Kun ei enää huomioida...ei kutsuta mukaan...kierrellään jos pyydän päästä mukaan. Tiedän että pitäisi kai vaan unohtaa ja "etsiä niitä oikeita ystäviä jotka pitää susta sellaisena kuin olet" ja blaablaa. Asia on nyt niin että minulla on paha mieli ja haluaisin saada selityksen. Toisaalta ei kehtaisi alkaa itkemään tälläisestä asiasta, kun eivät koskaan kovin läheisiä kavereita minulle edes ole olleet. Mutta nytkin olen menettänyt yöunet kun mietin mikä meni vikaan vai menikö mikään - pitivätkö he kuitenkin minusta mutta ilman mitään sen kummempaa syytä satuin jäämään ulkopuolelle kun en itse ollut tarpeeksi aktiivinen? Kun ei tiedä...ja teenkö vaan asiasta härkäsen...
Saako epäsuorasta ulkopuolelle jättämisestä älähtää?
gsdfsdgsdfasdgsdafgs
65701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tiedän tunteen, itselläkin vastaavia kokemuksia, et ole ainakaan yksin kokemuksiesi kanssa... Mielestäni jos asia vaivaa ja uskot että olo helpottaa siitä, voit vaikka kirjoittaa meilin jossa kerrot millaisia tunteita moinen kohtelu on sinussa herättäny ja kysyä ehkä syytäkin. Tuskinpa se mitään muuttaa, mutta oma olo helpottuu kun sen purkaa ulos. Myös voi saada aikaan omantunnon pistoksen tekijöissä.
Itse aion eräälle henkilölle avautua hänen huonosta kohtelustaan minua kohtaan.
Jotenkin ei kuitenkaan kehtaisi. Ja kun ei se mitään kuitenkaan muuta. Huomasin että jo vähän helpotti kun vietin aikaa uudessa paremmassa seurassa, tosin en heidänkään kanssa tosiystäviä ole. Tämä on vaan sitä että kaipaan oikeita ystäviä, kun tällä hetkellä on vaan tarjolla epäsäännöllistä bileseuraa (olen ulkomailla opiskelemassa).
Kehtasin kuitenkin esimerkiksi "tykätä" yhdestä kuvasta, missä tämä kaveriporukka oli yhdessä eikä minua oltu "tagattu" mukaan facebookissa. Sen jälkeen taggasivat. Mutta eipä se paljoa lohduta, tekisi mieli poistaa koko taggaus ja poistaa koko fb:stä moiset tyypit. Mutta ei sitäkään kehtaa tehdä että poistaisi kokonaan... Niin ärsyttävää:(
Mulla on ollu yhden tyttöporukan kans sama ongelma. Välillä pyytävät, mutta monesti aika lapsekkaasti ovat pyytäneet esim. 2 min ennen jonkun leffan alkua, tai sit silloin, kun tietävät, etten pääse. Et sellasta se on. En tiedä, miksi haluan vielä roikkua heidän kanssaan, kun mulla olis parempiakin ystäviä, mutta kai se on jonkilaista hyväksytyksi tulemisen halua. Mutta en kyllä tiedä, miksi tuon pahaisen porukan hyväksyntää edes haluan. Ehkä sen vuoksi, että kaksi tuossa ryhmässä on minulle "läheisiä" ystäviä, mutta muut eivät niinkään. Koen, että minustaki on siellä puhuttu ja itseasiassa toinen noista lipsautti jotain ja monesti, kun juttelen jonkun ryhmäläisen kanssa, he tietävät asioistani, vaikka en ole puhunut heille.
Nyt luen tekstiä, ja mietin, miksi vielä haluan olla tuossa ryhmässä.
Minulla on ollut samanlaisia kokemuksia. Nyt kolmekymppisenä kaipaa todellisia ystäviä. Mielistelyn takia ei kannata ikävien kavereiden kanssa olla. Jos ne on samanhenkisiä ja niitä kiinnostaa samat asiat kuin sinua. Epäsuora ulkopuolelle jättäminen on kuulostaa kateudelta ainakin aloittajan tapauksessa. Ihan omalla kokemuksella ja pitkällisillä mietinnöillä sekä aiheeseen liityvien kirjojen lukemisella. Jos se on kateutta se ei kysymällä selviä koskaan. Kun itse on hyvä ystävä ja ottaa muut huomioon kaikki pitäisi olla ok.
Niin, on pieni mahdollisuus että se kateutta olisi, mutta uskon että se on kuitenkin sitä että olen hiljaisempi ja arempi persoona, tylsä josta ei saa mitään irti. Pieni mahdollisuus kateuteenkin on, sillä tämän porukan "johtajajäsen" on minulle pariin otteeseen suutahtanut kun hänen pitämät miehet ovat huomioineet minuakin...
Olen kohtan 45 ja ajatukseni ovat syrjinnän ja ulkopuolelle jättämisen takia nykyisin pikimustat .Sitä yrittää parhaansa siis opiskelen ala olis kiinnostava mutta kun koulussa koko ajan takana päin kuule sanoja "mikä mäntti " mikä idootti" mitä vittua tuokin hyypiö täällä pyörii" jne ..Minua ei tervehditä seuraani kartetaan ystäviä ei oikeastaan ole ,tilanne on tämä nykyisin . Mutta tätä on elämässäni esiintynyt ihan ala asteelta lähtien sitten rankemmn ylä asteella josta selviydyin nipin napin kiusaaminen oli karttamista ja hengistä ja fyysistä väkivaltaa. Opettajat lähinnä halusivat minusta eroon kuin auttaa ja tukea.kotona oli aika voimaton ote sanottiin että kun käyttäydyt huonosti niin siksi sinua kiusataan. Juttu oli kyllä niin että en kyllä toiminut niin. Hoitoon minua lähinnä ohjattiin masennus oli sitten taudin määritys Armeija jäi väliin myöskin mutta mitä siitä. Tämä on sitten toistunut elämässäni aika ajoin eriyhteyksissä töissä ja kouluissa hieman eri tavoin mutta peruskaava sama