Suomalainen nainen saa jonkinlaisen käänteisen uskonnollisen herätyksen avioliiton solmimisen jälkeen. Kun uskonto yleensä kieltää seksin ennen avioliittoa, nämä myöhäisherännäiset kieltäytyvät seksistä avioliiton solmimisen jälkeen. Moni rouva on uskossaan erittäin vahva.
Yleensä tämä herätys iskee naiseen lasten saamisen jälkeen. Kun se lapsiluku on täynnä, josta nainen on haaveillut, niin naisen kiinnostus mieheen laskee. Vahvalla vonkaamisella voi miesraasu jotain säälipipsaa kotona saada. Torjuntaa, vähättelyä ja suoranaista halveksuntaa tulee kyllä pyytämättä.
Tämä suomalaisen naisen uskonto on hyvin vahva ja laajasti levinnyt. Se on voimakkaampi, kuin mikään herätysliike. Usko siihen, että oma mies on kaiken pahan alku, on sekä kulturellinen, että biologinen ilmiö. Hyvin yleinen tämän seutukunnan naisten keskuudessa. Ilmiö on näillä takamailla vahvasti geeneihin ohjelmoitu ominaisuus.
Suomalainen painijanainen ottaa miehestään niskalenkin jo seurusteluvaiheessa. "Tuosta Pertistä minä vielä miehen teen", ajattelee moni kampaajaoppilas ammattikoulun autonasentajakisällistä. Pertsalle annetaan hieman pimpsaa syötiksi, jotta poika jää koukkuun, ja pian jo kaveri määrätään menemään naimisiin.
Ja näinhän se juuri suomalaisessa parisuhteessa tapahtuu: nuorena vasta vantteraa varttansa kasvattava, viiksensä vielä ajeleva, nuori nainen, käskee miehen topakasti naimisiin kanssaan. "Pertsa, me ei mennä kesällä Provinssirockiin, me mennään naimisiin", tokaisee partuririitta huhtikuun alkupäivinä. Ja niin on Pertsan kesä mennyttä.
Kun Riitta on saanut Pertsan pakotettua itsensä kanssa naimisiin, ja ihanat häänsä, joissa serkku Katriina soitti pianoa kauniisti, niin Riitta alkaa valmistautua lasten tekoon. Pertsalle annetaan looraa niin, että soi. Erotiikkaa virtaa ovista ja ikkunoista. Kun Pertsa-raasu pyristelee lapsentekopuuhissa, kuin mato koukussa, Riitta miettii jo Pertsalle uutta tointa; talo on rakennettava. Tiilestä ja mielellään iso. Toisen lapsen syntymän jälkeen, talon olessa harjakorkeudessa, Riitta huomaa, että Pertsa ei enään ole miehenä kiinnostava. Marmaris Kebabin omistaja Khalil sen sijaan on. Sitä hedelmää Riitta maistaa hiukan.
Kun Pertsa on siittänyt lapset, rakentanut talon ja maksanut lainan, Pertsa saa mennä. Riitalla on tylsää. Naisellakin on vain yksi elämä. Jokaisella naisella on oikeus päästä pois huonosta suhteesta. Eletään, kuin veli ja sisko, paitsi, että yksikään sisko ei kurmuuta veljeään, niin kuin Riitta Pertsaa, tai saisi turpaansa. Avioliitto on pelkkä kulissi, jonka Riitta kähärtäjäliiton kesäpäivien jatkoilla mielellään autonmyyjä Artsille myöskin julkituo.
Riitta pukkaa Pertsan pihalle, ottaa talosta puolet, pitää lapset ja seurustelee autonmyyjä Artsin kanssa kuusi antoisaa kuukautta. Ihanaa aikuista elämää!
Yleensä tämä herätys iskee naiseen lasten saamisen jälkeen. Kun se lapsiluku on täynnä, josta nainen on haaveillut, niin naisen kiinnostus mieheen laskee. Vahvalla vonkaamisella voi miesraasu jotain säälipipsaa kotona saada. Torjuntaa, vähättelyä ja suoranaista halveksuntaa tulee kyllä pyytämättä.
