Olen ollut mieheni kanssa yhdessä seitsemän vuotta.Meillä on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta jotenkin ollaan aina saavutettu sopu.Nyt kuitenkin olen alkanut huomata, että mieheni seura enemmän masentaa minua kuin iloistuttaa.Olen kyllästynyt täysin yrittämiseen saada suhteestamme hyvä ja tasapainoinen.
Meillän oli alkuaikoina, kuten kaikilla varmaan paljon seksiä ja hyvää tekemistä, mutta arjen ja lapsen liittyessä seuraamme stressi, työ ja ajanloppuminen alkoin näkyä toisissamme.Seksi katosi viikoiksi jonnekin ja sitä myötä miehen käytöstavat.En perusta suhdetta seksiin, mutta tiedän että sitä on hyvä olla olemassa.Ja joskus naisen täytyy alistua olemaan se panopuu, johon mies saa tarpeensa tyydyttää, mutta ei aina.Minä ainakin kaipaan mieheltä hellyyttä (joka ei siis pääty aina seksiin), aikaa ja naurua.Rakastan puhua ja elää, mutta mieheni tykkää pelata ja olla hiljaa.Miehelleni hellyyden näytös on oikotie seksiin ja jos sitä ei sen jälkeen saa hän saa oikeuden suuttua.
Tänään sain tarpeeksi.Minulla on ollut tosi huono olo eilisestä lähtien.Maha on sekaisin ja heikottaa, mutta miehelleni se ei tuntunut olevan este.Haluttaa, joko sinua, on ainakin kuultu tänään ja eilen monta kertaa.Kun sit lopulta sain sanottua, että tajuaako toinen miltä tuntuu, kun on kipeänä, eikä todellakaan haluta niin toinen saa taas oikeuden suuttua.Olen aika kaivannut pientä ymmärrystä itseäni kohtaan toiselta, ja varsinkin kipeänä olisi kiva kun jätettäisiin rauhaan tyystin.Taisin sit sanoa, että on parempi et etsit itsellesi naisen joka antaa aina kun haluat olipa terve tai ei.Miehelleni ero taitaa tulla helpotuksena, ja ehkä minulle.
Olen kyllästynyt siihen, etten saa itseäni orjuutettua haluamaan toista niin paljon kuin toinen haluaa minua.Vaikka epäilen vahvasti, että miehelleni tärkeintä on vain itsensä tyydytys ei suinkaan se että se tapahtuu minun kanssa.Vaikka meillä mies sanoo rakastan ja koko loppu elämän, epäilen.Jos kerran olen niin tärkeä miksi minun asiani ei koskaan ole hänelle tärkeitä.Miksi aikatailutamme tekemiset hänen mukaan, miksi puhumme vain hänen kropastaan ja miksi ihmeessä kun keskutelemme hän ei kuuntele, jos se ei liity autoon.Olen huomannut että silloin kun nauramme olen onnellinen ja elämä hymyilee, mutta kun miestä ei kiinnosta yhteiset asiat ja hän ei edes katso hymyillen vaan silmät päässä seisten niin alkaa masentaa.
Asiat meillä on siis muuttunut, mutta ovatko ne samalla muuttaneet meidät.Ei taida meillän sanat vastata tekoja.Harhaan johtamista ja asian siirtämistä se taitaa enemmän olla.Onko näin mukavempaa kuin myöntää ettei tästä mitään tule?
Meillän oli alkuaikoina, kuten kaikilla varmaan paljon seksiä ja hyvää tekemistä, mutta arjen ja lapsen liittyessä seuraamme stressi, työ ja ajanloppuminen alkoin näkyä toisissamme.Seksi katosi viikoiksi jonnekin ja sitä myötä miehen käytöstavat.En perusta suhdetta seksiin, mutta tiedän että sitä on hyvä olla olemassa.Ja joskus naisen täytyy alistua olemaan se panopuu, johon mies saa tarpeensa tyydyttää, mutta ei aina.Minä ainakin kaipaan mieheltä hellyyttä (joka ei siis pääty aina seksiin), aikaa ja naurua.Rakastan puhua ja elää, mutta mieheni tykkää pelata ja olla hiljaa.Miehelleni hellyyden näytös on oikotie seksiin ja jos sitä ei sen jälkeen saa hän saa oikeuden suuttua.
