaikainen sinkku, on jo tottunut menoon eikä näe mitään hankaluuksia elämäntyylissään. Ehkä on mukavaki olla aina tiedoton asioista :)"
RE:
Tiedoton mistä? Varmaan sinkut ainakin tuntevat sinkkuuden paremmin kuin sinä. Useimmilla on pitkiä suhteita takanaan, joten sekin on tuttua.
"Näin parisuhteessa näkee kuintenkin ympärillään uskomatonta energian ja elämän tuhlausta. Tavoitellaa illuusiota jota ei ole. Tutustutaan naiseen viikko, ollaan rakastuneita, kunnes tulee kauniimpi vastaan ja vaihdetaan koska ajatellaan hänen olevan parempi. Viikossa ei valitettavasti opi tuntemaan ketään."
RE:
Olen samaa mieltä.
"Itse suosisin Amerikkalaista treffikulttuuria. Treffailu on vain treffailua eikä lupaus sitoutumisesta. Sitä saisi treffailla montaa tyyppiä yhtäaikaa ihan rauhassa ja miettiä sitä itselleen parhaimpaa kokonaisuutta. Harmi vain että täällä se on vähän niin että vain yksi kerralla ja jotta aikaa säästyisi, pitää sekin tehdä mahdollisimman nopeasti."
RE:
Olen samaa mieltä myös tästä. Itse teenkin näin. Olen myös rehellinen asian suhteen. Sitäpaitsi naisilla herää helposti kilpailuvietti... Se on hyvä juttu.
"Olen hyvin tyytyväinen siihen että olen löytänyt jo pariskoni. Kohta 9 vuotta yhdessä, ei ongelmitta, mutta aina se yhteinen rakastava sävel on löytynyt. Pointti onkin siinä, että toisella on samat arvot ja hän on samanhenkinen. Identtinen ei tarvitse olla, eikä se ole suotavaakaan, mutta perusarvojen tulisi matsasta. Uskollinen kotiäiti ei yksinkertaisesti sovi / tule onnelliseksi sliipatun, menevän bisnesmiehen kanssa jolla on vieläpä ongelmia torjua houkutuksia. Voihan sitä olla hampaat irvessä huonossa suhteessa, mutta minusta siinä ei ole mitään tarkoituksenmukaisuutta. Kuitenkaan ei saisi luovuttaa niin helposti kuin nykyihminen tekee jos tulee jäävuoren kokoisia ongelmia eteen. Nykyihminen on laiska kaivamaan hakkua ja turvaköyttä esiin jotta kiipeisi vuorensa huipulle. Hän mielummin ostaa ykkös luokan junalipun ja kiertää vuoren. Niitä saakin sitten kierrellä joka suhteessa..."
RE:
Samaa mieltä.
Tämähän kuulostaa kuin herrat olisivat vetäneet palkokasvin kärsäänsä :)
Minä olen juuri siksi rehellisesti sanonut etten tiedä nykyisestä deittikulttuurista juuri mitään muuta kuin mitä ystäväni ovat kertoneet / puuhastelleet ja mitä täältä olen lukenut. En kuitenkaan ole ihan pihalla sillä seurusteluaikani puolisoni kanssa ennen yhteen muuttoa oli 7 vuotta ja asuimme kaikki ne vuodet eri paikkakunilla. Minä opiskellen, hän töissään. Minä olen siis kulkenut kiivasta tahtia ulkona sinkkuystävieni kanssa, nähnyt aika paljon hommia vaikka en olekaan kokenut uskollisena naisena ihan läheltä asioita.
Tässä pätee yhtöä hyvin sanonta joka liittyy kirjallisuuteen; kirjoittaaksesi murhadekkarin, sinun ei tarvitse tappaa ketään. Minä kyllä uskon, että ihmisten empatia ja ymmärrys yltää tahdottaessa yli kokemusten. Katson, että ihminen on hyvin ylimielinen jos kuvittelee ettei ihmisellä joka ei ole itse kokenut, ole mitään annettavaa.
En kuitenkaan loukkaannu epäilyksistänne. Teillä on oikeus niihin.
Pari korjausta, minun tekstini tarkoitusperät eivät mene ristiin. Olen kirjoittanut ne huolimattomasti ja epäselvästi jos sellaista saitte mieleenne. Joskus ajatus harhailee ja pitäisi tuottaa tekstiä kuin pikakirjoittaja saadakseen kaiken ylös.
Jos minä haluaisin amerikan tyylisen treffikulttuurin tänne (ellei se tosiaan sitten jo ole) se ei sodi rehellisyyden ja avoimuuden kanssa ensimmäistä kirjoitustani vastaan. On vain oikeasti eri asia treffailla montaa ihmistä "toiselta salaa" eli toiselta pelisääntöjä pimittäen. Jos kaikki tehdään aikuismaisen rehellisesti niin hyvä niin. Muu sumuttaminen on ihan tarkoituksellista "reservin" pitoa.
Ja pieni loppukaneetti: minä en vaivautuisi kilpailemaan miehestä. Minulta puuttuu totaalinen kilpailuvietti ja niin puuttuu monelta muultakin. Jos jätkä kaipaa oman egonsa londukkeeksi sotivia naisia ympärilleen niin voisin sanoa ettei se persoona ole vielä ehkä ihan valmis oikeaan suhteeseen.
Otan tässä taas lainauksia viestistäsi...
"Tämähän kuulostaa kuin herrat olisivat vetäneet palkokasvin kärsäänsä :)"
RE:
Itse en ainakaan ole vetänyt hernettä nenääni. Mielestäni tässä ei ole käynnissä mitään kiivasta väittelyä.
"Minä olen juuri siksi rehellisesti sanonut etten tiedä nykyisestä deittikulttuurista juuri mitään muuta kuin mitä ystäväni ovat kertoneet / puuhastelleet ja mitä täältä olen lukenut. En kuitenkaan ole ihan pihalla sillä seurusteluaikani puolisoni kanssa ennen yhteen muuttoa oli 7 vuotta ja asuimme kaikki ne vuodet eri paikkakunilla. Minä opiskellen, hän töissään. Minä olen siis kulkenut kiivasta tahtia ulkona sinkkuystävieni kanssa, nähnyt aika paljon hommia vaikka en olekaan kokenut uskollisena naisena ihan läheltä asioita."
RE:
Yleensä eniten asiantuntemusta löytyy ihmisiltä, jotka ovat asioita henkilökohtaisesti kokeneet. Eli jos et ole käynyt treffeillä kahdeksaan vuoteen, et luultavasti ole paras mahdollinen asiantuntija neuvomaan ihmisiä treffikäyttäytymisen suhteen. On eri asia kuulla muilta ihmisiltä toisen käden subjektiivisesti värittynyttä tietoa, kuin itse kokea asioita.
"Tässä pätee yhtöä hyvin sanonta joka liittyy kirjallisuuteen; kirjoittaaksesi murhadekkarin, sinun ei tarvitse tappaa ketään. Minä kyllä uskon, että ihmisten empatia ja ymmärrys yltää tahdottaessa yli kokemusten."
RE:
Joskus riittää, joskus ei. Murhadekkareiden tekijät muuten tekevät yleensä kattavaa taustatutkimusta ennen kuin aloittavat kirjoittamisen. Jos kirjassa esim kuvaillaan poliisin toimintaa, joutuu tekemään valtavan määrän taustatyötä, että poliisin toiminta olisi uskottavaa.
Mutta ostaisinko opaskirjan deittikäyttäytymisestä kirjailijalta, joka ei itse ole harrastanut deittailua?
En missään nimessä. Ostaisin kirjan ihmiseltä, joka tietää omakohtaisen kokemuksen kautta, että mistä puhuu.
"Katson, että ihminen on hyvin ylimielinen jos kuvittelee ettei ihmisellä joka ei ole itse kokenut, ole mitään annettavaa."
RE:
Annettavaa voi olla, mutta minä sanoinkin että "Itse en ottaisi vastaan deittailuneuvoja ihmiseltä, jolla ei ole kunnon kokemusta asiasta.". Eli en missään vaiheessa sanonut, että sinulla ei "ole mitään annettavaa".
...Mistä päästäänkin aikaisempaan viestiisi:
"Tietenkin te sinkut voitte nähdä asian toisin. Voin hyvin kuvitella että henkilö joka on pitkäaikainen sinkku, on jo tottunut menoon eikä näe mitään hankaluuksia elämäntyylissään. Ehkä on mukavaki olla aina tiedoton asioista :)"
...Toisin sanoen näet pitkäaikaiset sinkut "aina tiedottomana asioista". Eikö tämä ole hieman ylimielinen asenne?
