Aloitin nettitreffailun vuoden vaihteessa. Olen kirjoitellut viestejä viiden miehen kanssa. Valitsin miehet tarkkaan heidän profiiliensa perusteella. Kaikki miehet olivat todella kivoja, hauskoja ja syvällisiä viesteissään. Oikeastaan ihastuin jokaiseen heidän viestiensä perusteella ja ajattelin, että tässä varmaan on se toinen puoliskoni, koska ajatukset kävivät niin yksiin. MUTTA sitten tulivat ne tapaamiset ja ne olivat kaikilla viidellä kerralla pettymys. Viestien perusteella miehet olivat ihania, mutta tavatessa se "kipinä" puuttui. Vaikka olin nähnyt heidän kuvansakin ennen tapaamisia, niin silti livenä nämä miehet olivat erilaisia kuin olin mielessäni kuvitellut. Se kuuluisa "kemia" puuttui tapaamisissa. Tämä vie uskoani nettideittailuun. Kapakassa sentään voi heti havaita, onko sitä "kemiaa" vai ei, mutta netissä sitä ei voi havaita. Joku voi nyt väittää, että kyse on vain ulkonäöstä, mutta kyse ei ole vain siitä. Kyse on kokonaisuudesta: ulkonäöstä, äänestä, eleistä jne., jotka eivät ole netissä nähtävissä. En taida jaksaa enää nettitreffeille lähteä. Huom. kaikki olivat kivoja kunnon miehiä, mutta se intohimon kipinä jäi puuttumaan. Johtuukohan se siitä, että tavallaan tutustuimme jo ennen tapaamista ja miehet alkoivat tuntua enemmän kavereilta kuin kumppaneilta ?
Tapaaminen aina pettymys
Tämä tästä
462945
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Älä viestittele kuin korkeintaan pari päivää ennen tapaamista, niin ei ehdi tulla turhia ootoksia puolin ja toisin. Tuota "kemiaa" olen miettinyt monet kerrat. Mitä se on? Miehet siitä ja "kolahduksesta" kovasti puhuvat. Minulle riittäisi eka tapaamisella, että olisi kivaa ja voisin sen perusteella tavata uudelleen ja katsoa ajan kanssa tuleeko syttymistä. Mutta onko se utopiaa?
Teille tulee kyllä paljon huteja, jos luulette että jos ensimmäinen tapaaminen ei kolahtanut, niin ei ole se oikea. Se voi kestää kauemmin se ihastuminen.
Siis kelle teille? Minua saa sinutella ja minä en oletakaan, että eka tapaamisella sytyttäs, vaan juurihan perään kuulutin sitä, että haluaisin tavata kivan tyypin uudelleen ja katsoa, mitä siitä tulisi ajan kanssa, mutta miehet ei siihen suostu, vaan sanovat: "Ei ole kemiaa" tai "Ei kolahtanut".
Tarkoitin kyllä noin yleensä, en tarkoittanut sinua, meni väärään viestiin vastaus. Eli joo, ei kannata luovuttaa, vaikka eka tapaaminen ei sytyttänyt, toisella kerralla voi jo asiat olla toisin. Kärsivällisyyttä täytyy olla.
"silti livenä nämä miehet olivat erilaisia kuin olin mielessäni kuvitellut."
Älä kuvittele. Ainakin itse haluan lukea profiilista muutamia olennaisia asioita, jotka kertovat suurella todennäköisyydellä, onko minulla ja naisella riittävästi yhteistä, ja sen jälkeen haluan muutaman viestin vaihtamalla todeta, että vastapään jutut kuulostavat järkeviltä. Sen jälkeen olen valmis tapaamaan, ja ennen tapaamista ihan tietoisesti vältän mielikuvien luomista. Ymmärrän toki, että kaikki eivät moiseen pysty, ja se on inhimillistä.
"Vaikka olin nähnyt heidän kuvansakin ennen tapaamisia, niin silti livenä nämä miehet olivat erilaisia kuin olin mielessäni kuvitellut. Se kuuluisa "kemia" puuttui tapaamisissa."
Voisiko olla niin, että jutut menivät pieleen juuri siksi, että olit kuvitellut jotain, etkä siten mennyt treffeille avoimin mielin?
