Mies on pettänyt 2 kertaa 25 vuoden yhdessäolomme aikana. Ensimmäisellä kerralla kyse oli noin pari vuotta kestäneestä kaukosuhteesta ulkomaille ja toisella kertaa noin puoli vuotta suomalaisen naisen kanssa. Ensimmäisellä kerralla pystyin antamaan sen verran anteeksi, että elämä jatkui. Toisesta kerrasta on nyt 2 vuotta ja tuntuu etten millään pääse yli.
Välillä on muutama kuukausi ihan ok elämää, ja sitten taas tuntuu, että tukehdun ajatuksiin näistä pettämisistä. Miehen mielestä niistä on jo pitkä aika ja minun pitäisi elää normaalisti. Hän sanoo ettei enää petä ja kaikki on ohitse. Nyt kun hän on tänä vuonna ollut paljon ulkomailla mm. työn takia, niin minusta tuntuu, että kaikki on taas ihan ylitsepääsemätöntä.
Läheisyys on kadonnut suhteestamme pettämisten myötä ja ne pyörivät koko ajan mielessäni, vaikka viimeisimmästä on siis se 2 vuotta aikaa. Olemme pyrkineet eroamaankin, mutta kummallakin on kuitenkin syvä välittämys toista kohtaan. Tuntuu vaan, että muserrun tämän taakan alle ja elämä soljuu ohitse ilman, että osaan enää nauttia siitä.
Pystynköhän enää elämään normaalia elämää tässä perheessä? Itse olen aina kunnioittanut avioliittoamme enkä koskaan ole vilkuillut muita. Rakkautta en enää taida edes odottaa, mutta löydänkö enää luottamusta toista kohtaan milloinkaan.
Välillä on muutama kuukausi ihan ok elämää, ja sitten taas tuntuu, että tukehdun ajatuksiin näistä pettämisistä. Miehen mielestä niistä on jo pitkä aika ja minun pitäisi elää normaalisti. Hän sanoo ettei enää petä ja kaikki on ohitse. Nyt kun hän on tänä vuonna ollut paljon ulkomailla mm. työn takia, niin minusta tuntuu, että kaikki on taas ihan ylitsepääsemätöntä.
Läheisyys on kadonnut suhteestamme pettämisten myötä ja ne pyörivät koko ajan mielessäni, vaikka viimeisimmästä on siis se 2 vuotta aikaa. Olemme pyrkineet eroamaankin, mutta kummallakin on kuitenkin syvä välittämys toista kohtaan. Tuntuu vaan, että muserrun tämän taakan alle ja elämä soljuu ohitse ilman, että osaan enää nauttia siitä.
Pystynköhän enää elämään normaalia elämää tässä perheessä? Itse olen aina kunnioittanut avioliittoamme enkä koskaan ole vilkuillut muita. Rakkautta en enää taida edes odottaa, mutta löydänkö enää luottamusta toista kohtaan milloinkaan.
Vastaukset 17
Vanhimmat
löydä luottamusta mieheen.
Kaikenlisäksi miehen suhteet ovat olleet pitkiä.
Yllätä äijä ja eroa.
Kirpaisee aikansa, mutta on oikein miehelle ja sinulle tulee varmaan parempia miehiä jatkossa.
Älä kidu tuossa suhteessasi.
Että kaikki on taakse jätettyä, hetken aikaa näyttelet että kaikki menee upeasti. Samalla järjestelet asioita valmiiksi irtiottoa varten... Kyllä niin uskottavaa toi että nyt ei enää petä... kaksi kertaa jo tehnyt niin... Maksa takaisin korkojen kera. On varmasti näkemisen arvoinen ilme miehelläsi kun pamautat pöytään että se loppui nyt tähän.
Kyllä toinen kerta on jo liikaa. Entä jos sinä tekisit saman? Antaisit miehen maistaa lääkettään ja hankkisit itsellesi salarakkaan? Tuntuu, ettei miehesi käsitä mitään ennen kuin on kova kovaa vasten. Eli joko petät tai jätät. Mutta jaksatko alkaa sellaiseen? Helpompi voi olla, että toteat itsellesi että suhde on tässä etkä jaksa enää. Siitä sitten uutta elämää rakentamaan. Minusta miehesi kaiken lisäksi suhtautuu kurjasti sun tunteisiin ja ikään kuin pakottaa sinut unohtamaan vaikka et pysty. Hän ei kuuntele sinua ja tuntemuksiasi. Se ei ole reilua sinua kohtaan, sillä olethan tässä se satutettu osapuoli. Toivottavasti miehesi ei syyllistänyt sinua pettämisistään. Voimia.
Anna tosiaan maistaa omaa lääkettään. Vieläpä oikein ensikertaisen miehen kanssa. Siinähän sitä sitten joutuu herra miettimään että miltä tuntuu.
Jos ei, niin sittenhän molemmat juoksee vieraissa ilman sen suurempia murheita :P
Tarvittaessa erokin on helpompaa kun on joku jo valmiina.
Karua.
