Haluaisin kulla mielipiteenne seuraavanlaisesta tilanteesta:
Nykyinen kihlattuni tunnusti minulle pettäneensä minua entisen tyttöystävänsä kanssa. Tosin hän ei ole koko seurusteluaikanamme pitänyt tätä tyttöä "ex-tyttöystävänään", vaan kyseessä on ollut hyötynäkökohtiin perustuva teinirakkaus. Asian ilmitulo pitkällisen epäilyn jälkeen oli tietysti kova paikka ja on vieläkin. Pelkään järkeistäneeni tapahtumat liikaa tunteideni kustannuksella... Siksi toivon apuanne.
Pettämistä tapahtui miehen kertomuksen (joka perustui vapaaehtoisuuteen) mukaan 2 kertaa puolen vuoden sisällä. Ensimmäinen kerta ei oikeastaan ollut pettämistä, sillä olimme silloin erossa oman typeryyteni takia... Sen jälkeen oli vain välien selvittelyä ja vannotusta tuolle exälle, ettei mitään vastaavaa enää saa tapahtua. Mutta tapahtui kuitenkin. Riidan päätteeksi, kännissä tietenkin.
Suhteemme ei ole ollut kaikista helpoin, sillä olen mieheni ensimmäinen vakava seurustelukumppani. Olimme uudestaan keväällä erossa pari viikkoa, joka päättyi miehen kosintaan. Kun omien sanojensa mukaan tuon eron aikana hän tajusi, mitä elämältään haluaa ja se olin minä.
Ennen tuota eroa epäilinkin jotain kummaa olevan meneillään, sillä suhteemme ei voinut hyvin ja olimme molemmat onnettomia. Mietin useaan otteeseen lähtemistä. Mutta se kaksi viikkoa erossa muutti kaiken, kun ymmärsi mikä parisuhteessa on tärkeää... Sen jälkeen mies on ollut kuin eri ihminen; huomaavainen, kiltti, hellä, romanttinen, sitoutumiskykyinen. Hän korjasi paitsi parisuhteemme, myös oman elämänsä; ryhdistäytyi, etsi töitä, hoiti raha-asiat kuntoon ja lopetti dokaamisen. Tuosta on siis kulunut aikaa jo 3 kk ja tuntuu, että muutos on tosiaan pysyvä ja todellinen, ei pelkkää kosmetiikkaa. Muutoksen myötä sitoutumiskammoisesta pelimiehestä tuli huolehtiva kumppani, joka suunnittelee talon rakentamista, lapsia, häitä...
Kiellänkö siis todellisuuden, jos ajattelen että tuo pettäminen liittyi kasvukipuihin ja tuon edellisen yrityksemme ongelmiin? Nyttemmin mies on katkaisuut kaikki välinsä ex-tyttöystäväänsä, enkä voi hyvällä mielikuvituksellakaan kuvitella pelin jatkuvan. Viimeisen eromme jälkeinen aika on ollut taianomaista tätä pettämisen paljastumista lukuunottamatta. Ja sen jälkeen mies on tunnustanut ja puhunut monista asioista hyvin avoimesti ja rehellisesti, niinkuin olen aina toivonutkin.
Olenko hölmö, jos annan toisen mahdollisuuden? Kuten sanottua, suhteemme alkutaival on ollut myrkyisä monestakin syystä. Vasta nyt tuntuu, että olemme päässeet seesteiseen seurusteluvaiheeseen...
Nykyinen kihlattuni tunnusti minulle pettäneensä minua entisen tyttöystävänsä kanssa. Tosin hän ei ole koko seurusteluaikanamme pitänyt tätä tyttöä "ex-tyttöystävänään", vaan kyseessä on ollut hyötynäkökohtiin perustuva teinirakkaus. Asian ilmitulo pitkällisen epäilyn jälkeen oli tietysti kova paikka ja on vieläkin. Pelkään järkeistäneeni tapahtumat liikaa tunteideni kustannuksella... Siksi toivon apuanne.
