Olen seurustellut syvästi rakastamani naisen kanssa muutaman vuoden ja matkoilla oltuani klassisesti viinanhuuruisen illan jälkeen päädyin syrjähyppyyn. Koskaan ennen se ei ole ollut edes lähellä enkä ikinä uskonut että näin tulisi käymään. Haluan kärsiä omasta virheestäni itse, enkä kaataa tuskaani tyttöystäväni niskaan. Olen nyt jonkin aikaa vaellellut varjojen mailla ja miettinyt kuinka saatoin tehdä rakkaimmalleni ihmiselle näin. Haluaisin kuulla kokemuksia yhden syrjähypyn tehneiltä, että kauanko kestää itselta, että saa annettua itselleen anteeksi. Opiksi olen tästä ottanut. Haukkuakin saa, mutta toivoisin kommennteja kohtalotovereilta. olen maailman tyhmin aasi!
Kuinka toipua kun petin?
syrjähyppy
131022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onhan se ihan itsestäsi kiinni pääsetkö tuosta asiasta yli, kestätkö itseäsi ja pystytkö jatkamaan suhdetta tuollaisen jälkeen.
kuitenkin uudelleen heti kun on tilaisuus.
pettävä paska.Kyllä se sun nainen saa tietää ja sitten game is over:)
on kertoa asia naisellesi. HÄNEN päätettävissä on haluaako jatkaa kanssasi vai ei. Sinun voi käydä siinä hyvin tai huonosti, riippuen mikä on hyvää, mikä huonoa. Joka tapauksessa naisesi oikeus on saada tietää, ja valita, sinäkin olit vapaa valitsemaan sen, petätkö vai et.
Siitä selviää juuri niin kuin sä olet nyt tekemässä. Käsittelemällä asiaa niin kauan, että se alkaa menettää otteensa sun tunteistasi ja korvautuu järjellisin selityksin, joiden varassa voi sitten elää eteenpäin luottaen itseensä ja tietäen ettei tule enää kompastumaan samaan kuoppaan.
Alussa kaikkein paskamaisinta on sen sisällissodan läpi käyminen. Se sattuu. Saattaa jopa tulla tarve jakaa se tuska naisesi kanssa, vaikka olisitkin päättänyt ettet rasita häntä. Saattaa tuntua, että olis vaan parempi saada kunnon haukut, koska kokee ansaitsevansa ne. Se kuuluu alun itseinhoon ja itsesyytökseen ja niiden tunteiden piilossa pitäminen voi olla ajoittain todella vaikeaa.
Mutta sekin vaihe menee ohi aikanaan. Kandee rääkätä itseään vaikka lenkkeilemällä tai raatamalla jotenkin fyysisesti, ettei se pään rääkkäminen ajatuksilla jää ainoaksi tunteiden purkautumiskeinoksi ja jotta et rupea kotona äksyilemään jolloin naisesi ihmettelee, että mikä sua vaivaa.
Koko tapahtumaprosessi täytyis siis ymmärtää alusta loppuun jotta syntyy selkeitä ajatus- ja toimintamalleja joilla sen seuraavan vastaavanlaisen tilanteen ohi selviää notkumatta. Jos ei ymmärrä missä jo meni vikaan, on yhtä avuton seuraavallakin kerralla, eli ihan samassa pisteessä jälleen.
Ainakaan siis ei kannata kipata kuppia kovin ahkerasti kun olet matkoilla yksin, sillä silloin ne päätökset tekee känni etkä sinä. Ota kerrasta opiksi jo se juomisen rajoittaminen ja tyydy vähempään. Niin kivaa kun oliskin päästää vapaalle vapautuneesti, mutta jos lopputulos saattaa olla jopa tollainen, täytyy rajojakin jo asetella. Eri juttu pämpätä sitten oman naisen seurassa...
Seuraava juttu on ymmärtää se miten lähelle itsensä voi tai ei voi päästää tollasen "vaaratilanteen" kanssa. Nehän saattaa tulla eteen selvinpäinkin ja ihan puun takaa. Täytyis olla jo valmiina teoreettisia moraalirajoja joihin voi varmasti nojautua, eikä tartte alkaa säveltää siinä livenä jotain. Sussa oleva epävarmuus kun saattaa olla just se vastapuolen ja sun libidoa kannustava tekijä. Täytyy pystyä sanomaan ei naiselle joka viehättää sua itseäsi ja joka on aidosti kiinnostunut susta. Siihen kun kykenet, olet jo vahvasti kuivilla.
Miksi petit!!!????
Älä kaada juttua tyttöystäväsi niskaan, hän ei tarvitse sitä tuskaa. Jos ymmärsin oikein, kyseessä oli pelkkä pano. Kenenkään hyvin toimiva suhde ei kaadu siihen ja mitä ei tiedä, ei satuta. Itse joudut kärsimyksesi kestämään. Yritä ajatella se vaikka niin, että oliko se sun tyttöystävältäs pois. Ei ollut ja se kalu ei siinä kulunu eikä menny rikki. Joten jatkat rakastamasi naisen kanssa kuten tähänkin asti. Mutta varoituksen sana: kun olet päässyt yli tuskastasi, seuraavan kerran on paljon helpompi pettää. Ja jos teet sen uudelleen, et enää kadu niin paljon ja se tapahtuu taas, kynnys madaltuu. Ole varovainen, tältä tieltä on paluu, mut kaikki ei palaa.
Asiassa on kaksi puolta. Itse ajattelen ja tiedän kokemuksesta (naisena) että voisin antaa anteeksi miehelleni jos hän rehellisesti tunnustaisi tekonsa ja tietäisin hänen kuitenkin rakastavansa minua.
