Mietin vaan, että olisikohan täällä kohtalontovereita... Elämässäni kaikki on todella hyvin:opiskelen, on töitä ja ihania ystäviä, perheen kanssa hyvät välit ja kaiken huippuna ihana poikaystävä, joka varmasti välittää, mutta silti tuntuu vain kamalan tyhjältä. En osaa olla onnellinen ja nauttia. Moni varmasti ajattelee, että mitä oikein valitan, mutta mulle tää asia on ongelma.
Tiedän olevani epävarma suhteessani ja mietin asioita aivan liikaa. Stressaan etukäteen lähes kaikesta enkä tosiaankaan osaa elää hetkessä. Seurustelussani tämä tuottaa eniten ongelmia. Tiedän, että poikaystävä välittää, mutta silti kaipaisin enemmän. Me ollaan kumpikin nuoria ja elämää on vielä paljon näkemättä, mutta silti itse haluaisin vakiintua. En haluaisi yhteen muuttaa, kun vasta vuosien kuluttua, mutta haluaisin vain saada jonkilaisen varmuuden siitä, että hänkin haluaa yhteisen tulevaisuuden.
Tiedän kyllä, että olisi vaan uskallettava luottaa siihen, että aika näyttää ja kyllä asiat menee niin kuin pitääkin, mutta se vain on niin kovin vaikeaa. Olisiko teillä kellään antaa hyviä neuvoja siitä, kuinka oppia elämään päivä kerrallaan ilman ainaista miettimistä, sillä varmimmin suhteeni tuhoan, sillä, että epäilen ja kyseenalaistan koko ajan kaikkea. Haluaisin vaan niin kovasti olla onnellinen ja nauttia hetkestä. Asiat ovat hyvin, kunhan oppisin, että se riittää... Neuvoja ja kommentteja otan ilolla vastaan :)
Tiedän olevani epävarma suhteessani ja mietin asioita aivan liikaa. Stressaan etukäteen lähes kaikesta enkä tosiaankaan osaa elää hetkessä. Seurustelussani tämä tuottaa eniten ongelmia. Tiedän, että poikaystävä välittää, mutta silti kaipaisin enemmän. Me ollaan kumpikin nuoria ja elämää on vielä paljon näkemättä, mutta silti itse haluaisin vakiintua. En haluaisi yhteen muuttaa, kun vasta vuosien kuluttua, mutta haluaisin vain saada jonkilaisen varmuuden siitä, että hänkin haluaa yhteisen tulevaisuuden.
Tiedän kyllä, että olisi vaan uskallettava luottaa siihen, että aika näyttää ja kyllä asiat menee niin kuin pitääkin, mutta se vain on niin kovin vaikeaa. Olisiko teillä kellään antaa hyviä neuvoja siitä, kuinka oppia elämään päivä kerrallaan ilman ainaista miettimistä, sillä varmimmin suhteeni tuhoan, sillä, että epäilen ja kyseenalaistan koko ajan kaikkea. Haluaisin vaan niin kovasti olla onnellinen ja nauttia hetkestä. Asiat ovat hyvin, kunhan oppisin, että se riittää... Neuvoja ja kommentteja otan ilolla vastaan :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kokeile jotain juoppohullua tai jotain kultuurinrikastuttajaa niin saattaa tulla halu entiseen ajan myötä.
mikään muu tässä maailmassa ei ole varmaa kuin epävarmuus, ehkä kun oppii sitä sietämään...on helpompi elää. Haluat varmistella asioita, koska pelkäät joutuvasi petymään..vaikkei todellista uhkaa edes ole. Siihen ei tosiaan ole muuta tietä kuin voittaa elämän pelkonsa ja alkaa nauttimaan elämästä. Sinulla ei ole muuta kuin voitettavaa. Aikaa tuo asenne muutos vie, eikä ole helppoa mutta se kannattaa. Ja lopuksi..tiedän miltä sinusta tuntuu!!! Onnea sinulle matkaan!!!
Alkuperäinen,
minulla asiat tuntuvat hieman samoilta. Herään ihanan miehen vierestä, mutta olen todellakin epävarma vähän kaiken suhteen. Nautin seksistä mutten uskalla saada orgasmia, mikä taas tekee oloni vielä epävarmemmaksi. Mietin tulevaisuutta, analysoin pieniä asioita ("jos sillä nyt on tuollainen paita, niin mites sitten 30 vuoden päästä").
