Olen ollut avomieheni kanssa 10 vuotta yhdessä ja tällä hetkellä onneton, koska meillä ei ole keskusteluyhteyttä. Olemme molemmat nyt 29-vuotiaita ja aloitimme suhteemme 18 vuotiaina. Kysymys on molempien kohdalla siis "ensirakkaudesta", muita vakavia suhteita ei ole ollut kummallakaan aikaisemmin. Olemme siis kasvaneet yhdessä aikuisiksi ja vietämme lähes kaiken ajan yhdessä, meillä on mm. yhteinen yritys, joten olemme myös työkavereita.
Tällä hetkellä on ruvennut tuntumaan, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin työ, vaikka olemmekin lähes koko ajan fyysisesti läsnä. Meillä on myös samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja käymme yhdessä matkoilla. Mieheni on aina ollut hyvin hiljainen ja nuorena saatoin ihastua juurikin tähän hänen "mystiseen puoleensa" ja halusin saada tietää lisää.Halusin myös tietyllä tavalla auttaa häntä pääsemään kuorestaan ulos, "rakastaa avoimeksii".
Tilanne ei kuitenkaan kehittynyt niin, että hän olisi rohkaistunut avautumaan minulle ajan myötä, vaan edelleenkin vaikeiden tilanteiden edessä minulla ei ole keskustelukumppania. Tunnen itseni yksinäiseksi ja hylätyksi, koska mieheni ei edes yritä oppia keskustelemaan. Hän vain sanoo, että on sellainen, eikä hänen tarvitse muuttua. Olen viimeisen vuoden aikana loukkaantunut ja riidellyt (tunnen olevani vain riidanhaastaja, koska en saa mitään vastakaikua) samasta asiasta. Ongelma on koko ajan läsnä, koska siitä ei pystytä puhumaan. En oikein tiedä mitä tekisin asian suhteen, koska mieheni mielestä ei ole mitään ongelmaa. Hän ei koskaan itke tai puhu tunteistaan (miltä hänestä jokin asia tuntuu).
Olen havainnut, että hänen isällään on piirteitä, jotka viittaavat aspergerin syndroomaan. Hän ei pysty kuuntelemaan muita ihmisiä, on hyvin omapäinen ja kiinnostunut joistain tietyistä asioista hämmästyttävän paljon (muusta hän ei puhukaan kuin tietyistä kiinnostuksen kohteistaan). Huomaan samoja piirteitä lievempinä avomiehessäni, voisiko tämä ollut periytyvää vai ehkä vain opittuja käytösmalleja? Minusta tuntuu, että en voi vaatia häneltä liikaa, jos hänellä on tällainen rajoittava tekijä. Toisaalta en halua itse olla onneton. Itse olen luonteeltani impulsiivinen ja ehkä hieman "takertuvaa" tyyppiä. Haluaisin jakaa koko elämäni ja tunteeni mieheni kanssa, mutta hän ei selvästi siihen kykene (ainakaan jos ei ole valmis yrittämään). Mieheni vetäytyy mielellään omiin oloihinsa ja minusta tuntuu, että hän sulkee minut pois elämästään. Ehkä minulla on siksi kova tarve olla yhdessä koko ajan, koska hän ei ole henkisesti läsnä.
Olen yksinäinen parisuhteessani.
Olen myös taipuvainen kaamosmasennukseen ja erityisesti se on vaikeaa, kun minulla ei ole ketään kenen kanssa puhua ongelmistani. Riitamme alkavatkin aina minun tarpeestani keskustella, johon mieheni ei reagoi ja minä tulen surulliseksi. Olen hyvin avoimesti kertonut hänelle kaiken itsestäni, joten ihmettelen miksei hän edes yritä. Hän myös tekee päätöksiä kysymättä mielipiteitäni, ilmoittaa vain menevänsä tai tekevänsä. Itse otan hänet aina ensin huomioon suunnitellesani esim. näkeväni ystäviäni. Olen pitänyt häntä parhaana ystävänäni, mutta en tiedä enää voinko luottaa häneen ja onko hän rakkauteni arvoinen.
Luin äskettäin kymmenen vuotta vanhaa päiväkirjaani, jossa jo pohdin näitä samoja ongelmia. Olen siis kymmenen vuotta yrittänyt, mutta nyt haluaisin asiaan muutosta.
Puhumattomuus parisuhteessa
24
1297
Vastaukset
- jep jep.
Ihmissuhdetragediat syntyvät useimmiten siitä, että aikuistuttuaan mies pysyy läpi ikänsä kutakuinkin samana ja nainen muuttuu yleensä hyvin voimakkaasti, kun taas osapuolten toiveet ovat juuri päinvastaiset: nainen haluaa muuttaa miestä, mies taas haluaisi naisen pysyvän samanlaisena.
