Työpaikallani on mies, joka juttelee kaikille muille, paitsi minulle.. Kuitenkin hän mulkoilee salaa, kulmiensa takaa minua. Kun kävelen ohitse, hän ei edes huomaa, mutta kuitenkin naamasta näkee, että yrittää pitää pokkaansa. Joskus kun juttelen muiden kanssa, seisoo lähellä ja kuuntelee juttelua.. Pyörii usein siinä ihan minun vieressäni. Seisoo nurkan takana ja näyttää siltä, että kuuntelee, kun juttelen muiden kanssa.
Joskus hän odotti monta minuuttia minua ja kun menin ohitse, höpötti minulle jostakin ihmejutusta (ihmisiin liittyvästä), kiireessä silloin kuittasin jutun vain että ahaa ja lähdin menemään. En ollut kiinnostunut miehestä. Sen jälkeen mies ei sano minulle mitään, ei edes toivota huomenta, vaikka muille sanookin. Ja kuitenkin mulkoilee minua olkansa takaa hyvin usein. Onko mahdollista, että tyyppi on ihastunut minuun? Joskus hän minusta jopa välttelee minua, kiertääkin muualta, kun tulen vastaan.. Käytös osoittaa, että hän ei olisi vähääkään kiinnostunut ja kuitenkin siinä on jotakin "weird".
Hän on aivan jumalainen mies, komea ja miehekäs. Nyt vasta sen hokasin, kun aloin ihmettelemään, miksi tyyppi ei minulle puhu ja käyttäytyy omituisesti. En vastusta, vaikka hän olisikin ihastunut, vaan aion nauttia joka hetkestä. Olen kuitenkin rouvaihminen, joten jos rakastun, rakastun vain kolmeksi päiväksi, enkä aio enää sitten miettiä koko heppua ;-) Mitään actionia en edes odota, ha!
Tai ehkä tyyppi ei vaan oikeasti halua olla kanssani tekemisissä ja ajattelee vaikka, että olen jotenkin epäkohtelias? Mutta se ei taas selitä, miksi hän mulkoilee minua, äh, se tuntuu niin oudolta! Ja tavallaan ihanalta :-) Siksi kai nyt mietinkin tätä asiaa niin innokkaasti.
Joskus hän odotti monta minuuttia minua ja kun menin ohitse, höpötti minulle jostakin ihmejutusta (ihmisiin liittyvästä), kiireessä silloin kuittasin jutun vain että ahaa ja lähdin menemään. En ollut kiinnostunut miehestä. Sen jälkeen mies ei sano minulle mitään, ei edes toivota huomenta, vaikka muille sanookin. Ja kuitenkin mulkoilee minua olkansa takaa hyvin usein. Onko mahdollista, että tyyppi on ihastunut minuun? Joskus hän minusta jopa välttelee minua, kiertääkin muualta, kun tulen vastaan.. Käytös osoittaa, että hän ei olisi vähääkään kiinnostunut ja kuitenkin siinä on jotakin "weird".
Hän on aivan jumalainen mies, komea ja miehekäs. Nyt vasta sen hokasin, kun aloin ihmettelemään, miksi tyyppi ei minulle puhu ja käyttäytyy omituisesti. En vastusta, vaikka hän olisikin ihastunut, vaan aion nauttia joka hetkestä. Olen kuitenkin rouvaihminen, joten jos rakastun, rakastun vain kolmeksi päiväksi, enkä aio enää sitten miettiä koko heppua ;-) Mitään actionia en edes odota, ha!
Tai ehkä tyyppi ei vaan oikeasti halua olla kanssani tekemisissä ja ajattelee vaikka, että olen jotenkin epäkohtelias? Mutta se ei taas selitä, miksi hän mulkoilee minua, äh, se tuntuu niin oudolta! Ja tavallaan ihanalta :-) Siksi kai nyt mietinkin tätä asiaa niin innokkaasti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olen melkoinen flirtti työpaikallakin. En kuitenkaan mikään pyllystä puristelija, vaan naiset kyllä pitävät minusta ja oleskelevat seurassani paljon. Tästä kuitenkin seuraa se että minua yleiseti pidetään melkoisena naistenmiehenä ja ihme juttu mutta naisia tämä ei ainakaan haittaavan tunnu. Mulle kyllä sopii "roolini" mutta pikkujouluissa ja muissa työyhteisön pippaloissa on usein hankaluuksia miten kieltäytyä yöseurasta loukkaamatta. Vaikka taustani ovat tällaiset ja vaikka olen sosiaalinen supliikimies, menen aivan lukkoon kun OIKEASTI tunnen vetoa ja ihastusta naista kohtaan. Eipä tämä mies osaakaan enää edes flirtin aakkosia. Kun sitten uskallan jo yrittää jotain jutun juurta niin suusta tulee tietysti jotain aivan typerää. Ja menen vielä enemmän lukkoon. Päällepäin saattaa näyttää että suhtaudun just kuin kuvailemasi mies. Vaikka sisällä roihuaa... eli saattaapi hyvinkin olla ihastunut.
♥
aivan täydellisesti mieheen, joka työpaikallani on ihastunut minuun.
Tiedän sen varmaksi koska on sen tunnustanut moneen kertaan vuosien ajan..
Mutta hän on varattu, että en tiedä sitte eikö ole munaa erota vai mistä kiikastaa.
Hän ei oo naimisissa edes, eikä perheellinen joten pitäis olla suht helppoa erota, mutta ei voi mitään.
Huvittaa kyllä tuo, miten hän suorastaan pelkää mua ja sitten aina kännissä paljastaa tunteensa ja katselee mua salaa. Ihan söpöä sinänsä.
"sitten aina kännissä paljastaa tunteensa ja katselee mua salaa"?? mitä vittua! sekö on sun mielestä söpöä?
Aloittaja on NARSISTI.
Jos kemiaa välissä niin se vaikeuttaa lähestymistä.
Olet itse hieman ihastunut, mutta et mitenkään häiritsevässä tai edes tunnistettavassa määrin. Hän taas on pohjimmiltaan ujo, mutta normaalisti kaikkien kaveri. Tutustuit muihin ensin, koska muutuit epävarmaksi hänen seurassaan ja halusit antaa itsestäsi varman kuvan työpaikassa. Nyt tämä tyyppi ei enää viitsi yrittää ystävystyä kanssasi, kun olette kuitenkin olleet samassa työpaikassa jo niin pitkään. Olet myös loukannut tyyppiä ylimielisellä "ahaa"llasi -- siitä mulkoilu.
Mitä fiksumpi mies niin sitä todennäköisemmin peittää ihastumisensa ja pitää sen omana tietonaan. Fiksu ihminen ei lähde tekemään lähempää tuttavuutta työkaveriin.
Ihmettelin jotain samantapaista minäkin ja luulin ensimmäiset kuukaudet välinpitämättömyydeksi. Tosin en pyrkinyt loukkaamaan enkä vähättelemään, koska arvostin häntä asemansa vuoksi.
Sitten tajusin, että mies kuitenkin arvosti ja tykkäsi ulkonäöstäni, sain myös aina tukea kaikkiin pyrkimyksiini töissä häneltä. Itseluottamukseni kasvoi ja yhteistyö oli sujuvaa.
Ei flirttiä, mutta tiesin miellyttäväni häntä. Se riitti minulle.