Tilanne lyhyesti: liitto mennyt päin mäntyä useamman vuoden, seksiä ei ole tehnyt mieli puolison kanssa myöskään pariin vuoteen, mutta on sitä harrastettu väkipakolla mielikuvien tms. avulla. Ero ollut mielessä sen pari vuotta, ilman toteutusta. Nyt tilanne se, että en enää kykene seksiin ollenkaan puolison kanssa, koska mietin vaan koko ajan erästä toista. Olen ajatellut, etten ole häneen rakastunut, mutta olenko sittenkin? Alkuun kun oli hänen kanssaan ollut sängyssä, maistui oma puolisokin koska oli niin kikseissä tästä toisesta. Nyt en enää kykene seksiin puolisoni kanssa ollenkaan. Hän ei kiihota (tilanne oli sama jo pari vuotta), seksiä jos yrittää harrastaa niin se alkaa tökkimään joka kerta eikä tunnu miltään. En vain kykene edes tunteettomaan suoritukseen enää. Toista ei taas tarvi kuin vain ajatella niin kiihottuu heti. Osaisiko joku auttaa, miksi en enää kykene ollenkaan seksiin puolisoni kanssa? Johtuuko se tästä toisesta vai mistä???
Rakastunutko toiseen?
Hjälpa mej
11653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Syy on hyvin yksinkertainen eli et pysty seksiin puolisosi kanssa koska et enää rakasta häntä! Se on se kylmä totuus! Näin yleensä pitkissä liitoissa/suhteissa käy, kun tunteet kuolee ja rakkaus häviää, ei kiinnosta enää seksi puolison kanssa, pelkkä läheisyys ja kosketus alkaa inhottamaan. Valitettavasti silloin ei ole kyse siitä onko ero tulossa, kyse on vain siitä MILLOIN ero tulee! t. eronnut nainen, saman kokenut
Otappa kuule ero siitä miehestäsi, ja ala seukkaamaan sen uuden uroon kanssa! Tai onko tuo nyt enään niin uusi, kun pari vuotta jo olet suhteessa häneen ollut? No monella avioparilla ei se intohimo kestä edes sitä paria vuotta (kokemuksesta puhun), joten olet jo uuden miehen kanssa "koetellut" suhteen siltäkin osin. Ei muuta kuin eropapereita kirjoittamaan. On nykyiselle miehellesikin reilumpaa, kun pääsee sitten vapaana etsimään uutta naista. Ikävää kai hänen on puutteessa olla siksi, ettei sinua haluta, ei raukka tiedä ollenkaan mistä moinen johtuu. Ansaitseehan hän myös tulla rakastetuksikin, eikä kylmässä suhteessa elää, joten kaikkien teidän kannalta on reiluinta ja parasta erota.
Mistä muuten päättelette että aloittaja on nainen? Tuossa tekstissä ei tullut ainakaan minun mielestäni kovin selvästi sukupuoli ilmi. Voihan se olla mieskin.
No jaa... Eipä tullut, kun nyt uudestaan luin. En tiedä mistä noin päättelin, mutta jos kyseessä on mies, niin sama vastaus hänelle myös, eli -eropapereita vain kirjoittamaan.
en tosin hyväksy sitä, että on menty pettämään, mutta joka tapaukessa suhde ei enää ole mikään suhde. Eikä se ero-ilmoitus tule mitenkään yllätyksenä, pikemminkin se on toiselle osapuolelle odotettava juttu, jopa jonkinlainen helpotus tähän jatkuvaan varpaillaan olemiseen.
Eroa, mutta en suosittele suoraan toisen syliin hyppäämään vaan aina eroprosessi pitää käydä läpi ensin, kyllä se uusi rakkaus jaksaa odottaa muutaman viikon, jos oikeasti välittää.
Enkä myöskään suosittele kertomaan että on jo uusi rakas, siinä vaan ottaa toiselta lopullisesti palan sydämestä pois. Parempi kun vaan sanoo, ettei enää ole pitkään aikaan viihtynyt suhteessa, eikä ole järkeä jatkaa.
Erot on aina hankalia, itsekkin kituutin 2 vuotta suhteessa ilman mitään rakkautta/kosketusta, minulla ei ollut uutta miestä mutta en tahtonut että mieheni koskee minuun koska se ei tuntunut enää miltään.
Miksi sitä sitten piti 2 vuotta vetkuttaa, en osaa sanoa.. kai sitä vaan odotti että asiat menisi parempaan päin sittenkin, mutta ei ne yleensä mene.
Eroa, mutta muista ettei se uusi suhde välttämättä ole mikään pelastuksesi..