- yhyy ja nyyh
Onko tää joku tutkittu juttu? Kuulostaa toki järkeenkäyvältä, mutta silti en voi ymmärtää miksi ihminen ei halua kehittyä "paremmaksi", tai sellaiseksi ettei tuota toiselle pahaa mieltä. Puuttuuko joltain vaan se empatiakyky täysin.....
Itse olen tyytyväinen etten ole samanlainen kuin 18-vuotiaana, huolia oli tosin vähemmän. Mutta järkeä myös. - näin se menee
yhyy ja nyyh kirjoitti:
Onko tää joku tutkittu juttu? Kuulostaa toki järkeenkäyvältä, mutta silti en voi ymmärtää miksi ihminen ei halua kehittyä "paremmaksi", tai sellaiseksi ettei tuota toiselle pahaa mieltä. Puuttuuko joltain vaan se empatiakyky täysin.....
Itse olen tyytyväinen etten ole samanlainen kuin 18-vuotiaana, huolia oli tosin vähemmän. Mutta järkeä myös.No ei tietenkään ole mikään "tutkittu juttu", vaan tuollainen lentävälause, joka tiivistää monimutkaisen ongelman ratkaisun tyhjyyttä kumisevaan lauseeseen. Kuka oikein päättää että on parempi kehittyä kuin jäädä ennalleen? Miten joku voi väittää että ihmisen on pakko "kasvaa henkisesti" ja että ennallaan pysyminen on vain huono asia? Sehän on vähän sama kuin väittäisi että valkoinen on parempi väri kuin musta, ja niinhän se onkin, kunnes joku huutaa sieltä olan takaa ettei musta ole väri lainkaan.
- hihii ja nyyh
näin se menee kirjoitti:
No ei tietenkään ole mikään "tutkittu juttu", vaan tuollainen lentävälause, joka tiivistää monimutkaisen ongelman ratkaisun tyhjyyttä kumisevaan lauseeseen. Kuka oikein päättää että on parempi kehittyä kuin jäädä ennalleen? Miten joku voi väittää että ihmisen on pakko "kasvaa henkisesti" ja että ennallaan pysyminen on vain huono asia? Sehän on vähän sama kuin väittäisi että valkoinen on parempi väri kuin musta, ja niinhän se onkin, kunnes joku huutaa sieltä olan takaa ettei musta ole väri lainkaan.
Jos huomaan, että teen pahaa jollekin, haluan muuttua. Jos joku on surullinen vuokseni eikä minua kiinnosta, kärsin empatianpuutteesta. Tarkoitan muutoksenhalua, joka luo ympärilleen hyvää. Kaikki eivät ilmeisesti toimi näin... Ei tässä ollut tarkoitus puhua elämän totuuksista, vaan keskustella muiden kanssa surun tunteesta. Tunnetta on vaikea yrittää järjellä hallita.
Enkä usko, että kaikki "miehet haluavat asioiden pysyvän ennallaan" ja "naiset haluavat muuttaa ja muuttuvat hyvin voimakkaasti". Voi kuin elämä olisikin niin yksinkertaista kuin sinun hienot "tyhjyyttä kumisevat lauseesi". Musta imee valon itseensä ja valkoinen heijastaa sitä paremmin. Siitä en tiedä kumpi niiden väriominaisuuksista on parempi, paitsi että tällä hetkellä synkäksi vetää.
Mutta kiitos osallistumisestasi, omalla tavallasi. - Vort Ivan
hihii ja nyyh kirjoitti:
Jos huomaan, että teen pahaa jollekin, haluan muuttua. Jos joku on surullinen vuokseni eikä minua kiinnosta, kärsin empatianpuutteesta. Tarkoitan muutoksenhalua, joka luo ympärilleen hyvää. Kaikki eivät ilmeisesti toimi näin... Ei tässä ollut tarkoitus puhua elämän totuuksista, vaan keskustella muiden kanssa surun tunteesta. Tunnetta on vaikea yrittää järjellä hallita.
Enkä usko, että kaikki "miehet haluavat asioiden pysyvän ennallaan" ja "naiset haluavat muuttaa ja muuttuvat hyvin voimakkaasti". Voi kuin elämä olisikin niin yksinkertaista kuin sinun hienot "tyhjyyttä kumisevat lauseesi". Musta imee valon itseensä ja valkoinen heijastaa sitä paremmin. Siitä en tiedä kumpi niiden väriominaisuuksista on parempi, paitsi että tällä hetkellä synkäksi vetää.