Tämä suomalaisen naisen uskonto on hyvin vahva ja laajasti levinnyt. Se on voimakkaampi, kuin mikään herätysliike. Usko siihen, että oma mies on kaiken pahan alku, on sekä kulturellinen, että biologinen ilmiö. Hyvin yleinen tämän seutukunnan naisten keskuudessa. Ilmiö on näillä takamailla vahvasti geeneihin ohjelmoitu ominaisuus.
Suomalainen painijanainen ottaa miehestään niskalenkin jo seurusteluvaiheessa. "Tuosta Pertistä minä vielä miehen teen", ajattelee moni kampaajaoppilas ammattikoulun autonasentajakisällistä. Pertsalle annetaan hieman pimpsaa syötiksi, jotta poika jää koukkuun, ja pian jo kaveri määrätään menemään naimisiin.
Ja näinhän se juuri suomalaisessa parisuhteessa tapahtuu: nuorena vasta vantteraa varttansa kasvattava, viiksensä vielä ajeleva, nuori nainen, käskee miehen topakasti naimisiin kanssaan. "Pertsa, me ei mennä kesällä Provinssirockiin, me mennään naimisiin", tokaisee partuririitta huhtikuun alkupäivinä. Ja niin on Pertsan kesä mennyttä.
Kun Riitta on saanut Pertsan pakotettua itsensä kanssa naimisiin, ja ihanat häänsä, joissa serkku Katriina soitti pianoa kauniisti, niin Riitta alkaa valmistautua lasten tekoon. Pertsalle annetaan looraa niin, että soi. Erotiikkaa virtaa ovista ja ikkunoista. Kun Pertsa-raasu pyristelee lapsentekopuuhissa, kuin mato koukussa, Riitta miettii jo Pertsalle uutta tointa; talo on rakennettava. Tiilestä ja mielellään iso. Toisen lapsen syntymän jälkeen, talon olessa harjakorkeudessa, Riitta huomaa, että Pertsa ei enään ole miehenä kiinnostava. Marmaris Kebabin omistaja Khalil sen sijaan on. Sitä hedelmää Riitta maistaa hiukan.
Kun Pertsa on siittänyt lapset, rakentanut talon ja maksanut lainan, Pertsa saa mennä. Riitalla on tylsää. Naisellakin on vain yksi elämä. Jokaisella naisella on oikeus päästä pois huonosta suhteesta. Eletään, kuin veli ja sisko, paitsi, että yksikään sisko ei kurmuuta veljeään, niin kuin Riitta Pertsaa, tai saisi turpaansa. Avioliitto on pelkkä kulissi, jonka Riitta kähärtäjäliiton kesäpäivien jatkoilla mielellään autonmyyjä Artsille myöskin julkituo.
Riitta pukkaa Pertsan pihalle, ottaa talosta puolet, pitää lapset ja seurustelee autonmyyjä Artsin kanssa kuusi antoisaa kuukautta. Ihanaa aikuista elämää!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Olen vilpittömästi pahoillani, jos miehellä ei ole tuon parempaan mimmiin mitään mahiksia.
Tai siis eipä tuo tarinan villasukka kylläkään mikään mies ole.
Noinhan se nykyäänsä jo joka toisessa parisuhteessa menee ja sujuu; hahahahahahheeheheehee
Ihan on kuin naapurin tai sukulaisten elämää...Olen kyllä huomannut,että tällainen elämäntyyli peritään kotoa.Meillä oli just tollaset vanhemmat, faija täysin alistettu ja mutsi pomotti kaiken aikaa, ei kylläkään käynyt vieraissa.Vieläkin 80-vuotiaana faija polttaa mutsilta salaa, kun ei viitti kuulla sitä kälätystä. Ja onpahan oppi mennyt perille, vävypojat on ihan samanlaisia nössöjä, koska mun systerit on pirttihirmuja. Kattokaas vähän vanhemmat minkälaisen mallin sieltä kotoo lapsillenne annatte.