"En kuitenkaan loukkaannu epäilyksistänne. Teillä on oikeus niihin."
RE:
Hieno homma. En kyllä näe, että viesteissäni olisi ollut mitään loukkaavaa. Joten ei loukkaannuta jatkossakaan.
"Pari korjausta, minun tekstini tarkoitusperät eivät mene ristiin. Olen kirjoittanut ne huolimattomasti ja epäselvästi jos sellaista saitte mieleenne. Joskus ajatus harhailee ja pitäisi tuottaa tekstiä kuin pikakirjoittaja saadakseen kaiken ylös."
RE:
En tiedä mihin viittaat tällä. Kauniiseen ystävääsikö ja hänen taipumukseensa pelimiesten suhteen?
"Jos minä haluaisin amerikan tyylisen treffikulttuurin tänne (ellei se tosiaan sitten jo ole) se ei sodi rehellisyyden ja avoimuuden kanssa ensimmäistä kirjoitustani vastaan. On vain oikeasti eri asia treffailla montaa ihmistä "toiselta salaa" eli toiselta pelisääntöjä pimittäen. Jos kaikki tehdään aikuismaisen rehellisesti niin hyvä niin. Muu sumuttaminen on ihan tarkoituksellista "reservin" pitoa."
RE:
Samaa mieltä.
"Ja pieni loppukaneetti: minä en vaivautuisi kilpailemaan miehestä. Minulta puuttuu totaalinen kilpailuvietti ja niin puuttuu monelta muultakin."
RE:
Useimmilla naisilla on vahva kilpailuvietti. Etenkin kauniilla, älykkäillä naisilla, joilla on paljon vientiä. Heitä eivät tavalliset miehet kiinnosta, vaan he haluavat saada "parhaan" miehen, mitä kaupungista löytyy. Paras mies on tottakai se, jota kaikki muutkin haluavat. Jos haluaa vetää vertailun biologiaan, niin kaikki lauman naaraat haluavat aina pariutua johtajauroksen kanssa. Niin se menee myös ihmisten maailmassa. Geenit johdattavat meitä yllättävän paljon, puhummattakaan siitä, että yhteiskunta tukee tällaista ajattelua.
"Jos jätkä kaipaa oman egonsa londukkeeksi sotivia naisia ympärilleen niin voisin sanoa ettei se persoona ole vielä ehkä ihan valmis oikeaan suhteeseen."
RE:
Niitäkin miehiä löytyy.
Itse olen tyytyväinen kun saan naisen, josta olen kiinnostunut metsästämään minua, sen sijaan että metsästäisin häntä. Mutta tärkein pointti on, että naisille voi aivan hyvin sanoa, että tapailee myös muita.
...tuosta kilpailuvietistä. Minä olen nuorempana tehnyt valokuvamallintöitä ja älykkyyttäkin on aina tuntunut riittävän vaikka olenkin enempi hyödyntänyt taitojani taiteen saralla, enkä missään vaiheessa ole kokenut tarvetta kilpailla kenestäkään. Monesti löytyy kyllä naisia (mutta ei ole ulkonäöstä kiinni, enemmänkin ne ovat olleet niitä vaatimattomamman näköisiä) jotka käyvät "kilpasille" kanssani yrittämällä pokata puolisoni. Taitaisihan se olla melkoinen saalis saada sievän naisen uskollinen puoliso. Puhutaan vaikka päänahkoista tässä yhteydessä. Ikinä en ole kilpasille lähtenyt heidän kanssaan tai saati sitten osoittanut olevani mitään mieltä heidän yrityksistään. Ainahan sitä saa yrittää.
En myöskään ymmärrä tuota sinun "naisen täytyy metsästää minua" ajattelutyyliä. Kuulostaa hyvin typerälle ja nöyryyttävälle, kuin et antaisi ihmisarvoa neideille ollenkaan.
Kyllähän se niin on että kaikki lähtee itsestään. Minusta on täysin turhaa kilpailuttaa itseään tai edes metsästyttää. Minä en odota että miehen täytyy metsästää minut henkihieveriin, enkä myöskään tekisi sitä miehelle. Kyllä se niin on, että jos ei klikkaa niin siinä ei mitkään metsästykset auta ja jos klikkaa, niin miksi sitä turhaan temppuilemaan.
Väität olevasi kovinkin selvillä naisten aivoituksista, mutta et voi olla koska kukaan ei voi tietää mitä toinen -oikeasti- ajattelee. Se valitettavasti haiskahtaa hiukan itserakkaudelle. Jokainen nainen on yksilö, kauneudesta riippumatta, ja jokaisella on omat aivoitukset eikä niitä voi yhteen muottiin puristaa. Jos sitä yrität niin sitten sinulla on yksi ainoa mahdollinen tyyppi jota metsästää. Onnea vaan tylsille naismarkkinoille :)
Eli lainaan taas kirjoitustasi:
"...tuosta kilpailuvietistä. Minä olen nuorempana tehnyt valokuvamallintöitä ja älykkyyttäkin on aina tuntunut riittävän vaikka olenkin enempi hyödyntänyt taitojani taiteen saralla, enkä missään vaiheessa ole kokenut tarvetta kilpailla kenestäkään."
RE:
Hienoa. Puhuinkin "useimmista" naisista. Aina sääntöön löytyy poikkeuksia.
"Monesti löytyy kyllä naisia (mutta ei ole ulkonäöstä kiinni, enemmänkin ne ovat olleet niitä vaatimattomamman näköisiä) jotka käyvät "kilpasille" kanssani yrittämällä pokata puolisoni. Taitaisihan se olla melkoinen saalis saada sievän naisen uskollinen puoliso. Puhutaan vaikka päänahkoista tässä yhteydessä. Ikinä en ole kilpasille lähtenyt heidän kanssaan tai saati sitten osoittanut olevani mitään mieltä heidän yrityksistään. Ainahan sitä saa yrittää."
RE:
Ja tässä puhutaan täysin eri asiasta. Ei kauniit, älykkäät ja mukavat naiset lähde saalistamaan toisen miestä. Puhuin jenkki-tyylisestä deittailusta, jossa kukaan ei ole vielä sitoutunut kehenkään.
"En myöskään ymmärrä tuota sinun "naisen täytyy metsästää minua" ajattelutyyliä. Kuulostaa hyvin typerälle ja nöyryyttävälle, kuin et antaisi ihmisarvoa neideille ollenkaan."
RE:
En nöytyytä naisia. Päinvastoin kunnioitan heitä olemalla rehellinen ja aito. On fiksua minun kannaltani saada oma ihastukseni kohde ihastumaan minuun niin, että hän aktiivisesti hakeutuu seuraani, haluaa seksiä ja romantiikkaa.
"Kyllähän se niin on että kaikki lähtee itsestään. Minusta on täysin turhaa kilpailuttaa itseään tai edes metsästyttää."
RE:
On fiksua tapailla useampia ihmisiä elämänsä aikana ja valita itselleen se, joka sopii parhaiten. Eli se "paras". Voidaan puhua "kilpailuttamisesta" tai vain siitä, että itsellä on sen verran korkeat kriteerit, ettei mene suhteeseen ensimmäisen vastaantulevan naisen kanssa.
"Minä en odota että miehen täytyy metsästää minut henkihieveriin, enkä myöskään tekisi sitä miehelle."
RE:
Kuka on puhunut "henkihieveriin" metsästämisestä?
"Kyllä se niin on, että jos ei klikkaa niin siinä ei mitkään metsästykset auta ja jos klikkaa, niin miksi sitä turhaan temppuilemaan."
RE:
Samaa mieltä. Tosin "klikkaamisen" voi saada aikaan paremmin miettimällä, mitä tekee. Olet varmaan kuullut, että monet ihmiset rakastuvat toiseen, mutta eivät saa vastarakkautta. On hyvä tietää kuinka saa molemminpuolisen klikkaamisen aikaan, ettei se jää vain toispuoleiseksi.
Tämä on ongelma, jonka kanssa monet sinkut painivat. Seurustelevana ihimisenä se ei välttämättä ole sinulle kovin tuttua.
"Väität olevasi kovinkin selvillä naisten aivoituksista, mutta et voi olla koska kukaan ei voi tietää mitä toinen -oikeasti- ajattelee."
RE:
Naiset ovat oikeassa elämässä antaneet paljon myönteistä kommenttia persoonastani. Moni on sanonut, että ymmärrän harvinaisen hyvin, kuinka he ajattelevat. Samaa viestä olen muuten saanut monilta naisilta tässäkin foorumissa.
"Se valitettavasti haiskahtaa hiukan itserakkaudelle."
