Elän parisuhteessa, jossa pystytään keskustelemaan asiasta kuin asiasta - mutta silti mieltäni kalvaa eräs ongelma. Baarissa käymisen ja juomisen suhteen ollaan pystytty keskustelemaan sellaisia yhteisiä sopimuksia, että molemmat ovat niihin tyytyväisiä ja samaa mieltä, mutta yhdessä suhteessa ajatusmallimme eroavat toisistaan. Naisen mielestä on okei reissata pitkin suomea sinkkukavereidensa kanssa shoppailemassa ja bilettämässä viikonloppuja, joskin itse nään tässä toimintamallissa jotain hassua kun kuitenkin elämme tällä hetkellä avosuhteessa. Tyttöjen illat ja muut opiskelijabilehässäkät ymmärrän täysin ja asia on mielestäni niin pitkään ok kun toinen tulee yöllä kotiin.
En kiellä sitä ettenkö olisi/olisi ollut mustasukkainen, mutta kuitenkin pohjimmiltani luotan kumppaniini, silti koen että tällainen reissaaminen muissa kaupungeissa ja baarissa perseen keikuttaminen on minua kohtaan joltain osin väärin, koska näiden tapahtuessa voin itse pahoin (ja kyllä, tässä kohtaa luottamukseni saa halutessaan kyseenalaistaa). Rajoittaminen on väärin ja sitä en edes harkitse vaihtoehdoksi; puolestaan absoluuttista oikeaa ja väärää ei minkään asian suhteen ole olemassa, on vain erilaisia mielipiteitä. Haluaisin pyytää näkemyksiä siitä, mitä mieltä ihmiset yleensä tästä on?
Lyhyesti: Onko ok, jos kumppani lähtee yksin sinkkukaverinsa kanssa bilettämään viikonlopuksi toiseen kaupunkiin? Entä viikon-kahden matka kaverin kanssa ulkomaille?
En kiellä sitä ettenkö olisi/olisi ollut mustasukkainen, mutta kuitenkin pohjimmiltani luotan kumppaniini, silti koen että tällainen reissaaminen muissa kaupungeissa ja baarissa perseen keikuttaminen on minua kohtaan joltain osin väärin, koska näiden tapahtuessa voin itse pahoin (ja kyllä, tässä kohtaa luottamukseni saa halutessaan kyseenalaistaa). Rajoittaminen on väärin ja sitä en edes harkitse vaihtoehdoksi; puolestaan absoluuttista oikeaa ja väärää ei minkään asian suhteen ole olemassa, on vain erilaisia mielipiteitä. Haluaisin pyytää näkemyksiä siitä, mitä mieltä ihmiset yleensä tästä on?
Lyhyesti: Onko ok, jos kumppani lähtee yksin sinkkukaverinsa kanssa bilettämään viikonlopuksi toiseen kaupunkiin? Entä viikon-kahden matka kaverin kanssa ulkomaille?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuskinpa voit tehdä asialle paljoakaan. Vaikea minun on silti kuvitella, etteikö avopuolisosi hakisi baarissa käymisellään myös huomiota. Harvoinpa siellä baarissa kuitenkaan täysin tyttöporukalla koko iltaa ollaan. Käytännössä voit puolison n. 30v ikään asti vaan toivoa, ettei avopuolisosi kohtaa mielestään sinua tasokkaampaa miestä.