Väliin ja elää avoliitossa ja asunnost omiin nimiin ja omalla lainalla niin ei puoliso saa mitään kun erotaan tai sitten kunnon avioehto niin hyvä tulee.
Sun elämässäsi ei taida olla mitään muuta, kuin koneella istuminen ja tuon jauhaminen, että "älkää menkö naimisiin!!!" Tai "tehkää avioehto!!" ;)))
Tunnen paljon ihan onnellisesti naimisissa olevia pareja, jotka haluaa jakaa kaiken ja tietävät, että toinen on tukena sitten vanhuudessakin, kun on papin eessä luvattu niin myötä kuin vastamäessäkin...
Kukahan se sun kaverina sitten on, kun tulet vanhaksi?
Se avokkis ei varmaan ainakaan...miksi olisi?
Kannattaa viettää kunnnon sinkkielämää 30 kymppiseen saakka ja on miehenä tai naisena harrastanut seksiä riittävän monen vastakkaisen sukupuolen kanssa ja sitten kun vakiintuu niin ei enää rupea vieras kiinnostamaan kun sitä on sinkkuaikoina tarpeeksi saanut.
Kun itse sivullisena eli anoppina, erään Pertsan äitinä jouduin seuraamaan sivusta samanlaisen Riitan omaan elämään heräämistä.
Riitta oli saanut jo kaksi taloa, Pertsan hartiavoimilla ja "sivutöinä" rakennettua kotia. Eka talo oli myyty ja toinen olikin hulppea, viimeisen päälle sisutuksia myöten.
Sitten alkoi kyllästyttää koko Pertsa, joka oli valitettavasti raksaduunari.
Pertsa ei Riitan mukaan harrastanut mitään, sen vähäisen vapaa-ajan mikä talonrakentamiseta jäi, Pertsa istui sohvalla telkkaa katsoen. Ei kiva.
Riitta halusi ulkomaanmatkoja, Pertsa teki enemmän töitä ja niin sitä matkattiin Thaikuissa koko perheen voimin useampana vuonna. Silti kyllästytti.
Pertsa oli tylsä, ei harrastanut kirjallisuutta, ei käynyt kuntosaleilla, siis TOOSI tylsä äijä.
Naapurin Saijan mies Rauno oli toista maata. Hieno ammatti, ei raksajätkä. Oli solmio ja puvuntakki arkenakin. Oli siis titteli, kävi kuntosaleilla, pelasi squashia, sukelsi, golfia pelasi, jopa tiesi kirjallisuudestakin.
Riitta paasasi Pertsalle. Harrasta, kehity. Mikset kehity ja kehitä itseäsi? Mies on kuin kökköläjä, johon ei voi koskea kuin pinseteillä korkeintaan. Pertsa kehittyi, piti itsensä siistimpänä, kävi parturissa joka toinen viikko. Mitä hitsiä, ei hyvä, silti tylsä. Ei muutu Raunoksi.
Kävi haukkumassa Pertsan tämän vanhemmillekin. Kuinka typerä ja lukivammainen poika teillä onkaan, kuinka surkeaa ja köyhää Riitan elämä ollutkaan.
Pertsa oli siis talonsa rakentanut, tehtävänsä tehnyt ja Pertsa sai mennä. Riitta halusi talon myyntiin. Pertsa lähti kotoaan vaatteet vanhassa putkilaukussa.
Talo myytiin, rahat puokkiin, lapset Riitalle.
Nyt on Riitalla uusi unelma kiikarissa. Haaveiden Mies naimisissa vielä ja lapsiakin, mutta titteli on hieno ja solmio kaulassa. Riitalla on tavoitteita. Mies. Kunhan vain ensin eroaa vaimostaa. Sitten aukeaa ONNI.
