Olisi kiva vähän tietää millaisia ihmisiä täällä pyörii? Eli:
Minkä ikäisiä olette?
Miltä suunnalta?
Kumpaa sukupuolta?
Mistä syystä sinkkuna?
Tulevaisuuden toiveita? Eli onko toiveissa jatkaa sinkkuna, vai onko parisuhde kiinnostavampi vaihtoehto?
Minkä ikäisiä olette?
Miltä suunnalta?
Kumpaa sukupuolta?
Mistä syystä sinkkuna?
Tulevaisuuden toiveita? Eli onko toiveissa jatkaa sinkkuna, vai onko parisuhde kiinnostavampi vaihtoehto?
Vastaukset 25
Vanhimmat
M, pian 30, pks, syy tuntematon (en vaan kelpaa kenellekään), tulevaisuus synkkä.
Eiks ois kohteliasta kertoo ite ku tollasia kyselee?
Eli kohta neljäkymppinen ukkeli pk-arealta. Eronnut hiljattain. Nyt otetaan happea ja hahmotellaan maailmaa uudesta kulmasta, ihan vaan itsekseen. Ei paineita tulevaisuuden suhteen. Jos vielä joskus natsaa, niin olen kyllä saletisti mukana.
27, P-pohjanmaa, Mies, Liian hidas sytytys (aloitteiden suhteen) sekä kelpaamattomuus, Parisuhteeseen on tavoite mutta huonolta näyttää.
Juuri kolmekymppinen. Pohjoisen läänistä. Mies olen.
Syy sinkkuuteen ettei oman tasoisia eli ei-pyöreitä naisia ole paljon tarjolla ja lopuista huikea kilpailu.
Kovasti haluaisi moni itsensä lihottanut tietysti miehen ja lapsen itselleen, mutta eipä paljon kiinnostaisi.
Vähän hankalaa kun luonteidenkin ja elämän katsomusten pitäisi osua kohdilleen sekä kokea yhdessä jotain yhteenkuuluvuutta, mutta edes nämä perusjutut ei osu yksiin.
Suurin ongelma on että nykynaiset on pilalle hemmoteltuja eikä ole hengistä kykyä edes pitää huolta itsestään. Kovasti kyllä miehelle on odotuksia ja kovat on ajatukset omasta itsestä.
Sinkkuna jatkellaan ja onneksi sentään nuorilta naisilta (tytöiltä melkein) saa seksiä joskus. Se helpottaa vaikkei heistä oikein pitempiaikaiseen suhteeseen ole niin nuorina.
Muuta pääkaupunkiseudulle.
19- mies Keski-Suomesta.
Kun tytöt ei tykkää
Oishan se kiva löytää joku, mutta oishan se hieno elää yksin rikkaana
34, pks, mies, en ole löytänyt sopivaa naista, löytämättömyyttä on toki edesauttanut liiallinen yksin oleminen. Parisuhde olisi kiinnostavampi vaihtoehto jos sopiva nainen löytyisi.
28 nainen Hämeestä. Sinkkuna itsesuojelullisista syistä... etten taas valitsisi väärin ja katkeroituisi huonoista kokemuksista. Tai ehkä siksi, että ikäiseni miehet ovat kovasti perhettä perustamassa hetinytäkkiäjaihankenenkanssavaan, ja minä en siihen puuhaan ryhdy... pitää olla varovainen, ettei joudu naimisiin.
Tällä hetkellä toiveet on avoinna. Ei ollenkaan haittaa, vaikka olisin yksin loppuelämäni ja päätyisin elämään kissojen kanssa (joita ei vielä ikävä kyllä ole - ehkä hankin kissan seuraksi?), mutta ei haittaisi sekään, jos elämänkumppanin löytäisin.
Aivan loistava asenne!
niin, ja mieti, sitten voi pyöriä kissafoorumeilla kommeintoimassa kuvia kissoista pahvilaatikoissa, ja löytää sieltä mahdollisesti erossa kissojen yhteishuoltajuuden saaneen miehen, ja sitten luultavasti löytääkin sen suhteen loppuelämäksi, kun on jo vanhempi eikä jaksa sen enempää vouhottaa turhista :D
Ei se hullumpi ajatus ole. Tai ainakin luulisin, että parhaiten parisuhteessa onnistuu ihmiset, jotka on jo valmiiksi elämässään onnellisia kuin yksinäisyyttään surkuttelevia.