RE:
Tai itsetuntemukselle. Sitäpaitsi itseään saa rakastaa, kunhan se ei ole muilta pois. Sama homma ylpeyden kanssa.
"Jokainen nainen on yksilö, kauneudesta riippumatta, ja jokaisella on omat aivoitukset eikä niitä voi yhteen muottiin puristaa."
RE:
Aivan... Ja yleistyskiähän ei voi tehdä, vai mitä? Jos esimerkiksi *yleistämällä* väitän, että naiset eivät pidä selkärangattomista nyhveröistä jotka pätevät hakkaamalla naistaan, niin olenko väärässä? Koska ainahan löytyy poikkeuksia...
"Jos sitä yrität niin sitten sinulla on yksi ainoa mahdollinen tyyppi jota metsästää. Onnea vaan tylsille naismarkkinoille :)"
RE:
Pidän kauniista, älykkäistä, hyväsydämisistä, intellektuelleista ja taiteellisisita naisista. Niillä "tylsillä" markkinoilla menestys on ollut hyvä. Muut markkinat eivät minua kiinnosta.
NO se on hyvä, jos edes osittain ymmärrät meidän naisten luonteenlaatua :)
En tiedä, mutta tässä kirjoitellessa tulee sellainen fiilis että ehkä me puhumme samasta asiasta, mutta eri kannoilta ja eri sanoin. Näinkin voi käydä.
En muuten ymmärtänyt tuota kilpailuttamisesi pointtia kuin vasta nyt kommentisi "On fiksua minun kannaltani saada oma ihastukseni kohde ihastumaan minuun niin, että hän aktiivisesti hakeutuu seuraani, haluaa seksiä ja romantiikkaa" jälkeen. Kai tajuat että nainen kaipaa myös tuota samaa sinulta? Ollaan aika pelottavilla vesillä jos sinä haet avointa tunteiden näyttämistä, mutta itse pidät itsesi etäisenä etsien vain tarpeeksi hyvää osoitusta siitä että nainen on tosissaan. Se on kahden kauppa se :)
Ja näin naisena, kun miehien odotuksiin kuuluu aina kauneus, olisi mukava sitten kuulla sitä kauneuden määritelmää. Eikö ihana, mukava mutta vaatimattomamman näköinen käy?
"Pidän kauniista, älykkäistä, hyväsydämisistä, intellektuelleista ja taiteellisisita naisista. Niillä "tylsillä" markkinoilla menestys on ollut hyvä. Muut markkinat eivät minua kiinnosta."
Edellä mainittu on muuten surku juttu sillä minulla on sievä muttei yltiökaunis naisystävä joka suorastaan kaipaa miestä rinnalleen ja suurperhettä. Silti hän ei iskettele miehiä tai takerru, vain minulle huokailee sitä miten mukava olisi saada mies.Ja sitten täällä jotkut ruikuttavat kun pitäisi saada sympaattinen, mukava, huumorintajuinen, urheilullinen ja älykäs nainen, mutta esim siitä yhdestä asiasta ei suostuta tinkimään (tämä ei ole viittaus sinuun). Ja kaverillani kun on vielä oikein häikäisevä hymy kunhan hänet saa rakastumaan ja hymyilemään *huoh
"En tiedä, mutta tässä kirjoitellessa tulee sellainen fiilis että ehkä me puhumme samasta asiasta, mutta eri kannoilta ja eri sanoin. Näinkin voi käydä."
RE:
Niin käy helposti. Ihmissuhdeasiat ovat sen verran mutkikkaita, että monesti on vaikea selittää asiaa muutamalla lauseella. Sen takia olen aina valmis tarkentamaan mielipiteitäni, ja joudunkin tekemään sitä aika usein...
"En muuten ymmärtänyt tuota kilpailuttamisesi pointtia kuin vasta nyt kommentisi "On fiksua minun kannaltani saada oma ihastukseni kohde ihastumaan minuun niin, että hän aktiivisesti hakeutuu seuraani, haluaa seksiä ja romantiikkaa" jälkeen. Kai tajuat että nainen kaipaa myös tuota samaa sinulta? Ollaan aika pelottavilla vesillä jos sinä haet avointa tunteiden näyttämistä, mutta itse pidät itsesi etäisenä etsien vain tarpeeksi hyvää osoitusta siitä että nainen on tosissaan. Se on kahden kauppa se :)"
RE:
Pointtina on pitää tiettyä etäisyyttä ekoilla tapaamisilla. Mutta kun toiseen tutustuu paremmin ja tunteet tulevat mukaan, niin sitten on aika alkaa avaamaan myös omaa sydäntä. Ei muuten voi ikinä luoda toimivaa seurustelusuhdetta.
"Ja näin naisena, kun miehien odotuksiin kuuluu aina kauneus, olisi mukava sitten kuulla sitä kauneuden määritelmää. Eikö ihana, mukava mutta vaatimattomamman näköinen käy?"
RE:
Tiettyyn rajaan asti. Myönnän kyllä, että olen kranttu ulkonäön suhteen. Yleensä ottaen ihastun vain kaunottariin. Pinnallistako? Kyllä. Mutta omaa turhamaisuuttaan on turha yrittää kieltää. Sen kanssa pitää vain elää. Olen itse edustavan näköinen, monien mielestä poikkeuksellisen komea. En uppoa sporttimimmeihin, koska olen hoikka, mutta melko epäurheilullinen. Onneksi pidänkin taiteellisista ja intellektuelleista naisista, jotka eivät tiukkoja, isoja lihaksia kaipaa.
Miehilläkin on erilaisia makuja. Itse pidän enemmän malli- kuin missityyppisistä naisista. Ulkonäössä on hyvä olla omaperäistä särmää. Bimbolookki on itselleni automaattinen turn-off, olipa nainen kuinka kaunis hyvänsä niin kasvoiltaan kuin vartaloltaankin. Joidenkin miesten mielestä taas Pamela Anderson on maailman kaunein nainen.
"Edellä mainittu on muuten surku juttu sillä minulla on sievä muttei yltiökaunis naisystävä joka suorastaan kaipaa miestä rinnalleen ja suurperhettä. Silti hän ei iskettele miehiä tai takerru, vain minulle huokailee sitä miten mukava olisi saada mies.Ja sitten täällä jotkut ruikuttavat kun pitäisi saada sympaattinen, mukava, huumorintajuinen, urheilullinen ja älykäs nainen, mutta esim siitä yhdestä asiasta ei suostuta tinkimään (tämä ei ole viittaus sinuun). Ja kaverillani kun on vielä oikein häikäisevä hymy kunhan hänet saa rakastumaan ja hymyilemään *huoh"
RE:
Ikävä kylla naisilla ulkonäkö on tärkein menestyksen salaisuus. Miehillä se tulee vasta kolmantena itsevarmuuden ja supliikin jälkeen. Tosin jos ystäväsi on nätti ja liikkuu ihmisten parissa, luulisi miesten ottavan kontaktia. Kyllähän tavallisen näköisillekin naisille tullaan juttelemaan raflassa. Ystäväsi ei vain kannata olla liian kranttu ulkonäön suhteen.
Niin kuin itse sanoit, pinnallista, kyllä. Tärkein pointti kai kuitenkin on elää niinkuin itse tykkää ja oman itsensä virheet hyväksyen.
Minulla on ollut sama ongelma. Tai se on minulle ongelma ja olen yrittänyt karistaa pinnallisuuden ja ulkonäkökeskeisyyden persoonastani sillä minusta se ei ole mitenkään kaunistava vaan enemmänkin rumentava seikka ihmisessä.
Ihan vaan tällaisena pienimuotoisena visualisointina. Jos olisin sinkku ja tavannut sinut ja kuullut / haistanut moisen ajatusmaailman metrien päähän, en edes välittäisi tutustua, sen verran tyhjäpäitä yleensä tuon ajatustavan omaavat miehet ovat. Tokihan tiedän, että toisenlaisiakin on, mutta kun olen nyt ollut 9 vuotta pinnallisen ja ulkonäkökeskeisen ihmisen kanssa yhdessä, en jaksa enää yhtään arvostelevaa sanaa. Rupeaa ihan harmittamaan toisten puolesta kun joutuu kuuntelemaan salassa toisten rumista kiloista ja törkeästä meikistä. Koska itse en jaksa huomioida toisten puutteita, en todellakaan jaksa että minulle niistä erikseen mainitaan. Kenelläkään ei ole todellista oikeutta tehdä arviota toisesta ihmisestä vain ulkonäön perusteella. Sitä paitsi kun seurustelee ko. ihmisen kanssa, joutuu aina välillä itsekin tulilinjalle kun mies haluaa "autaa!" Hei, sinulle on tullut finni suupieleen. -Daa, tiedän, yritin juuri peittää sitä!!!