Mutta kiitos osallistumisestasi, omalla tavallasi.Ehkäpä miehesi on vain luonteeltaan introvertti ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Voi olla, että jatkuva läheisyydentarpeesi yksinkertaisesti kuluttaa hänen energiaansa. Hänellä voi tietysti olla vaimea tunne-elämä.
Joka tapauksessa ihmiset ovat erilaisia ja hän on erilainen kuin sinä. Sinä et näytä hyväksyvän häntä. Sinä haluat muuttaa hänet, koska kokemuksesi on, ettei hän riitä itsenään. Haluat enemmän kuin hän voi tarjota ja ilmeisesti olet aina halunnut. Mahtaakohan hän olla onnellinen kanssasi ikuisen epävarmuutesi ja epäilysi kanssa?
Kun sanot, että haluat muuttua, miksi? Tiedätkö, ettet sinä oikeasti pysty säteilemään maailmaan valoa täysin rinnoin, mikäli et noudata niitä rajoja, joita olet itsellesi asettanut. Tarkoittaen, jos aiheutat jollekin pahaa mikäli hän aiheuttaa sinulle, haluatko muuttua myös silloin? Mitä sinä teet, jos joku tekee sinulle pahan olon?
Tämä on kysymys, johon voi nyt olla vaikea vastata: Rakastuitko mieheesi osittain myös siksi, että hän vaikutti sinua itsenäisemmältä, enemmän itsensä hyväksyneeltä? - 7+11
Vort Ivan kirjoitti:
Ehkäpä miehesi on vain luonteeltaan introvertti ja hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on. Voi olla, että jatkuva läheisyydentarpeesi yksinkertaisesti kuluttaa hänen energiaansa. Hänellä voi tietysti olla vaimea tunne-elämä.
Joka tapauksessa ihmiset ovat erilaisia ja hän on erilainen kuin sinä. Sinä et näytä hyväksyvän häntä. Sinä haluat muuttaa hänet, koska kokemuksesi on, ettei hän riitä itsenään. Haluat enemmän kuin hän voi tarjota ja ilmeisesti olet aina halunnut. Mahtaakohan hän olla onnellinen kanssasi ikuisen epävarmuutesi ja epäilysi kanssa?
Kun sanot, että haluat muuttua, miksi? Tiedätkö, ettet sinä oikeasti pysty säteilemään maailmaan valoa täysin rinnoin, mikäli et noudata niitä rajoja, joita olet itsellesi asettanut. Tarkoittaen, jos aiheutat jollekin pahaa mikäli hän aiheuttaa sinulle, haluatko muuttua myös silloin? Mitä sinä teet, jos joku tekee sinulle pahan olon?
Tämä on kysymys, johon voi nyt olla vaikea vastata: Rakastuitko mieheesi osittain myös siksi, että hän vaikutti sinua itsenäisemmältä, enemmän itsensä hyväksyneeltä?Pakkohan sitä on yhtyä edelliseen. Kaikki ihmiset eivät näytä tunteitaan yhtä avoimesti kuin toiset, eikä heidän kuulukkaan, jos he eivät tunne, että he olisivat sellaisia. Ihan kuin sinulla olisi pakonomainen tarve muuttaa miestäsi haluamallasi tavalla, mutta tiedätkö, sinä et ole oikeutettu tekemään sitä vaikka kuinka sitä haluat.
Jo tekstissäsi lukee että aloitit suhteen halutessasi muuttaa miehesi. Onko se tosiaan syy miksi aloitit seurustelemaan hänen kanssaan? Nyt, vuosien päästä, kun et olekkaan saanut itsellesi sätkynukkea luotua, valitat ja yrität syyllistää miestä, joka ei ole luultavasti tehnyt yhtään mitään väärää.
Masennusta sairastavana voin sanoa yhden asian. Älä koskaan pura niitä huolia läheiseen, vaan varaa aika jollekkin jolle voi puhua. Et tiedä, miten paljon kasaat miehesi harteille, jos oletat hänen aina olevan siellä huolehtimassa ja kuuntelemassa, kun sinulla on masennuskautesi, koska ei se ole pelkästään raskasta sinulle, se on nimittäin todella raskasta elää jonkun kanssa jolla on masennus. - nyyh nyyh
7+11 kirjoitti:
Pakkohan sitä on yhtyä edelliseen. Kaikki ihmiset eivät näytä tunteitaan yhtä avoimesti kuin toiset, eikä heidän kuulukkaan, jos he eivät tunne, että he olisivat sellaisia. Ihan kuin sinulla olisi pakonomainen tarve muuttaa miestäsi haluamallasi tavalla, mutta tiedätkö, sinä et ole oikeutettu tekemään sitä vaikka kuinka sitä haluat.