Vituttaa noi "anna maistaa omaa lääkettään" -viestit. Sellaisesta toiminnasta kukaan mitään opi, miksi vajota saastan tasolle. Parempi kun vaan lähdet ja annat paskan olla. Kohdallesi on varmasti jotain parempaa luvassa.
Mulla on vähän eri kanta tuohon. Joskus sitä vaan kasvaa toiseen niin kiinni ettei pysty lopettamaan suhdetta. Musta teidän pitäis puhua tuosta, et pelkäät et mies tekee sen uudestaan. Puntaroit sit kunnolla pystytkö vielä luottamaan siihen. Ei sitä kuitenkaan pysty koko elämäänsä elämään pelossa et missähän se mies taas luuraa.
Musta on hienoa et sä oot ite sitä mieltä ettet ikinä vois vilkuilla ketään muita. Älä rupee siihen mitä tääl suositellaan et samalla mitalla takas, se asia saattaa olla muuten sua vastassa tulevissa suhteissa (helposti tekee uudestaan sellaista mitä on ennenkin tehnyt).
Joka tapauksessa, jossain on vikaa jos toinen pettää. Ehkä sun miehes osais kertoa siitä? Oon ite huomannut sen, että se auttaa jos voi puhua IHAN kaikesta mitä vain mieleen tulee.
Joskus on myös niin, ettei suhteessa toinen välitä tarpeeksi toisesta, ja vilkuilee sit muualle. Silloin on parempi että etsii itselleen sellaisen, joka välittää tarpeeksi.
Vitt* mitä paskaa
miten sillä voi olla sua kohtaan syviä tunteita jos pettää toistamiseen ( ne kerrat joista ei jäänyt kiini)
Olet arvokkaampi kuin tuollainen kuspää
Tai 2½:s ainakin. Tuossa edellinen jo totesi että jossain on mättänyt kerran ruoho on aidan takana ollut yli houkutusten kestorajan.
Omaan kokemukseen perustuen voin sanoa että katse alkaa harhailemaan jos muijaa ei himassa mikään maallinen kiinnosta. Tai ainakin jos bilateraalisessa vaihdantataloudessa alkaa jäämään kerta kaikkiaan näppejään nuolemaan niin on aika vihjata olevan aika ruveta katsastamaan mielenkiintoisempaa seuraa.
Kuis on, voitkos käsi biblialla todistaa hoitanees oman leiviskäsi ?
minussa ei ole vikaa vaan hänessä. Olen hoitanut kodin, lapset, miehen ja aina auliisti ollut antamassa. Vika on kuulema ollut siinä, että vaikka olen ihan ok näköinen niin on löytynyt paremman näköisiä käsipuolessa kulkemaan. Nämä suhteet eivät olekaan olleet ensisijassa fyysisiä en väitä etteikö niin olisi tapahtunut myös) vaan henkisiä. En kuulema ole ollut koskaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Älykkyydestä ei ole kysymys, sillä mies itsekin myöntää, että itse olen paremmin menestynyt esim. työelämässä kuin hän ja sivistyneempi monin tavoin kuin hän, vaikka en sitä ole koskaan tuonut esille ja olen hyväksynyt hänetkin sellaisena kuin on. Ei kai sille sitten mitään voi, jos aaltopituus ei hänen mielestään ole sama. Vaikka aaltopituus on siis ilmeisesti ollut eri niin meillä on oltu myös hyvin paljon monista asioista samaa mieltä.
Seksi on kuulema riittänyt minun kanssa aina mainiosti ja sitä on ollut tarjolla yli 20 vuoden ajan aina haluttaessa. Paitsi ehkä nyt viimeisimmän tapahtuman jälkeen,koska olen ollut niin loukkaantunut etten ole pystynyt.
Pakko on ollut huolehtia kodin juoksevista asioista, jos toinen ei koskaan ole niistä ollut kiinnostunut. Voisi siis sanoa, että olen hoitanut kaiken ja mies itsekin sen myöntää, muttei ole valmiutta hänellä muuttaa asioita. Ehkä minulla on jonkun verran äiti-syndroomaa, mutta se on ollut pakon sanelemaa. Jos toisesta ei ole ollut hoitamaan mitään käytännön asioita vaan hän on aina vaatinut, että minun täytyy hoitaa kaikki esim. paperiasiat häne puolestaan.
Ja hän sanoo, että jos ja kun hänen on pitänyt valita minun tai naisten välillä, hän on valinnut minut aina. Ja ettei vika ole minussa vaan hänessä. Vaikka hän lupaisi olla vain minun kansssani, niin veri vetää jonkun ajan kuluttua vilkuilemaan toisia naisia. Kysyessäni häneltä, mitä olisin voinut tehdä toisin, ei hän osaa vastata siihen mitään muuta kuin, että minussa ei ole kuulema vikaa vaan hänessä. Kerta toisensa jälkeen tämä sama toistuu, vaikka olemme keskutelleet nämä asiat tuhansia kertoja läpi.
Hänen mielestäänkin minun olisi parasta asua yksin, koska olen kärsinyt liikaa, mutta en saa itseäni riuhtastua irti tästä kaikesta, voimani eivät riitä siihen, että muuttaisin lapsen kanssa pois ja hänestä ei taas sellaiseen ole. On ehkä pahankaltaista riippuvuutta, mutta näin on.