Yleensähän elämässä käy juuri niin, että jos etsimällä etsii jotain, niin mitään ei löydä. Kun pitää mielen vaan virkeänä eikä kummempia paineita ota, niin törmäilee jatkuvasti positiivisiin yllätyksiin.
Ties vaikka löytäisit sieltä foorumilta kissafarmarin? Eikä parisuhteet todellakaan onnistu ikinä totaalisen vakavalla, pakkoyrittämisellä. Parhaat suhteet tulevat huomaamatta ja yhtenä päivänä vain tajuaa asuvansa kissafarmilla ties monetta vuotta ja jää ihmettelemään kuinkahan tähän ajauduinkaan. Suhde on hyvä niin kauan kun se on hauskaa. Jos heti alkuun aloittaa kaiken sillä asenteella että nyt tämä on vakavaa, eikä naurata yhtään, miettii asioita liian tarkasti ja yliyrittää, niin huomaa hetkessä tulleensa jätetyksi.
Mies 31 v Helsingistä.
Liian ujo ottamaan kontaktia naisiin.
Kyllähän se parisuhde olisi kiinnostavampi vaihtoehto. Mutta en herättele turhia toiveita.
30v, Helsinki, mies, en tarkalleen tiedä (syitä on oikeasti paljon), nainen on haussa.
Ikää se kolmeneljä, Kymenlaakso, mies, sinkkuna... No kun ei saletisti natsaa aina. Naisilla kai se lets go meininki tai sitten jostain ihme syystä mulle tulee semmonen fiilis että takavasemmalle nyt vähän matkaa... Ja kyllä haluaisin olla parisuhteessa, jos vaan löytyisi mielenkiintoinen puolisko jostain. Sellanen puolin ja toisin haluttava suhde.
Mies, vajaa 30 vuotta, Pohjanmaa.
Sinkkuna siksi, että ei ole vielä tullut vastaan naista, jonka kanssa olisi kolahtanut oikealla tavalla molemmin puolin, ja joka olisi kaiken lisäksi ollut vapaa. Etsintä jatkuu, ja elämä siinä samalla.
naiset on nykyää ettei yksi mies riitä.Parempi olla yksin.Keski ikäinen mies olen.
33 vuotta
pk-seutu
nainen
sinkkuna on välillä kiva olla. Omasta tahdosta siis.
Ei suunnitelmia tulevaisuuden suhteen.
Kohta 27 täyttävä nainen, Uudeltamaalta. Sinkkuna siitä syystä, että laiska etsimään ja uskoo naiivisti kohtaloon, että joku päivä se oikea kävelee kohdalle. Eipä ole vielä kävellyt.. nyt sinkkuna pari vuotta.. :) Tulevaisuuden toiveissa löytää mies, jolla samat ajatukset, haaveet ja intressit, sekä perustaa perhe. Elikkä toivon mukaan löytyisi mukava sitoutumishaluinen mies, jonka kanssa saisi viettää loppuelämän :)
22-vuotias mies Etelä-Pohjanmaalta. Vaikka naiset kuinka hokevat, että haluavat sellaisen ja sellaisen miehen niin jostain syystä en kelpaa vaikka täyttäisin naisten vaatimukset. Ehkäpä se syy joskus selviää... Ehkä toinen syy on se, että yritän odottaa, että se täydellinen nainen tulee jostain vastaan. Kerran olen seurustellut (3 vuotta.) En haluaisi kokea eron aiheuttamaa surua ja tuskaa uudestaan. Eli siis toivon, että seuraavan tapaamani naisen kanssa voin olla lopun ikääni. Se oikean löytäminen ilman tutustumista on hieman hankalaa... mutta onhan se hankalaa tutustua kun ei siihen saa mahdollisuutta -.-'
42v.
Pirkanmaalta
nainen
eronnut 1,5 vuotta sitten 15 vuoden avioliitosta
Aika näyttää kuinka tässä ämmän käy ;) En etsi mitään, mutten kulje myöskään silmälappujen kanssa.
- On ihan hyvä olla yksin eli lasten kanssa, mut ihan OK, jos vastaan tulee mies, joka istuu tähän kuvioon tavalla .tai toisella
N29, Satakunta, eronnut avosuhteesta 4 vuotta sitten ja kaipaa sitä mahaa nipistävää tunnetta kun kohtaa jonkun kiinnostavan...eipä ole montaa tullut vastaan viime vuosina.