Jo tekstissäsi lukee että aloitit suhteen halutessasi muuttaa miehesi. Onko se tosiaan syy miksi aloitit seurustelemaan hänen kanssaan? Nyt, vuosien päästä, kun et olekkaan saanut itsellesi sätkynukkea luotua, valitat ja yrität syyllistää miestä, joka ei ole luultavasti tehnyt yhtään mitään väärää.
Masennusta sairastavana voin sanoa yhden asian. Älä koskaan pura niitä huolia läheiseen, vaan varaa aika jollekkin jolle voi puhua. Et tiedä, miten paljon kasaat miehesi harteille, jos oletat hänen aina olevan siellä huolehtimassa ja kuuntelemassa, kun sinulla on masennuskautesi, koska ei se ole pelkästään raskasta sinulle, se on nimittäin todella raskasta elää jonkun kanssa jolla on masennus.Minä NIMENOMAAN haluan tietää onko mieheni onnellinen kanssani, mutta emme keskustele, joten tuo on toistaiseksi arvoitus. Se on yksi asia, mistä olen yrittänyt keskustella. Minä olen puolestani sanonut hänelle, että tulen surulliseksi hänen puhumattomuudestaan. Tulee sellainen olo, että parisuhde on hänelle itsestäänselvyys, jota ei tarvitse hoitaa. Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu avoimuus toista kohtaan ja olisi hyvä löytää yhteinen kieli yhteisten ongelmien läpikäymiseksi. Kumppani on mielestäni se "maailman tärkein" ihminen jolle voi uskoutua ja johon voi luottaa. Kaikilla ei tietenkään asiat ole näin. Monet tyytyvät pinnallisiin suhteisiin, joissa ei keskustella.
Ja mitä masennukseeni tulee, niin olen terapeutin avulla oppinut käsittelemään asioita puhumalla. Se helpottaa kummasti. Siksi toivoisin, että puolisoni voisi myös keventää taakkaansa minulle, koska tiedän että hänelläkin on ongelmia, joita pitäisi käsitellä. Olen tiennyt tapaamisestamme lähtien, että hänellä on ollut vaikeaa. Minä nimenomaan haluan auttaa, en manipuolida tai tehdä kenestäkään sätkynukkea. Mistä voin tietää mitä miehelleni kuuluu, jos hän ei puhu minulle?
Ja omat rajani kulkevat nimenomaan siinä, että jos olen selkeästi ilmaissut toiselle olevani surullinen, koska en saa vastakaikua, niin en tyydy olemaan surullinen vaan yritän ratkaista asiaa. Puhumattomuus tuskin on ratkaisu mihinkään. Tai se että annan asioiden olla ja käperrymme molemmat enemmän omaan kuoreemme. Rakkauden ja parisuhteen eteen on tehtävä töitä, koska ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet. Sitä minä yritän, mutta mieheni pakenee tilannetta. - 14
nyyh nyyh kirjoitti:
Minä NIMENOMAAN haluan tietää onko mieheni onnellinen kanssani, mutta emme keskustele, joten tuo on toistaiseksi arvoitus. Se on yksi asia, mistä olen yrittänyt keskustella. Minä olen puolestani sanonut hänelle, että tulen surulliseksi hänen puhumattomuudestaan. Tulee sellainen olo, että parisuhde on hänelle itsestäänselvyys, jota ei tarvitse hoitaa. Kyllä mielestäni parisuhteeseen kuuluu avoimuus toista kohtaan ja olisi hyvä löytää yhteinen kieli yhteisten ongelmien läpikäymiseksi. Kumppani on mielestäni se "maailman tärkein" ihminen jolle voi uskoutua ja johon voi luottaa. Kaikilla ei tietenkään asiat ole näin. Monet tyytyvät pinnallisiin suhteisiin, joissa ei keskustella.
Ja mitä masennukseeni tulee, niin olen terapeutin avulla oppinut käsittelemään asioita puhumalla. Se helpottaa kummasti. Siksi toivoisin, että puolisoni voisi myös keventää taakkaansa minulle, koska tiedän että hänelläkin on ongelmia, joita pitäisi käsitellä. Olen tiennyt tapaamisestamme lähtien, että hänellä on ollut vaikeaa. Minä nimenomaan haluan auttaa, en manipuolida tai tehdä kenestäkään sätkynukkea. Mistä voin tietää mitä miehelleni kuuluu, jos hän ei puhu minulle?
