aavistelin aikoinaan että mieheni pettää mua..tai siis ainakin yrittää muita..
pari viikkoa sitten kuulin että hänellä oli ollut noin viisi vuotta sitten seksi suhde mun nyt jo kuolleen parhaan ystävän kanssa..
sitä oli kestänyt puolisen vuotta..
silloin jo mietin sitä mutta en uskaltanut kysyä...
alkuun asialle naureskelin ja ajattelin niin varmaan...
mutta sitten päätin: asia täytyy selvittää
kysyin suoraan mieheltäni suoraan miks et kertonut,,hän vastas kuin tollaisen asian voi kertoa,, ja vähän aikaa oli hiljaista aloin itkemään..meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta,15 vuotta yhteis elämää takana ,,
hiljaisuuden jälkeen hän sano mulle:olevansa tyytyväinen että asia näki viimein päivän valon ja käski mun mietiä haluanko eron..
en sanonut mitään...
ajattelen vaan siitä on jo kauan,sitä toista ei enään ole ja tykkään kumminkin miehestäni,
en ole valmis olemaan yksin lasten kanssa...
ja näin sanoin miehellekkin parin päivän päästä..
nyt sitten siis yritämme jatkaa siitä mihin silloin jäimme...
en vaan tiedä kuinka se onnistuu kun välillä mulle tulee sellainen vihan tunne,välillä säälin miestä ja välillä haluun unohtaa...
anteeksi voin ehkä antaa mutta unohtaa en..
hän myös mietti miten voi koskaan katsoa mua silmiin.. ja lupas että jos mun kanssa jatkaminen on liian vaikeaa niin ilmoittaa siitä ajoissa koska niin on molemmille helpompi.. kuin se että molemmat kärsii liian pitkään...
pari viikkoa sitten kuulin että hänellä oli ollut noin viisi vuotta sitten seksi suhde mun nyt jo kuolleen parhaan ystävän kanssa..
sitä oli kestänyt puolisen vuotta..
silloin jo mietin sitä mutta en uskaltanut kysyä...
alkuun asialle naureskelin ja ajattelin niin varmaan...
mutta sitten päätin: asia täytyy selvittää
kysyin suoraan mieheltäni suoraan miks et kertonut,,hän vastas kuin tollaisen asian voi kertoa,, ja vähän aikaa oli hiljaista aloin itkemään..meillä on kuitenkin kolme yhteistä lasta,15 vuotta yhteis elämää takana ,,
hiljaisuuden jälkeen hän sano mulle:olevansa tyytyväinen että asia näki viimein päivän valon ja käski mun mietiä haluanko eron..
en sanonut mitään...
ajattelen vaan siitä on jo kauan,sitä toista ei enään ole ja tykkään kumminkin miehestäni,
en ole valmis olemaan yksin lasten kanssa...
ja näin sanoin miehellekkin parin päivän päästä..
nyt sitten siis yritämme jatkaa siitä mihin silloin jäimme...
en vaan tiedä kuinka se onnistuu kun välillä mulle tulee sellainen vihan tunne,välillä säälin miestä ja välillä haluun unohtaa...
anteeksi voin ehkä antaa mutta unohtaa en..
hän myös mietti miten voi koskaan katsoa mua silmiin.. ja lupas että jos mun kanssa jatkaminen on liian vaikeaa niin ilmoittaa siitä ajoissa koska niin on molemmille helpompi.. kuin se että molemmat kärsii liian pitkään...
Vastaukset 4
Vanhimmat
aina pahasta, mutta jos teillä muuten on mennyt suht hyvin, niin lasten takia kannattaa ehdottomasti yrittää jatkaa yhdessä eteenpäin, mutta jos tuntuu liian raskaalta, sanotaanko vaikka vuoden päästä, miettikää silloin uudestaan jatkosta.
Pettäminen ei tietysti unohdu, mutta sen kanssa voi pystyä paremmin elämään, jos se ei uusiudu.
Perhe on kuitenkin mielestäni elämän pää tarkoitus, mutta se ei tarkita, että sen pitää olla jatkuvaa kamppailua.
paavon vastauskessa on järkeä.
Naiset on niin ihania ja uhrautuvaisia miehensä ja perheensä eteen, mikä on hienoa lasten kannalta mutta kysynkin sinulta nyt...
Jos tilanne olisi ollut toisinpäin, sinulla olisi ollut suhde hänen parhaaseen ystävään -uhrautuisiko hän? Antaisiko hän anteeksi ja yrittäsi uudestaan lasten ja yhdessä vietetyn ajan vuoksi? Kysyppä!
kyselin mieheltäni miten ois ollu jos mä oisin tehny saman tempun....
vastas vaivautuneesti:enpäs tiiä..
joten johdatellen sain lopulta ulos tuskin ois anteeks antanu...
no h-hetkestä oli aikaa menny viikko vähän reilu ja asiasta oltiin taas vaiettu ja mies varmaan luuli etten enään mieti koko juttua..
kunnes ihan yht`äkkiä kysäsin :mites te muuten sovitte tapaamisenne,,, vaivautuneesti se kerto että olivat puhelimella toinen toiselleen soittanu
ja sopinut..hauskaa mulla oli kun olen normaalisti ihminen mikä puhuu asiat kerralla selviksi ja sit ne ns.haudataan mutta nyt kun ei mennytkään vanhan kaavan mukaan niin mies ihan säikähti..muuten meillä on menny ihan hyvin mitä nyt joskus jään miettimään mitä mun olisi oikeesti pitäny tehdä...jatkaa vai jättää..
onneks mulla on kuitenkin kavereita kenen kanssa olen asiasta pystynyt puhumaan...