inhoan itseäni, yritän päästä muutamista liikakiloista eroon. Viikot onnistuvat hyvin yleensä, mutta auta armias kun koittaa viikonloppu. Menen v-loppuisin joko vanhempieni luokse tai olen omassa kotonani. Ja, viikonloppu kuin koittaa, menetän itsehillintäni syömiseen täysin. En muista milloin viimeksi olisin ollut viikon viikonloppuineen onnistuneesti "laihdutus"ruokavaliolla. Jos olen kotonani, ampaisen kauppaan ja ostan kaikkeä hyvää. Vanhempieni luona koluan heidän kaappinsa lävitse ja syön mitä käsiin sattuu. Miksi näin tapahtuu? En ole milläkään kidutusdieetillä, olin sitten karsinut hiilareita tai rasvoja tai mitään vaan, himo ahmimiseen iskee aina. Eikö tämä jo kuulosta joltakin syönmishäiriöltä? Haluaisin hyviä vinkkejä siihen miten pääsisin eroon tästä, en halua kuulla loukkauksia. Tämä on iso ongeöma minulle ja estää minua pääsemästä tavoitepainoon.... :(
En jaksa enää huonoa itsekuriani! Apua?
auttakee
4317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuskin sinulla bulimiaa on, mutta tarkistappa tuolta:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00352&p_haku=ahmimish%E4iri%F6
Ilmeisesti viikolla sinulla on muuta puuhaa kuin syöminen esim. koulu tai työ. Keksippä viikonlopuksikin jotain muuta tekemistä kuin syöminen, jottei ruoka ole koko ajan mielessä. Liikunta auttaa hillitsemään myös nälkää, kun siitä tulee hyvä olo muutenkin.
Hei aloittaja! Minä kärsin aiemmin samasta. Luulin jo olevani jotenkin syömishäiriöinen, koska tarve ampaista kauppaan ostamaan herkkuja, oli todellakin kuumottava. Tajusin olleeni masentunut ja viikonloppuna se masennus tavallaan pääsi valloilleen. Arkena oli liian kiire märehtiä omia tunteitaan. Masennus iski viikonloppuisin, kun tiesi muilla olevan hauskaa ja itselläni oli pelkkää tyhjää yksinäisyyttä. Söin täyttääkseni tuota tyhjyyttä. Antoivathan herkut myös hyvää mieltä.
Paitsi että tästä viikonloppuahmimisesta seurasi entistä rumempi ulkonäkö. Vähitellen masennus hiipi arkeenkin. Ahdisti lähteä töihin tai ylipäänsä yhtään mihinkään niin lihavana. Aloitin elämäntaparemontin vähitellen. Pian huomasinkin urheilevani suurimman osan viikonlopusta. Silloin ehti tehdä sitä aivan eritavalla kuin arkena, ja se oli kivaa. Viikonloppu-urheilusta tuli tapa, jonka pikkuhiljaa ujutin useimpiin arki-iltoihinikin. Jossain vaiheessa tajusin liikkuvani jo aika paljon. Totesin että nyt taitaisi viimein olla aika tarttua muutostöihin myös ruokavalion suhteen. Se milloin tuo päätös tuli, oli se hetki kun tunsin olevani jo varmalla pohjalla tuossa liikkumisessa.
Nopeammin kuin huomasinkaan, viikonloppuni olivat täynnä ihanien terveellisten ruokien laittoa ja erilaisten reseptien kokeilua, sekä tietysti urheilua. Terveellistä ruokaa toki arkenakin täytyi laittaa, muttei aikarajoitteidensa puolesta se ole ollenkaan niin mukavaa kuin viikonloppuisin.
Tämän pitkän tien jälkeen voin viimeinkin todeta eläväni terveellisesti. Sain kokonaan uuden elämän, joka mahdollistaa minulle tämän matkani sinne tavoitepainooni. Mielestäni koko muutos alkoi siitä oivalluksesta, kun tajusin miksi ahmin herkkuja viikonloppuisin. Toivon sinunkin löytävän oman oivalluksesi! :)
Syöt liian vähän ja pidät liian pitkiä ruokailuvälejä, siitä se ahmimishimo syntyy.
Syö ruokailujen välissä vaikka hedelmiä ja juureksia, niin vältät ahmimista. Ja jos ahmituttaa niin vedä sitten vaikka kilo porkkanoita, niin eiköhän himo lähde.