Toisaalta paperilla mielenkiintoinen ihminen ei suinkaan välttämättä ole se, jonka kanssa on kemiaa. Itse kuitenkin tykkään nettideitistä siksi, että siinä saa tavallaan helpommin tietää, onko toisen kanssa riittävästi yhteistä, jotta juttu edes teoriassa voisi toimia.
Viestien perusteella ehdit luomaan miehistä tietyn mielikuvan, joka oli pitkälti päättelyä, olettamaa ja kuvitelmaa. Luonnossa kukin mies oli kuitenkin sellainen kuin on oikeasti, mikä tietenkin aiheutti sinulle yhtä suuren pettymyksen kuin jos he olisivat aktiivisesti valehdelleet. Ihastuit siis alunperin omaan haavekuvaasi, joten eihän heillä ollut mitään mahdollisuuttakaan pärjätä vertailussa. Ilman ennakolta luotuja odotuksia he ehkä olisivat hyvinkin voineet kelvata. Mitäs jos seuraavalla kerralla koitat olla odottamatta ja kuvittelematta mitään? Annat vaan mielikuvan muodostua itse tilanteessa. Joko äijä tekee vaikutuksen tai ei, mutta ainakin mahdollinen pettymys aiheutuu itse miehestä, ei sinun odotuksistasi.
Täsmälleen samaa mieltä. Itseasiassa luulen tämän toimivan monesti myös toisin päin. Eli että yhteydenpitoa ei saada edes aikaiseksi, kun vastapuoli kuvittelee viesteistä jotain sellaista, mitä ei pitäisi kuvitella. Tai yhteydenpito katkeaa tällaisista syistä. Eli lopulta ei ehdi päästä edes tapaamaan toista ja toteamaan vasta siellä treffeillä, että millaisia oikeasti ollaan. Pelkistä viesteistä on hyvin vaikea saada kattavaa käsitystä toisesta ihmisestä. Paras tapa olisikin nimenomaan tuo, että ei odoteta ja kuvitella yhtikäs mitään, vaan tutustutaan avoimesti toiseen ihmiseen. Valitettavasti tämä ei taida olla kovin yleistä nettideitissä, vaikka tämä juuri nimenomaan olisi oiva forumi tutustua avoimesti monenlaisiin ihmisiin. Itse en usko, että sen oikean ihmisen voi löytää ihastumalla toiseen netissä. Kyllä sitä on ensin tavattava ja katsottava sitten mihin asti matka kestää.
noin 6 kuukautta sitten miehen tääältä netin kautta. Aluksi toki viestittelimme n. kuukauden ja sitten tapasimme. Tavatessamme mielessäni vilisi kaikenlaisia ajatuksia ja kuvitelmia. Olin ajatellut hänet toisenlaiseksi ja hänen mielestään olin paljon paremman näköinen kuin kuvani. Mutta... kyllä... aloimme tapailemaan ja yhteydenpitomme on jokapäiväisestä, tapaamme aina kuin työ sen sallii ja sanoisin, että kyllä kannatti. Olemme löytäneet toisistamme kaverin, ystävän,ihmisen ja rakkaan. Ei se kerralla kolahtanut, ei vienyt jalkoja alta, ei huimannut, mutta kaikki yksinkertaiset asiat, jakaminen ja hellyys on ollut suurenmoista. Älkää siis tyrmääntykö , vaikka kaikki ei heti kolahda paikoilleen
Yäktyypi osui naulan kantaan "Mitäs jos seuraavalla kerralla koitat olla odottamatta ja kuvittelematta mitään? Annat vaan mielikuvan muodostua itse tilanteessa." Liiat odotukset ovat pahasta.
kannata kirjoitella. Olet luonut mielessäsi kuvan täydellisestä unelmiesi miehestä (varmaan sama joka kerta), jota toinen eis itten vastaakaan, koska hän on IHAN OIKEA IHMINEN. Löydät vielä miehen, jonka kanssa on heti kipinää, mutta muista että on suuri todennäköisyys, että hän on se sama pelimies, jonka moni muukinon "löytänyt" ja muutaman viikon kuluttua sydänkarrella pettymyksensä kokenut. Rauhallisilla hyvillä miehillä ei ole tarvetta viedä naiselta heti jalkoja alta vaan he voivat tulla tapaamisiin ihan vaan omana itsenää. Näyttää siis siltä, että valitset viestien perusteella hyviä miehiä, mutta et ole itse vielä riittävän kypsä aikuiseen suhteeseen.