Ja omat rajani kulkevat nimenomaan siinä, että jos olen selkeästi ilmaissut toiselle olevani surullinen, koska en saa vastakaikua, niin en tyydy olemaan surullinen vaan yritän ratkaista asiaa. Puhumattomuus tuskin on ratkaisu mihinkään. Tai se että annan asioiden olla ja käperrymme molemmat enemmän omaan kuoreemme. Rakkauden ja parisuhteen eteen on tehtävä töitä, koska ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet. Sitä minä yritän, mutta mieheni pakenee tilannetta.Heijastat täysin omia tunteitasi suhteeseenne. Haluat rakastaa hänet avoimeksi - haluat itse tulla rakastetuksi niin. Hän ei nähtävästi halua kumpaakaan.
Haluat hänen keventävän mieltänsä vaikeista asioista - haluat itse keventää mieltäsi hänelle. Hän nähtävästi ei halua jutella asioistaan sulle. Niin edelleen...
Anna hänen olla oma itsensä äläkä yritä muuttaa. Itse olet sellaisen kumppanin valinnut. Eivät kaikki halua jutella.
- 7+15
Haluatko todellakin elää elämääsi ihmisen kanssa, jolle sinä annat itsestäsi niin paljon, mutta hän ei anna sinulle mitään? Itse olisin hyvin loukattu, jos tilanne olisi näin. Erään kaverini kanssa laitoin välit poikki, kun kerroin hänelle aina paljon elämästäni, luotin häneen jne., mutta hän ei ikinä antanut minulle itsestään mitään: se oli kamalaa. Tuntui siltä, ettei hän arvostanut minua tai pitänyt minusta sen vertaa, että olisi kertonut minulle jotain omasta elämästään. Hyvin yksipuolista kaveruutta siis, tuntui ettei välittänyt, vaan oli hyötymis- tai muussa mielessä kaverini.
Miettinytkin olet jo kymmenen vuotta näitä asioita. Harkitse tarkkaan.- yhyy ja nyyh
Miettinyt olen eronkin vaihtoehtoa, mutta haluaisin mieluummin uskoa, että on mahdollista tehdä asialle jotain...Rakastan miestäni kovasti ja uskon, että hänkin omalla tavallaan, mutta en silti tiedä jaksanko koko loppuelämän jatkuvaa yksinäisyyden tunnetta. Olen miettinyt jopa, että onko minussa niin paljon vikaa, että kannattaisi pitää murheet vain omana tietonaan, mutta ymmärtänyt että ei ole väärin osoittaa tunteitaan vaikkei toinen koskaan niin teekään. Välillä on tosiaan tullut heikko olo kun olen jotain asiaa itkenyt ja toinen on vain vieressä ihmetellyt....Olen läpikäynyt muutaman aika rankan jutun, jolloin lohduttava olkapää ja pari lohduttavaa sanaa olisi auttanut. Ei mitään hienoa, mutta vain tunne siitä, että on ymmärretty ja rakastettu....
- Yritetty on täälkin!
Mulla on samanlainen mies. 20 v aviota eikä mihinkään oo muuttunut. Ero pyörii mielessä usein.
- hihii ja hih
Tämä taitaa olla aika yleinen ongelma parisuhteessa ja muissakin ihmisten välisissä suhteissa. Pitääkö tähän vain tyytyä tai sitten erota? Eikö ole mahdollista, että molemmat osapuolet tulisivat toisiaan vastaan ja selvittäisivät ongelman yhdessä? Tähän kysymykseen tuskin löytyy selkeää vastausta, mutta kun se kerran mielessä pyörii, niin kai sen voi kirjoittaakin. Ehkä tämä minun kirjoitus täällä palstalla on hyvin selvä osoitus epätoivostani. Suomi24 kun on tunnettu "asiantuntevista psykologin lausunnoista". Mutta oikeastaan vertaistuki tuntuu selvittävän enemmän päätä. Toivoisinkin enemmän toisten vastaavia kokemuksia, kuin keskustelupalstojen "syväluotaavia analyyseja" minun luonteestani.
Kiitos
ps. nyt ei enää itketä - Hiljaisuutta arvosta
hihii ja hih kirjoitti:
Tämä taitaa olla aika yleinen ongelma parisuhteessa ja muissakin ihmisten välisissä suhteissa. Pitääkö tähän vain tyytyä tai sitten erota? Eikö ole mahdollista, että molemmat osapuolet tulisivat toisiaan vastaan ja selvittäisivät ongelman yhdessä? Tähän kysymykseen tuskin löytyy selkeää vastausta, mutta kun se kerran mielessä pyörii, niin kai sen voi kirjoittaakin. Ehkä tämä minun kirjoitus täällä palstalla on hyvin selvä osoitus epätoivostani. Suomi24 kun on tunnettu "asiantuntevista psykologin lausunnoista". Mutta oikeastaan vertaistuki tuntuu selvittävän enemmän päätä. Toivoisinkin enemmän toisten vastaavia kokemuksia, kuin keskustelupalstojen "syväluotaavia analyyseja" minun luonteestani.
