Synnytyksen käynnistäminen

Mulla meni raskaus yliaikaiseksi, ei näkynyt mitään merkkejä että synnytys olisi edes lähestymässä. Menin sairaalaan käynnistykseen viikoilla 42 0. Sain suun kautta otettavan tabletin neljän tunnin välein, jonka oli ilmeisesti tarkoitus kypsyttää kohdunkaulan tilannetta. Kolmen tabletin jälkeen ei ollut tapahtunut mitään, joten sain mennä yöksi kotiin nukkumaan.

Palasin aamulla sairaalalle, ja lääkäri puhkaisi pienen odotuksen jälkeen kalvot. En kyllä ikinä ole olut yhtä peloissani, kun sillon synnytyssalissa odottamassa lääkäriä! Kalvujen puhkaisun jälkeen omia supistuksia ei alkanut näkymään muutaman tunnin sisään, joten sain supistuksia lisäävän tipan. Sitten se olikin menoa. Supistuksia tuli, ja tippaa lisättiin säännöllisin väliajoin. Pikkuhiljaa alkoi paikatkin aukeamaan, ja sain pyytämäni epiduraalin. Ilokaasua olin kokeillut tätä ennen, mutta siitä tuli lähinnä vain huono olo. Käsittääkseni muitakin kivunlievitysmenetelmiä saa samaan tapaan kuin luomusti alkaneessa synnytyksessä. En osaa sanoa, oliko supistukset kivuliaampia kuin normaalisynnytyksessä, sillä tämä on ainoa synnytykseni. Minulla on melko korkea kipukynnys, mutta olen iloinen kun päätin ottaa epiduraalin. Se poisti osan kivusta, ja auttoi rentoutumaan. Lisäksi lämpimästä jyväpussista ja kiikkutuolista oli korvaamaton apu :-).

Minun synnytykseni päätyi loppujen lopuksi 20 tunnin keston jälkeen sektioon etenemättömyyden vuoksi, ja poika syntyi kun viikkoja oli kertynyt 42 2. Oma kehoni ei jostain syystä saanut omia supistuksia aikaan, ja supistukset heikkenivät aina kun tippa otettiin pois. Lisäksi vauvan pää oli jotenkin väärässä asennossa, ja kohdunkaulaan oli ilmestynyt jonkinlainen kova pahka jonka vuoksi en auennut yli 7-8cm. Ilmeisesti alatiesynnytys ei olisi ollut mahdollinen noidenkaan seikkojen vuoksi.

Toivon, että jos joskus haluan vielä lapsia, niin seuraava synnytys käynnistyisi luomusti ja ja ehdottomasti alateitse. Kuitenkin luomusti käynnistyneestä synnytyksestä minun on ilmeisesti turha haaveilla, sillä äitini kaikki neljä synnytystä on käynnistetty, ja hänelläkään ei tule omia supistuksia ilman tippaa. Kuulemma tuo on perinnöllistä. Käynnistyksessä oli ahdistavaa juuri se, kun tiesi mitä odottaa, ja tilannetta ei päässyt enää karkuun (Tilannetta ei helpottanut kalvot puhkaissut lääkäri, joka jankutti useaan kertaan "Noniin, nyt ei voi enää perääntyä! Se on menoa nyt!"). Ehkä sen voi ajatella positiivisessakin mielessä! Mutta ihan hyvillä mielin olen menossa seuraavallakin kerralla käynnistykseen, mikäli mukuloita siunaantuu lisää.

37 viikolla vähäisen lapsiveden vuoksi synnytys ihan epäkypsästä tilanteesta (kohdunsuu täyspitkä ja jossain julmetun kaukana). Käynnistettiin lääkkeillä ja siinä vierähti 5 vrk ennenkuin lapsi syntyi. Ei ole kokemusta kuin tuosta yhdestä synnytyksestä ja kipeäähän se kävi ;D Eniten kipua taisi aiheuttaa huoli vauvan voinnista ja 48h valvominen ennen synnytystä. Kaikki paukut oli käytetty, joten kipukynnys oli olematon. Minä sain epiduraalin liiankin ajoissa kätilön mielestä (k-suu 3cm), koska minut oli pakko saada levähtämään. Kätilö epäili, että synnytys tyssää siihen, mutta parin tunnin levolla homma alkoi edistymään kunnolla.