Olen raksamies ja rakentanut 7 taloa, osan jo lapsillenikin, mutta voin myöntää että olen ollut itse monta kertaa syypäänä vaimon tyytymättömyyteen. Varsinkin ensimmäisten talojen kohdalla tein liikaa töitä ja vaimo joutui olemaan paljon yksin. Talojen rakentaminen on myös ruumiillisesti raskasta työtä, joten vaimon kanssa vietetty aika oli usein väsyneenä vietettyä aikaa.
Jatkan edelleen talojen rakentamista, mutta teen tunteja kohtuudella ja huolehdin kunnostani etten ole väsynyt kun menen kotiin.
Avioehto niin ei tartte antaa mitää erossa puolisolle jos on kaiken itse maksanut. Raha ja rakkaus pitää olla erillään toisistaan.
Kun Riitta pukkaa Pertsan pihalle, niin mitä sitten tapahtuu? Muuttaako Pertsa monivuotisen salarakkaansa luo, vai eikö tämäkään enää huoli?
Voi sinua AP...
Kun kannattaa ottaa sellainen pieni ja sievä ja varsinkin VIIKSETÖN nainen vaimoksi....
Onko se niin, että kun iso-Iita ottaa sen pikku-Pertsan, niin se äänikin on pienellä miehellä olematon?
Entä mulkku?
Onko sekin niin pieni, että isomman perään pitää sitten loppupeleissä lähteä?
No hyvinhän tuo iso viiksekäs nainen sai asiansa hoidettua...talot ja lapset ja kaikki ja vielä ulkomaan matkatkin! Ja heti perään se isomulkkuinen autonmyyjä Artsikin... ;))
Pertsalla taitaa mennä edelleenkin huonosti? :( Viinapullo on varmaan tullut kuvioihin ja tuo äitiskin näyttää täällä näköjään seinäpiruna kannoillasi kyttäävän sun tekemisisäsi...
No, seuraavassa elämässäs olet sitten viisaampi.
Mulla on kyllä aika jykevä mela, jolla kaipaa soudella useampakin järveä
Totuudenmukainen kuvaus suomalaisesta naisesta, jopa kaunisteleva kun ottaa huomioon kuinka monta seksikumppania suomalaisnaisella keskimäärin on
Elämä on näin yksinkertaista vain, jos on - yksinkertainen.
Ikävä kyllä oma tarina oli niin toisenlainen. Se olikin se Pertsa joka sanoi, että totta kai mennään naimisiin jos sinä tulet raskaaksi. Sehän o n miehen velvollisuus, että huolehtii jälkikasvustaan ja miehellä on yhtäläinen oikeus lapseen kuin naisella.
No, eihän Pertsa tehnyt mitään sen eteen vaan käski ja ohjasi naistaan, kuinka siihen aivoon päästään. Tuli kiltisti mukana, kunhan Riitta vain huolehti käytännön asioista. Kun Pertsa ei oikein tiennyt ja tottahan vaimon nyt pitää tuollaiset jutut osata.
Mikä kiihko Pertsalla olikaan kun lapsia siitettiin. Voi että parasta löytyi ja mihin suoritukseen Pertsa pystyi. Nainen jo oli ihan otettu, että minkälainen panomies löytyikin. Mitkä lupaukset ja onnen tunteet kun sai näyttää kaikille, että kyllä ”pateista” löytyy. Sillä varjolla sai dokata ihan kunnolla ja tarjoajia löytyi.
Pertsahan innostui, kyllä tosimies rakentaa talon. Otti lainaa ja alkoi tohista hikisenä rakennuksella. Ei mitään hikistä hikimajaa vaan kunnon lukaali oli tehtävä. Hommassa meni illat, yöt ja viikonloput. Eihän siinä enää jaksanut miettiä vaipanvaihtoja, yhteistä mukavaa, tai pakkohan niiltä pallien paineta oli purkaa. Ohimennen aamuyöstä kun jaksoi tai saunassa pikaisesti. Sitä vartenhan tässä naimisissa oltiin.