Mitä ihmettä, jos ei heti säkenöi, niin se on sitten siinä. Minä tapailin useita kertoja, ennenkuin aloin
pitää yhä enenmmän ja enenmän hänestä. Mentiinpä yhdessä keilaamaan ja siellä tuli tuo huumori puolikin testattua, kun pallot rymisteli vuoron perään pitkin ränniä.
Eka kerralla on jännitettä sen verran, ettei voi mitenkään saada oikeaa käsitystä, paitsi jos ulkonäkö
ei satu olemaan sellainen, kuin ajatteli. Ulkonäöstä on tehty oikea ongelmakimppu, jos vaikka korvat
vähän höröttää, niin se on pitkä miinus ja rankataan listalta.
Miten jos se oma peili vaikka juksuttaa ja itselläkin on kierot silmät.
Loppujen lopuksi se nyt on ihan sama miten ja missä tutustuu, kun pääasia on se että kuinka luontevaksi tuntee olonsa toisensa seurassa live-elämässä. Itselläni oli tässä vuoden alussa sellainen episodi että kirjoitin viikkokausia useita s-posteja päivässä kovin itseni kaltaisen miehen kanssa, ja kyllähän siinä väkisinkin innostui kun olimme niin kovin samanlaiset ja kumpikin kaipasi nimenomaan vakavaa, oikeaa suhdetta. Ja mieshän oli minun silmiini varsin kivannäköinenkin. Mutta tavatessa: en tuntenut yhtään mitään. Puhuimme tuntikausia eli kyllähän se aika siinä kului, mutta ei ollut sellaista luontevaa ja innostunutta oloa kuin muinoin 2 - 3 miehen kohdalla joista yhteen olin palavasti ihastunut ja kahden kanssa aloitin pidemmän parisuhteen.
Silloin kun ne kuuluisat kemiat kohtaavat, ei edes mieti kahta kertaa sellaista kuin että alanko nyt vai enkö ala seurustelemaan tämän kanssa, siinä ei tarvitse miettiä yhtään mitään jos vain toinen osapuoli on yhtä halukas olemaan yhdessä.
Jos ei pitkään aikaan löydä ketään oikeasti kiinnostavaa ihmistä, alkaa käyttää aikaansa sellaisiin typeryyksiin kuin listojen laatimiseen että millainen sen toisen pitää olla tai "mitähän mahdan tehdä väärin kun en löydä ketään". Seuranhaku alkaa tuntua salatieteeltä jossa olettaa onnistuvansa kunhan vain osaa heittää riitit juuri oikein. Täälläkin usutetaan että kirjoita semmoinen ja tämmöinen profiili, mutta eihän siihen valehdellakaan voi jos haluaa löytää juuri sen ihmisen jolle itse sopii kumppaniksi. Lopulta pystyy kirjoittamaan vain samat asiat aina uudestaan ja uudestaan, hivenen eri sanoin vain. Vaikka profiili olisi kuin taivaasta ojennettu, se ei auta jos ei ole niin onnekas että sattuu juuri se mies näkemään sen joka olisi se kaikkein sopivin.
On aika tylsää juosta treffeillä sellaisten kanssa joista jo alkuun tuntee ettei tästä mitään tule (pari tämmöistä kokemusta itselläni). Ja tylsemmäksi vaan menee kun tapaa jonkun josta on olettanut että voisi tulla jotain, ja tuotapikaa huomaa ettei nytkään nappaa. Mutta ei kai sitä oikein periksikään voi antaa, koska ainakaan itse en usko ihmeisiin eli siihen että kumppaniehdokkaaseen kompastuisi tuolla liikenteessä, jos ei siis ravaa baareissa tms.
Eikä sano jos ei ne räjähdä siinä yhtyessään.
