Tämä on itseasiassa se uskottavin "todiste", jota kreationisti voi Raamatun vedenpaisumukselle tarjota. Näin siksi, koska kanjonien nopeakin synty tulvien tuloksena on mahdollista tietyissä tilanteissa kuten tässä, palstallakin aikanaan esillä olleessa tapauksessa:
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/pikavauhtia-muovautuneen-kanjonin-synty-auttaa-ymmartamaan-muinaisten-
Tulvavesi teki siis 3 päivässä tuon yli 2 km pitkän ja 7 metriä leveän kanjonin. Voimakas virtaus voi siis jonkinlaisen kanjonin tehdä nopeasti, jos maaperä on hauras ja/tai irtonainen. Mutta selittääkö tuo tapa sitten yleisesti kanjonien synnyn? Tai onko tuo esimerkki ylipäätään tyypillinen kanjoni? Ja mitä tuo esimerkki lopultakaan kertoo Raamatun vedenpaisumuksesta?
No ei yhtään mitään. Useimpien kanjoneiden syntyprosessi tunnetaan, eikä yllämainittu edusta tyypillistä kanjonia, mutta kertoopahan tietysti jotakin veden voimasta.
Kanjoneita on siellä, missä virtaavan veden energia riittää kuluttamaan kiveä ja siirtämään maa-aineksen tieltään. Lisäedellytyksenä nimenomaan kanjonin synnylle (jokilaakson sijaan) on vielä se, että joko tuo vesi pystyy itse uurtamaan halkeamia tai ainakin hyödyntänään jo maan pinnalla olevia sellaisia. Paikoissa, joissa rotkoja on, on siis joko ollut tai on yhä vuolas joki tai jokin muu voimakkaasti virtaava vesi, joka on kuluttanut maaperää maankuoren repeämässä tai muuten verrattain kapeassa urassa. Kaikkein syvimmät rotkot ovat kaikki seuduilla, joissa on myös vuoristoja t.s paikoissa, joissa valuvan veden potentiaalienergia on alkujaan suuri. Mielenkiintoisia kanjonien erikoistapauksia ovat vedenalaiset kanjonit, jotka ovat paikoissa, joissa suuri joki laskee mereen, ja tietysti mannerlaattojen loittoontumisvyöhykkeillä esiintyvät kanjonimaiset vajoamat, joilla on kummallakin omanlaisensa syntyprosessi.
Maaperästä on siis kiinni millaisia aikoja rotkon synty vaatii, mutta kreationistien esimerkkinä käyttämä Grand Canyon on seurausta kymmenien miljoonien vuosien prosessista, joka alkoi Tyynenmeren ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen törmäyksestä n. 70 miljoonaa vuotta sitten (Tyynenmeren laatta työntyi, ja työntyy yhä Pohjois-Amerikan mannerlaatan alle), jolloin laatanreunat "rypistyivät", Pohjois-Amerikan mannerlaatta alkoi kohota ja syntyivät sekä Kalliovuoret että Sierra Nevada. Kohonneille vuorille taas on syntynyt jäätiköitä, joiden sulamisvedet ovat sitten Coloradon laakiolle valuessaan kovertaneet uomat, joita nykyisin kutsutaan Gran Canyoniksi.
Ai mistäkö tuo tiedetään? No siitä, että tuo syntyprosessi on kaikkine vaiheineen todennettavissa: mannerlaattojen liikkeet ovat havaittavissa ja niiden liikkeitä voidaan laskea takautuvasti, vuorten kohoaminen on mitattava ilmiö, samoin lumipeitteen ja jäätiköiden laajeneminen ja supistuminen vuodenaikojen myötä suoraan havaittavissa, samoin sulamisvesien valuminen. Samoin nähtävillä ovat ne lukuisat sedimenttikerrokset, joiden läpi tuo vesi on uomansa kuluttanut. Tuo prosessi jatkuu yhä ja uoma siis syvenee edelleen. Aivan vastaava prosessi on käynnissä Himalajalla, jossa vuoriston synty ja kohoaminen johtuu Intian mannerlaatan työntymisestä Aasian alle, Himalajalla eroosiota ja vesien määrää lisäävät vielä monsuunisateet.