Kerropas onko helppo löytää mukavia ja älykkäitä kaunottaria? Oma huomioni asian suhteen on, että suurinosa kaunottarista kyllä on peitellyssä narttuilussaan ykkösiä. Siinä vaiheessa kun ihminen pitää itsestäänselvyytenä sitä että "ansaitsee" kaiken huomion koska on kaunis (siis itserakkaus)on lopputulos kamalaa katsottavaa. Parhaiten tämän näkee naistenvessassa ;) paikassa josta mies ei tiedä mitään. Eli se hyvinkin sydämellinen olento saattaa naisten keskuudessa olla jotakin vallan muuta. Hyvä itsetunto ja oman arvonsa tunteminen ei anna lupaa kanssasisariensa arvosteluun, haukkumiseen tai aliarvosteluun. Eikä älykäs sellaiseen sorrukaan.
"kun olen nyt ollut 9 vuotta pinnallisen ja ulkonäkökeskeisen ihmisen kanssa yhdessä, en jaksa enää yhtään arvostelevaa sanaa. Rupeaa ihan harmittamaan toisten puolesta kun joutuu kuuntelemaan salassa toisten rumista kiloista ja törkeästä meikistä. Koska itse en jaksa huomioida toisten puutteita, en todellakaan jaksa että minulle niistä erikseen mainitaan. Kenelläkään ei ole todellista oikeutta tehdä arviota toisesta ihmisestä vain ulkonäön perusteella. Sitä paitsi kun seurustelee ko. ihmisen kanssa, joutuu aina välillä itsekin tulilinjalle kun mies haluaa "autaa!" Hei, sinulle on tullut finni suupieleen. -Daa, tiedän, yritin juuri peittää sitä!!!"
RE:
Itse en kritisoi ihmisten ulkonäköä. En edes miesporukassa. Mielestäni se osoittaa huonoa makua. Itse pidän aina pitämään yllä herrasmies asenteen. En oikeasti pysty edes muistamaan, milloin olisin arvostellut jonkun ihmisen ulkonäköä, niin kauan aikaa siitä on.
"Kerropas onko helppo löytää mukavia ja älykkäitä kaunottaria?"
RE:
On.
"Oma huomioni asian suhteen on, että suurinosa kaunottarista kyllä on peitellyssä narttuilussaan ykkösiä. Siinä vaiheessa kun ihminen pitää itsestäänselvyytenä sitä että "ansaitsee" kaiken huomion koska on kaunis (siis itserakkaus)on lopputulos kamalaa katsottavaa. Parhaiten tämän näkee naistenvessassa ;) paikassa josta mies ei tiedä mitään. Eli se hyvinkin sydämellinen olento saattaa naisten keskuudessa olla jotakin vallan muuta. Hyvä itsetunto ja oman arvonsa tunteminen ei anna lupaa kanssasisariensa arvosteluun, haukkumiseen tai aliarvosteluun. Eikä älykäs sellaiseen sorrukaan."
RE:
Naisten keskinäinen narttuilu on tavallista. Tiedän kyllä, minkälaista se on. Mutta ei se minua liikuta, kun en sitä itse joudu kokemaan.
Mutta se, että kauniit naiset narttuilevat miehiä kohtaan on myös tavallista.
Kyse on osittain siitä, että kauniit naisevat ovat tottuneet saamaan sen mitä haluavat. He liitelevät omissa sfääreissään. Miesten kannalta hyvä juttu on se, että kyseiset naiset eivät halua perseennuolentaa. He saavat sitä miehiltä koko ajan, ja sen takia se on tylsää. Kyseisillä naisilla on tapana rakastua miehiin, jotka pakottavat naisen lasketumaan sfääreistään.
Upeat naisen lankeavat aina siihen yhteen ainoaan mieheen, jota he EIVÄT voi saada. Sen takia kaunista naista ei saa koskaan nostaa jalustalle.
Toinen pointti on se, että naiset testaavat miehiä. Mitä kauniimpi nainen, sitä enemmän hänellä on vientiä. Sitä korkeammat kriteerit hänellä on miehille. Mitä korkeammat kriteerit, sitä enemmän rankkoja testausmenetelmiä. Yleensä narttumaisuudessa on kyse juuri tästä. Sen avulla nainen testaa onko miehellä munaa ja itsevarmuutta, vai onko tämä samanlainen luuseri kuin melkein kaikki muutkin miehet.
Ikävä kyllä useimmat miehet joko luovuttavat tai lähtevät testeihin mukaan ja pyrkivät suoriutumaan parhaansa mukaan. Tämä on väärä tekniikka, vaikka voikin joskus johtaa onnistumiseen.
Oikea taktiikka on sanoa naiselle heti alkuun että hänen pikku pelinsä eivät kiinnosta. Ei ole kiinnostunut lähtemään mihinkään testeihin mukaan. Itsellään on niin korkeat kriteerit, että jos nainen alkaa pelaamaan lapsellisia pelejä, niin ei ole hänestä kiinnostunut.
Kun tämän tekee, niin useimmat narttumaiset naiset muuttuvat yllättäen hyvin sydämellisiksi. He tajuavat kohdanneensa vertaisensa ja muuttuvat paljon miellyttävemmiksi, koska tietenkään he eivät halua menettää spesiaalia miestä.
lässy lässy lässy
Minä en mene oikein allekirjoittamaan väitteitäsi, mutta totean vain, että onhan se mukavaa kun on mielipiteitä :) Ja ihan hyvässä hengessä sanon. Mielipiteistä kun on turha kiistellä. Sinä tuskin muutat hyväksi katsomaasi ajatustapaa niinkuin en minäkään.
Minun oma mies makuni on niin hurmaavan suupaltti ja huumorintajuinen väläyttelijä etten oikein lähde edes katekorioimaan ihmisiä valioyksilöihin niinkuin täällä joku teki. Jokaisella on omat antinsa ja ehkei sellainen rennonmeiningin mies sovi yleisiin tärkeily muotteihin. Kuulostat vakavalta, hillityltä ns. business-tyylin ihmiseltä joka olisi esim. liian viileä minun makuuni. Todella tempperamenttisenä ihmisenä tarvitsen miehen joka on itsekin tulta ja tappuraa. Kai puheissasi jokunen perä on, sillä olen jaksanut omaa puolisoani niinkin monta vuotta koska hän ei TAIVU mielijohteisiini. Tällä en tietenkään tarkoita kaiken jyräämistä, vaan sitä että jos esitän asian asiallisesti ja se on hyvin tärkeätä minulle, hän mielellään yllättää. Ja yllättäen hän on ainoita ihmisiä jotka saavat minut hiljenemään vain ääntään korottamalla tai tietyntyyppisen mulkaisun saattelemana. Meissä kuitenkin on tietty ero. Kun minä lepyn ensimmäiseen perskele sanaani, hän saattaa hyvinkin luimistella minulle päiväkausia. Tuo pitää tietyllä tavalla varpaillaan kun ei jaksa hermostuttaa toista pikkuasioista kun tietää että joutuu sitten katselemaan niitä mulkauksia pitempään. Tempperamentisuudestani huolimatta olen hyvin rauhaarakastava ihminen =)
"Kuulostat vakavalta, hillityltä ns. business-tyylin ihmiseltä joka olisi esim. liian viileä minun makuuni."
RE:
Vaihda tuo vitsailevaan, aavistuksen verran renttuun taiteilijamieheen, niin olet enemmän oikeilla jäljillä.
Se Bazooka, joka täällä kirjoittelee on eri Bazooka kuin se, joka taivaltaa oikeassa elämässä. Samat mielipiteet on, tottakai, mutta tämä on vain pieni siivu mun persoonaani. Se vakavampi, analyyttisempi ja pohtivampi siivu.
Ai, yleensä mielipiteistä voi lukea kuin markkeerauskynällä allekirjoitettuna henkilön persoonallisuudesta.
Onko eroavuus suunnitelmallista? Näin nopeasti ajateltuna ulosannin johdattavuus täytyisi olla hyvin suunnitelmallista, jotta sillä peitettäisiin tietyntyyppisiä piirteitä. Melko hyvin olet "vahingossa" tai puolihuolimattomasti pystynyt karsimaan liian paljastavat piirteet pois.