On helppo sanoa, että nauti itsestäsi, älä mieti miltä näytät rakastelun aikana jne., kun ei mitään muuta teekään kuin miettii miltä vatsa näyttää...
Ja kaiken tämän jälkeen tiedän, että mies haluaa minut. En vain taida haluta itseäni?
Ehkä sinun työsi on hyväksyä itsesi. Älä heitä sitä hyvää menemään, minkä olet jo saanut. Tulevaisuutta on mahdotonta kenenkään tietää mutta voit tehdä työtä sen eteen että se olisi sellainen kuin toivoisit. Kanssasi oleva ihminen haluaa sinua sellaisena kuin olet. Pikkuhiljaa hyvä tulee:)!!!!!
Älä ole murheellinen kyllä tämä nykyinen elämäkin sinulle riittää.Myönnät että kaiken pitäisi olla hyvin ,mutta silti ei tunnu mikään riittävän .Siitä nyt vaan ei olekaan kysymys etteikö mikään riittäisi ,vaan ihan jostain muusta.
Sinä et koe saavasi elämältä sisäisesti riittävästi että turvallisuuden tarpeesi saisi tyydytyksen.Kaipaat tukevanpaa pohjaa ja varmuutta
tulevaisuudelle.Voit olla tyytyväinen siihen että sinulla on tällaisia tunteita joihin etsit vastauksia.Voisi hyvin olla ettei niiä olisi lainkaan.Silloin olisit hyvin pinnallinen ihminen.
Et osaisi pohtia elämän asioita ja suunnitella tulevaisuutta poikaystäväsi kanssa.
Vastauksen kysymykseesi voi antaa vain sinä itse.
Koita saada keskustelu käyntiin poikaystäväsi kanssa jos hän on keskustelevaa tyyppiä.Onko hän jo miehistynyt l. aikuistunut? Ellei ole niin hakeudu keskustelemaan jonkun luotettavan henkilön kanssa.Tähän on ihan ammattihenkilöitä olemassa.Keskustelun avulla löydät itsestäsi uusia
asioita.Opit tuntemaan itseäsi enemmän ja osaat tarkentaa asioita joiden haluat muuttuvan.Löydät itse parhaiten tien muutoseen ja vastauksia elämän suuriin kysymyksiin.Luota vain itseesi.Sinä olet ainutlaatuinen henkilö jolle kaikki on mahdollista.Mikään ei tule ilmaiseksi.
Luota itseesi.Olet paras asiantuntijasi.Pää pystyyn ja haistelemaan elämän raikkaita tuulia
Tunnen samoin. Kun menen ulos kävelylle ja nautin luonnosta, niin rauhoitun. Etsi jokin paikka, jossa voit ja saat olla rauhassa ajatuksinesi ja mietiskellä. Meren tai järven ranta..jne. Korkealla mäen päällä, mistä näet kauas. Nuuhki luonnon tuoksuja. Kuuntele luonnon ääniä. Ihaile maisemaa, mitä rakastat.
Juo vaikka kupponen kahvia termarista....
Iloista kesää ! :)
Tuo tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani... itse olen tuore ylioppilas todella hyvillä papereilla, minulla on rakastava perhe, hyviä ystäviä, harrastuksia ja mahtava poikaystävä, mutta silti olo on juuri tuollainen tyhjä. Siitä kärsii niin lähipiirini kuin minä itsekin, etten osaa olla onnellinen ja nauttia elämästä.
Jaksan kuitenkin uskoa vielä että kyllä se tästä paremmaksi muuttuu, ja todellakin olen harkinnut ammatti-ihmiselle puhumista. Se saattaisi tietysti saada käänteen parempaan alkamaan, itse en näköjään yrityksistä huolimatta pysty suhtautumaan asioihin eri tavalla, rennommin ja ilman stressiä. Tsemiä sulle, toivottavasti meidän tilanteemme vielä muuttuu =)
Mun kokemus elämästä on se, että jos elää vaan itseään varten ei mikään riitä. Etsi jotain sellaista, jossa voit olla avuksi, tueksi tai hyödyksi jollekin toiselle olennolle. Nää voi olla lapsia, sairaita, vanhuksia, eläimiä tai muita apuasi tarvitsevia.