Näin se on, näin se vaan menee että usein ihminen on erilainen mitä hänestä saa kuvan pelkkien viestien tai soittojen perusteella.
"Kyse on kokonaisuudesta: ulkonäöstä, äänestä, eleistä jne."
Ulkoisesta olemuksesta eli pinnasta.
En ole yllättynyt.
Ehkä parempi mennä vain baariin pikku topissa ja lyhyessä hameessa sekä alkaa haistelemaan niitä intohimoja.
Kaipaat elämääsi todennäköisesti niitä intohimoja ja kemioita enemmän kuin oikeaa kumppania.
Oliko ongelmana siis, että miehet eivät olleet riittävän itsevarmoja ja miehekkäitä?
Mikäli on roikkunut netissä deittaillen pitkään, tulee varmaan turta olo, eikä toinen enää jaksa kiinnostaa.
Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että jokainen kohdattu henkilö on erilainen. Jonkun kohdatessaan tietää heti, että tämä se on tai tästä ei ikinä synny mitään. Toisen kanssa ajan kanssa tunne syvenee.
Suuri merkitys on myös sen hetkisestä omasta mielentilasta, onko otollinen vai ei.
Sehän on naurettavan vähän! Kun tapaat vielä seuraavat 10 tai 15, niin sieltä se löytyy!
Kokemusta on. Tosin nykyiseni löysin ihan livenä, kunhan uskalsin laittaa tapaamisen jälkeen tekstarin...
Kapakassa emme tavanneet.
Viisi on oikeasti Vähän.
Hei, voitko kertoa missä sitten tapasitte? Olisi tosi kiva kuulla mistä niitä ihmisiä oikein löytyy... (Tanssilavoista en ole kiinnostunut.)
Jos juottolat jätetään välistä ja nettideittin niin ihmiset tapaavat vähän harrastusten, enemmän tuttavapiiriensä sekä myös työelämän ja opiskeluiden kautta.
Jos noista ei sopivaa seuraa löydy niin käytännössä vedät silloin kuollutta perässäsi eli hyvin hankalaa on seuraa löytää.
Harrastustoimintaankin liittyminen tuon perusteella on hakuammuntaa ja baareissa tarjonta on mitä on.
Voisi siis sanoa että aktiivinen seuraelämä noin muuten sekä työelämä ovat ne jota kautta niitä kumppaniehdokkaita tapaa.
Varsinkaan jos ei ole viimeisen päälle edustava ja toiseen heti vaikutuksen tekevä "ilmestys" jotta pärjäisi yöelämässä tai nettideitissä.
Arvaa vedänkö itse tuollaista kuollutta. Väärät harrastukset, väärät tuttavat ja väärä ammatti ajatellen toiseen sukupuoleen tutustumista. Sekä noin luonnostaan väärä naama.
Kaput.
Itse en voi työelämän tai harrastusten kautta löytää ketään. Tuttavia en omaa, en ainakaan oikeasta ikäryhmästä. Olen kuulema myös negatiivinen ihminen kun en sinne baariin kertakaikkiaan vaan halua lähteä.
Naama on keskinkertainen, tai niin ainakin luulin kunnes kaikki yhteydenotot profiilini lopahtivat. Jotain lähes 30 v minua vanhempaa ukkoa lukuunottamatta viimeaikoina ei niin mitään.
Minähän sen kerhon perustin ;)
Se täytyy sanoa että jos nuo työtehtävät muuttuvat itsellä niin sitten löydän naista kuin meren mutaa todennäköisesti, mutta ei sekään niin yksinkertaista ole.
Sama juttu minulla harrastuksissa ja tuttavissa kuin sinulla että pitäisi ettiä jostain kasa uusia jos meinaisi kumppania katsastella niiltä vesiltä.
Et sinä negatiivinen ole jos et halua baariin lähteä ja tosiasiassa vaikka siellä kävisitkin niin todennäköisemmin löytäisit jonkun vonkaajan kuin mitään muuta.
Minä en edes ajatellut omaa ulkonäköäni ennen kun lähdin nettideittiin, mutta sen jälkeen on tullut todettua että sitä on hyvin pitkälle täysin seksitön ja kiinnostamaton naisten mielestä. Eikä keskinkertainenkaan netissä riitä.