Tiedät varmaan itsekkin miksei se puoliso enää kiinnosta sinua, eikös se ole aivan selvä asia. Olet tainnut kokea elämässäsi nyt jotakin ihmeellistä mitä et ole aiemmin kokenut itsessäsi. Tuttu tunne tunnistat ja tiedät mikä se tunne on kun oikein mietit asiaa, paluuta tuosta ei kyllä ole ja pitkittämällä ratkaisua teet omasta olostasi vain tuskaisemman.
Uusi suhde ei ole kestänyt paria vuotta, vaan pari vuotta oli aika, jonka verran en ole omaa puolisoani enää halunnut ja kauan olen eroa miettinyt. Puolisolleni ero ei tulisi yllätyksenä. En ole ajatellut hypätä uuteen suhteeseen myöskään, koska en usko sen pysyvyyteen. Kuten kirjoitin, en ole mielestäni rakastunut tähän toiseen, mutta jotain tunteita kyllä häntä kohtaan on.
Varsinainen kysymykseni oli oikeastaan se, että onko mitään keinoa miten voisin kyetä seksiin puolisoni kanssa vielä? Tosin kaikki vastaukset kyllä sanovat samaa, mitä olen vähän itsekin ajatellut eli että tässä ei olisi enää järkeä. Syy kai on se, etten usko enää rakastavani häntä kaiken muun lisäksi. Ehkä hänkin ansaitsee tulla rakastetuksi jonkun muun kanssa. Ehkä minun on parempi olla vaikka yksin. Entä lapset sitten, onko tilanne sama kun on lapsia? Sehän tässä mietityttääkin...
Ap
Vai että onko mitään keinoa kyetä seksiin enää puolisosi kanssa? No jos olet nainen, niin senkus makaat lahnana -tiedä sitten onko se kummankaan kannalta millään tavalla tyydyttävää tai järkevää, mutta niinhän usein avioliitoissa toimitaan... Mutta jos olet mies, niin en tiedä onko viagrastakaan apua -lahnailu ei ainakaan toimi...
Et usko rakastavasi sitä uutta, ok. et sitten rakasta. Selvää kuitenkin on, että et rakasta enää ainakaan puolisoasi. Hän myös ansaitsee mahdollisuuden jonkun toisen kanssa, eikä ole ilmeisesti lähtenyt sinua pettämään, joten hänen kannaltaan ainakin teidän pitäisi erota. On väärin näitä petettyjä puolisoita kohtaan roikkua suhteessa, vaikka ei itse enää siinä oikein mitään järkeä näe, saati saa tyydytystä.
Ihan kuin pitäisi "varalla" toista ihmistä, että jos ei parempaa vastaan tule, niin eipä tarvi ainakaan yksin vanheta. SE jos jokin on julmaa ja toisen arvon alentamista! Tämä pitäisi jokaisen petetyn puolison ymmärtää ja lähteä itse suhteesta, jossa tulee petetyksi, sillä jokainen ansaitsee parempaa.
Kyllä ylipäänsä sanon, että erota teidän pitää, jos et tunne mitään puolisoasi kohtaan enää. Lapsetkin selviävät erosta, jos vanhempien välit pysyvät sivistyneinä, eikä lapsia oteta aseeksi jolla toista lyödään ja kiristetään -tämän kaikki aidosti lapsiaan rakastavat ja heistä välittävät vanhemmat tajuavat. He eivät ole syyllisiä teidän pahaan oloon, ja välejen viilenemiseen. Lasten takia ei myöskään pidä pysyä kuolleessa suhteessa, sillä he ovat herkkiä ja aistivat kyllä, että vanhemmat eivät ole onnellisia. Syyttävät vielä itseään kotona olevasta kalseasta tunnelmasta, vaikka vanhemmat eivät tappelisikaan keskenään ja kaikki "sujuisi" muuten, se arjen pyöritys niin kyllä sen kuitenkin aistii, etteivät isi ja äiti ole onnellisia.
Ole aikuinen, ja tee itse päätöksesi. Minun mielipide on, että eroa -mutta eipä sitä voi sinun puolestasi kukaan päättää. Kuitenkin sinun pitäisi kertoa nuo tuntemuksesi puolisollesi -hän ansaitsee tietää, missä suhteessanne mennään, ja tehdä omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa sen perusteella.
kun omassa avioliitossa tuli tilanne, että en pystynyt enään olemaan mieheni kanssa sängyssä, tarkoitti todella sitä tunteeni olivat kuolleet häneen täysin. Elimme yhdessä, mutta metriä lähemmäksi en miestäni halunnut.
Yritin kääntää omaa ajattelutapaani miestä kohtaan ja mietin jopa ammattiauttajan menoa, mutta totuus oli se että vaikka olisi "voissa paistettu", niin homma ei olisi enään toiminut.
Itse olen sitä mieltä kun seksi loppuu parisuhteesta, niin on vain ajan kysymys, milloin loppuu itse parisuhde.