Ja törkeän aasin silta toiseen asiaan. Minkä sortin taiteilija olet? :)
Loogiikassasi kauniiden naisten suhteen ei ole mitään reaaliperää. Suhtautumistapaasi en viitsi edes kommentoida, koska sen pystyy arvioimaan vähemmänkin aivojaan rasittava. Ei ne kauniit naiset välttämättä niin kranttuja ole tmv. ehkä vain hyvin kovasti varuillaan tietyntyyppisiä asenneihmisiä kohtaan, joita löytyy sukupuoleen katsomatta. Jos herkkyyttään ottaa itseensä moisista "jalustalta pudotteluista" (lue: kateellisten sortoyritykistä), kuvitellen niiden olevan vieläpä aiheellisia, niin ihmekkös jos "ylpistyy" tai vähintäänkin kylmistyy!
Tosiasiassa länsimaisen nykymiehen hutera itsetunto ei ole enää edes mikään salaisuus. Sille voisi tehdä paljonkin katsomalla ihan perinteisesti itseään peilistä muiden syyttelemisen sijasta... En yleistä tätä koskemaan koko populaatiota, mutta jos asialle ei pian tehdä mitään niin sukupuolet tappavat toisensa, tai ainakin heikot tappavat toisensa.
Pari lainausta:
"Loogiikassasi kauniiden naisten suhteen ei ole mitään reaaliperää. Suhtautumistapaasi en viitsi edes kommentoida, koska sen pystyy arvioimaan vähemmänkin aivojaan rasittava."
RE:
Eli olet oikeassa, koska et vaivaudu perustelemaan mielipidettäsi? Hieno argumentti.
"Ei ne kauniit naiset välttämättä niin kranttuja ole tmv. ehkä vain hyvin kovasti varuillaan tietyntyyppisiä asenneihmisiä kohtaan, joita löytyy sukupuoleen katsomatta."
RE:
Yleisenä nyrkkisääntönä voi sanoa, että ihmiset joilla on varaa olla kranttuja, myös ovat kranttuja. Olen itsekin kranttu. Olet varmaan huomannut, että kauniit naiset eivät seurustele rumien nyhveröiden kanssa? He ovat kranttuja seuransa suhteen.
"Jos herkkyyttään ottaa itseensä moisista "jalustalta pudotteluista" (lue: kateellisten sortoyritykistä)"
RE:
Kuka ihme on puhunut mitään "jalustalta pudottelusta"? Tai "Sortoyrityksistä"? Voi hyvä luoja.
Minä sanoin, ettei kannata nostaa toista jalustalle. Sillon sieltä ei voi pudotakaan. Sen sijaan puhuin "Sfääreistä pudottamisesta". "Sfäärit" tarkoittaa pilvilinnoja. Eli sellaista paikkaa, millä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Siellä ei kenenkään kannata liidellä, oli kaunis tai ruma.
"kuvitellen niiden olevan vieläpä aiheellisia, niin ihmekkös jos "ylpistyy" tai vähintäänkin kylmistyy!"
RE:
Eli jos ihminen joutuu suhtautumaan sekä itseensä, että muihin realistisesti ja kunnioittavasti, niin se johtaa ylpistymiseen ja kylmistymiseen? Enpä ole huomannut.
"Tosiasiassa länsimaisen nykymiehen hutera itsetunto ei ole enää edes mikään salaisuus."
RE:
Kappas vain. Eli siis minullakin on huono itsetunto, koska olen länsimainen nykymies? Tämä ilmeisesti pätee myöskin kaikkiin ystäviini? Työkavereihini? Voitko antaa jotain tarkkoja tilastotutkimuksia, jotka tukevat väitettäsi? Vai onko väitteesi vain tuulesta temmattu?
"Sille voisi tehdä paljonkin katsomalla ihan perinteisesti itseään peilistä muiden syyttelemisen sijasta..."
RE:
En ole missään vaiheessa syytellyt naisia. Korkeintaan olen syytellyt miehiä siitä, etteivät he ymmärrä naisia.
"En yleistä tätä koskemaan koko populaatiota, mutta jos asialle ei pian tehdä mitään niin sukupuolet tappavat toisensa, tai ainakin heikot tappavat toisensa."
RE:
Eikä tällä ole yhtään mitään tekemistä kirjoituksieni kanssa.
Kannattaa oppia ymmärtämään ja kuuntelemaan, ennenkuin vastaa sokeilla syytöksillä.
Lainaus:
"Ai, yleensä mielipiteistä voi lukea kuin markkeerauskynällä allekirjoitettuna henkilön persoonallisuudesta."
RE:
Riippuu paljon. Tämä on kuitenkin niin rajallinen pala elämää, ettei sen perusteella *välttämättä* voi kovin paljon päätellä. Joskus voi, joskus ei. Ja väärinymmärryksiä netissä tulee helposti. Oikeassa elämssä kasvojen ilmeet ja äänen värit kertovat yhtä paljon kuin sanat. Niitä täällä ei näe, eikä kuule.
"Onko eroavuus suunnitelmallista? Näin nopeasti ajateltuna ulosannin johdattavuus täytyisi olla hyvin suunnitelmallista, jotta sillä peitettäisiin tietyntyyppisiä piirteitä. Melko hyvin olet "vahingossa" tai puolihuolimattomasti pystynyt karsimaan liian paljastavat piirteet pois."
RE:
Puhun täällä vain tietyistä asioista. En ole naisia iskemässä tai hauskaa small talkia jauhamassa. Olen kokenut netin käyttäjä, turhat maneerit on karsiutunut pois.
"Ja törkeän aasin silta toiseen asiaan. Minkä sortin taiteilija olet? :)"
RE:
Elämä pyörii liikkuvan kuvan ympärillä. Niin harrastuksien kuin duuninkin puolesta. Siinä mielessä on hyvä mäihä käynyt, että minulle maksetaan omien taiteellisten ambitioiden tyydyttämisestä. Tottakai joutuu välillä tekemään tylsää rutiiniakin, mutta enimmäkseen innostus ja kunnianhimo on vahvasti mukana.
Niinpä niin, kumpi tässä nyt sitten ei ymmärrä tai kuuntele ja mitä... Irrottamalla ajatuksia keskeltä konaisuutta voi napattujen osien perusteella tehdä "perusteltuja", mutta joskus hyvin mielivaltaisia johtopäätöksiä. Eli kannattaa pyrkiä pääsemään kokonaisuudesta jyvälle, jos haluaa ymmärtää toista. Kommunikointi on vaikeampaa, kuin mitä kuvittelisi sen olevan. Kuka muuta väittää, niin sitten väittää. Mutta jos taas "keskustelun" tarkoituksena on taistella sanallisesti, eli ei edes väitellä, vaan sotia, niin siinä tapauksessa sisällöllä sinänsä taitanee olla hyvin vähän merkitystä.
PS. Ehkä on henkilökohtainen kokemuksesi, että kauniit ovat kranttuja. Oma kokemukseni taas osoittaa, että kauniita tai menestyviä ihmisiä vieroksutaan, katsotaan pahasti arvioiden ja suorastaan halveksitaan. Ja puhun nyt ihmisistä, jotka ovat esimerkiksi kauniita, hyvätapaisia, sosiaalisia, miellyttäviä... mutta joita heitä tuntemattomat katsovat oikeudekseen kohdella, kuin rasisti etnisen vähemmistön edustajaa Suomalaisella kylänraitilla.
Henkilökohtainen mielipiteeni taas kauneuteen tai muuhun meriitiksi luettavaan ominaisuuteen taas on, että kaikki kunnioitus sille jolle se kuuluu. Ja tähän lisään vielä, että kauneus on suhteellinen käsite sen, että ihmisellä on tutkittu taipumus havaita _asenteidensa_ mukaista informaatiota ympäriltään ja täten vahvistaa vanhoja hyvinkin kevyin perustein johdettuja mielipiteitä tai visioita maailmasta, viattomat kanssaihmiset mukaanluettuna.
Lainaus:
"Niinpä niin, kumpi tässä nyt sitten ei ymmärrä tai kuuntele ja mitä... Irrottamalla ajatuksia keskeltä konaisuutta voi napattujen osien perusteella tehdä "perusteltuja", mutta joskus hyvin mielivaltaisia johtopäätöksiä."
RE:
Huonoilla keskustelijoilla ja väittelijöillä on sellainen piirre, että he lainaavat toisen tekstiä irroitettuna asiayhteydestä. Konteksti ei tule esille, ja tällöin alkuperäisen sanoman voi kääntää vaikka päälaelleen. Jos kuitenkin luet "Kokemusta"-nimimerkin alkuperäisen viestin sekä minun lainaukseni siitä, huomaat että näin ei kertaakaan tapahtunut.