Vanhammat naiset ja lapsia jo hankkineet olisviat lähinnä kiinnostuneet. Sikäli kun etsin lapsetonta ja aikalailla samalla tavoin terveellistä ja liikunnallista elämää elävää suurin piirtein saman ikäistä (n.30) naista niin aivan mahdoton löytää.
Jos minulla olisi joku idea sinulle niin sen antaisin. Varmaan jos on sen tyyppinen että jaksaa jotain sosiaalisia hommeleita enemmän ja järjestötoimintaa yms.
Tietysti kun en tarkemmin tiedä tilannettasi niin vaikea on luvata mitään.
En suosittelisi epätoivoakaan. Onhan yksinkin elämisessä omat puolensa. Ainakin itse siihen jo hyvin tottunut.
Asun niin syrjässä että täältä käsin on vaikea lähteä mukaan yhtään mihinkään. Mitäs muutin tänne, voisi joku ihmetellä, mutta muutin siinä vaiheessa kun minulla vielä oli kumppani, eli en tajunnut että jatkossa joutuisin seuraa hakemaan kissojen ja koirien kanssa. :( Olisi ruoja vähän vihjaissut että on jättämässä, niin olisin ehkä valinnut toisin. Tai sitten en, koska mieleeni ei kuitenkaan olisi juolahtanut miten vaikeaa mies on löytää, koska oletin autuaasti että nykyaikana netin kautta mikä tahansa löytyy. Asunto on löytynyt moneen kertaan, kaikenlaista kivaa roinaa, kissoja jne. Mutta eipä miestä. On varmaan ikä se ongelma (40 ) ja se että en innostu 50 miehistä. Niin epätoivoiseksi en tule että makuni yhtäkkiä muuttuisi ja minun silmissäni papparaiset kiehtoisivat.
30v. lapseton nainen löytyy varmaankin töistä. Ovat niitä uraohjuksia...
Jos ei pidä lapsista tippaakaan, ei niitä sen takia jätetä tekemättä että menee kaikki aika töissä, vaan sen takia että ei pidä lapsista.
yst. terv. nimim. kiljukaulat paskavaippaiset jorpakkoon
Itsekin aloitin nettideitit vuoden vaihteessa ja tuli tästä sellainen tunne, että ollaankohan tavattu...? Ehkei sentään, mutta kyllä sattui jotenkin niin täydellisesti.
Olen tavannut reilut kymmenkunta naista, useimmat on "puolin ja toisin" profiilien perusteella tarkoin haarukoitu.
Useimpien kanssa on viestejä lähetelty muutamia ja ainakin kerran soiteltu ennen tapaamista. Tähän saakka kaikki ok. Joidenkin kanssa ollaan nähty muutama kerta, mutta aina sama juttu... ei ole sitä "kemiaa", vaikka yhteisä asioita ja mielenkiinnon kohteita on ollut jne.
Sitten jostakin kumman syystä, jos on eksynyt deitille jonkun kymmenen vuotta vanhemman yksinhuoltajan kanssa, niin kummasti niitä kemioita on sitten vastapuolen mielestä niin perkeleesti, vaikka ei mitään yhteistä olisi pätkänkään vertaa! Jopa joo... se niistä "kemioista" Kaikki saman ikäiset lapsettomat naiset ovat vaivaantuneita, etäisiä, tylyjä ja vaikka mitä.
Olen ollut rehellinen ja kuvani olleet totuuden mukaiset, ja naisten saaminen deitille ei ole ollut ongelma. Ulkonäkö on sitten oletettavasti jotenkin siedettävä ja kaikki ovat kehuneet työtä ja talouspuoli on mallillaan, ja olen kuulemma mielenkiintoinen ja mukava persoona ja blaa blaa blaa, mutta tuntuu, että nämä naiset eivät OIKEASTI edes halua löytää niitä "kemioita"! Kunhan empivät ja ruikuttavat.
Naiset odottavat ihanien rakettin räjähtelyä.
Se onnistuukin tiettyjen miesten kanssa ja sitten he tulevat kohta puoliin tänne palstalle valittamaan miten tämä mies pyörittää useampaa naista, on pelimies, varattu tai molempia yhtä aikaa.