Mulla käynnistettiin yliaikaisena 41 3.
Kaksi tablettia cytotecia ehti laittamaan, ja sitten heti alkoi tapahtumaan. Kohdunsuun tilanne oli alussa täysin kiinni ja kaulaakin jäljellä reilusti.
Supistuksia alkoi heti tulemaan 2-5 minuutin välein, joskaan ne eivät olleet kivuliaita, epämukavia ehkä vaan. Näitä epämukavia suppareita kesti nelisen tuntia.
Sitten joutui jo pyytämään kipulääkettä. Petidin-piikin sain, koska kohdunsuu ei ollut kuin sentin avautunut, eli epiduraalia ei voinut antaa, eikä ilokaasua saanut vasta kun salissa. Petidin sai oksentamaan...auttoi hetkeksi kyllä. Sitä seuraavat kolme tuntia olivat aika lailla helvettiä kivun suhteen. Yksin olin vielä osastolla ja huoneessa, koska vieraiden, myös miehen tuli poistua iltakahdeksaan mennessä.
En pystynyt istumaan, vaan koko ajan kävelin ja supistuksen aikana istuin joko pöntöllä tai roikuin ovenkahvassa. Pahimmillaan konttasin lattialla.

Lopulta yöhoitaja suostui saliin viemään ilokaasua varten, vaikken vieläkään ollut kuin sentin auki. Uhkasin vaatia sektion (se minulle oli luvattu aiemman sektion perusteella, jos ei synnytys etenisi oppikirjojen mukaan), ja pääsin vihdoin synnytyssaliin. No siellä ihme kyllä olinkin jo 4 cm auki ja sain epiduraalin. Eli vartin aikana oli kolme senttiä auennut. Epiduraali auttoi loistavasti.

Vajaat kaksi tuntia myöhemmin vauva olikin jo syntynyt.

Eli, synnytyksen kesto oli 8 tuntia (tästä neljä tuntia todella kipeita supistuksia, jonka jälkeen epi vaikutti vajaat kaksi tuntia). Ponnistusvaihe kesti 7 minuuttia, eli meni ensisynnyttäjäksi todella nopeasti. Eikä oikeastaan ponnistaminenkaan sattunut, kun puudute vielä vaikutti.

Olen satavarma, että käynnistetty on lähes aina paljon kivuliaampi, koska supistuksia tulee useimmiten heti tiuhaan tahtiin ja heti voimakkaina. Sen verran järkyttävää tuskaa se oli (ennen epiduraalia), etten voinut kuvitellakaan sellaista, tai että joku sen ilman puudutteita olisi kestänyt. Henki ei kulkenut, jalat eivät kantaneet, ja koko kroppa tärisi krampissa. Ja luulin, että mulla oli korkea kipukynnys. Luojan kiitos epiduraalista.

Kätilön mukaan käynnistetyt ovat ehkä jonkin verran kivuliaampia, mutta myös nopeampia synnytyksiä. Erona on useimmiten se, että normaalisti käynnistynyt synnytys saattaa kestää jopa 3 vrk, joka taas verottaa voimia, kun ei esim pysty nukkumaan. Koen hyvänä sen, että vaikka kokemus oli nyt alusta asti todella intensiivinen ja kivuliaskin, ainakin se oli ohi nopeasti. Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli. Vaikka järkyttynyt olinkin pitkään siitä kivun määrästä...

Monesti, käynnistys onnistuu nopeammin jos laskettu aika on jo ylitetty. Ennen laskettua aikaa tilanne kohdunsuulla on monesti sen verran epäkypsä, että saattaa kestää päiviä, ennen kuin käynnistyy, ja silloinkin synnytys saattaa kestää kauankin. Ja kaikilla käynnistys ei aina edes onnistu.

Minäkin olin toivonut normaalisti käynnistyvää synnytystä, kun oli sektiokin taustalla, mutta käynnistys oli kuitenkin parempi vaihtoehto, kun liian yliaikaiseksi päästäminen.

Jos pelkäät lääketiteellisesti käynnistettyä synnytystä, nin miksi et ole varannut aikaa vyöhyketerapiaan?