Se satuttaa Karmeasti !!! mutta tasaa pelin. Hän saa mahdollisuuden jäädä tai lähteä.
Tyttöystäväsi arvostaa varmasti rehellisyyttäsi mutta vihaa sinua siitä mitä teit. Voi olla ettei hän pääse asiasta yli- minä jotenkin pääsin nuoruudessani- anteeksi annoin, unohtanut en.
Voi olla että sinä saat anteeksi ja jatkat rehellisenä itsellesi ja parisuhteellenne.
Mikään ei kuitenkaan tule koskaan olemaan kuten ennen. Tyttöystäväsi ei tule koskaan luottamaan enää sinuun. Vähimmällä pääset jos et kerro mutta joudut sietämään itseäsi mutta säästät tyttöystävääsi ja parisuhteesi- mitä sen kauneudesta on nyt sitten jäljellä. Jos tyttöystäväni saa joskus jotain muuta kautta tietää tulleensa petetyksi - peli on pelattu.
ei kaikki ihan näin yksinkertaista ole mutta jotakuinkin näin...
Kertomalla itse antaa edes jonkinlaisen kuvan puolisolleen rehellisyydestään ja inhimillisyydestään. Siinä vaiheessa kun kyse ei ole mistään kertapanosta vaan vakisuhteesta ja tieto muuta kautta petetyn saavuttaa, ei parisuhteen jatkolle ole pohjaa. Luottamuksen menettäminen on kertaluonteinen etu. Kun sen luottamusksen on kerran ansainnut, sitä pitää osata vaalia.
Siis haetsä myötätuntoa ja ohjeita selviämiseen kun olet pettänyt? Muka syvästi rakastamaasi ihmistä? Kyllä mun mielestä sä voit kärsiä tekoistasi vaikka hamaan hautaan saakka, etenkin, jos kerro asiaa tyttöystävällesi. Hänellä on oikeus tietää ja tehdä valintansa. Jos päätät olla kertomatta varjellaksesi suhdettanne, sinun on pidettävä omaa tuskaasi hintana siitä. Joka tapauksessa tekemäsi kalvaa itseäsi niin paljon, että vaikka varsinaisesti pettäminen ei tulisi tyttöystävän tietoon koskaan (mikä on melko mahdotonta), sinun huono omatuntosi tekisi olosi niin hankalaksi, että se heijastuu suhteeseenne, ja ilman varsinaisen syyn palkastumatta teille tulee muusta känää niin paljon, että suhde kaatuu.
Ymmärrän miltä sinusta tuntuu, pettäminen on kauhea asia myös pettäjälle kun hän tekonsa itse tajuaa. Ehdottaisin että tunnustaisit tekosi tyttöystävällesi, jos häntä rakastat, ja pyydät anteeksiantoa. Hänellä on oikeus tietää tuollaisista teoistasi. Tekisit samalla myös itsellesi palveluksen ollessasi rehellinen. Sinun on helpompi antaa itsellesi anteeksi kun ilmaiset toiselle rehellisyyttä ja katumusta, se kertoo ettet ole läpeensä paha ihminen, etenkin jos olet varma ettet tee syrjähyppyä uudestaan.
Olen itsekin pettänyt miestäni, salasin asiaa joitakin viikkoja kunnes oli pakko kertoa hänelle. Olihan hän hyvin vihainen ensin ja meillä oli vaikeaa, mutta lopulta hän kuitenkin antoi anteeksi. Minulle on jäänyt kuitenkin suunnaton syyllisyys ja itseinho päälle asiasta, mutta nykyisin se on jo lieventynyt jonkin verran. Et selviä yksin, ole siis rohkea ja kerro rakastamallesi ihmiselle mokasi. Kaikki mokaavat joskus tavalla tai toisella, ja oppivat niistä. Jos hän ei anna anteeksi, niin sitten ei voi mitään, olet kuitenkin täyttänyt velvollisuutesi seurustelukumppanina, miehenä. Ja olet kasvanut ihmisenä.
nuo joilla ei ole rohkeutta kertoa itse pettämisestään vaan tieto tulee muuta kautta? Koskahan ne kasvavat? Heillä ei taida sana itsetunto saati inho edes olla sanavarastossaan, syyllisyyden tunnoista puhumattakaan.
Elämä jatkuu vaikka sitten pettäjän hahmossa. Toivoa sopii että olisit sanojesi mittainen, aasi joka pitää lupauksensa. Tuon viinamäen taakse on niin helppo suojautua ja kuitenkin ihan omin voimin olet sen juoman suuhusi kaatanut. Kovasti korostat rakkauttasi pettämääsi naista kohtaan. Kärsi "kurja" omista valinnoistasi. Paskapuhetta tuo on ettet uskonut noin käyvän. Ihminen joka tuntee itsensä ja hallitsee itsensä, ei ajaudu tilanteeseen missä joutuu selittelylinjalle tekojensa suhteen. Sitä kutsutaan vastuunkannoksi itseä ja lähimmäisiä kohtaan, rehellisyydeksi. Eikä se edes vaadi täydellisyyttä, pelkkää itsensä tuntemista ja uskollisuutta itselleen asettamille rajoille. Sinulla ei vielä ole nuo rajat seljenneet, mutta matka jatkuu.
Ei siihen pettämiseen kuole, muuta kuin parisuhteen luottamus ja sitä myötä murenee peruskivi suhteelta. Väliin kun sen korkin avaa niin kannattaa miettiä hallitseeko sen pullon hengen vai ei. Toivotaan että sinä sen kesytät jatkossa, kärsit sisimmässäsi häpeäsi etkä aiheuta sille "rakkaallesi" tuskaa, sikäli kun hän sinuun on luottanut.