Pettämistä tapahtui miehen kertomuksen (joka perustui vapaaehtoisuuteen) mukaan 2 kertaa puolen vuoden sisällä. Ensimmäinen kerta ei oikeastaan ollut pettämistä, sillä olimme silloin erossa oman typeryyteni takia... Sen jälkeen oli vain välien selvittelyä ja vannotusta tuolle exälle, ettei mitään vastaavaa enää saa tapahtua. Mutta tapahtui kuitenkin. Riidan päätteeksi, kännissä tietenkin.
Suhteemme ei ole ollut kaikista helpoin, sillä olen mieheni ensimmäinen vakava seurustelukumppani. Olimme uudestaan keväällä erossa pari viikkoa, joka päättyi miehen kosintaan. Kun omien sanojensa mukaan tuon eron aikana hän tajusi, mitä elämältään haluaa ja se olin minä.
Ennen tuota eroa epäilinkin jotain kummaa olevan meneillään, sillä suhteemme ei voinut hyvin ja olimme molemmat onnettomia. Mietin useaan otteeseen lähtemistä. Mutta se kaksi viikkoa erossa muutti kaiken, kun ymmärsi mikä parisuhteessa on tärkeää... Sen jälkeen mies on ollut kuin eri ihminen; huomaavainen, kiltti, hellä, romanttinen, sitoutumiskykyinen. Hän korjasi paitsi parisuhteemme, myös oman elämänsä; ryhdistäytyi, etsi töitä, hoiti raha-asiat kuntoon ja lopetti dokaamisen. Tuosta on siis kulunut aikaa jo 3 kk ja tuntuu, että muutos on tosiaan pysyvä ja todellinen, ei pelkkää kosmetiikkaa. Muutoksen myötä sitoutumiskammoisesta pelimiehestä tuli huolehtiva kumppani, joka suunnittelee talon rakentamista, lapsia, häitä...
Kiellänkö siis todellisuuden, jos ajattelen että tuo pettäminen liittyi kasvukipuihin ja tuon edellisen yrityksemme ongelmiin? Nyttemmin mies on katkaisuut kaikki välinsä ex-tyttöystäväänsä, enkä voi hyvällä mielikuvituksellakaan kuvitella pelin jatkuvan. Viimeisen eromme jälkeinen aika on ollut taianomaista tätä pettämisen paljastumista lukuunottamatta. Ja sen jälkeen mies on tunnustanut ja puhunut monista asioista hyvin avoimesti ja rehellisesti, niinkuin olen aina toivonutkin.
Olenko hölmö, jos annan toisen mahdollisuuden? Kuten sanottua, suhteemme alkutaival on ollut myrkyisä monestakin syystä. Vasta nyt tuntuu, että olemme päässeet seesteiseen seurusteluvaiheeseen...
Vastaukset 6
Vanhimmat
minun mielestä pettäminen on johtunut aikaisemmista vaikeuksistanne, kuten itsekin sanoit. anna mahdollisuus miehellesi. oletteko kuinka nuoria vielä? ehkä pettäminen on ollut myös nuoren miehen tyhmyyttä...
Itse olen 25 ja kihlattuni muutaman vuoden nuorempi. Olen ollut vaistoavinani juuri tuota nuoren miehen hölmöyttä hänen toimissaan ja hän on kasvanut paljon seurustelumme aikana. Myös lähipiiri on tämän huomannut... Hänen aiempaan elämäänsä kuului juuri tuollainen hölmöily ja asioiden sotkeminen, vastuuntunnottomuus ja typeryys. Itse olen hieman toisenlainen ja siksi alkuaikamme onkin ollut yhteentörmäystä yhteentörmäyksen jälkeen.
Mutta nyt kaikki on erilaista. Kaunista ja hyvää...
ansaitsee mahdollisuuden. Meillä miehillä on, itselläkin oli, jonkinliainen pentumieli, ennenkuin istuu ja oikeasti miettii mitä haluaa elämältä ja muuta vastaavaa. Miehesi rehellisesti kertoi, sekin kertoo että haluaa sinun tietävän itsestään pimeämpiä asioita. Hän on erehtyväinen niikuin muutkin, anna hänelle mahdollisuus. Et pety. Usko minua.
Jos et pysty antamaan anteeksi, et rakasta häntä tarpeeksi (oikeasti).
