Minusta parisuhteen perusta on luottamus, pienistä suuriin asioihin. Avomieheni on samaa mieltä mutta käyttäytyy täysin toisin. Vaikkapa näin: hän haluaa mennä kaverinsa kanssa ulos syömään ja kaljalle. Sanon siihen, että ok, mene vain. Hän lupaa tuoda ruokaa myös minulle ja jään odottamaan ja valvomaan koska tiedän paikan menevän kiinni klo 23.30 eikä minua vielä väsytä. Kello tulee 24, soitan ja kysyn, että meneekö vielä kauan. Ei kuulemma mene. Odotan, mutta hän ei tule. Menen nukkumaan ja hän tulee kotiin klo 05.30 kylmän pizzani kanssa. Selitys: oli vaan niin kivaa kaverin kanssa, että menin vielä hänelle ja pelattiin tietsikalla ja aika vaan vierähti.
Ei tässä mitään, minusta tuo on ihan sallittua tehdä. Ongelmana onkin se, että MITEN hän sen tekee, ei se, että MITÄ hän tekee. Eli olisiko ollut vaikea ilmoittaa minulle, että meneekin vielä kaverilleen ettei kannata odottaa kotiin vielä pitkään aikaan. Tai tietysti itsensä tunteva mies osaisi varmasti ennakoidakin tuollaisen tilanteen, varsinkin kun ei ollut nähnyt kaveriaan pitkään aikaan.
Joten olenko tiukkapipo ja kyylä, kun odotan mieheni pitävän annetun lupauksen, vaikka se onkin niin pieni asia, kuin moneltako tulee kotiin? Tai odottaisin edes, että ilmoittaa, mikäli homma muuttuu? Nyt näitä samanlaisia tilanteita toistuu aina vaan, viimeksi eilen ja hänessä ei ole mitään vikaa, minä vaan olen hullu sekuntikellon kanssa kyylääjä ja haluan kontrolloida hänen tekemisiään. Olen koko neljävuotisen avoliittoome aikana YHDEN kerran sanonut, että nyt en haluaisi, että hän jonnekin menee. Hänestä kyttäämiseni on jatkuvaa. Kyllä hän aina viimein ymmärtää mistä kenkä puristaa ja mikä meni pieleen, mutta silti sama aina toistuu. Mikä neuvoksi?
Ei tässä mitään, minusta tuo on ihan sallittua tehdä. Ongelmana onkin se, että MITEN hän sen tekee, ei se, että MITÄ hän tekee. Eli olisiko ollut vaikea ilmoittaa minulle, että meneekin vielä kaverilleen ettei kannata odottaa kotiin vielä pitkään aikaan. Tai tietysti itsensä tunteva mies osaisi varmasti ennakoidakin tuollaisen tilanteen, varsinkin kun ei ollut nähnyt kaveriaan pitkään aikaan.
Joten olenko tiukkapipo ja kyylä, kun odotan mieheni pitävän annetun lupauksen, vaikka se onkin niin pieni asia, kuin moneltako tulee kotiin? Tai odottaisin edes, että ilmoittaa, mikäli homma muuttuu? Nyt näitä samanlaisia tilanteita toistuu aina vaan, viimeksi eilen ja hänessä ei ole mitään vikaa, minä vaan olen hullu sekuntikellon kanssa kyylääjä ja haluan kontrolloida hänen tekemisiään. Olen koko neljävuotisen avoliittoome aikana YHDEN kerran sanonut, että nyt en haluaisi, että hän jonnekin menee. Hänestä kyttäämiseni on jatkuvaa. Kyllä hän aina viimein ymmärtää mistä kenkä puristaa ja mikä meni pieleen, mutta silti sama aina toistuu. Mikä neuvoksi?
Vastaukset 17
Vanhimmat
tää on tarkoitettu avohoidossa oleville hipeille ja muille hulluille
Minusta tuo on aika saavutus, että tulee kotiin 5.30 sunnuntaiaamuna, eikä 17.30 torstaina ... "Olisit vaan lahteny mukaan, Milanossa oli tosi siistii ... mut se känny perskule otti ja hukku jonnekin ..."
Sun täytyy muuttaa asennettasi.
ei kannata jäädä odottamaan mitään pizzaa eikä jättää mitään toisen varaan. Ei se muista eikä osaa "ajatella itse".
Sun pitää vaan hoitaa omat asias ja se toinen siinä vaan on ja tekee mitä huvittaa.
kenellä tässä oikein on ongelma. tyypit on jo neljä vuotta asuneet yhdessä, luulisi siinä jo oppineen toisen tavat. Nainen on tehnyt itselleen asiasta suuren ongelman ja itsekkäästi hän haluaa toisen muuttuvan hänen toiveittensa mukaisesti. Pelkkä suhtautumisen muutos ja asia on selvitetty.
jotakuinkin tuon sisältöistä ratkaisua ehdottanut?
luin viestistäsi hyvin negatiivista suhtautumista asiaan, eli että vika ja pahan mielen aiheuttaja olisi siinä toisessa, joka niitä katteettomia lupauksia antaa. Mutta sinä tosiaan ymmärrät, että toinen ihminen on, mikä on, tekee juuri niin kuin tekee ja se toinen voi vain hyväksyä tilanteen. Ei auta nalkutus, ei vinkuminen ja ihan omasta tahdostaan suhteessa on kumpikin. Miksi edes ajatella asiaa, joka ei ikinä muutu.
yksinkertaisesti kykene ennakoimaan asioita, pitämään kahta saati sitä useampaa asiaa mielessä tai toimimaan mitenkään muuten kuin mielijohteisesti.
Niinpä on aivan uusi ja yllättävä idea tämäkin, että suunnitelmien muutoksesta voisi ilmoittaa toiselle. Kas kun on aivan mahdotonta muistaa että omat tekemiset vaikuttavat muihinkin.
Että yritä siinä sitten kestää.
Minulle kävi joskus nuoruudessani noin. Uskoin ihan tosissani tulevani kotiin hyvissä ajoin, mutta toisin kävi. Suunnitelmat muuttuivat ja tulin kotiin neljältä tuhannenpäissäni. Avovaimo piti asiasta kauheaa äläkkää, joten oppia ikä kaikki. Sen jälkeen olen aina sanonut tulevani kotiin viideltä, etten myöhästy. Vaikka sitten olisi tarkoitus tulla takaisin iltayhdeksältä. Ei tule annettua katteettomia lupauksia eikä aiheutettua pettymyksiä.
On aivan loistava systeemi.
mutta siinä pitäisi sen pizzareissulle lähtijän muistaa olla antamatta katteettomia lupauksia. Vaikea hahmottaa? Samoin kuin se, että muutoksista voisi ajoissa ilmoittaa. Okei unohdetaan, meni liian vaikeaksi.
Älä ikinä lupaa mitään. Ymmärsitkö tämän?
Myös toimivalta systeemiltä.
on aika paska temppu luvata tulla viideltä ja tuleekin jo yhdeksältä :( Ajatteles jos vaimolla onkin jotain muuta kivaa siellä ja sä tulet sotkemaan sen kuviot etuajassa...ei voi edes luottaa että mies tulee viideltä kun on luvannu :(
En voi millään ymmärtää, miten miehellä voi olla tuollainen avokki.
aika ei sovi.
kumppaniinsa pitäisi edes voida luottaa.
miehet on tollasia ja varsikin jos on lapsia..
koska tietää että eukko ei katoo kotoo minnekkään.
on ettei miehes rakasta sua.
Että sinulla ei ole totuuksia hallussasi.