Itseasiassa lainasin koko hänen viestiään, ja jokaisen lauseen konteksti kokonaisuudessa on selkeästi havaittavissa. Jaoin hänen viestinsä useampaan kappaleeseen, jotta voin vastata selkeästi eri pointteihin. Kaikkien pointtien konteksti on kuitenkin havaittavissa, enkä ole niitä vääristellyt.
"Eli kannattaa pyrkiä pääsemään kokonaisuudesta jyvälle, jos haluaa ymmärtää toista. Kommunikointi on vaikeampaa, kuin mitä kuvittelisi sen olevan. Kuka muuta väittää, niin sitten väittää. Mutta jos taas "keskustelun" tarkoituksena on taistella sanallisesti, eli ei edes väitellä, vaan sotia, niin siinä tapauksessa sisällöllä sinänsä taitanee olla hyvin vähän merkitystä."
RE:
Niin. Mutta jos väität minut syyllistyneen tähän, voitko osoittaa tarkasti, että missä syyllistyin siihen?
"Ehkä on henkilökohtainen kokemuksesi, että kauniit ovat kranttuja."
RE:
Kyllä. Mutta kranttu ei ole välttämättä negatiivinen adjektiivi. Itsekin myönnän ilomielin olevani kranttu. Ei se ole minulta pois. Kaikki ihmiset ovat kranttuja monien asioiden suhteen. Ei kukaan ota avosylin vastaan kaikkia asioita, joita vastaan tulee.
Eli jos sanon jotakuta krantuksi, se ei useinkaan ole moite.
"Oma kokemukseni taas osoittaa, että kauniita tai menestyviä ihmisiä vieroksutaan, katsotaan pahasti arvioiden ja suorastaan halveksitaan. Ja puhun nyt ihmisistä, jotka ovat esimerkiksi kauniita, hyvätapaisia, sosiaalisia, miellyttäviä... mutta joita heitä tuntemattomat katsovat oikeudekseen kohdella, kuin rasisti etnisen vähemmistön edustajaa Suomalaisella kylänraitilla."
RE:
Kateus aiheuttaa ilkeitä puheita. Ja yleinen ihmisten pahansuopuus. Kauniit ihmiset ovat erilaisia muihin verrattuna. Erilaisia on aina turvallista pilkata.
Tunnen itse paljon kauniita ihmisiä, ja enemmän heille on hyötyä kuin haittaa kauneudestaan.
Varmasti jollekin se voi olla taakka... Mutta toisaalta, kauneudesta voi hyvin helposti päästä eroon. Uudet vaatteet ja hiukset tekevät jo ihmeitä. Kaljua, säkkiin pukeutunutta naista ei kovin moni mies katsele, olipa kuinka kaunis hyvänsä.
"Henkilökohtainen mielipiteeni taas kauneuteen tai muuhun meriitiksi luettavaan ominaisuuteen taas on, että kaikki kunnioitus sille jolle se kuuluu. Ja tähän lisään vielä, että kauneus on suhteellinen käsite sen, että ihmisellä on tutkittu taipumus havaita _asenteidensa_ mukaista informaatiota ympäriltään ja täten vahvistaa vanhoja hyvinkin kevyin perustein johdettuja mielipiteitä tai visioita maailmasta, viattomat kanssaihmiset mukaanluettuna."
RE:
Totta.
Ilmaisu voi joskus tulla ymmärretyksi toisin, kuin sanoja oli tarkoittanut. Vetämättä sanojani varsinaisesti takaisin, myönnän kuitenkin seuraavan kappaleen toisen lauseen (minkä tulkitsin lauseeksi/asiaksi, jota kommentoit perustelemattomaksi) turhaksi: se ei liittnyt kappaleen kokonaisideaan/keskustelun aiheeseen sinänsä, vaan oli mielipide mielipiteestä. Tämän tasoinen "keskustelu" on ala-arvoista, joten siksi myönnän lapsellisen sortumiseni pidätettyyn tai "piilotettuun" tunneilmaisuun. Kappaleen muu sisältö on tarkoitettu johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Toki voi olla, että vieläkin kokonaisuus jäi joiltain osin lukijalle epäselväksi. Tarpeen vaatiessa saa siis yhä pyytää täsmennystä. Perustelemattomuus ja epäselvyys täytyy osoittaa konkreettisesti, jotta niistä päästäisiin yli lopettamatta keskustelua tmv.
"Loogiikassasi kauniiden naisten suhteen ei ole mitään reaaliperää. [Suhtautumistapaasi en viitsi edes kommentoida, koska sen pystyy arvioimaan vähemmänkin aivojaan rasittava.] Ei ne kauniit naiset välttämättä niin kranttuja ole tmv. ehkä vain hyvin kovasti varuillaan tietyntyyppisiä asenneihmisiä kohtaan, joita löytyy sukupuoleen katsomatta. Jos herkkyyttään ottaa itseensä moisista "jalustalta pudotteluista" (lue: kateellisten sortoyritykistä), kuvitellen niiden olevan vieläpä aiheellisia, niin ihmekkös jos "ylpistyy" tai vähintäänkin kylmistyy!"
Mitä tulee ulkoisesti tai muuten erottuviin avuihin (kauneus, älykkyys tmv.), niin useimmin niistä on tietysti hyötyä, mutta yhtä usein se ne ovat rasite. Tämä on toisaalta kontekstistisidonnaista eli hyvien tyyppien tai tuttujen ihmisten seurassa saa olla paremmin oma itsensä. Ja vaikka avuista on hyötyä, ei se poissulje niiden ajoittaista rasittavuutta. Aika paljon se kuitenkin on itsestä kiinni mitä huomaa ja mitä haluaa huomata.
PS. Miten määrittelitkään itsellesi sanan kranttu niin, että näet sen positiivissävytteiseksi? Jos esittelet itsesi jollekkin, niin haluatko aloittaa ominaisuuksiesi luettelemisen po. sanalla?
Itselle sana kranttu on vahvasti negatiivissävytteinen sana. Näin vaikuttaisi myös olevan Suomen kielen perussanakirjan mukaan, joka määrittelee sanan: kansan keskuudessa (pikkumaisen) vaativa, valikoiva, nirso.
Sanat ovat kulttuuristen käytäntöjen kautta värittyneitä käsitteitä. Siksipä voi olettaa suurimman osan tietyn kulttuurin x ihmisistä tulkitsevan kulttuurissa käytetyn valtakielen sanan y sen yleisimmän merkityksen mukaan. Jos vaihtoehtoisia tulkintoja sanan merkityssisällölle ei ole, se tulkitaan helpoiten, jollei jopa väistämättä, totutun mukaisesti. Ykilötasolla maailmaa tulkitaan automaattivaihteella opituista merkityssisällöistä käsin, kunnes tarvitaan jarrua eli uudelleen tulkintaa. Jarrutusta harrastavat filosofit, tieteentekijät ja ajattelijat, harvemmin arkeensa sinällään tyytyväiset ihmiset.
Eli jos puolet suomenkansalaisista tai suomenkielisistä alkaa käyttää sanaa kranttu toisissa kuin totutuissa merkityksissä, niin silloin voi ajan saatossa sana kokea merkityssisällön monipuolistumisen tai jopa muutoksen.
Ymmärinkö oikein, että "Kokemus" ja "Nainen" ovat yksi ja sama persoona? Yllätys, sillä vaikuttivat niin erilaisilta persoonilta. :) Kai tämäkin sitten todistaa, että internetissä ei todellakaan voi nopeasti arvioida toisen luonnetta.
"Mitä tulee ulkoisesti tai muuten erottuviin avuihin (kauneus, älykkyys tmv.), niin useimmin niistä on tietysti hyötyä, mutta yhtä usein se ne ovat rasite. Tämä on toisaalta kontekstistisidonnaista eli hyvien tyyppien tai tuttujen ihmisten seurassa saa olla paremmin oma itsensä."
RE:
Sinänsä totta. Tässä voisin ehkä selventää omaa ympäristöäni. Asun Helsingin keskustassa ja käyn keskustan klubeilla ja baareissa. Kauniit ihmiset ovat siellä paljon yleisempiä kuin jollakin pienellä paikkakunnalla. Kauniiden ihmisten yleisyys vähentää pilkkapuheita heitä kohtaan.
Toisekseen työskentelen liikkuvan kuvan parissa, ja tunnetusti kyseinen ala vetää puoleensa kauniita ihmisiä kuin kärpäsiä. Eli työnikin puolella kauniit ihmiset ovat hyvin yleisiä. Sen takia ei ole sellaista työpaikkakyräilyä, mita jossakin muualla voisi olla. Ei ole vain yhtä kaunista naista yhdessä firmassa. Niitä on useita.