Jukka
Rakastan miestä valtavasti. Muuten en olisi tällaista pyöritystä kestänytkään... Olen salaa toivonutkin, että hän tulisi järkiinsä ja asettuisi aloilleen ja nyt toiveeni näyttää toteutuneen. Vaikka hänen käytöksensä on ollut lapsellista ja vastuutonta, hän kantaa nyt vastuunsa kuin aikuinen Mies.
Kiitos kannustuksestasi. Joskus ventovieraan sanat voivat merkitä hyvin paljon...:)
Anteeksi, en halua olla onnesi esteenä tai saada oloasi pahaksi. Jotenkin vain tuntuu että tuo mainitsemasi 3 kuukautta on liian lyhyt aika tietää, onko kyseessä todellinen vai hetkellinen näennäinen muutos.
Monesti olen itsekin kokenut, miten mies jäätyään kiinni pettämisestä muuttuu yhtäkkiä totaalisesti ihanaksi, kiltiksi ja helläksi, lopettaa juomisen, suunnittelee perhettä, taloa ja häitä... Samaa on tapahtunut usein lähipiirissäni. Mies ikäänkuin hakee hyväksyntääsi ja leppymystäsi olemalla ylimaallisen ihana. Mutta todellisuus on astunut joka kerta kuvaan mukaan ennemmin tai myöhemmin, kun näytteleminen ja huono omatunto yhtäkkiä loppuvat. :(
Toivottavasti miehesi on oikeasti aikuistunut ja todella kantaa vastuunsa eikä tee toiste moista. Kuitenkin heillä on (miehesi ja hänen exänsä) mitä ilmeisemmin suuria tunteita toisiaan kohtaan, koska tapahtunut ainakin kaksi kertaa (kuinka monta todellisuudessa, sitähän et voi koskaan tietää).
En voi sanoa mistä pettäminen johtui, mutta en voi myöskään ymmärtää miehesi käytöstä missään tilanteessa. Ei kai silloin exän syliin mennä jos oikeasti rakastetaan toista? Tietenkin monilla miehillä on etsimisvaihe, eivätkä he tiedä mitä haluavat ja kaikkea pitää kokeilla. Varsinkin jos suhteessa menee huonosti, tulee helposti halu lähteä jonkun toisen matkaan. Kuitenkin tässä tilanteessa jyvät erottuvat akanoista siinä, kuka lähtee etsimään muualta ja kuka jää taistelemaan vanhan suhteen puolesta.
Yhden neuvon annan sinulle, älä ole liian sinisilmäinen ja elä miehesi "uudelleensyntymän" huumassa ruusunpunaiset lasit silmilläsi uskoen kaiken mitä miehesi sanoo (mm. välien katkaisu exään). Mutta älä kuitenkaan myöskään pilaa tätä uutta mahdollisuutta mikä teille on annettu, turhalla mustasukkaisuudella. Tarkkaile siis tilannetta ja kuitenkin nauti elämästä ja suhteestanne.
Onnea teille molemmille jatkossa. :)
... 3 kk on lyhyt aika ja siksi epäröinkin. Tiedän sen, että huono omatunto ja lepyttely saattavat saada vastaavan reaktion aikaan. Mies vain on niin vilpitön, että ihan itkettää. Aiemminkin näitä "lepyttelykausia" on ollut miehen huonon käytöksen johdosta, mutta ne olivat kestoltaan lyhyempiä, eivätkä laisinkaan näin intensiivisiä ja kokonaisvaltaisia. Nyt mies tuntuu olevan täydestä sydämestään mukana, vaikka minä luonnollisesti olen ottanut takapakkia... Ja täytyy muistuttaa, että muutos näkyi heti palattuamme tuon eron jälkeen yhteen ja tuon pettämisen mies tunnusti vasta n. kuukausi sitten. Eli näiden tapahtumien välissä oli kaksi kuukautta. Siksi ei tunnu loogiselta, että mies olisi muuttunut pelkästään minun lepyttelemisekseni.
Mutta noudatan neuvoasi ja olen varovainen. Sillä tiedän, että joskus ruusunpunainen voikin olla paskanruskeaa...