Oho. Haisenkohan minä jotenkin erityisen pahalle, kun olen aina saanut tyttöjen illat viettää tyttöporukassa parisuhteessa ollessani? Toki joku sinkkukavereista on joskus löytänyt vastakkaisen sukupuolen edustajan seuraansa, mutta ei minun seuraani ole kolmijalkaisia päätynyt. Ja aika vähällä se huomiokin on jäänyt, hyvä niin :)
Minusta tällaiset reissut ovat lähtökohtaisesti ihan ok. Meillä on esim. tilanne, että asumme Helsinginssä, mutta avomieheni on kotoisin alun perin muualta Suomesta. Hän käy silloin tällöin vanhassa kotikaupungissaan tapaamassa siellä vielä asuvia kavereita. Lähtökohtaisesti olen tervetullut mukaan itsekin, mutta jos en ehdi tai esim. raaski ostaa junalippuja, niin mies menee yksin. Samaten festareista mies on minua innostuneempi, joten niilläkin on joskus ollut ilman minua. Tämä on musta ihan ok. Lisäksi mies soittaa parissa bändissä (ei mitenkään kovin isoja, kyseessä siis vakava harrastus ja intohimo, muttei työ), joten välillä on keikkoja muualla. Yleensä se tarkoittaa vain viikonlopun poissaoloa, mutta kerran mies on ollut reilun viikonkin keikkakiertueella. En tunne tästä mustasukkaisuutta; luotan mieheeni ja uskon, että suhteemme on tarpeeksi vahva, että vaikkapa hetken ihastuksen tunteminen jotakuta toista kohtaan ei sitä kaada.
Kuitenkin olen sitä mieltä, että mitä pidempi matka olisi kyseessä, sen tärkeämpää olisi yrittää järjestää mahdollisuus, että molemmat voivat lähteä sinne. Jos mieheni päättäisi lähteä ihan vain lomailemaan poikien kanssa Kreikan saaristoon (tai Berliiniin, Lontooseen, ihan mihin vaan mua kiinnostavaan kohteeseen), olisin kyllä närkästynyt, jos ei edes haluaisi minua mukaan. Yhdessäolo on kuitenkin tärkeä asia parisuhteessa, ja kotona olisin vielä kateudesta vihreänä siitä, mitä toinen kokee ja itse missaan.
Mulla siis kyse on ennen kaikkea siitä, että kunhan muuten on tarpeeksi yhteistä aikaa ja myös yhteisiä reissuja, niin on ok välillä reissata ilman toistakin. Ongelma tulee, jos toinen on koko ajan menossa ja toisella ei esim. ole koskaan rahaa lähteä mihinkään, tai jos ei koskaan pystytä lähtemään yhdessä kodin seinien ulkopuolelle. Mun mielessä tää on siis ennen kaikkea ajankäyttökysymys, ei niinkään luottamus- tai uskollisuuspointti. (Ja muutenkin olen sitä mieltä, että jos toinen on pettääkseen, niin yhtä hyvin se saattaa pettää keskellä päivää kahden korttelin päässä kuin jossain matkalla.)
Minusta kuitenkaan siinä ei sinällään ole mitään eroa onko ystävät sinkkuja tai varattuja. Yksi asia on kuitenkin totta - ystävät on elämän voimavara. Itse vietän vapaa-aikaa sekä miehen ystävieni yhdessä sekä yhdessä ystävieni kanssa ilman puo9lisonai. On todella kivaa olla myös pelkästään ystävien kanssa. Jopa keikuttaa pepaa, mutta kyllä se siihen jää. Siis ei siinä haeta mitään seuraa. Oikeastaan kun on "varattu", niin jopa flirttailu on jotenkin leppoissa, koska se ei johda mihinkään eikä sillä todellakaan hae mitään. Tuollaisen "kavereiden"-kanssa illan jälkeen on entistä ihanampaa käpertyä oman kullan kanssa kotiin. Tuollaisten tyttöjen iltojen jälkeen osaa entistä enemmän arvostaa arkea, kun ei tarvi enää hötkyillä alvariinsa. Tietty meitä on monenlaisia, mutta lähtökohtaisesti en olisi sinuna huolissani.