Miesten kemiahan tarkoittaa juuri yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja naisten kemia tarkoittaa miehen fyysistä veto ja panovoimaa.
"Kaikki saman ikäiset lapsettomat naiset ovat vaivaantuneita, etäisiä, tylyjä ja vaikka mitä."
Aivan sama kokemus. Tosin moni on ollut ystävällinen kun sen verran herrasmies persoona olen, mutta pinnan alta olen aistinut että nainen odotti jotain ihanan kutkuttavaa intohimoa ekalla silmäyksellä ja toisella nuuhkaisulla.
Jostakin syystä kun nainen rupsahtaa tai on jo pentue kasassa niin kemia alkaa sitten merkitä jotain muuta ja ollaan valmiita asettumaan aloilleen jonkun vähemmän heti intohimoja herättävän kanssa.
"kemia" = miehen fyysinen vetovoima.
Miehen psyykkisestä vetovoimastahan ei voi yksien tai kaksien treffien perusteella sanoa yhtään mitään. Varsinkin kun ottaa huomioon, että selvin päin suomalaiset miehet ovat aika jäyhiä otuksia...
Miksi ylipäätään käyttää kiertoilmaisua "ei ollut kemiaa", kun oikeasti tarkoittaa, että "en halunnut halunnut sen miehen heti panevan minua"? Rehellinen kannattaisi olla. Myös itselleen.
Itselleni kemia on sitä että toisen kanssa menee mielet yksiin ja tuntuu heti siltä kuin olisi tuntenut toisen AINA. Vaikka eivät mitään suuria rakkauksia menneet parisuhteeni olleetkaan, heti alusta asti oli tuttu fiilis toisen seurassa.
Ei siinä siitä ole kyse että toisen pitäisi olla valtavan upea panomies. Mutta jos toista kohtaan tuntee vain vierauden tunnetta, niin ei häntä halua fyysisesti lähelleen.
"Ei siinä siitä ole kyse että toisen pitäisi olla valtavan upea panomies. Mutta jos toista kohtaan tuntee vain vierauden tunnetta, niin ei häntä halua fyysisesti lähelleen. "
Nämä kaksi lausetta ovat juuri käytännössä toisensa pois sulkevia. Oma kokemukseni on juuri se, että vaikka naisen kanssa olisi kuinka paljon yhteistä, niin että toisaankin olisi voinut tuntea toisen"aina", niin sillä ei ole mitään merkitystä jos nainen vaan on päättänyt olla vaivaantunut eikä edes halua mitään kemioita olevan. Ja itse olen siisti ja hyväkäytöksinen herrasmies jolla huumoriakin riittää, mutta jos ei ole pelimies-naistennaurattaja niin ei vain "kemioita" synny.
Enhän tietenkään voi muiden naisten puolesta puhua, mutta itse olisin halunnut tässä jokin aika sitten oikein helvetisti että olisi ollut kemiaa yhtä miestä kohtaan. Hän oli kivannäköinen ja olimme hyvin samanlaisia keskenämme, mutta minkäänlaista tunnetta ei vaan lirahtanut vaikka kuinka yritin pusertaa. En pystynyt väkisin tuntemaan tunteita joita ei ollut. Toisaalta myöhemmin on vaikuttanut siltä ettei hänkään kokenut mitään kolahdusta, joten aika idiootinhan olisin itsestäni tehnyt jos olisin yksinäni innostunut ja houkutellut suhteeseen miehen joka lähtee leikkiin asenteella "hohhoijaa mutta katsotaan nyt".
En halua olla kenellekään sellainen viimeinen hätävara kun ei mitään muutakaan satu löytymään. Vaikka olen jo vanha haahka, haluaisin silti kokea sen että toinen innostuu juurikin minusta ja minä hänestä, eikä niin että vaan mennään väkisin yksiin kun ei muitakaan ole tarjolla.
Tuntuu oudolta että joku päättäisi väkisin olla tuntematta kemiaa. Ehkä sellaisilla on niin monta miestä tarjolla että on varaa nirsoilla? Tai ehkä se on vaan sinun kokemuksesi tai oletuksesi, ethän sinä voi tietää miltä toisen ihmisen päässä tuntuu.