"Ja vaikka avuista on hyötyä, ei se poissulje niiden ajoittaista rasittavuutta. Aika paljon se kuitenkin on itsestä kiinni mitä huomaa ja mitä haluaa huomata."
RE:
Tyyli merkitsee paljon. Voisin verrata kahta tuntemaani naista keskenään. Molemmat ovat upeita kaunottaria.
Toinen kulkee mielellään ilman meikkejä (sopii hänelle) ja pukeutuu hieman boheemisti (mutta tyylikkäästi). Lisäksi näyttää hyvin suloiselta ja sympaattiselta. Hänelle ei käytännössä koskaan tule negatiivista palautetta kauniista ulkonäöstä.
Toinen taas meikkaa raskaasti, pukeutuu mustaan ja punaiseen, sekä pitää yllä seksikästä lolita-lookkia. Hän näyttää kopealta ja ylpeältä, vaikkei sellainen olekaan. Ja hän joutuu usein kohtaamaan piruilua, jopa suoraa aggressiota.
Eli kyse on mielestäni enemmänkin tyylistä, kuin kauneudesta. Molemmat naiset ovat yhtä paljon miesten mieleen, tosin se suloisempi on vähemmän pelottava ja helpommin lähestyttävä.
"Miten määrittelitkään itsellesi sanan kranttu niin, että näet sen positiivissävytteiseksi? Jos esittelet itsesi jollekkin, niin haluatko aloittaa ominaisuuksiesi luettelemisen po. sanalla? Itselle sana kranttu on vahvasti negatiivissävytteinen sana. Näin vaikuttaisi myös olevan Suomen kielen perussanakirjan mukaan, joka määrittelee sanan: kansan keskuudessa (pikkumaisen) vaativa, valikoiva, nirso. Sanat ovat kulttuuristen käytäntöjen kautta värittyneitä käsitteitä. Siksipä voi olettaa suurimman osan tietyn kulttuurin x ihmisistä tulkitsevan kulttuurissa käytetyn valtakielen sanan y sen yleisimmän merkityksen mukaan. Jos vaihtoehtoisia tulkintoja sanan merkityssisällölle ei ole, se tulkitaan helpoiten, jollei jopa väistämättä, totutun mukaisesti. Ykilötasolla maailmaa tulkitaan automaattivaihteella opituista merkityssisällöistä käsin, kunnes tarvitaan jarrua eli uudelleen tulkintaa. Jarrutusta harrastavat filosofit, tieteentekijät ja ajattelijat, harvemmin arkeensa sinällään tyytyväiset ihmiset. Eli jos puolet suomenkansalaisista tai suomenkielisistä alkaa käyttää sanaa kranttu toisissa kuin totutuissa merkityksissä, niin silloin voi ajan saatossa sana kokea merkityssisällön monipuolistumisen tai jopa muutoksen."
RE:
Niin, ongelmahan tässä on ainakin osittain se, mistä aikaisemmin kirjoitin. Eli netissä ei näe kasvojen ilmeitä tai kuule äänen värejä. Siksi voi saman sanan ymmärtää väärälläkin tavalla.
Eli minun olisi pitänyt alunperin selvittää tarkemmin, mitä tarkoitan "krantulla". Minun virheeni.
Sinänsähän negatiivisia sanoja käytetään usein positiivisessa merkityksessa. Mitä läheisemmät välit toisen ihmisen kanssa on, sitä helpommin käyttää haukkumasanoja hellittelysanoina. Mutta silloin molemmat ymmärtävät sanan tarkoitetun merkityksen.
Elämä pyörii liikkuvan kuvan ympärillä. Niin harrastuksien kuin duuninkin puolesta. Siinä mielessä on hyvä mäihä käynyt, että minulle maksetaan omien taiteellisten ambitioiden tyydyttämisestä. Tottakai joutuu välillä tekemään tylsää rutiiniakin, mutta enimmäkseen innostus ja kunnianhimo on vahvasti mukana.
RE
Kuin myös eräs hesalainen tuttuni. Hyvä että tajuat mäihäsi arvon sillä moni ei osaa arvostaa menestystään, varsinkin jos se on helpolla saatu. Itse jouduin toteamaan, että omalla alallani on käynyt opintojen aikana semmoinen supistuminen, että freelancerhommiksi menisi, ellei freelancereina olisi jo niin paljon kokeneita alan ammattilaisia, että he syövät auttamatta kaikki paikat. Eli jos lauseen luit oikein, tajusit ettei työtä ole tarjolla Ei auta edes hyvä portfolio eikä pienet meriitit. Ja vastoin kaikkia toiveitani, olen joutunut aloittelemaan omaa yritystäni mikä on riskaabeli homma kokemattomalta.
Lainaus:
"Kuin myös eräs hesalainen tuttuni. Hyvä että tajuat mäihäsi arvon sillä moni ei osaa arvostaa menestystään, varsinkin jos se on helpolla saatu."
RE:
Tuurikin merkkaa, mutta totuuden nimissä on kyse vain töiden tekemisestä ja tulevaisuuden suunnittelusta. Aloitin itse treenaamaan taitojani jo teini-iässä. Lukion jälkeen menin työharjoitteluun, harjoittelu muuttui palkalliseksi työksi, työ toi suhteita, suhteet toivat parempia töitä, jne.
Olen tehnyt näitä hommia jo 11 vuotta (Olen 27), ja olen ollut töissä viimeiset 7 vuotta. Vasta tämän vuoden puolella olen päässyt sinne, minne halusin. Kasvuvaraa on edelleen ja tavoitteet on vielä paljon korkeammalla, mutta pirun hienoa duunia teen jo nyt. Hauskaa on, ja hyvältä tuntuu.
"Itse jouduin toteamaan, että omalla alallani on käynyt opintojen aikana semmoinen supistuminen, että freelancerhommiksi menisi, ellei freelancereina olisi jo niin paljon kokeneita alan ammattilaisia, että he syövät auttamatta kaikki paikat. Eli jos lauseen luit oikein, tajusit ettei työtä ole tarjolla Ei auta edes hyvä portfolio eikä pienet meriitit. Ja vastoin kaikkia toiveitani, olen joutunut aloittelemaan omaa yritystäni mikä on riskaabeli homma kokemattomalta."
RE:
Olet ilmeisesti graafisella alalla? Kuvitusta, typografiaa, valokuvausta, tms?
Voin sanoa, että media-alalla suhteet ovat äärimmäisen tärkeitä. Niistä ei ole hyötyä, jos ei ole taitoa. Mutta taitokaan ei riitä, jos ei osaa hoitaa suhteita. Näiden kahden osa-alueen suhde on 50-50.
Olen itsekin freelanceri ja teen töitä muutamasta tunnista muutamaan kuukauteen, projektin mukaan. Minulla ei ole mitään intressejä mennä leipätyöhön mihinkään firmaan, freelancerit saavat napattua aina parhaat duunit. Voi kilpailuttaa itseään, ja valita vain sellaiset työt, jotka kiinnostavat eniten.
Koske olet ilmeisesti melko uusi alalla, sinun kannattaa tehdä suunnitelma, jolla hankit suhteita. On fiksua mennä alussa vaikka johonkin paikkaan harjoittelijaksi työpäivärahalla, jos paikka tarjoaa loistavat mahdollisuudet suhteiden luomiseen. Kunhan hoidat työsi hyvin ja kaveeraat muiden kanssa, niin pian saat palkkaa töistäsi.
Ikävä tosiasia on myös se, että baareissa huoraaminen on fiksua media-alalla. Itse en jaksa sitä tehdä, mutta sattumalta olen saanut loistavia keikkoja tutustumalla johonkin ihmiseen raflassa.
Media-alalla ihmiset haluavat tehdä töitä tuttujen kanssa. Tässä on myöskin käytännön logiikka takana. On tärkeää, että tulee henkilökohtaisella tasolla toimeen, ja sen voi tietää vain jos tuntee ihmisen.
En missään nimessä kannata oman yrityksen perustamista. Se on kallista puuhaa, ja media-alalla noita pikkufirmoja menee konkkaan koko ajan. Jos sinulla ei ole riittävästi suhteita freelancerin hommiin, niin sinulla ei missään nimessä ole riittävästi suhteita yrityksen perustamiseen.
Fiksumpi vaihtoehto olisi perustaa kimppafirma muutaman (kokeneemman?) kaverin kanssa. Tällöin riskit saadaan jaettua, ja jokainen voi omalla tahollaan tuoda töitä sisään. On myös sitä parempi, mitä laajempi osaaminen teillä on. Monta päätä on parempi kuin yksi.
