Olen ihan solmussa asioitteni kanssa. Kai omaa typeryytäni ne olen sotkenut....
Olen 36 vuotias. Erosin viime kesänä pitkäaikaisesta suhteesta, avoliitosta. Oli pakko. Muutin yksi asumaan. Olimme juuri ostaneet kesämökin, lainaa jäi eikä mökki ole mennyt kaupaksi. Olimme myös hankkineet koiranpennun ja olin ostanut auton velkarahalla. Näistä kaikista asioista olisimme selvinneet taloudellisesti yhdessä, mutta kun muutimme erilleen, ei taloudellinen tilanne ollut enää mitenkään vakaa...
Minä pidin koiran, koska ex ei työnsä takia pystynyt siihen. Koirasta on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja rahan menoa. Koira on kuitenkin minulle niin tärkeä, että en halua luopua siitä.
Olin siis todella maassa ja pettynyt eron takia, ja koin itseni hyvin yksinäiseksi. Mutta ei siinä kauan ehtinyt suremaan, kun tapasin uuden ihanan miehen!
Tämä uusi ihastus oli kuin unelmien prinssi tuohon titanteeseen. Suhde vakiintui tosi nopeaan tahtiin, ja lopppuvuodesta hankimmekin yhteisen vuokra-asunnon. Olin onnellinen. Yhteenmuuttoon vaikutti rehellisesti sanottuna MYÖS rahatilanteeni ja vastuu koiranpennusta. Tämä uusi prinssi on taloudellisesti aika hyvin toimeentuleva ja otti vastuuta koiranpennustani kuin omastaan. Pelastava enkeli siis.... Toki olin korviani myöten rakastunutkin, en siis millään tavalla aikonut käyttää miestä hyväkseni.
Aika lailla heti yhteenmuuton jälkeen mies näyttikin "karvansa", ja tuntuu, että minua on huijattu. En saa rakkautta, välillä en edes seksiä. Mies ei puhu koskaan ongelmista tai suhteeseen liittyvistä asioista, mutta saattaa mököttää vaikka viisi päivää yhteen menoon jostain ihan pikkujutusta. En tiedä, onko hän jotenkin pettynyt minuun, onko rakkaus loppunut vai mikä on... En tiedä, koska hän ei kerro. Hän ei vastaa edes, jos kysyn. Pariin kuukauteen hän ei ole ilmaissut rakkauttaan mitenkään. Kohta kolmeen viikkoon ei ole edes seksiä antanut, vaikka olen alentunut sitä pyytämäänkin. Huom. Olemme seurustelleet vasta kuusi kuukautta!!!! En usko, että hänellä olisi toinen nainen. Olen herkkä ja minua ahdistaa! Kaipaan niin kovasti kosketusta ja läheisyyttä!
Olen siis viimeisen seitsämän kuukauden aikana muuttanut jo kaksi kertaa: en kertakaikkiaan jaksaisi muuttaa enää! Ajatuskin muuttamisesta saa voimani loppumaan! Tämä asuntomme on ehdottomasti liian kallis yksin minulle... siihen ei rahani riittäisi, vaikka kuinka penniä venyttäisin. Käyn kyllä vakituisesti töissä ja maksan puolet vuokrastamme, mutta kokonaan en pystyisi maksamaan tätä.
Miten tästä eteenpäin..?
Olen 36 vuotias. Erosin viime kesänä pitkäaikaisesta suhteesta, avoliitosta. Oli pakko. Muutin yksi asumaan. Olimme juuri ostaneet kesämökin, lainaa jäi eikä mökki ole mennyt kaupaksi. Olimme myös hankkineet koiranpennun ja olin ostanut auton velkarahalla. Näistä kaikista asioista olisimme selvinneet taloudellisesti yhdessä, mutta kun muutimme erilleen, ei taloudellinen tilanne ollut enää mitenkään vakaa...
Minä pidin koiran, koska ex ei työnsä takia pystynyt siihen. Koirasta on paljon iloa, mutta myös vaivaa ja rahan menoa. Koira on kuitenkin minulle niin tärkeä, että en halua luopua siitä.
Olin siis todella maassa ja pettynyt eron takia, ja koin itseni hyvin yksinäiseksi. Mutta ei siinä kauan ehtinyt suremaan, kun tapasin uuden ihanan miehen!
Tämä uusi ihastus oli kuin unelmien prinssi tuohon titanteeseen. Suhde vakiintui tosi nopeaan tahtiin, ja lopppuvuodesta hankimmekin yhteisen vuokra-asunnon. Olin onnellinen. Yhteenmuuttoon vaikutti rehellisesti sanottuna MYÖS rahatilanteeni ja vastuu koiranpennusta. Tämä uusi prinssi on taloudellisesti aika hyvin toimeentuleva ja otti vastuuta koiranpennustani kuin omastaan. Pelastava enkeli siis.... Toki olin korviani myöten rakastunutkin, en siis millään tavalla aikonut käyttää miestä hyväkseni.
Aika lailla heti yhteenmuuton jälkeen mies näyttikin "karvansa", ja tuntuu, että minua on huijattu. En saa rakkautta, välillä en edes seksiä. Mies ei puhu koskaan ongelmista tai suhteeseen liittyvistä asioista, mutta saattaa mököttää vaikka viisi päivää yhteen menoon jostain ihan pikkujutusta. En tiedä, onko hän jotenkin pettynyt minuun, onko rakkaus loppunut vai mikä on... En tiedä, koska hän ei kerro. Hän ei vastaa edes, jos kysyn. Pariin kuukauteen hän ei ole ilmaissut rakkauttaan mitenkään. Kohta kolmeen viikkoon ei ole edes seksiä antanut, vaikka olen alentunut sitä pyytämäänkin. Huom. Olemme seurustelleet vasta kuusi kuukautta!!!! En usko, että hänellä olisi toinen nainen. Olen herkkä ja minua ahdistaa! Kaipaan niin kovasti kosketusta ja läheisyyttä!
Olen siis viimeisen seitsämän kuukauden aikana muuttanut jo kaksi kertaa: en kertakaikkiaan jaksaisi muuttaa enää! Ajatuskin muuttamisesta saa voimani loppumaan! Tämä asuntomme on ehdottomasti liian kallis yksin minulle... siihen ei rahani riittäisi, vaikka kuinka penniä venyttäisin. Käyn kyllä vakituisesti töissä ja maksan puolet vuokrastamme, mutta kokonaan en pystyisi maksamaan tätä.
Miten tästä eteenpäin..?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö se nyt ole aika selvää, että kun muuttaa lähes tuntemattoman kanssa yhteen, niin yllätyksiä voi tulla vastaan?
Et ehkä jaksaisi sitä etkä tätä, mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin itse laittaa elämänsä kuntoon. Kyllä sitä ihminen jaksaa paljon, vaikka etukäteen tuntuisi kamalalta ajatukselta. Ja nyt sinun kannattaisi miettiä että miten rakentaisit elämääsi vähän kestävämpien asioiden varaan kuin jonkun tuntemattoman prinssin.
"Aika lailla heti yhteenmuuton jälkeen mies"... Tästä: "Kaipaan niin kovasti kosketusta ja läheisyyttä!" tähän, niin tuttua ja täälläkin moneen kertaan puitua tarinaa. Mutta ymmällään ja "huijatuksi" tullut on tällä kertaa poikkeuksellisesti naispuolinen henkilö. Naiset kun tuon "roolinvaihdon" osaavat niin paljon paremmin...