Tänään sain tarpeeksi.Minulla on ollut tosi huono olo eilisestä lähtien.Maha on sekaisin ja heikottaa, mutta miehelleni se ei tuntunut olevan este.Haluttaa, joko sinua, on ainakin kuultu tänään ja eilen monta kertaa.Kun sit lopulta sain sanottua, että tajuaako toinen miltä tuntuu, kun on kipeänä, eikä todellakaan haluta niin toinen saa taas oikeuden suuttua.Olen aika kaivannut pientä ymmärrystä itseäni kohtaan toiselta, ja varsinkin kipeänä olisi kiva kun jätettäisiin rauhaan tyystin.Taisin sit sanoa, että on parempi et etsit itsellesi naisen joka antaa aina kun haluat olipa terve tai ei.Miehelleni ero taitaa tulla helpotuksena, ja ehkä minulle.
Olen kyllästynyt siihen, etten saa itseäni orjuutettua haluamaan toista niin paljon kuin toinen haluaa minua.Vaikka epäilen vahvasti, että miehelleni tärkeintä on vain itsensä tyydytys ei suinkaan se että se tapahtuu minun kanssa.Vaikka meillä mies sanoo rakastan ja koko loppu elämän, epäilen.Jos kerran olen niin tärkeä miksi minun asiani ei koskaan ole hänelle tärkeitä.Miksi aikatailutamme tekemiset hänen mukaan, miksi puhumme vain hänen kropastaan ja miksi ihmeessä kun keskutelemme hän ei kuuntele, jos se ei liity autoon.Olen huomannut että silloin kun nauramme olen onnellinen ja elämä hymyilee, mutta kun miestä ei kiinnosta yhteiset asiat ja hän ei edes katso hymyillen vaan silmät päässä seisten niin alkaa masentaa.
Asiat meillä on siis muuttunut, mutta ovatko ne samalla muuttaneet meidät.Ei taida meillän sanat vastata tekoja.Harhaan johtamista ja asian siirtämistä se taitaa enemmän olla.Onko näin mukavempaa kuin myöntää ettei tästä mitään tule?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suhde on sitä että huudetaan puolin ja toisin, mies pyytää anteeksi, mutta sitä anteeksi pyyntelyä on niin paljon, että tuntuu että mieskin vain sanoo sen, eikä tarkoita. Eikä asiatkaan tietenkään muutu. Ja se mua kyllästyttääkin, riidellä samoista asioista, mikään ei muutu, kuin korkeintaan kahdeksi päiväksi. Että leppyisin, ja sit sama paska jatkuu. Nyt tää siis syö myös luottamusta. Ja kun ei ole luottamusta ei ole kyllä seksiäkään.
Meillä sama ongelma, tunnen jo miehen kosketuksesta että jaaha nythaluaa seksiä, jos kieltäydyn tai ns. jähmetyn viereen, on hänellä lupa suuttua kun ei saa silloin kun haluaa. Esim. migreenikohtauksen aikana ym, pitäis olla vaan heti valmis kun hänellä seisoo, muulla ei ole väliä. Kun et silloin anna olet pihtari. Koittakaa tajuta että aina ei halua kun teillä seisoo!
meillä on toisinpäin,nainen luulee olevansa kone joka tarvii virtaa just sillon ku hiukan kostuttaa...miten välttyä siltä? riita tulee jos ei itse tee sattumalta mieli just sillon...ja sit se touhu on mennyt siihen et nainen "riehuu" eikä ota huomioon miehen olotilaa,ja "irtautuu" kun mies on parhaimmassa kohdassa...eli siitä ei voi nauttia enään...
Meilläkin on nyt 3KK vanha muksu ja sen 3KK olen kuunellut pelkkää huutoa kun muijaa väsyttää jne..mä en painele kaukosäädintä jos muksu huutaa,eikä se hiljene jos mulle huutaa...ja jos koitan sille lörpötellä tai nukuttaa sitä ni sit ihmetellään "mikä sua vaivaa,kun otit lapsen syliis"
"Tänään sain tarpeeksi.Minulla on ollut tosi huono olo eilisestä lähtien.Maha on sekaisin ja heikottaa, mutta miehelleni se ei tuntunut olevan este.Haluttaa, joko sinua, on ainakin kuultu tänään ja eilen monta kertaa.Kun sit lopulta sain sanottua, että tajuaako toinen miltä tuntuu, kun on kipeänä, eikä todellakaan haluta niin toinen saa taas oikeuden suuttua." - meillä on samaa mut päinvastoin...välillä pelottaa käykö nainen väkisin päälle,jos olen omissa olissani...meillä tosin tekee se et silmät kohdituu 24/7 melkein nyt kun kumpikaan ei ole töissä tms..(itse työkyvytön) ja nainen "hoitaa muksua"