Kiitos
ps. nyt ei enää itketäOn kahdenlaisia ihmisiä puhuvia ja hiljaisuutta arvostavia. Näitä ihmisiä on saman verrain noin. Ongelma tulee kun vääränlaiset pariutuu keskenään. Ehkä yleinen ongelma mutta helposti vältettävissä.
Selviääkö kun paska on jo housuissa? Ei. Hiljaisuutta arvostava puolisko on onnellinen kun ei turhasta lässytetä jatkuvasti. Miksi sitä muuttamaan lähteä. - heh ja heh
Hiljaisuutta arvosta kirjoitti:
On kahdenlaisia ihmisiä puhuvia ja hiljaisuutta arvostavia. Näitä ihmisiä on saman verrain noin. Ongelma tulee kun vääränlaiset pariutuu keskenään. Ehkä yleinen ongelma mutta helposti vältettävissä.
Selviääkö kun paska on jo housuissa? Ei. Hiljaisuutta arvostava puolisko on onnellinen kun ei turhasta lässytetä jatkuvasti. Miksi sitä muuttamaan lähteä.Ymmärrän toki pointtisi. Me molemmat olemme ns. hiljaisia ihmisiä, mutta toivoisin että emme olisi silti mykkiä toistemme seurassa. Varsinkin jos toisella on jotain tärkeää sanottavaa hyvin harvoin. Elämä muuttuu kovin suorituskeskeiseksi, jos ei välillä istahda yhdessä perseilleen ja keskustele toiveistaan, haaveistaan, iloistaan tai suruistaan. Lässytystä se tuskin on. Itse tiedän miltä tuntui oppia puhumaan myös vaikeista asioista. Silloin se paska ei tule niin helposti sinne housuunkaan ;)
- Hiljaisuutta arvosta
heh ja heh kirjoitti:
Ymmärrän toki pointtisi. Me molemmat olemme ns. hiljaisia ihmisiä, mutta toivoisin että emme olisi silti mykkiä toistemme seurassa. Varsinkin jos toisella on jotain tärkeää sanottavaa hyvin harvoin. Elämä muuttuu kovin suorituskeskeiseksi, jos ei välillä istahda yhdessä perseilleen ja keskustele toiveistaan, haaveistaan, iloistaan tai suruistaan. Lässytystä se tuskin on. Itse tiedän miltä tuntui oppia puhumaan myös vaikeista asioista. Silloin se paska ei tule niin helposti sinne housuunkaan ;)
Vääntele miten haluat mutta kaikki ei tykkää lässyttää tunteistaan. Miksi sitä pitäisi väkisin opetella kun kaikille se ei ole mikää avartava kokemus.
- TV
Hiljaisuutta arvosta kirjoitti:
Vääntele miten haluat mutta kaikki ei tykkää lässyttää tunteistaan. Miksi sitä pitäisi väkisin opetella kun kaikille se ei ole mikää avartava kokemus.
Totta kai tietyt käyttäytymistavat opitaan jo lapsena omilta vanhemmilta. Mikäli perheessä ei olla ratkottu asioita keskustelemalla eikä muutenkaan puhuttu omista tunteistaan se on varmasti vaikeaa myöhemminkin.
Ihmisen luonnetta on melkein mahdoton muuttaa, mutta tiettyjä toimintatapoja voi yrittää muuttaa. Mikään suhde ei tule toimimaan, jos kunnollista ja syvällistä keskusteluyhteyttä ei ole. Tällainen puhumattomuus johtaa yleensä toisen osapuolen pahaan oloon ja monesti lopulta eroon. Vaikeita ja kipeitä asioita kun haudotaan mielessään ei ne ajatukset yleensä siitä itsekseen selviä.
Miehesi kertoi, että on tietynlainen eikä yritä oppia keskustelemaan. Haluaako hän yrittää? Mikäli ei halua, voiko hän yrittää sinun vuoksesi? Parisuhdehan vaatii joustamista puolin ja toisin. Mikäli halua löytyy, voisi jokin parisuhdekurssi ehkä hieman avata miehesi sanaista arkkuaan. Tämä tosin voi olla ison kynnyksen takana.
Jos sitten ei minkäänlaista halua löydy parantaa tilannetta ja ottaa sinun tunteitasi huomioon ei vaihtoehtoja jää kuin kaksi. Tyydyt tilanteeseen tai harkitset eroa. Muista puhua näistä asioista ensin miehellesi! - Alhaista
TV kirjoitti:
Totta kai tietyt käyttäytymistavat opitaan jo lapsena omilta vanhemmilta. Mikäli perheessä ei olla ratkottu asioita keskustelemalla eikä muutenkaan puhuttu omista tunteistaan se on varmasti vaikeaa myöhemminkin.