Toivottavasti nyt ymmärsin oikein, millä alalla olet. Muuten tämä vuodatus oli täysin turha. ;)
Lueskelin noita juttuja, narttumaisuudesta yms.
Tosi mielenkiintoista. Tulen toistekin lueskelemaan teidän juttuja. Narttumaisuus ei ainakaan ihan aina ole negatiivinen juttu?
Sinnepäin muttei kuitenkaan ihan. Olen teollinen muotoilija, mutta tuotesuunnittelun lisäksi toki on taitoa graafiseensuunnitteluun sekä sisustus ja tila-suunnitteluun. Valokuvausta en oppinut sitten kirveelläkään :)
Minulla on sinulle news flash :) ja odottamaton sellainen perustuen puhelinkeskusteluihin teollisen muotoilun toimistojen kanssa noin vuosi sitten. He eivät voi ottaa ketään koska; töitä on vähän tarjolla, tilat ovat pienet, palkkaa ei haluta maksaa. Toisissa paikoissa taas ajatellaan että palkka on ainoa motivaattori ja jos ihminen hätäpäissään suostuu palkattomaan työhön / harjoitteluun, hänen ammattitaitonsa on kyseenalainen.
Annoin ilmeisesti väärän kuvan ohimenevällä "oma yritys" väläytyksellä. Minulla on messissä käsityömuotoilija joten ehkä sitä pitäisi kutsua meidän yrityksemme :)
Sinällään riskitön meidän alkumme on, sillä kummallakin on kotona pelit ja vehkeet ja tuotesuunnittelua voi tehdä jopa käsin. Ei tarvitse vuokratiloja. Se ongelma onkin sitten markkinointi, mutta sitäkin me osaamattomat pikkuhiljaa hahmotellaan. Tässä on nyt aluksi muutama muotoilukisa johon olemme osallistumassa ja katsotaan siitä asti sitten eteenpäin. Suunnitelmia on ja jopa yritysapuakin on lähellä sillä yrityskumppanini puolisolla on kaksi omaa yritystä. Eikä yrityshautomokaan mikä mahdoton ajatus ole...
Suhteita minulle kyllä on kertynyt ihan reilusti kun olen tällainen puhelias ja rento persoona ja ollut eräässä isohkossa mutta sitäkin tunnetummassa lafkassa suunnittelijaharjoittelijana, mutta ongelma on siinä etten tykkää käyttää niitä vaan haluaisin pärjätä omillani toisia hyväksikäyttämättä. Ei tämä nyt ole mitään "minä-itte-ajatuskuviota vaan sitä että pyytäminen on jotakin johon en taivu. Eriasia jos joku erikseen haluaa auttaa. (Mikä on kyllä suuri epätodennäköisyys)
Omalla "urallani" olen törmännyt vain yhteen muotoilija mieheen joka tuotuaan yrityksensä takaisin suomeen, on jokseenkin yrittänyt auttaa myötämielisesti. Hän, hakiessani työharjoittelupaikkaa, kysyi Italian asiakkaaltaan olisivatko he ottaneet suomalaisen harjoittelijan, mutta jo silloin yrityksen harjoittelijapolitiikka oli muuttunut. Italiassa muuten työharjoittelijat maksavat työnantajalleen että pääsisivät yritykseen sumppia keittämään eli harjoitteluun. Aika törkeä malli, jota yritykset käyttävät sumeilematta hyväkseen. He ajattelivat että mitä enemmän köyhä opiskelija on valmis maksamaan paikasta, sitä motivoituneempi hän on. Ja harjoitteluaika tietenkin oli ilmaista.
Että sellaista. Itse tietää, että siipiä olisi vaikka mihin jos olisi vain paikka jossa kerätä ammattitaitoa ja työskennellä. Vastahan minä valmistuin ja sen jälkeen muotoiluproggikset ovat olleet melko kortilla. Taitoja tulee pidettyä kasassa vain omiaan harrastelemalla tietokoneen ääressä (kuvamanipulaatiot, web-sivut yms...)
Kyllä se minun mielestäni on paha juttu, kilpistyipä se sitten naiseen tai mieheen. Sille on mielestäni toinenkin ilmaisu; huono käytös.
Mä en nyt kyllä ymmärrä miks narttumaisuus on huonoa käytöstä. Siis kun mä ajattelan vaikka eläimiä nii ei niillä narttumaisuus o mitään kielteistä. Jos naaraseläimet ei käyttäytyis narttumaisesti niin mitäs siitä seurais?
Urokset kulkis ympäriinsä ja kukas ne pennut sitte hoitais jos ei nartut? Ainakin usein se ois niin että pennut kuolis.....Paitsi tietty oon femakko ja tykkään että miesten pitäis hoitaa lapsia yhtä paljon kun naistenkin, siis tasa-arvo you know kato. Mut miehet on silleen enemmän kun eläimiä. No tarkemmin ajatellen se kyllä on niin että narttumaisuus on huonoa käytöstä, miehet vaan ei yhtään tykkää kun femakot vouhottaa jotain muuta..
No eläinten narttumaisuus on vaistonvaraista. Näinkin älyllinen olento kuin ihminen tajuaa ettei täällä yhteiskunnassa voi elää niinkuin pellossa ja tehdä vaan itselleen mieluisia asioita.
Mä en oikein ymmärtänyt pointtiasi eläinten narttumaisuudesta. Mitä se on? Kun puhun ihmisten narttumaisuudesta, tarkoitan kilpailevaa ja alistavaa käytöstä ja itsensä korottamista, en aktiivista seksielämää.
MInä tunnen montakin miestä joka hoitaa jälkikasvuaan ja on mukana kasvattamistouhuissa joten on aika raaka yleistys väittää miehiä eläimiksi jotka vain mennä touhottaa vaistojensa varassa. Kyllä se niin vain on, että suurinosa miehistä tunnistaa ja tiedostaa vastuunsa ja on vieläpä uskollinenkin. Uskottomuus on mielestäni aika lailla huono opittu tapa. Siihen pätee hyvin vahvasti väittämä; ensikerran jälkeen ei ole paluuta. Kerta kerralta se käy helpommaksi. Henkilökohtaista kokemusta minulla ei ole, sillä olen pitänyt haluni rautaisessa otteessa enkä ole lipsunut vieraisiin sänkyihin, mutta olen kuullut sen niin monta kertaa erilaisilta langenneilta ystäviltäni. Niin että he eivät ole edes tunteneet toisiaan , mutta ovat päättyneet samaan ajatuskuvioon.
Ja saahan se mies olla mitä tahansa mieltä naisten keskinäisestä narttuilusta kun se ei kosketa häntä. Mutta se koskettaa aina. Kautta aikojen eräät yksilöt petaavat itselleen paikkaa yrittäen syrjäyttää ykkösen. Valheet, lupaukset, kyseenalaiseen pakkaan piilotetut alushousut ym... Ja se mies joka sanoo ettei naisten keskinäinen narttuilu haittaa, puhuu löpiä hyvinkin vahvasti. Ainakin siinä vaiheessa miestä haitaa kovastikin jos oma tyttöystävä rupeaa narttuilemaan jonkun muun naisen kanssa. Miksikö? Koska häntä rupeaa hävettämään. Niin kauhistuttavan näköistä kissatappelu on.
Deittietiketti ja kepposkonstit voivat olla hyviä niille joilta kyseiset sosiaaliset taidot puuttuvat eivätkä halua kuluttaa vuosia keksimällä pyörää uudelleen. Kyse on siis miehistä - jotka tekevät pohjatyön - naisilta ei yleensä saa hyödyllisiä neuvoja näissä asioissa. Jos perusasiat eivät ole hallussa, deittailu on uhkapeliä jossa toisinaan onnistuu ja useimmiten ei. Ne jotka sisäistävät pelin säännöt vievät halutessaan vaikka naiset niiltä jotka yrittävät vain olla "oma itsensä". Edelliset ovat sisäistäneet oikean toimintatavan ja selvittävät typerät testit joita naiset tiedostaen tai tiedostamattaan heille asettavat, jälkimmäiset sössivät odottaessaan että kelpaavat sellaisina kuin ovat. Ja tämähän oli sitten vain yleistys.
jälkimmäiset sössivät odottaessaan että kelpaavat sellaisina kuin ovat. Ja tämähän oli sitten vain yleistys.
Yleistyspä hyvinkin :)
Kyllä kemioilla on loppupelissä niin vahva merkitys ihmisten pariutumisesta että ehkä tämä aloittamani keskustelu olikin sitten turha.
Tohvelisankari saa naisensa jos hän sykähdyttää tiedostamattomalla tasolla naistaan. Herättää äidilliset vaistot tai jotain....
Jokaiselle jotakin.