Riitta odotti ja odotti. Kun vähän sai seksiäkin, niin aina tuloksena oli pettymys. Hän yritti ymmärtää Pertsaa, oli niin paljon muuta tekemistä. Kuukausien myötä oli aina vain vähemmän juteltavaa ja jos lähellä oltiin, niin Pertsa vain nukahti. Rentoutumaan hän lähti kavereiden kanssa. Perheen kansaa hän oli vain kärttyisä.
Miehenä Pertsa lakkasi kiinnostamasta, eihän häneltä enää saanut kuin nopeaa pikapanoa ja hellyyttä tissien kourimisen verran.
Kaikki mitä hänelle puhui, meni ohi korvien tai oli hänestä tyhjää ja typerää. Riitta siis lakkasi puhumasta. Ensin hän puhui ystävälleen ja lopulta hän alkoi etisiä jotakuta, jolle hän olisi jotenkin tärkeä. Riitalla on tylsää, koska hänellä ei ole ketään aikuista ja ymmärtävää ihmistä. Hän on ulkopuolinen tuossa Pertsan projektissa, koska se vie Pertsan pois hänen arjestaan. Pertsaa ei enää kiinnosta Riitta vaan se hemmetin taloprojekti. Kaikki rahat menevät lainaan, joten elämä on ankeampaa kuin ikinä missään vuokra-asunnossa.
Kun Pertsa mieluummin dokaa rentoutuessaan, hän tapaa paljon kivempia naisia kuin kotona odottava. Se muija kun vaatii niin paljon muuta, kuin viihteellä oleva ja niin ymmärtävä nainen. Kyllä Pertsa huomaa kuinka kivempaa on naida tuota naista, ei valita eikä vingu kuin oma muija.
No Riitta jotenkin huomaa, että nyt ei enää olla edes mukavissa väleissä. Hän päättää yrittää sillä onhan lapsille jotain hyvää tiedossa – oma koti. Seksihalut ovat jo alentumassa. Jonkun kerran sitä innostuu, mutta edelleen Pertsalla on vain oma helpotus mielessä. Ei taaskaan mitään – Riitta huomaa. Mutta tuo naapurin Arska, aika viriili yksiö – entä jos häneltä saisikin sitä…
Yllättäen Arskalta saakin sitä mielenkiintoa ja huomiota mitä Riitta on näiden vuosien aikana odottanut Pertsalta. Hitto, mies on kiinnostunut naisena, hänellä on aikaa kuunnella, osallistua arkeen ja huomioida Riitan tarpeet.
Pertsa lukee katkeroituneena avioerohakemusta. Ne uhraukset jotka hän laittoi perheelleen, ovat olleet turhia. Ei naisesta löytynytkään sitä uudisraivaaja henkeä, joka uhraa perheen ja oman onnen vai talon eteen? Perhana, se nainen vaati jotain hemmetin välittämistä ja hellyyttä joka ei todellakaan mihinkään avioliittoon kuulu!
Ihan hyvä vastine mummomuorilta, vaikka olenkin mies ja useamman talon rakentaja. Oikeastaan talonrakennusta suunnittelevien kannattaisi lukea molemmat versiot, mummomuorin ja ap:n. Erikoisesti miesten katsoa vaimon näkökulmasta ja vaimon miesten näkökulmasta.
Kyllä täytyy sanoa, että AP kuvaili hyvin nykyaikaisen suomalaisen avioliiton ja etenkin naisen...
Niinkö. "Mummomuori" kuvailee tarinan kuitenkin totuudenmukaisemmin ja ymmärtäväisemmin. Aloittaja kertoo vain suoraviivaisen kuvauksen tapahtumista pariskunnan elämässä, kommentoija selvittää myös, mitä ihmisen sisimmässä, ns. henkisellä tasolla tuntuu ja tapahtuu vuosien saatossa, kun kaikki tärkeimmät asiat elämässä puuttuvat. Asioiden ero on vissi.