Ihmisen luonnetta on melkein mahdoton muuttaa, mutta tiettyjä toimintatapoja voi yrittää muuttaa. Mikään suhde ei tule toimimaan, jos kunnollista ja syvällistä keskusteluyhteyttä ei ole. Tällainen puhumattomuus johtaa yleensä toisen osapuolen pahaan oloon ja monesti lopulta eroon. Vaikeita ja kipeitä asioita kun haudotaan mielessään ei ne ajatukset yleensä siitä itsekseen selviä.
Miehesi kertoi, että on tietynlainen eikä yritä oppia keskustelemaan. Haluaako hän yrittää? Mikäli ei halua, voiko hän yrittää sinun vuoksesi? Parisuhdehan vaatii joustamista puolin ja toisin. Mikäli halua löytyy, voisi jokin parisuhdekurssi ehkä hieman avata miehesi sanaista arkkuaan. Tämä tosin voi olla ison kynnyksen takana.
Jos sitten ei minkäänlaista halua löydy parantaa tilannetta ja ottaa sinun tunteitasi huomioon ei vaihtoehtoja jää kuin kaksi. Tyydyt tilanteeseen tai harkitset eroa. Muista puhua näistä asioista ensin miehellesi!Parisuhteeseen ei kannata lähteä ollenkaan jos rupee muuttamaan toista kaltaisekseen. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä!
- mat.lee.na
Alhaista kirjoitti:
Parisuhteeseen ei kannata lähteä ollenkaan jos rupee muuttamaan toista kaltaisekseen. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä!
mitä jos se omanlaisuus tekee parisuhteesta vaikean tai mahdottoman? En mä ainakaan halua, että siippa jurottaa. En kumminkaan ajatustenlukija ole. Ja miten sitä ratkotaan niitä elämässä eteen tulevia isompia ja pienempiä ongelmia, jos toinen vaan olla möllii hiljaisuudessa? Jokaisella on omat vahvat ja heikot puolensa, eikä niiden heikkojen puolien kanssa auta vaan levitellä käsiä, jos ne aiheuttavat läheisille ongelmia. Kuulostaa, ettei ap:n mies ota lainkaan vastuuta siitä, miten hänen käytöksensä vaikuttaa suhteeseen.
Noin tuttavapuolelta en tunne ainuttakaan ihmistä (olipa miten ujo luonne tahansa), joka ei puhuisi itselle tärkeistä asioista edes jossain määrin. Eli pitäisikö tästä päätellä, ettei ap:n mies ole erityisen kiinnostunut suhteesta, kunhan vaan ajelehtii siinä mukana, kun kerran on nuorempana sattunut vähän vahingossa seurustelun aloittamaan? - Tsah100
Alhaista kirjoitti:
Parisuhteeseen ei kannata lähteä ollenkaan jos rupee muuttamaan toista kaltaisekseen. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä!
Ja jokaisella on oikeus saada tarpeensa tyydytetyksi parisuhteessa !
Suurin osa neuvoista on ollut ymmärtäväisiä miestä kohtaan ja kun hän nyt vain on sellainen.
Ei se näin mene. Ken parisuhteeseen lähtee mukaan on vastuussa myös toisen puoliskon tarpeista.
Tarve voi olla vaikka avoin kommunikointi tai tunteisen näyttäminen, tällöin etsitään se keskitie, jossa kumpikin on onnellinen. Eli jurottaja tekee töitä avoimuuden lisäämisen eteen ja avoin tulee vastaan jurottajaa, eikä esimerkiksi vaadi liikoja toiselta.
Ei parisuhteeseen voi mennä asenteella, ettei toista voi vaatia muuttumaan.
Sinä itse et voi toisen puolesta sitä muutosta tehdä, mutta totta hemm*tissä saat vaatia muutosta jos tarpeesi tulee toistuvasti sivuutetuksi.
- keltasirkku*
Etkö näe missä ongelma on? Sanot että miehesi on aina ollut samanlainen. Hyväksyit hänet siis alussa, ja aloit olla hänen kanssaan. Nyt et enää hyväksy häntä sellaisena kuin hän on, ja on aina ollut. Yhtäkkiä hänen siis tulisi muuttua sellaiseksi kuin sinä haluat? Ei toista voi muuttaa, ainoastaan itseään voi. Aloitko suhteeseen siitä lähtökohdasta että kyllä tuo tuosta muuttuu? Olette erilaisia, et voi muuta kuin hyväksyä sen tai etsiä jotakin sopivampaa. Mutta älä syyllistä toista siitä millainen hän on, varsinkaan jos hän on ollut aina samanlainen. Silloin olisi syytä olla tuohtuneempi jos kumppani yllättäen muuttuisi eri persoonaksi, silloin kokisi tulleensa huijatuksi.