Summa summarum: koska kanjonien syntytapa on luonnollinen, eikä kanjoneita mikään liitä nimenomaisesti Raamatun vedenpaisumukseen, niin eipä niistä Raamatun vedenpainmuksenkaan todisteeksi ole.
http://ohjelmaopas.yle.fi/artikkelit/tiede/tiedeuutiset/pikavauhtia-muovautuneen-kanjonin-synty-auttaa-ymmartamaan-muinaisten-
Tulvavesi teki siis 3 päivässä tuon yli 2 km pitkän ja 7 metriä leveän kanjonin. Voimakas virtaus voi siis jonkinlaisen kanjonin tehdä nopeasti, jos maaperä on hauras ja/tai irtonainen. Mutta selittääkö tuo tapa sitten yleisesti kanjonien synnyn? Tai onko tuo esimerkki ylipäätään tyypillinen kanjoni? Ja mitä tuo esimerkki lopultakaan kertoo Raamatun vedenpaisumuksesta?
No ei yhtään mitään. Useimpien kanjoneiden syntyprosessi tunnetaan, eikä yllämainittu edusta tyypillistä kanjonia, mutta kertoopahan tietysti jotakin veden voimasta.
Kanjoneita on siellä, missä virtaavan veden energia riittää kuluttamaan kiveä ja siirtämään maa-aineksen tieltään. Lisäedellytyksenä nimenomaan kanjonin synnylle (jokilaakson sijaan) on vielä se, että joko tuo vesi pystyy itse uurtamaan halkeamia tai ainakin hyödyntänään jo maan pinnalla olevia sellaisia. Paikoissa, joissa rotkoja on, on siis joko ollut tai on yhä vuolas joki tai jokin muu voimakkaasti virtaava vesi, joka on kuluttanut maaperää maankuoren repeämässä tai muuten verrattain kapeassa urassa. Kaikkein syvimmät rotkot ovat kaikki seuduilla, joissa on myös vuoristoja t.s paikoissa, joissa valuvan veden potentiaalienergia on alkujaan suuri. Mielenkiintoisia kanjonien erikoistapauksia ovat vedenalaiset kanjonit, jotka ovat paikoissa, joissa suuri joki laskee mereen, ja tietysti mannerlaattojen loittoontumisvyöhykkeillä esiintyvät kanjonimaiset vajoamat, joilla on kummallakin omanlaisensa syntyprosessi.
Maaperästä on siis kiinni millaisia aikoja rotkon synty vaatii, mutta kreationistien esimerkkinä käyttämä Grand Canyon on seurausta kymmenien miljoonien vuosien prosessista, joka alkoi Tyynenmeren ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen törmäyksestä n. 70 miljoonaa vuotta sitten (Tyynenmeren laatta työntyi, ja työntyy yhä Pohjois-Amerikan mannerlaatan alle), jolloin laatanreunat "rypistyivät", Pohjois-Amerikan mannerlaatta alkoi kohota ja syntyivät sekä Kalliovuoret että Sierra Nevada. Kohonneille vuorille taas on syntynyt jäätiköitä, joiden sulamisvedet ovat sitten Coloradon laakiolle valuessaan kovertaneet uomat, joita nykyisin kutsutaan Gran Canyoniksi.
Ai mistäkö tuo tiedetään? No siitä, että tuo syntyprosessi on kaikkine vaiheineen todennettavissa: mannerlaattojen liikkeet ovat havaittavissa ja niiden liikkeitä voidaan laskea takautuvasti, vuorten kohoaminen on mitattava ilmiö, samoin lumipeitteen ja jäätiköiden laajeneminen ja supistuminen vuodenaikojen myötä suoraan havaittavissa, samoin sulamisvesien valuminen. Samoin nähtävillä ovat ne lukuisat sedimenttikerrokset, joiden läpi tuo vesi on uomansa kuluttanut. Tuo prosessi jatkuu yhä ja uoma siis syvenee edelleen. Aivan vastaava prosessi on käynnissä Himalajalla, jossa vuoriston synty ja kohoaminen johtuu Intian mannerlaatan työntymisestä Aasian alle, Himalajalla eroosiota ja vesien määrää lisäävät vielä monsuunisateet.
Summa summarum: koska kanjonien syntytapa on luonnollinen, eikä kanjoneita mikään liitä nimenomaisesti Raamatun vedenpaisumukseen, niin eipä niistä Raamatun vedenpainmuksenkaan todisteeksi ole.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Grand Canyon on veden muovaama. Mutta siitä että tapahtuiko se Nooan vedenpaismuksessa vai ei, ei tiedä kukaan.
Se EI tapahtunut Nooan tulvassa. Tuo veden muovaus jatkuu yhä, on jatkunut jo miljoonia vuosia.
Kun koko Nooan tulvaa ei edes ole tapahtunut.