"lähtökohtaisesti en olisi sinuna huolissani." Mitä se lähtökohtaisesti tarkoittaa? Jonkinverranko pitää olla huolissaan, muttei kuitenkaan? Vaiko sillä tavalla että jokainen bilettämään lähtö arviodaan erikseen, siis lähtökohtaisesti. No, kuitenkin kysyjä puhuukin bilettämisestä muualla, kuten ulkomailla tai vieraissa kaupungeissa ja yöpyminen niiden hotelleissa. Aika lailla eriasia kuin lähibaarista kotiin oman kullan viereen. Tällöin ei käperrytä oman kullan viereen tyytyväisenä flirttailun ja "pepan" heiluttamisen jälkeen. Oma puolisoni kyllä käy kavereiden kanssa baarissa, tosin harvoin, mutta koska hän palaa kotiin viereeni ennen aamua en ole mustis. Jos hän lähtisi kauemmaksi bailausreissulle niin pieni mustasukkaisuus olisi mielestäni sallittua.
juttuhan on niin,että minä en moista hyvksyisi.
taidatte olla vielä aika nuoria kun tuollaiset harrastukset on vielä pelissä mukana.
itse en kyllä edes luottaisi ptkäkään vaan olisin todella huolissani, sinua voidaan pettää täyttä häkää.
Oi voi... ikävää, jos (tai kun?) maailman on niin raadollinen, että pitää ajatella näin. Minä olen kyllä humpannut satunnaisesti baarissa tyttöporukalla, niin kotikaupungissa kuin joskus muuallakin, ja on tullut koluttua muailmalla ilman miestä kun mies ei mikään matkustuksen ykkösystävä ole. Ainoa seksikumppanini ikinä on puolisoni, ainoa jonka kanssa olen edes halunnut seksiä ikinä on puolisoni, ja tarkoitus olisi pitää asianlaita tällä tolalla :) Minua ei naapurikaupungin Jormat tai Kallet kiinnosta sen enempää kuin kotikaupunginkaan, ja sama päätee etelän Julioihin ja Joseihin - ei kiinnostuksen ripaustakaan. Se ei kuitenkaan estä sitä, ettenkö nauttisi ystävieni seurasta, hyvistä tanssibaareista (joita ei valitettavasti täällä meillä ole, melkoista mummohumppaa), mukavista shoppailukaupungeista, kaukomaiden nähtävyyksistä tai etelän lämmöstä. Ja onnekseni olen saanut puolison, jota elämä ei ole kolhinut niin paljoa, että hän voi minuun luottaa ansaitsemallani tavalla - ja minä häneen. Elämä on aika mukavaa näin. Parasta on se, kun saa palata oman murun kainaloon!
sinä olet poikkeus, mutta korviini kuuluu kyllä monesti aivan muuta näistä tyttöporukoiden illanvietoista.
Hyvä kysymys.
Lisäkysymys:
Mistä voisi tunnistaa naikkosesta että onko se tuollainen joka ei jormista välitä, vai sellainen jolta löytyy jorma joka maasta ja kaupungista ?
Totuushan on näin että esim. laivalla tapahtuu niin hirveästi pettämistä armottomassa kännissä ettei edes muisteta mitään. Kannattaisi miettiä että mitä se noilta saa ja sinulta ei, olisiko jännitystä?
Toki on kiva kavereiden kanssa olla useinkin ja viettää vapaata eikä siihen mitään pettämistä tarvita.
Asia on kaksipiippuinen
onneks tällaiset ihmiset ilmeisesti pariutuu keskenään?????? ainakin toivottavasti. järkyttävää tekstiä suurin osa. mun mieheni saa tasan lähteä mihin haluaa kavereidensa kanssa, niinkuin minäkin saan omien kavereideni kanssa. saa mennä baariin ilman minua ja tulla kotiin viiden aikaan aamulla jne..
millaista on elämä, jos kaikessa pitää noudattaa toisen halua ja mustasukkaisuutta? oma elämä ja omat ystävät ovat tärkeitä, vaikka parisuhteessa ollaan..
vaikuttaa toi nainen semmoiselta minäminäminä-tyypilltä...En mä miehenä tykkäisi jos naiseni jatkuvasti bilettää sinkkujen kanssa ja reissaa jatkuvasti..eihän se oikein mitään sitoutuvaa tyyppiä ole..varmaan etsii itselleen ellei sit ole jo löytänyt seikkailuja?..Joku raja bilettämisessäkin aikuisella naisella..