- Samassa veneessä
Miehesi kantaa sotiemme käyneiden miesten monisukupolvista puhumattomuutta mutismia. Sinun yksinäisyytesi ja hylätyksi tulemisen tunne on taas oma tarinasi. Missä asioissa miehesi on hyvä? Perustele ne itsellesi ja kerro miehellesi. Kun hän on toiminut avoimemmin anna runsaasti myönteistä palautetta. Hänen ongelmansa ei ole sinun ongelmasi. Kysy itseltäsi mikä pitää sinut suhteessa? Paljonko on hyviä asioita? Järjestä tarkoituksellisesti yhteisiä hetkiä ja tekemistä. Osoita hänelle tunteita ja katso hänen hyvää puoltaan. Anna tälle aikaa. Kerro yksinäisyydestäsi ja auta häntä kertomaan jotakin itsestään. Myötäelä kuulemasi. Jos nämä ei muuta suhdettanne, aloita oma tiesi. - toisen voi muuttaa hyvällä ja siinä muuttuu itsekin paremmaksi. Sinun yksinäisyytesi ei johdu miehestäsi vaan omasta tarinastasi. Jos sanot hänestä jonkin negatiivisen asian täydennä lause kolmella positiivisella asialla. Nämä on sukupolvien tarinoita,katso kumpaan vaakakuppiin jää enemmän tämän ohjelman jälkeen!
- marttiii
Sinä teet hänelle aikataulun ja sanot, että ellei nämä ja nuo asiat ole tähän ja tuohon päivään mennessä muuttuneet, sinä lähdet pois. Menette laadukkaaseen parisuhdeterapiaan, jossa miehellesi tulee antaa mahdollisuus tietoon siitä, mitä sinä SAATANAN HUORA puuhaat pääsi sisällä. Jos mietit pääsi sisällä asioita ja kirjoitat niitä täällä, olet kyllä aika pihalla siitä, miten elämää lähdetään tuollaisin ajatuksin jatkamaan. Ensimmäisen virheen olet tehnyt siitä, ettet ole omalle miehelle alkanut olemaan rehellinen vaan tulet tänne lässyttämään. Jos et osaa hoitaa suhdetta, kestä kaikki. Jos et kestä ja yritätä livistää, mies voi pahimmassa tapauksessa vaikka tappaa sinut. Livistäminen suhteesta, jossa mies elää sinusta, on riippuvainen seksistä ja sinusta kokonaisvaltaisesti, ei ole mahdollista. Mene ja hanki niin paljon ihmisiä, järjestä niin paljon toimia, että mies todella ymmärtää missä mennään ja että ellei sinua kuulla, tapahtuu "outoja" asioita. Mitä nyt haluatkin tehdä. Mutta kuten sanottu, ensimmäinen virhe on jättää kahdenkeskinen suhde hoitamatta ja lähteä ensimmäisellekään ihmiselle puhumaan. Sinä otat vastuun siitä, että menit sen miehen kanssa yhteen. Otat vastuun taidollisesta suhteen hoitamisesta, olipa miehesi miten mäntti, asperger, narsisti ja mikä tahansa. Mutta hänen tulee tietää kaikki ja saada 100-prosenttinen mahdollisuus ja etukäteistieto siitä, mitä hänen tulee tehdä jotta saa "pitää" sinut.
Amen. - kohde suljettu!
Kiitos kaikille osallistumisesta. Tilanne hallinnassa, joten tämä keissi on suljettu. Kommentteja en siis enää kaipaile ellei joku halua jatkaa keskustelua omalta kohdaltaan.
- valkoinen69
Minulla on mies joka ei osaa keskustella kanssani vaan hän mielummin käntyy jonkun toisen puoleen. En tiedä miksi hänellä on vaikea puhua minulle. Mutta kun tulee tarpeeksi vaikea tilanne hän paljastaa jotain ajatuksistaan. Olen kyllästynyt arvelemaan että mitä hän ajattelee ja odottaa minulta
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 465870
- 495361
- 493734
- 143685
Vimpelin liikuntahallilla tulipalo?
Katsoin, että liikuntahallista tuloo mustaa savua. Sitten ovet pärähti hajalle, ja sisältä tuli aikamoinen lieska. Toise993401- 313136
- 592894
- 582756
- 552413
- 381854