Voimia _epävarma_ hengessä mukana lyhyemmässä suhteessa itsellä samanlaisia kokemuksia.
Kun nyt suhde on päättynyt, niin itseä kaduttaa, että en antanut samalla mitalla takaisin, mutta se ei ole omaa suhdepolitiikkaa ja kun on lapset, työ, koti hoidettavana.
Seksi yms. asiat sujuivat ihan OK - itse kyllä annoin sanojen sivaltaa pahemmin kuin miekan - en jaksanut niellä kaikkea, kun sain asiat tietooni.
Luopuminen silti oli ja on yhä vaikeaa.
Yhtä kiinnijäämistä kohden on kymmenen (10) ei julkitulluta panosuhdetta. siitä voit laskea vieraiden naisten määrän. Kaksi ei siis tosiaankaan ole todellinen määrä, usko huviksesi. vrt. Kiinnijääneet rattijuopot: kaikki kärähtäneet ovat ensikertaa humalapäissään ratissa... Just joo aivan varmaan!
Sun miehesi sanomista asioista paistaa kirkkaasti se että yrittää saada "säälillä" itsellensä puhtaan omatunnon, eli kun on muka niin myöntävinään virheensä. Ei se niitä panojaan kadu kun ei omaa kullia pidemmälle näe. En sano tätä viestiä todellakaan ilkeyttäni, mua säälittää sun tilanne ja haluan että saisit jostain voimia lähteä. Elämällä on sulle vielä paljon annettavaa ja ansaitsen sellaisen miehen, joka arvostaa ja rakastaa sua aidosti, osallistuu perhe-elämään ja jonka kainaloon voit nukahtaa tuntematta ahdistusta ja pelkoa tuollaisista asioista. Voimia!
voi pyhä pamaus mene ja petä miestäsi jos siistä onnelliseksi tulet varmaankin yhdessä olo muuttuu vieläkin onnellisemmaksi miehesi kanssa
Miten miehesi perusteli sen että peti uudestaan? Kyllä hän varmasti näki miten ensimmäinen pettäminen satutti sinua. Miten hän pystyi sen jälkeen vielä pettämään? Sydämetön julmuri!
Tunteeko kukaan nimimerkillä"Johan on kumma!" Suomi24:n sivuilla seikkailevaa miestä?
Hei!
Kysymys onkin siitä, että kyseinen pettäjämies on tarvinnut oman itsensä pönkittämiseen näitä muita naisia; heikko itsetunto on aivan varmasti riskitekijä sekä naisten että miesten pettämisen osalta.
Itsetuntemus ja tunneäly ovat sellaisia seikkoja jotka vievät pohjaa pettämisen tarpeelta, tekevät siitä miltei mahdotonta.
Lapsuusajan kokemukset rakentavat ihmisestä sen, mikä hän on. On kyse kiintymyssuhteiden olemuksesta, lapsuudesta aikuisuuteen. Siksi meitä on niin moneksi: toiset eivät tunne minkäänlaista tarvetta ihastumiseen ja pettämiseen parisuhdeongelmissaankaan, toiset taas tarvitsevat ulkopuolista "virtaa" jaksaakseen vakisuhteessaan vaikkei ongelmia edes olisi.
Pettämisessä ei ole läheskään aina kyse parisuhteen ongelmasta tai siitä, että kumppani ei olisi riittävä. Kyse on usein pettäjän ongelmasta, josta kasvaa parisuhde- ja perheongelma.
Omalla kumppanilla on sekä pettämis- että valehteluongelma. Tunteet ovat velloneet omaa kulkuaan, luonnollisesti. Nyt kun on pöly laskeutunut ja olen saanut älyllisen puoleni käyttöön, on ollut suorastaan kiinnostavaa ymmärtää tai yrittää ymmärtää sitä, minkä osana olen elänyt viimeiset pari vuotta.
Kumppanini ei ole koskaan myöntänyt yhtään mitään, on vain jäänyt kiinni, minkä jälkeen on ollut pakko myöntää valehtelu ja pettäminen.
Tietynlainen tunne-etäisyys on auttanut elämään hänen kanssaan. En vaadi enää tunteita itseltäni enkä toiselta, vaikka hän niitä minulle vannoo ja osoittaakin. Olen antanut tietyn aikarajan itselleni, minkä jälkeen muutan pois ja olen tästä stressistä vapaa. Mies on todennut, että jos minä olisin käyttäytynyt kuten hän, olisi hän jättänyt minut aikaa sitten.
Lukuisat naiskokemukset ja miehen pönkittämiset ovat tehneet hänestä mitä todennäköisemmin valtavan ylimielisen miehen.
Aaltopituus on hyvin usein sitä, mitä älyllisyyskin on.
Voimia!
>EPÄVARMALLE VASTAUS...Ymmärrän ettet pääse asiasta yli ,mutta
voisit minun kanssani keskustella aiheesta voitais tavata,mikäli haluat..
tv...Urheilullinen mies..