Eli siis tapasin netin kautta miehen muutama viikko sitten ja olemme tiiviisti pitänyt yhteyttä päivittäin. Huumori ja luonteemme natsaa todella hyvin yhteen ja viihdytään toistemme seurassa.
Ainoa mikä mietityttää on se, että mies on hienostoperheestä (koko suku jotain johtajia yms. ja rikkaampaa sakkia, aatelisia) ja minun vanhemmat on alkoholisteja.(toki minulla myös kunnollinen kasvattiperhe)
Ja lisäksi olen toiselle miehelle raskaana, kun ehkäisy petti pahemman kerran.
Niin onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta miten on käynyt?
Mies sanoi että ei halua luovuttaa kohdallani vaikka odotankin toiselle miehelle lasta ja yksi on jo ennestäänkin. Ja erilaisia lähtökohtiamme ollaan vaan naurettu, mutta loppuuko nauru lyhyeen kun suhde etenee ja perheidemme pitäisi tavata jne.?
Ainoa mikä mietityttää on se, että mies on hienostoperheestä (koko suku jotain johtajia yms. ja rikkaampaa sakkia, aatelisia) ja minun vanhemmat on alkoholisteja.(toki minulla myös kunnollinen kasvattiperhe)
Ja lisäksi olen toiselle miehelle raskaana, kun ehkäisy petti pahemman kerran.
Niin onko kellään kokemusta samankaltaisesta tilanteesta miten on käynyt?
Mies sanoi että ei halua luovuttaa kohdallani vaikka odotankin toiselle miehelle lasta ja yksi on jo ennestäänkin. Ja erilaisia lähtökohtiamme ollaan vaan naurettu, mutta loppuuko nauru lyhyeen kun suhde etenee ja perheidemme pitäisi tavata jne.?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukapa sen etukäteen tietäisi miten teille käy.
Siitä vaan härkää sarvista ja päivä kerrallaan eteenpäin. Vasta naamatusten keskustellessanne te päätätte yhtään mitään, sitä ennen kaikki on pelkkää teoriaa. Kehottaisinkin teitä tapaamaan toisenne jo heti näin alussa kasvokkain, niin ei pääse kuvitelmat ja ennakkoluulotkaan kasvamaan liian suuriksi kummankaan mielessä. On aivan eri asia kirjoittaa jotain ja lukea sitten toisen vastaus, kuin puhua kasvokkain. Vasta siinä tulee arkitodellisuuskin kehiin mukaan.
siis voi ei! unohdin mainita että ollaan toki nähty ja monta kertaa :) että ei meillä mikään "nettisuhde ole" :D
Luota häneen. Älä ainakaan märehdi alemmuudentuntoisia ajatuksia itsestäsi. Ei kai sitä tarvitse miehen suvulle toitottaa, että lapsi ei ole hänen. Jos ehditte vihille vaikkapa sitten maistraatissa ennen kuin lapsi syntyy, se merkittäisiin automaattisesti aviomiehen lapseksi kirkonkirjoihin. Se, että suku on menestynyt, kertoo ehkä siitä, että tähän porukkaan voi luottaa. Ottavat vastuun vastaan eivätkä livistä ensimmäisissä vaikeuksissa. Ja on niitä hienosto/aatelisia juoppojakin olemassa, jos se sinua ajatuksen tasolla lohduttaa.
Summa summarum, ottaen huomioon tämänhetkisen tilanteesi, tuskin ainakaan hankalammaksi elämäsi vetää tämän miehen kanssa kuin ilman häntä.