Minulla 2 käynnistystä takana. Molemmissa paikat oli liki kiinni. Kalvot kuitenkin päästiin puhkaisemaan ja supistusta edistävä tiputus aloitettiin kalvojen puhkaisun jälkeen.

Eka käynnistys oli suoraan helvetistä. Kroppa vain meni kaarelle supistusten tahtiin. Mutta supistukset olivat todella lyhyitä (alta kymmenen sekunttia), mutta tulivat 30 sekuntin välein. Lääkärit meinasivat, ettei niin lyhyet supistukset edistä että kauan menee ja ei voida laittaa epiduraalia kun ei ole auki. (Kukaan ei siis asiaa tarkistanut) Parin tunnin päästä tuskissani soitin kätilölle, että on jumalaton kakkahätä, mutta en pysty menemään vessaan. (supistukset olivat todella rajuja) Silloin kätilö päätti tarkistaa asian ja sitten tulikin hänelle kiire tavaroittensa kanssa. Olin auennut ja lapsen päälaki oli jo näkyvissä. Aikaa hommaan siis meni noin 2 tuntia.

Vaikka ensimmäinen synnytys oli kauhea, en silti pelännyt toista käynnistystä. Se aloitettiin samalla tavoin ja paljon lempeämmät supistukset alkoivat. Tassuttelin tippatelineen kanssa ympäri huonetta ja välillä kovempien supistusten aikana roikun ukon kaulassa. Kätilö tuli takasin, kun tippa oli mennyt 10 minuuttia. Sanoi tarkastavansa paikat, koska viimeksi olin synnyttänyt niin nopeaa ensisynnytäjäksi. Minua nauratti, että eiköhän nyt olla vasta alussa, mutta menin sängylle maata. Kätilö tuumasi, että tämähän on yksi kauneimpia synnytyksiä, mitä hänelle on tullut vastaan. Kysyin, että kuinka niin. Kätilö vastasi, että paikat on auki ja vauvan pää tuntuu jo. Voit aloittaa ponnistamisen. Vauva syntyikin pian sen jälkeen. Synnytyksen kokonaiskesto oli siis 25 minuuttia.

Kaikki käynnistykset ovat erilaisia, mutta kyllä niistä selviää. Onnea matkaan

mulla todettiin raskausmyrkytys ihan vika viikolla ja käynnistettiin LA edellisenä päivänä. ekan tabun sain n.10 aamulla, ei juurikaan vaikutusta, tokan sit iltapäivällä, ei myöskään tuntunut juuri missään. kolmatta oli hoitaja jo tuomassa kun aivan yks kaks alko supparit heti hiukan kipeinä, tää oli sit joskus 19.00 aikaan, eipä ehtiny hoitaja kolmatta pilleriä antaa vaan totes että eipä tätä tartte ottaa ja vei pois:)aika nopeeta kivut koveni ja mulla autto tosi paljon kuuma suihku, kahteen otteeseen yön aikana kävin istumassa tunnin verran kuumassa suihkussa ja kerran oksensin ku kipu oli jo sietämätön.
yhden kipupiikin sain avautumisvaiheessa mutta ei hirveesti suppareihin jelpannu.
n.22.30 olin vasta pari senttiä auki mut sit puol kolme oli jo pompsahtanu 7cm ja pääsin saliin.
poika synty sit viideltä aamulla,ponnistusvaihe oli 30min.
salissa sain ilokaasua mikä mulla autto tosi hyvin ja sit sain kohdunkaulapuudutuksen mikä vei supparikivut pois:D
eli ekasta tabletista siihen ku poika synty meni n.19h, ite synnytys merkattiin kestäneeksi 12h ja eka lapsi oli kyseessä:D

Toisen lapsen synnytys käynnistettiin 41 4 lapsivedenmenon takia kun ei itekseen lähteny käyntiin. Eli vedet oli menny 41 3 aamuyöllä ja ekan käynnitystabletin sain silloin 41 4 aamulla kuudelta. Ei tullu supituksia eikä muutakaan tapahtunu ja sain sitte oksitosiinitipan käteen kolmen aikaan päivällä (synnytyssalissa oltiin oltu jo ekasta käynnistys yrityksestä saakka, koska olin antibioottitipuksessa..). Supitukset alkoi sitten klo 17-18 iltäpäivästä ja siitä se sitten lähti pikkuhiljaa. Klo 21 olin 4cm auki, jollonka sain epiduraalin. Sen teho kesti tunnin ja sen jälkeen ei enää tehonnu muhun kipuineni. Puolilta öin olin vasta viitisen senttiä avautunu ja oksitosiinia lisättiin menemään. Ja supprit senku voimistu ja klo 3 yöllä olin täydet auki. Poika synty 03.38. 4550 ja 56cm iso jätkä :)