Me päädyimme eroon.
Enpä osaa itsekään päättää ja samanlaisessa vaiheessa taidan olla. Oma liittoni on sellainen, että ei ole kamalaa, mutta ei kovin onnellistakaan. En kaipaa mieheni seuraa, mutta toisaalta kun ei ole kauheaakaan, niin olen ajatellut, että ehkä pitkän aviolitoon jälkeen tällaista "kuuluukin" olla. Välillä mukavaa ja välillä sitten surkeampaa. En haluaisi lasten vuoksi heittää pois monen vuoden avioliittoa, mutta jotenkin tuntuu, että tuleeko tästäkään mitään, ettei ole varma omista tunteista. Tunnen syvää kiintymystä, mutta onko se enää rakkautta. Vaikea sanoa. On tätä liekkiä nyt yritetty kumminkin puhallella, sillä tuloksella, että edelleen ollaan yhdessä.
Jos ei olisi lapsia, olisin lähtenyt (ehkä?) ajat sitten. Nyt pitää ajatella lasten koulut ja päiväkodit ja kaveripiiri. Ikävä kyllä asiaan vaikuttaa rahakin. Mihin lähtisin? Pitäisi olla koti, jossa on lastenkin hyvä olla, mutta omilla tuloillani en hääviä luukkua saa mistään. Koti jäisi miehelle, olen siitä kohtuuvarma, koska en pystyisi lainoja lyhentämään :( Samaan aikaan tiedän, ettei talous saa olla syy siihen, jääkö, mutta vaikuttaa se kuitenkin yhtenä syistä.
Seksissä sama juttu kuin sinulla eli kyllähän sitä mielikuvilla saa orgasmin aikaiseksi, mutta vähän on sellainen olo kuin pettäisi siinä(kin) toista, ettei nauti vain miehestään sellaisenaan.
Ikinä ei kannata pettää. Ei siitä taida naisena selvitä yli, koska asia jää kaivelemaan. Olisipa vaan ollut silloin aikoinaan riittävän älykäs ja joko eronnut samantien tai jättänyt vieraan kanssa sikseen ja heti yrittänyt pelastaa liittoa. Pettämiselle ei voi enää mitään (tehty jo) ja meillä se on myös kahden kesken selvitetty, annettu anteeksi, mutta ei unohdettu. Tuntuu, että siitä on jäänyt järkäle meidän väliin, vaikka onkin vuosien mukana helpottanut.
Haluaisin mielenrauhan ja hengittää vapaasti. Parhaillaan ei ole sellainen olo kotona. Yritän olla ajattelematta koko avioeroa ja elää arkea niin kuin ennenkin. Silti kun sen sanan "avioero" on päästänyt mieleensä, ei oikein pääse ajatuksesta irti, vaan aina kun riidellään, alan miettiä lähialueiden asuntojen vuokratasoa. Ei ole järkevää eikä kohtuullista ja se syö hemmetisti. Vihaan tätä, ettei voi osata vain olla.
Itse olen aikalailla vastaavassa tilanteessa :( Puolison kanssa takana pitkästi toistakymmentä vuotta ja nyt mennyt jo 3-4 vuotta huonosti ja kaiken kukkuraksi rakastuin toiseen ihmiseen..ja olin suhteessakin hänen kanssaan. Ko suhde on ollut ohi jo pidemmän aikaa, mutta silti varmaan rakastan kyseistä henkilöä edelleen..kotona pyöritetään vaan arkea pienten lasten kanssa ja that's it. Sen uskon, että rakkauteni puolisoon kuihtui (ei varmaan kokonaan mutta suurimmaksi osaksi) jo ennen rakastumistani..koska en ole aiemmin pettänyt puolisoani tai haikaillut muiden perään. Sen verran puolisoni on ilmaissut itseään joskus, että hänelläkään ei ole tunteita itseäni kohtaan.
Silti sitä ei vaan pysty laskemaan irti ja toivoo, että kaikki kääntyisi vielä parhain päin..ei vaan tiedä että miten. Keskusteluyhteyden (siis parisuhdeasioista) saaminen tuntuu mahdottomalta, itse koitan edes pienillä teoilla (pusut yms) saada puolisooni yhteyttä ja läheisyyttä, mutta toiseen suuntaan ei tule mitään.
Millaisia kokemuksia muilla ihmisillä on tälläisistä tapauksista, eli tunteet tuntuvat kuolleen. Oletteko saaneet asianne vielä kuntoon vai oletteko päätyneet eroon? Ja jos olette päätyneet eroon niin miten olette selvinneet? Lähinnä siis ajattelen sitä, että onko ero aina yhtä vaikea vai onko se yhtään "helpompi" kun tunteet ovat olleet kuolleet jo pidemmän aikaa?