Monta kertaa minäkin olen ihmetellyt että mikä joitakin tyyppejä vaivaa kun "olisin niin sopiva juuri heille" ja he eivät vastaa viestiini, mutta kun he vaan eivät itse koe niin että minä sopisin heille, joten ei auta itku markkinoilla. Eli on miehissäkin niitä jotka eivät lähde edes tapaamaan jotta se kemia lopullisesti selviäisi. Kai sen pitkälti näkee sitten jo kuvasta ja jutuistakin, ensimmäisessä seulonnassa.
Itse en pidä pelimiehistä ja naurattajatyypeistä, sillä heillä on niin ihmeellinen tapa seurustella että minä en sitä osaa, en sitä tajua, enkä viihdy näiden ketkujen kanssa lainkaan. On niin eri maailmasta se tyyli, en osaa flirttailla.
Et voi tuntea kemiaa kuin omasta puolestasi. Kaipa kumppania etsivä haluaisi kipinöitä välille mutta usein liika yrittäminen ja etsiminen turruttaa aistit. Vaaditaan tiettyjä ennaltamäärättyjä ominaisuuksia mieheltä, ellei niitä löydy niin aletaan jo miettimään seuraavaa ehdokasta. Itse syyllistyn tähän ja yritän päästä tästä kehästä pois mutta jostain syystä se on kovin vaikeaa. Pitäisi oppia pysähtymään.
tarkoitatko, että
miesten kemia = naisten mielenkiintoinen
naisten kemia = miesten pantava
ei kemia kuitenkaan tarkoita sitä, että heti pitäisi mitään fyysistä olla, ei se ota kantaa ajoitukseen tai toteutukseen lainkaan, vaan siihen, voisiko joskus ajatella, kokeeko olevansa naisellinen miehen seurassa jne. Kyse ei ole myöskään vain ulkonäöstä, vaan oelmuksesta, mitenmies katsoo, vaikuttaako hän kiinnostuneelta, onko kohtelias jne.
Kylläpä viestistäni poiki melkoinen keskustelu. Tarkoitan "kemialla" kutkuttavaa eroottissävyistä jännitystä, joka saa kiihkeästi odottamaan soittoa ja kosketusta. Suhteessa pitää olla miehen ja naisen välistä värinää eikä toinen saa tuntua pelkältä kaverilta. Kyse ei ole pelkästä seksistä vaan siitä että toinen paitsi luonteeltaan niin myös olemuksellaan herättää uteliaisuuden oppia tuntemaan häntä lisää. Joku nyt voi pitää tätä teinimeininkinä ja pikkutyttöjen hupatuksena, mutta kyllä varmaan lähes jokainen nainen haluaa tavata miehen, joka ns vie jalat alta. Eivätkö miehet halua ?
"Se jokin"...on varmaan olemassa joku jonka kanssa kaikki natsaa niin että oksat pois. Kemia tai miksi sitä nyt sanoisi on monen asian summa, itse olen sen verran varovainen etten edes usko että ensi vilkaisulla asia ratkeaisi suuntaan tai toiseen. Näissä palapeleissä tuntuu olevan kovin monta palaa joiden pitäisi sopia yhteen kun/jos ihan oikeaa parisuhdetta haikailee.
Ennakko-odotuksia on kai jokaisella...mutta voiko ketään oikeasti löytää kulkemalla muotti olalla ja sovittamalla että tähän pitää sopia täsmälleen? Ehkä...mutta varmaan saa sovittaa monen monta kertaa.
Jos treffien jälkeen sydän jyskyttää, olo on hutera, posket punoittaa ja mielessä on vain
yksi ajatus kotimatkalla ja se on; Huh, mikä tyyppi. Silloin sitä kemiaa on ilmassa rutkasti.
Jos seuraavat treffit on sovittu vaikka viikon päähän, niin niitä odotellessa oikein
mistään ei tule mitään. Ruoka ei maistu, töissä ei oikein jaksa keskittyä mihinkään,
iltaisin uni ei tule silmään ja kaveritkin jo huomaa, että sulle on sattunut nyt jotain,
et kai vaan ole.... pihkassa johonkuhun, ähäkutti.