Mulla on 3 käynnistettyä synnytystä joista yksi päättyi sektioon ja 3 itsestään käynnistynyttä.
Esikoinen tuli maailmaan siis sektiolla 2 viikon käynnistysyritysten päätteksi. Käynnistys aloitettiin jo viikolla 37 1 koska vauvan painoarvio oli 4,2kg. Ei käynnistyny millään ja sitten 39 4 synty poika joka ei todellakaan vastannut arvioita.. Päivää ennen syntymää oli arvio 4,5kg ja vauva sitten oli 3880g painoinen. Pituutta tosin oli 55cm..

Toisen lapsen synnytys käynnistyi vesien menolla 41 0 aamuyöstä ja lapsi syntyi 41 4 aamuyöllä. Käynnistetty synnytys tämäkin oli pitkän lapsivedenmenon takia kun ei itestään lähteny käynnistyyn. Kolmas tuli sitten ihan omalla tyylillään, kesken synnytystapa-arvioinnin sisätutkimuksen pamahti lapsivedet tutkimuspöydälle ja pitkin lattioita :D Viikot oli 38 1 ja lapsi syntyi sitten seuraavana yönä eli 38 2. Hyvä että syntyikin, koska viikkoihin nähden oli iso vauva, 4330g vaikka paino-arviot näytti jotain 3,5 kiloa..

Neljäs käynnistettiin 41 5 yksinkertaisesti sen takia kun ei ite halunnut mahasta ulos. Samana päivänä syntyi kun käynnistettiin. Synnytys kesti noin 7 tuntia.. Viides ja kuudes lapsi tuli ihan itestään ulos ilman käynnistelyitä. Viides jo viikolla 34 3 ja tämä synnytys oli kerrassaan nopea toimitus, 15min kerettiin sairaalalla olla ja lapsi oli ulkona. Tosin kotona kerkesin kipujani ihmetellä sitä ennen pari päivää.. Kivut ei missään vaiheessa ollut kovia ja itseasiassa en edes tiennyt synnyttäväni. Vasta viimeset 2 tuntia oli vähän tuskaisempia ja viimestään siinä vaiheessa päätettiin lähteä sairaalalle kun alkoi tuntua ponnistustarvetta. Ponnistusvaihe oli tosi nopea, 2min mutta oli vauvakin aika mini 2870g eli heittämällä tuli pihalle. Tottunu olen noita nelikilosia enempi synnyttään.. Kuudennnen kanssa puolestaan vierähti tovi jos toinenkin ennen ku kaveri suvaitsi ulostautua. Viikot jälleen oli mukavasti yliajalla keskellä kesähelteitä 41 3. Sitten 41 4 yönä käynnistyi vedenmenolla just sopivasti, seur. päivänä oli kutsu käynnistykseen. Ongelmitta ei tämä synnytys sujunut, sillä lapsi jäi hieman hartioistaan kiinni ponnistusvaiheessa ja vauvalta murtui solisuu ja minulta häntäluu. Ja vasta tässä synnytyksessä sain ekaa kertaa pahat repeämät. Eli sinänsä ihme, lapsi oli 5310g painoinen.. Mutta ulos tuli ja hengissä ollaan kaikki. Nyt odotellaan taas uutta viikoin 38 ja ens viikolla mennään sektioimaan tämä lapsonen ulkomaailman puolelle :)

Oma eka synnytys lähti käyntiin vedenmenolla, mutta koska en tuntenut supistuksia, sain oksitosiinitipan ja sitä sitten ihan liikaa vahingossa. Tuloksena parin tunnin jatkuva supistelu ilman taukoja, mutta hyvin pärjäsi ilman kivunlievitystä, kun niin päätti (pelkään piikkejä). Kivunlievitys kuitenkin siis mahd saada.