Taitaa olla ongelmana miesmakuni, joka on oikestaan äijämaku ;) Vanhemmat ja vähän pahat tai ainakin hyvin itsevarmat miehet, mutta niillä kun on muksuja jo enkä itse taida haluta omaa saati sitten toisen lasta välttämättä koskaan. Toiveissa kohdata joku mies (ei "poika"), johon rakastuisi ja voisi luottaa tulevaan hänen kanssaan, mutta elää täysillä ja tehdä kaikkea myös hetken mielijohteesta :)
Olisi kiva vähän tietää millaisia ihmisiä täällä pyörii? Eli:
Minkä ikäisiä olette?
Olen 30v vast ikään.
Miltä suunnalta?
Keskeltä Suomea...
Kumpaa sukupuolta?
Karvaisempaa
Mistä syystä sinkkuna?
Päättynyt suhteeni vielä vihloo rintaani...pikku hiljaa...katsellen. En diggaile ravintoloja, vaikka siellä yritin pyöriä aikani. Se viina sopii liikaa otettuna huonosti minulle joten ei siinä mitään järkevää sitten aikaises saa baarissa kun niin käy. Jos ei ole muuta toimivaa tapaa tutustua sopivan luonteiseen kivaan naiseen niin kumppanin hakuni Suomessa olisi pian siinä. En tosiaan "pakolla" vääntäen etsi.
Minun on TOSI vaikeaa laittaa listoja millainen hän olisi. Tiedän kyllä sydämessäni kun tutustun häneen paremmin. Olen aina ollut hiukan muodokkaampien naisten perään, en tarkoita tikkua jolla on Pamelan rinnat siis ;) Kiva luonne että on iloinen ja positiivinen, hyvää seuraa ja sellainen kemia että mä ja nainen viihdytään toistemme seurassa oikeesti. Hellyys ja romantiikka on todella minun mieleen. Ihana olla vaan kahdestaan, kynttilöitä ja hyvää viiniä siinä.....
Olen myös haaveilija, en halua aina laittaa asioita palapelimäisesti järjestykseen. Olen myös epäitsekäs ja huomioon ottava. Hitaasti lämpiävä suhteessa että naisellekkin siinä haastetta sulatella minut miks just hänet minä loppu iäkseni ottaisin ;)
Tulevaisuuden toiveita? Eli onko toiveissa jatkaa sinkkuna, vai onko parisuhde kiinnostavampi vaihtoehto?
Olen oikeastaan jo nyt aikalailla tyytyväinen elämääni mitä toki kehitän kouluttautumalla yhä eteenpäin. On hyviä ystäviä, mieleisiä harrastuksia, olen hyvissä väleissä kaikkiin sukulaisiini myös
Tahdon kyllä hyvän parisuhteen, johon molemmat antaa panoksensa. Oikean rakkauden löytää- sitä koetan etsiä.
34v, P-Savo, Mies
Loveshy-tyyppi ja muutenkin jäänyt nykymaailman arvoista jälkeen. Ihmiset tuntuu arvostavan omaa välitöntä tyydytystä luottamusta enemmän.
Toiveet ovat julmia syyttäjiä ja sielun vertavuotavia haavoja.
Jäljelle jää vain arpeutunut sydän, sillä luottamus on vain sana niille,
jotka valansa sitoakseen kohottavat sille kepeästi maljan
ja heti huuhtelevat suustaan jokaisen antamansa lupauksen
Jos nyt jotain oikein katkeraa koitan runoilla toiveista. Toki johonkin parempaan on pyrittävä edes itsensä vuoksi, mutta hyvin usein minulla se on elämistä vain päivä kerrallaan.
Olen 35.v sähäkkä nainen parhaassa iässä Espoosta. Erosin 11.v suhteesta, 3v sitten. Aivan liikaa jo kulunut aikaa sinkkuna, tarvitsen loistavan mukavan miehen rinnalleni elämästä nauttimaan- tää sinkkuilu sucks :-) Hei oikeesti- nainen parhaassa iässä monella tapaa, eikä lapsia "häiritsemässä" hauskanpitoa, wink! P.S Missä hyvät ja aikuiset miehet käy Stadin yössä????