Mieheni on tavannut toisen naisen, jonka kanssa on pitänyt 2kk tiiviisti yhteyttä, nähneet 2kertaa tuona aikana. (eivät ole harrastaneet seksiä keskenään tms, olleen ja halailleet ym.)
Nyt siis eroasiat päällimmäisenä olleet esillä... Itse en millään haluaisi erota ja alkaa purkamaan yhteistä kotiamme ja viemään lapsia (2kpl, 4v,8kk) "pois" mieheltäni, toki he näkisivät, mutta eivät niin usein, kun välimatkaa tulisi monta sataa kilometriä. Rakastan miestäni yli kaiken ja sitä kaikkea mitä yhteistä meillä on.
Meillä oli juuri ennen kuin mies tapasi toisen naisen todella huono kausi menossa.
Mies ei itse osaa päättää mitä haluaa, sydän kuulemma haluaa osittain toisen luo, mutta järki ja osa sydämestä haluaisi jäädä entiseen...
Mistä neuvot tähän? onko kenelläkään omakohtaista kokemusta?
Nyt siis eroasiat päällimmäisenä olleet esillä... Itse en millään haluaisi erota ja alkaa purkamaan yhteistä kotiamme ja viemään lapsia (2kpl, 4v,8kk) "pois" mieheltäni, toki he näkisivät, mutta eivät niin usein, kun välimatkaa tulisi monta sataa kilometriä. Rakastan miestäni yli kaiken ja sitä kaikkea mitä yhteistä meillä on.
Meillä oli juuri ennen kuin mies tapasi toisen naisen todella huono kausi menossa.
Mies ei itse osaa päättää mitä haluaa, sydän kuulemma haluaa osittain toisen luo, mutta järki ja osa sydämestä haluaisi jäädä entiseen...
Mistä neuvot tähän? onko kenelläkään omakohtaista kokemusta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minun mieheni tapasi toisen naisen noin vuosi sitten. Sivusuhde selvisi 8 kk sitten ja pyysin miestä valitsemaan. Hän valitsi sen toisen ja muutti samantien tämän luokse. Hän ei kuitenkaan tuntunut tietävän mitä todella haluaa ja tekikin valintaansa vielä pari kertaa uudelleen. Minun luokseni hän palasikin jo kerran, mutta viihtyi vain pari viikkoa ja lähti sitten takaisin tämän toisen luokse. Olisin ollut valmis antamaan anteeksi ja yrittämään vielä, mutta miehellä ei tähän tuntunut olevan mitään intressiä. En vieläkään ymmärrä, miksi hän ylipäätään palasi!
Nyt hän sanoo, ettei voi päästää minusta irti ja että hänen sydämensä kuuluu minulle. Hän ei kuulemma koskaan olisi oikeasti halunnut lähteä, mutta ei vain uskaltanut toimia todellisten tunteidensa mukaisesti. Mutta tehty mikä tehty, hän kuitenkin lähti eikä enää ole mahdollista korjata tilannetta. Nyt on kulunut puoli vuotta avioerohakemuksen jättämisestä ja II-vaiheen hakemus lähtee ensi viikolla. Alan hiljalleen toipua ja elämä tuntuu taas elämisen arvoiselta. Toki huonoja hetkiä tulee vieläkin, mutta harvemmin.
Kaikkein paras ratkaisu mielestäni olisi, jos pitäisitte taukoa suhteestanne. Tosin miehen pitäisi silloin olla yksin - ei siis tämän toisenkaan naisen kanssa - jotta hän voisi rauhassa selvitellä ajatuksiaan ja tunteitaan. Näin olisi myös minun mieheni pitänyt toimia, mutta hän ei voinut olla yhtään erossa tästä toisesta naisesta. Tunteet lienevät nyt laantuneet... en tiedä, mutta tällaiset ihastumiset/rakastumiset ovat monesti ohimeneviä. Voimia sinulle
oma kokemukseni on, ettei tuollainen kutina lopu, ennen kuin sitä pääsee kunnolla raapimaan.
Minun ex-mieheni Ihastui myös täysillä uuteen naiseen, jonka kanssa yhteydenpito oli hyvin tiivistä. Suhde oli ainakin alussa platoninen, mutta mitä pidempään suhdetta jatkui, sitä kiihkeämmäksi myös viestit jne. muuttui.
pikkuhiljaa mies rupesi puhumaan minulle "tauosta avioliittoomme". Oli kuulemma etsimässä itseään. Toiseen naiseen tämä tarve ei kuulemma liittynyt mitenkään.
Minä en usko taukoihin avioliitossa, enkämerityisestinuskonut miehen antamiin syihin. Vaantotesin, että toki saat lähteä, mutta eropaperit pannaan samalla vetämään.
Eikä se mies sitten mitään itsetutkiskelua mennytkään harrastamaan, vaan muutti samantien uuden naisen luokse. Minä pääsin kuitenkin aloittamaan suruprosessiani, enkä jäänyt roikkumaan löysässä hirressä, kuten olisi käynyt, jos olisin jäänyt odottamaan määrittelemättömän tauon loppumista.
Juuri ennen kuin avioeron toinen vaihe olisi pitänyt jättää sisään, exä tuli raapimaan oveani ja pyytämään, että palaisimme takaisin yhteen. Minä olin kuitenkin jo surutyössäni siinä vaiheessa, että olin ruvennut miettimään, mitä minä elämältäni haluaisin, nyt kun oli kerran mahdollisuus katsoa asiaa puhtaalta pöydältä ja huomasin, että se mitä tarvitsin, ei ollut mieheni annettavissa. Niinpä hain itse eroa.
En oikein tiedä, mitä sinulle sanoisin, sillä, jos rupeat kerjäämään miehesi jäämistä, hän saattaa jäädäkin, mutta saattaa tehdä sen säälistä. Ja jos niin tekee, jääkö hänelle joku täyttymätön mielikuva jostain saavuttamattomasta unelmasta, joka sitten siellä taustalla kaihertaa...
Eli ehkä neuvoni on, että jos mies itse päättää jäädä, on suhteellanne menestyksen mahdollisuus, mutta silti tämäkin asia täytyy puhuen purkaa ja kaikki siihen liittyvät tunteet läpikäydä. Mieluiten ammattilaisen avulla. Lisäksi tulee teidän pohtia sitä, miten saatte suhteessanne ne asiat kuntoon, jotkanylipäätään johtivat tuohon suhteeseen. Ja jos miehesi on valmis tämän työn tekemään, saattaa hän olla tosissaan halussaan pelastaa suhteenne. Jos hän sen sijaan haluaa lakaista asian maton alle, on riski olemassa, että hän toistaa kuvion muutaman vuoden päästä.
Jos kerran itse olet varmasti halukas jatkamaan, niin odota ja katso mitä tapahtuu. Aseta vaikka jokin aikaraja - etupäässä itsellesi: esim. kaksi vuotta. Eli siinä ajassa miehen pitäisi pystyä päättämään lähteekö vai ei.
Itse en ihan varauksetta uskoisi tuohon rinnaikkaissuhteen "seksittömyyteen". Jos se sellainen nyt onkin, niin tuskin enää kauaa. Hyvä kuitenkin niin. Mies ei jätä tuota toista naista niin kauan kuin kuvittelee suhteessa olevan jotain kutkuttavan ihanaa, etenkin seksin ja intohimon saralla.
Entä teidän seksielämä? Sujuuko se hyvin? Ellei suju, niin en odottaisi tuota kahta vuotta miehen päätöstä.