Kun näidenkin palstojen kirjoituksia lukee, nousee esiin usein sama seikka; mies on syyllinen eroon tai pettämiseen tavalla tai toisella!
Jos nainen jättää miehen, on syynä tietysti mies, joka ei ole antanut naiselle hellyyttä, rakkautta, huomiota, seksiä tms. Jos mies jättää naisen, on mies itsekäs sika, joka ajattelee vain itseään.
Jos nainen pettää miestä, on syy miehessä. Mies ei ole antanut naiselle hellyyttä, rakkautta, huomiota ja seksiä tms. Jos mies pettää naista, on mies itsekäs petturisika, joka ajattelee vain itseään.
Kuulostaako tutulta?
Jos nainen jättää miehen, on syynä tietysti mies, joka ei ole antanut naiselle hellyyttä, rakkautta, huomiota, seksiä tms. Jos mies jättää naisen, on mies itsekäs sika, joka ajattelee vain itseään.
Jos nainen pettää miestä, on syy miehessä. Mies ei ole antanut naiselle hellyyttä, rakkautta, huomiota ja seksiä tms. Jos mies pettää naista, on mies itsekäs petturisika, joka ajattelee vain itseään.
Kuulostaako tutulta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa.
Minäkin syytin miestäni erotessa. Se on tapa irtautua suhteesta.
Hain syyttelyllä oikeutusta ratkaisulleni, joka oli vastoin arvojani.
Jälkeenpäin olen kehittänyt omaa syyllisyyttäni lapsen kärsimyksistä, miehen alkoholismista,
omasta itsekkyydestä jne.
siis ex morsiantani, vaikka hän lähti tai no mä hain sen uuden asunnon hänelle kun vehtasi toisen miehen kanssa. Onneksi olen nyt tajunnut, että olinkin itse aivan paska jotta olisin kelvannut puoliksosi, onneksi lapsemme isäksi kelpaan aina kun X tahtoo vapaata =)
Jaa'a, en minä nyt oikein noinkaan sanoisi. Tuohon vaikutelmaan vaikuttanee se, että naiset halukkaammin tänne kirjoittavat kokemuksistaan.
Itse olen sitä mieltä, että lähes aina avioeroon tarvitaan kahden ihmisen "laiskuus" suhteen hoitamisessa, ja vaalimisessa. Annetaan tilanteen ajautua, kun siihen puuttuminen ajoissa on työlästä ... ja saattaisi vaatia peiliinkatsomista ihan molemmilta. Ja joskus sitten vaan kaksi erinomaista ihmistä ovat ajautunut toistensa huonoon seuraan (etenkin jos oikein nuorena on kimppaan menty, ja molemmat vielä "kasvuvaiheessa").
Eri asia sitten on jos toinen puoliso on päihderiippuvainen (eikä tahdo sairauttaan hoitaa), väkivaltainen, psykoottisen julma tai ilkeä ... silloin ei muussa perheessä ole vikaa tähän. JA tuo sitten ei ole sukupuoliriippuvainen kommentti ... vaikka useimmin meidän miesten synti (tilastojen mukaan naiset kyllä hyvin kirivät etumatkaa kiinni).
Olimme 23 v naimisissa.Viimeiset 10 v yritin tukea miestäni,joka laman aikaan sai potkut ja perusti 2 konkkaan mennyttä yritystä.Itse tein hyväpalkkaista työtäni koko ajan ja rahoitin perhettä ja yrityksiäkin.Seksiäkin halusin ja tarjosin.Ulkonäöltäni olen ihan tavallinen vaalea sopusuhtainen nainen.
Palkaksi tästä kaikesta miehelläni olikin suhde nuorempaan toimistoapulaiseensa.Myöhemmin kuulin hänen sanoneen,että on ihanaa ,kun nuori nainen ihailee.
Vaikka tässä tilanteessa olisin seissyt päälläni, ei suhde olisi enää jatkunut.Jos miehen itsetunto on nollissa , ei kai siihen auta muu kuin nuori ihailija.
Itse olen löytänyt uuden ,hyvän itsetunnon
omaavan miehen.Kadun vain sitä,etten heti laman alussa heittänyt miestä pellolle.
... asia noinkin, ja sinä virheetön kärsijäksi ajautunut uhri. Silti, miehelläsi asiaan voi olla toinen näkemys ... etkä tässä asiassa se objektiivisin lähde.
Minä elätin perhettä suuremmalla summalla aina ja an´noin miehellkin käteistä.Sukupuolielämää ei ollut kymmenen vuoden aikana kuin muutama kerta.Mies kärsii impotenssistaan joita ei halua hoitaa koska seksuaaliset halut laantuneet masennuslääkkeiden seurauksena.Koskaan ei pettänyt.Ei hänkään minua(kuulemma,enkä epäillytkään)Rakkautta ei kyennyt millään tasolla osoittamaan,eikä pienintäkään halausta tai muuta.Oli kuin vieras ihminen.Appivanhemmat samanlaisia.Kun on tunnepuolen ongelmia,niistä ei puhuta.Näin heillä.Olen keski-ikäinen enkä paha katsella.Olen ollut pitkämielinen ja yrittänyt ymmärtää,turhaan.Sairastun itse pian rakkauden totaaliseen puuttumiseen sekä halausten että suudelmien vuosikausia puuttumiseen.
Mulla oli samanlaista .Luulin miestäni impotentiksi,mutta hänellä olikin toinen nainen!Rahani kyllä kelpasi ja olisi halunnut jatkaa avioliittokulissia siihen asti kun lainat maksettu!
Olin riutua aivan rakkauden puutteeseen.Lopulta rohkaistuin ja otin eron.
Nyt on rahaa omiin tarpeisiin ja uusi rakastava miesystävä! Kadun vain sitä ,etten aiemmin ottanut eroa.Se siitä syyllistämisestä.
Puuttumatta siihen, kenet aina syyllistetään, mietin, miksi ylipäätään on yhteen menty?
Mihin se rakkaus katoaa?
Mihin seksi ja läheisyys?
Jos ei niitä ole ollut alunperinkään, miksi on yhteen silti menty?
Mihin se kaikki häviää?
Kolmessa tapauksessa viidestä nainen tekee eropäätöksen (oli syy sitten kenessä hyvänsä). Vain yhdessä tapauksessa viidestä mies tekee päätöksen ja myös yhdessä tapauksessa viidestä päätös tehdään yhdessä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että miehen "kehityskriisi" johon liittyi pettämistä ym. aiheutti eron, mutta kuitenkin minä naisena tein lopullisen eropäätöksen. Vaikkakaan miehellä ei ollut minkäänlaista motivaatiota tehdä asioille mitään, ei hän kuitenkaan kyennyt tekemään päätöstä.
Meitähän on joka junaan ja syitä voidaan etsiä kummaltakin puolelta. Olen kuitenkin huomannut, että usein mies tulee jälkijunassa näissä jutuissa. Hän ei ota naista tosissaan ennen kuin on liian myöhäistä. Hommahan voi tietysti mennä täysin toisinpäinkin, mutta näin meillä.
tässäkin taas kävi,huomasitko? Syyllistys onnistui ja miehet ei osaa, edes pitää toistensa puolta, päin vastoin.