Eli panettaa. Tunnet himoa. Kyse on seksistä ja vain seksistä.
Ei mistään muusta.
"Joku nyt voi pitää tätä teinimeininkinä ja pikkutyttöjen hupatuksena, mutta kyllä varmaan lähes jokainen nainen haluaa tavata miehen, joka ns vie jalat alta. Eivätkö miehet halua ? "
Eka kohta hupatuksesta oli oikein, toinen on naisen fantasiaa.
Mies katsos tajuaa että kyse on vain panetuksesta jota voi aiheuttaa monikin nainen eikä sen kummemmasta, mutta tietysti koska naiselta lähtee vain harvan miehen kohdalla hormonit liikkeelle ja alkaa panettaa (riippuu ihan miehen komeudesta ja siitä kuin muut naiset kuolaa miehen perään) niin sitä kauttahan ne parit muodostuu.
Sitten ihmetellään kun miehet ovat pelkkiä pano- ja pelimiehiä tai parisuhteet kariutuu.
Johtunee naisten keskittymisestä "jalat alta" ja "nyt multa tulee" fiiliksiin.
Ei rakkaudesta.
Miehenä minä ymmärrän, että tuo ns. kemia on sitä, että nainen on hyvän näköinen ja häntä tekee mieli riisua katseellaan. Silloin joo ohimoissa jyskyttää ja mielihyvähormoonit toimivat täysillä.
Mutta jos ei sitten kuitenkaan tuollaista naista saa, hänet unohtaa nopeasti.
Jos taas kyse on rakkaudesta, niin unohtaminen on mahdotonta. Silloin tuon naisen kuva seuraa minua loppu ikäni. Sillä rakastuminen on muutakin kuin tilapäistä seksuaalihormoonien myllerrystä.
Olisi kiva, jos naisetkin opettelisivat tuntemaan eron panetuksen ja rakastumisen välillä.
Jostain syystä tuo 3 viikkoa, 3000 kävijää ja 1000 meiliä taitaa olla tuulesta temmattu vitsi, jos profiili
oli kaikenlisäksi vaativa, poistaen listalta tietynlaiset miehet, ( mikäli et ole sitten joku ns. julkkis)
sitä sitten voi ottaa netissä yhteyttä mieheen tai vastata hänelle ellei profiilin? Ellei ole kuvaa eikä profiilin teksti miellytä niin pitäisi ottaa yhteyttä kaikkiin treffipalstalla pyörijöihn. Mutta hienoa että kolahti. Hakuammuntaahan tämä on. Itse en jaksa vastata laisinkaan ellei profiili kolahda. Ihan tarpeeksi huteja ilmankin.
En tiedä mutta kokeilin kerran nuoren naisen profiililla (24-vuotta, ei kuvaa, hoikka) niin yhteydenottoja sain vajaassa 48 tunnissa lähemmäs 200.
Joten yhdessä päivässä jos saa 100 viestiä niin viikossa 700 ja 3 viikossa 2100. Jos tuo tahti sitten hiipuu niin 1000 viestiä ei ole mikään mahdottomuus kolmessa viikossa.
Kävijöiden määrä kuulostaa kyllä aika kovalta mutta ehkä pääkaupunkiseudulla onnistuisi kuvan kanssa?
"Olkoon se kemiaa tai sielujen yhteyttä, sitä joko on tai ei ole. Suosittelen muillekin, että olkaa kärsivällisiä, kyllä se sopiva jossain on. :) "
Tätähän ne naiset tekee ja tuossa jo muutamassa sadassa onkin läpikäymistä kun selviää siitä hurmoksesta jonka tuottaa ne tavoitelluimmat miehet ensin.
Se on mielikuvan luomista....
Johtunee jostain mielenhäiriöstä itsessäsi.
Kannattaisi ehkä hakeutua johonkin psykologille.
Olet tavannut 5 miestä. Jos kipinä löytyisi joka 5. miehen kanssa niin tuskin kumppania paljoa tarvisi etsiäkään. Aika nopeasti luovutit.
masturbinti, et olis sitä intohimoa,, mikähän ikäs on?